on neuvoton olo. Uros seropi on vuoden ikäinen ja sisällä leppoinen ja ihana kaveri, mutta ulkona..... menee vauhkona, haukkuu koirat/välillä menee ihan hillittömäksi haukkumiseksi. Koirapuistoissa on käyty ja sielä tulee toimeen muiden kanssa. (pikemminkin vetäytyy lähelle) On keinoja käytetty, yritetty kolinapurkilla, nameilla, vaihtaa suuntaa, saada huomio itseemme ym. mutta ongelma nostaa aina päätään. mitä voi vielä tehdä???
neuvoja
seropi07
2191
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
.. hän voi neuvovasta puhelimesta varmasti kertoa neuvoja tai vastaavasti voit varata häneltä aikaa tai Pertin oppilaana olleelta Kitiskalta :)
He osaavat asiansa!
nim. kokemusta on!
Omani oli kanssa tossa vaiheessa vähän sellainen piengangsteri, mutta tiettyjen toimenpiteiden jälkeen ja ajan kuluessa ongelma poistui.
Ensin kannattaa opettaa pois turha haukkuminen.
Itse peruutin aina lenkin samantien kun ensimmäinen hau pääsi (yleensä jo rapussa)kiellon jälkeen. Takaisin sisään ja uusi yritys. Ensimmäisenä päivänä vaati muutaman sata lähtöyritystä mutta sitkeys palkittiin. Takaisin palattiin vaikka kilometrien päästä(tosin silloin ei lähetty enää uudelleen)jos alkoi rähinä. Pian alkoi rauhoittua lenkit kun viesti meni perille että NYT JUNTTI ON tosissaan.
Sitten kun tämä ensimmäinen erä voitettu niin sitten huomio muihin pieniin ongelmiin samalla periaatteella. Vetäminen, remmiriehuminen ja mitä kaikkia muita nyt saattaa murkkuikäisen koiran päähän pälkähtää. Mikä tahansa syy riittää lenkin keskeyttämiseen. Eli omistajan SANA on laki jota NOUDATETAAN.
Muita huomioita lenkille lähdöstä. Kannattaa pyrkiä siihen että lenkille lähtötilanne on rauhallinen, eli ei yllytä koiraa kierroksille mitenkään innostavalla tavalla "lähetään lenkille jookos... mennään pian pian"-tyyliin. Parasta jos koira on nukkumassa tmv. kun olet lähdössä lenkille sen kanssa.
Rauhallinen lähtö on hyvä keino välttää lenkkeilyn muuttuminen kaaokseksi.
Ja lohdutuksen sana: vaikka välillä tuntuisi ylivoimaiselta tehtävältä saada rekku ruotuun, niin aika tuo helpotuksen.