teille kaikille palstalla.Kiireinen ja aika raskaskin työviikko takana,iltavuorossa.Nyt pari lepopäivää.Luin tässä palstaa ja huomasin että toisillakin on jonkinlaista työväsymystä.Minäkään en taida enää yhtä hyvin jaksella,kuin ennnen syöpää.Ja onhan ikääkin tullu lisää.Palautumiseen 3-vuorotyössä ei enää tahdo riittää parin päivän viikonloppu,on tunne,että käyn jotenkin taas ylikierroksilla.Jos pystyisin järjestämään muutaman päivän levon ja rauhoittumisen,ehkä sitten vireys palautuu.Onneksi on hieno ilma,tuonne metsään belgin kanssa kerämään puolukkaa ja samalla lisä energiaa.Täällä keskustellaan unista.Minä näin unta,että rakennettiin ne uudet rinnat.Mutta sitten toinen niistä alkoi turvota ja oli kuin ilmapallo.Olikohan takautuvaa ajasta,kun täällä vitsailimme että laitan ilmapallot rintojen tilalle!Mitäpä kaikille kuuluu ja erityis tervehdys Zomille ja Iralle,Raspikurkku taitaa olla vielä sairaalassa? Hyvää päivän jatkoa kaikille!
Hyvää lauantai päivää
mumsku
25802
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
ja mutta tämä 'erityisterveiset' sulkee pois - muut etupäässä uudet palstalaiset..:(
Hyvää jatkoa vaan lauantai päivään itsekullekkin:)
sinulle, niin ei sinun tule paha mieli.
Nääin, näetkös, kaikki mahdutaan samalle hiekkalaatikolle...
oli vaikeampaa laittaa erikoisterveiset nimimerkittömlle..?
En näe mitään pahaa siinä että muistetaan näinkin - ja oli hyvänpäivän toivotusta meille kaikille...:)))
edes ERIKOISTERVEISIIN..?
ei ollut tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä,lähetin ne erityisterveiset ihan vaan siksi,kun sillä hetkellä oli päällimmäisenä ajatuksissani nämä Zom ja Ira.
ettei Ira huomannut erikoistervehdystäni,täällä on niin paljon kirjoituksia.Ira,pidämme yhteyttä!
...Kiitos terveisistä! Minulle ne sanoivat: " Voi hyvin, kirjoittele joskus, en ole unohtanut sinua."
Mistähän lie johtuu että nyt tuli tämmöinen väsymys. Olin 10 kuukautta sairauslomalla ja palasin töihin maaliskuun alussa. Olin hyväkuntoinen, jaksoin töissä hyvin, olin virkeä ja iloinen. Kesä oli upea huonoista ilmoista huolimatta olinhan ollut edellisenä kesänä huonokuntoinen ja rankat hoidot oli käynnissä. Nyt kuitenkin tuntuu etten jaksa, mikään ei kiinnosta ja haluan vain olla yksin. Olen itkuherkkä ja haluaisin vain nukkua. Pelkään tulevaa talvea, pimeää ja kylmää, miten pääsen sen yli, miten jaksan töissä. En enää ole samanlainen kuin ennen sairautta, mikään ei ole enää kuten ennen. Joskus mietin että jos sairaus uusiutuu haluanko enää hoitoja laisinkaan. Asun ja elän yksin, jaksaisinko enää uudestaan, jaksanko enää.
Minäkin mietin miksi minun pitikään parantua. Elämä ei ole enää juurikaan elämisen arvoista. Syöpä on yksi tekijä, toki siitä on jo yli 4 vuotta. Jotenkin se horjutti ennestäänkin heikkoa itsetuntoani. Vanheneminen, yksinäisyys...Asun myös yksin, tosin onhan mulla hieno poika. En vaan halua hänen elämäänsä rasittaa omilla murheillani.
Mielessä liikkuu jopa itsetuhoisia ajatuksia.
viimeistä kirjoittajaa. Alkakaa keskenänne vaihtamaan kuulumisia, aina on kivempaa kaksin kuin yksin, vaihdatte kokemuksia, elämän iloja ja suruja, jos se virkistäisi pimeää syksyä.
nuo oireesi lievää masennusta viittaavia,tarviisit varmaan kunnon loman joten saisit levätä uuvuttavan väsymyksesi pois ja ulkoilisit sopivasti sen olen huomannu virkistävän henkisesti, saattaisi se johtua tosiaan seretoonin vähyydestä,siihen on kyllä apuaineita saatavilla ja kannattaisi alkaa hoitaa heti ettei tilanne pahene ja pitkity,sieltä sisältä voisi löytyä se entinen iloinen ihminen joka olet ennen ollut.Voimia sinulle ja hae apua.
nuo ikävät ajatukset. Minun pihallani käy siili ja se on söpö.
