Minulla on noin vuoden ikäinen saksanpaimenkoiratyttö, joka nyt on alkanut osoittamaan merkkejä eroahdistuksesta. Muutin jokin aika sitten poikaystäväni kanssa uuteen asuntoon, jonka jälkeen olemme saaneet kuulla tästä ongelmasta naapureiltamme. Aiemmin asuimme omakotitalossa, joten emme tiedä (kun valittajiakaan ei ole ollut) onko sama ongelma ollut jo siellä. Omakotitalossa asuessamme koiralla oli lisäksi lähes aina jokin perheenjäsen kotona.
Mikä olisi siis hyvä keino tässä tilanteessa. Olen lukenut paljon erilaisista laitteista ja siitä, kuinka koira opetetaan sietämään yksinoloa ja luottamaan omistajan tulemiseen takaisin, mutta muutenkin ERITTÄIN vilkkaan koirani luonteen ansiosta pelkkä paikallaan pysyminen 5sekunnin ajan on vaikeaa. Onko muilla kokemusta vastaavasta lähes "ADHD"-koiran eroahdistuksesta ?
Mikä olisi siis hyvä keino tässä tilanteessa. Olen lukenut paljon erilaisista laitteista ja siitä, kuinka koira opetetaan sietämään yksinoloa ja luottamaan omistajan tulemiseen takaisin, mutta muutenkin ERITTÄIN vilkkaan koirani luonteen ansiosta pelkkä paikallaan pysyminen 5sekunnin ajan on vaikeaa. Onko muilla kokemusta vastaavasta lähes "ADHD"-koiran eroahdistuksesta ?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kissoilla on rauhoittava aine, tuotteen nimi on feliway. Koirilla on vastaavanlaista tarjolla, joka rauhoittaa koiraa esim. juuri uudessa kodissa, kun se on rauhaton yms hermostunut. Eläinkaupoista ja apteekista löytyy! Toinenkin vaihtoehto on koiran haukkumiseen sitruunapanta siksi aikaa, kun kotona ei olla.
Oletteko harjoitelleet erotilanteita? Lähdette pois pieneksi hetkeksi ja palaatte takaisin kun koira on hetken hiljaa. Ja aikaa pidennetään, kun siltä näyttää.
ADHDeiluun on myös neuvoja koirakouluissa. Omalleni annettiin sellainen koulutusmuoto, että kotona ollaan rauhallisesti, ei melskata eikä sählätä. Koiran siis pitää oppia vaan "olemaan" kotona. Ei leikkimistä sisällä omistajien kanssa.
Vältellä kannattaa myös itse tilanteita, jossa alkaa sählätä ja juosta ympäri asuntoa, sillä tämä kiihottaa vilkasta koiraa tilanteeseen mukaan. Ei kannata myöskään huomioida koiraa pahoittelevasti kun lähdette jonnekin. Esittäkää sille 'oma' paikka, kun sen kuuluu sinne mennä ja jäädä.
Oma rajattu tila saattaa myös rauhoittaa osiltaan. Omani kanssa jouduin venyttämään sitä melkein vuoden ikäiseksi, se nimittäin eroahdistukseensa hajotti huonekaluja, mutta rajatussa tilassaan se rauhoittui eikä tällöin päässyt toteuttamaan ahdistustaan. Sillä oli tilassaan lelut ja vesikuppi. Meillä ei kuitenkaan metelistä ollut kiinni, vain ainoastaan hajoittamisesta.
Ymmärrän huolenne ja se vaatii työstämistä. Aloittakaa yksinolon harjoittelu siis pienistä hetkistä ja alkakaa venyttää sitä, kun koirasta huomaa, että se odottaa hiljaa ja kiltisti. Näin se myös huomaa, että tulette kyllä takaisin, mutta sen pitää odottaa hiljaa, ei hötkyilemällä. koira ei onneksi ymmärrä paljoa ajan päälle ainakaan samalla tavalla kuin me :)
Mutta lykkyä tykö, kyllä se vielä oppii! :)
Ensiksi koiran on tietenkin saatava kunnolla juurtua uuteen kotiinsa. Naapureille pahoittelulappuja ja keskustelua. Ymmärtävät kyllä, kun kerrotte tekevänne töitä asian eteen ja että nuori koira nyt totuttelee uuteen kotiin.
Rajatkaa tila, ja olkaa aluksi paljon itsekin sen kanssa tässä huoneessa ovi/portti kiinni. Lueskele ja ota päikkyjä koiran kanssa tässä tilassa, siellä ei riehuta vaan lepäillään. Poistu pikku pätkiksi, kun koira makoilee ja rentoutuu. Palaa taas lukemaan tms. Ole liioitellun rauhallinen ja tylsistynyt. Haukottele, "pilki" silmillä jne. elekieltä.
Ethän heittele liikaa palloa koiralle tai tee muuta kiihdyttävää liian usein. Voisitteko kokeilla vetää verijälkeä metsään, sen jäljestäminen vaatii sähläämisen sijaan valtavaa keskittymistä ja on siksi todella väsyttävää koiralle.
Miksi koira on kokoajan kierroksilla eikä pysty rentoutumaan? Voisiko kotiväki tukea sen rauhoittumista eli kotona ei tarvitse olla valppaana ja varuillaan, saa epäonnistua ja tehdä virheitä. Miten voisitte omalla käytöksellä tukea koiran rauhoittumista?
Kirjastosta: Jan Fennellin kirjat
Käy lukemassa hyperaktiivisesta koirasta Jorma K. Viitalan sivuilta/artikkelit.