Aikani itkin turhia asioita kuten niitä miehiä jotka jätti minut kuultuaan taustastani. Kynnys kertoa menneisyydestä on kasvanut koko ajan ja jos ja kun nyt kerron niin en itke. Jollei käy niin ei sitten käy. Enkä mä sille mitään voi. Eikä kyse edes ole minusta.
se on loppu
viiviläinen
101114
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei ookkaan sun juttu. Mies painii ihan oman maailmansa kanssa. Sä vaan toit jonkin ilmiön esiin.
nyt on kuitenkin sillai että normaalin suomalaisen miehen arvomaailmaan kuuluu nainen perhe ja sukulaiset. Mikäli tavallisen itsetunnon omaava mies haluaa parisuhteen naisen kanssa niin se on muutakin kuin seksi. Myös muiden mm. lähisukulaisten hyväksyntä kuuluu hyvään parisuhteeseen. Ei voi elää kahdestaan neljänseinän sisällä vaan ympäristöä tarvitaan ja ympäristö tarvitsee meitä. Siksi seksuaalinen suuntaus miehellä täytyy olla vähintään bi tai sitten homo koska aika vaikea on kertoa jossain ristiäis tai häävieraana tai jossain muussa kokoontumisessa että tyttöystäväni on entinen mies. Tää on vaan sitä faktaa ja moni ei sitä ajattele ja jos sitä seksuaalista halua hakee niin mies tekee sen pelkästään kokeilunhalusta eikä siitä muille kerrota.
kertoa? Eihän kukaan kerro että tällä mun muijalla on ollut kohtusyöpä ja kohtu on leikattu pois. Miksi bi:n tai homon olisi helpompi kertoa sukulaisilleen vaimonsa tausta.
eikä mitään pelleä, joka on tilivelvollinen jollekin mummolleen ja pikkuserkulleen.
Ei mua naiset kiinnosta. Ihan sama millainen menneisyys, nainen on nainen ja pillu on pillu. Ei voisi kiinnostaa. Kyllä ne sukulaisetkin kahtoisi että miksi helvetissä homolla olisi nainen käsivarressa vaikka naisen menneisyydestä kuulisivatkin. Hävettäisihän siinä kun avoimesti ja ylpeänä on homo ollut.
Mutta sinä taneliseni kiinnostat kyllä ;) Mikäs sen kiehtovampaa kuin mies joka vikisee vastaan.
Kuinka moni tavallinen heteropariskunta kertoo edes sukulaisilleen puolisonsa nuoruudesta, taustoista ja mitä kaikkea on tullut tehtyä. Aina eivät puolisot edes tiedä kaikkea toisen menneisyydestä, eikä sitä kerrota. Vieraille ei tällaisia parisuhteen sisäisiä asioita kerrota.
Ei kaikkea tarvitse kertoa kaikille. Että mun mies on Ruotsin tai Venäjän kansalainen tai aluperin nainen. Etenkään kun se ei pidä paikkaansa.
Missä vaiheessa homot ovat alkaneet tykkäämään pillusta?
Ja tosiaan meil on ollu tapana ristiäisissä aina kertoa esim, sukupuolitaudeista ja kenen ukko hakkaa ketäkin tällä hetkellä sekä tietty kun Erkki-setä pettää Alma-tätiä...nehän on ihan sellasta kahvipöytäkeskustelu kamaa...
Pyyteetöntä rakkautta ei olemassakaan. Mahdollisen kumppanini taustatekijät ovat vähintään yhtä merkittäviä rakkaussuhteessa kuin kahden ihmisen välinen kiintymys.
Ainakin minä tarkistan aina seurustelukumppanin taloudellisen tilanteen, mahdolliset suvun mielenterveysongelmat ynm muut sellaisen rakkauteeni vaikuttavat seikat.
Siis rakkaus on aina ehdollista.
Sanokoon kuka mitä hyvänsä.
Rakkaus on sokea. Ei tullut hetkeksikään mieleen ajatella tuollaisia tekijöitä kun se iski. Taloudellisen tilanteen tiedän jo, mutta en vieläkään mielenterveysongelmista (eihän tuollaista kysytä!). Kunhan sukututkimuksessa mennään tarpeeksi kauas menneisyyteen, jokaisesta suvusta löytyy mielenterveysongelmia. Yleensä sanotaankin että sukutukimus lopetetaan siinä vaiheessa kun suvusta löytyy murhamies tai mustalainen.