Oletko hakenut apua masennukseen? Älä jää yksin murehtimaan. Voimhalit sinulle.
palasin syöpäsairaslomaltani töihin,minulla oli samanlaista,kuin nyt sinulla.Alkuun meni kaikki hyvin,muutamassa kuukaudessa aloin kuitenkin uupua,etenkin henkisesti.Sinulle tekisi nyt hyvää ottaa yhteys lääkäriin,puhua pahasta olostasi,terapia,lepo ja rauhoittuminen parantavat mielialaa,samoin ainakin alkuun jokin sinulle sopiva lääkitys.Kirjoita tänne sekin tuo helpotusta.Voin omalta kohdaltani sanoa,että yksi tervehtymistäni edistävä asia oli silloin tämä palsta.Voimia sinulle!
sinulle Siiri surullinen,uskon,että elämäsi on jonain päivän taas valoisampaa.Usea meistä syöpäpotilaista kokee ja on kokenut saman,kuin sinä.Onkohan niillä raskailla hoidoillakin osuutta siihen,vai mikä vie meitä sinne pimeään pahaan oloon,josta sitten joudumme ponnistelemaan pois.Ominvoimin se taitaa olla liian vaikeaa,kannattaa hakea ammatti apua.Minun perheessäni miehelläni oli suolistosyöpä,mutta tuntuu,että hän selviytyi siitä henkisesti helpommalla,kuin minä omastani.Avannepussukan aikoihin hänellä oli jonkin verran alkuun sopeutumisvaikeuksia ja siitä johtuvaa tuskaantumista.
Olet ilmeisesti masentunut.
Onkohan kyseessä kaamosmasennus joka iskee moniin näin syksyisin.
Sinun kannattaisi olla toisten kanssa eikä missään tapauksessa jäädä yksin.
niisk,nyyh..itkua parkua..jäin paitsi erityis terveisistä:(
Vitsi,vitsi hyvää energian lataus päivää kaikille
ulkoilua ketkä kynnelle kykenee.
Minun päivä menee levon merkeissä ei pal muuta jaksella:))
lastentarhassa.
joka päivä pienen lapseni kanssa ja tiedätkö
se on elämäni suurin ilo:-))))))
viestisi huu-huu sai minut hymyilemään!Parempia päiviä sinulle,että jaksat mutakin kuin levätä.Toki lepo tekee nyt hyvää jos olet vielä hoitoputkessa!
sinustakin Mumsku. On hienoa että olet kuitenkin jaksanut olla töissä, kolmivuorotyö on rankkaa ja minulta ei enää ole yövuorot luonnistuneet, enkä niitä ole enää tehnyt.
Muutenkin olen tehnyt vain satunnaisia sijaisuuksia ja silti tuntuu että väsyy helpommin ja palautuminen useamman päivän työputkesta ottaa voimille.
Sitä vaan pitäisi osata arvioida nää omat nykyiset voimansa ja yrittää hellittää aina kun alkaa tuntua siltä että nyt menee ylikierroksilla..
Minä olen myöskin käynyt puolukassa ja muutenkin laittanut tätä syksyn satoa talteen, on ollut tosi ihanaa kun on voinut tehdä asioita joista nauttii.
Minäkin odottelen tässä sitä uutta rintaa tämän talven aikana, vaikka täytyy sanoa jo nyt että toisaalta pelottaa koko ajatus niin suuresta leikkauksesta.
Olen syönyt näihin hikoilupuuskiin Efexoria ja tästä on ollut myöskin apua että ainakaan vielä ei syysmasennus ole iskenyt, minulla kun on taipumus kaamosmasennukseen.
Sinulle Mumsku mukavia retkiä belgin kanssa sinne syksyiseen metsään .
Kaikille muillekkin mukavaa viikonloppua.
Tänäänki on ollut aurinkoinen hieno päivä ja olenkin ollut tunti kausia metsässä.Tuntuu jo että olen täynnä uutta energiaa ja akut on alkaneet latautua taas.Ja puolukkaakin on kertynyt aikalailla.Niin,minulla ei ole oikein vaihtoehtoa,työmme tehdään pääasiallisesti kolmessa vuoroassa.Tuosta uusien rintojen rakentamisesta minulla on jotain tietoa,sillä siskolleni ne on tehty.Onhan sekin suuri ja aikaa vievä toimenpide.Ja toipuminenkaan ei ole kovin nopeaa.Mikä lääke muuten on se Efexoria? Helpottaakohan se myös noita Arimidexin aiheuttamia jalka kipuja?Minulla on hikoilupuusia aika vähän,joskus toki yöllä herään kun olen hiestä märkä.Kannattaisikohan minunkin kokeilla niitä,jos helpottavat mielialaakin?Miten muuten olet selviytynyt syövän jälkeisestä ajasta? Tuntuuko että kaikki olikin vain pahaa unta ja olet alkanut hereillä?Hyvää sunnuntain jatkoa sinulle!
olet saanut ladattua metsässä vaeltaen uutta energiaa tulevaan työviikkoon.
Kysyit Efexorista, se on mielialalääke, josta olen saanut apua hikoilupuuskiin ja samalla siitä on ollut hyötyä myös mielialalle.
Mulla menee Tamofen, ja se taas aiheuttaa minulla nivelten jäykkyyttä.
Aika on mennyt nopeasti ja hoidoista tuntuu olevan jo ikuisuus, varsinkin nyt kun on saanut uuden tukan .
Kuitenkin kyllä ainakin minulla syöpä kummittelee tuolla taka alalla,siitä ei varmaankaan enää milloinkaan pääse irti, mutta olen ajatellut että jokainen terve päivä on lahja ja pitää nauttia niistä niin kauan kuin niitä piisaa.
Toivotaan että niitä meille vielä riittää pitkään.
Koitahan jaksaa taas ensi viikko, kolmivuorotyö on rankkaa, mutta työ pitää omalla tavallaan elämässä kiinni.
Mitä on tapahtunut Metsäemännälle.
En kuitenkaan halunnut käyttää sitä metsänemäntä nimmaria,se metsanemanta tuntui oudolta,kun niitä ä-kirjaimia ei voinut laittaa.
Elikkä palasit tähän tuttuun ja turvalliseen Mumskuun.
Mitenkäs haukut jaksaa.