Tri Nössö ja Mr. Hyde

lopetin tuossa puolitoista vuotta sitten
viinanjuonnin ja rötöstelyn ja kouluttauduin
hyvään porvarilliseen ammattiin, jota olen jo
tovin hyvällä menestyksellä tehnytkin. hankin
nätin vuokra-asunnon, jossa olen viihtynyt.
asiani siis ovat varsin hyvin, vai?

ongelmani onkin tämä: koska vielä ei niin kauan
sitten join kuukausien putkia, varastelin ja
nukuin rappiksissa ja lehtilodjuissa,
ihmissuhteeni kehittyivät aika oudoiksi. jouduin
joskus kirjaimellisesti juoksemaan ja tappelemaan
henkeni edestä. samalla vieraannuin varsin
tehokkaasti tavallisesta, mukavasta arkielämästä.
ulkoisesti olen nykyään ikääni (30) kaiketi
nuoremman ja siloposkisemman näköinen, ja
ihmisillä on (pohjimmiltaan oikeakin) kuvitelma,
että olen kiltti kultapoika enkä ole juuri elämää
nähnyt. töissä kuulen nelikymppisiltä
toimiston "tytöiltä" nuorimies-kommentteja.
yleisesti olen vetäytyvä ja hiljainen, kaiketi
aika eksentrinen tapaus.

niin että: voisiko joku antaa jonkin vinkin,
miten tulisi toimia tullakseen kohdelluksi
ikäisenään? ja miten tällainen helvetin nössö
uuvatti voisi saada itselleen fiksun,
ennakkoluulottoman ja hyvännäköisen naisen?
3309
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

alota taas dokata, niin akkoja pyörii ympärillä,
että kengännauhat katkeilee

Äänestä

Olen aika samanlaisista lähtökohdista lähtenyt
naispuolinen olento, paitsi etten sentään ehtinyt
roskalaatikkoasteelle. Kun sitten hankin
koulutuksen ja työtä, huomasin aika nopeasti,
etten hallitsekaan normaalin sosiaalisen
kanssakäymisen sääntöjä. Opettelen yrityksen ja
erehdyksen kautta eikä se kovin helppoa ole.
Kadulla sentään oli jonkinlaiset säännöt. Nyt en
tiedä yhtään keneen voin luottaa. Tuntuu siltä,
että ihmiset ovat sisäpuolelta jotain ihan muuta
kuin ulospäin näyttävät.

En osaa neuvoa sinua muuta kuin yrittämään, mutta
varovasti. Itsekin olen ihan eksyksissä tässä
asiassa, mutta sen olen huomannut, että pärjään
paremmin koko ajan. Oletan sen johtuvan aika
paljon siitä, että itsetuntoni nousee ja alan
olla hyvässä kondiksessa ja tasapainossa. Tosin
se ei auta yksinäisyyteen. Mutta yritän sopeutua
tähän elämäntilanteeseen.

Äänestä
  • Olen aika samanlaisista lähtökohdista lähtenyt
    naispuolinen olento, paitsi etten sentään ehtinyt
    roskalaatikkoasteelle. Kun sitten hankin
    koulutuksen ja työtä, huomasin aika nopeasti,
    etten hallitsekaan normaalin sosiaalisen
    kanssakäymisen sääntöjä. Opettelen yrityksen ja
    erehdyksen kautta eikä se kovin helppoa ole.
    Kadulla sentään oli jonkinlaiset säännöt. Nyt en
    tiedä yhtään keneen voin luottaa. Tuntuu siltä,
    että ihmiset ovat sisäpuolelta jotain ihan muuta
    kuin ulospäin näyttävät.

    En osaa neuvoa sinua muuta kuin yrittämään, mutta
    varovasti. Itsekin olen ihan eksyksissä tässä
    asiassa, mutta sen olen huomannut, että pärjään
    paremmin koko ajan. Oletan sen johtuvan aika
    paljon siitä, että itsetuntoni nousee ja alan
    olla hyvässä kondiksessa ja tasapainossa. Tosin
    se ei auta yksinäisyyteen. Mutta yritän sopeutua
    tähän elämäntilanteeseen.

    Tämäkin on näköjään kahdessa eri paikassa, mutta
    koin aika tärkeäksi vastaamisen. Tiedän miltä
    sinusta tuntuu ja halusin sanoa lähinnä sen,
    ettet ole yksin.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


poju kirjoitti:

lopetin tuossa puolitoista vuotta sitten
viinanjuonnin ja rötöstelyn ja kouluttauduin
hyvään porvarilliseen ammattiin, jota olen jo
tovin hyvällä menestyksellä tehnytkin. hankin
nätin vuokra-asunnon, jossa olen viihtynyt.
asiani siis ovat varsin hyvin, vai?

ongelmani onkin tämä: koska vielä ei niin kauan
sitten join kuukausien putkia, varastelin ja
nukuin rappiksissa ja lehtilodjuissa,
ihmissuhteeni kehittyivät aika oudoiksi. jouduin
joskus kirjaimellisesti juoksemaan ja tappelemaan
henkeni edestä. samalla vieraannuin varsin
tehokkaasti tavallisesta, mukavasta arkielämästä.
ulkoisesti olen nykyään ikääni (30) kaiketi
nuoremman ja siloposkisemman näköinen, ja
ihmisillä on (pohjimmiltaan oikeakin) kuvitelma,
että olen kiltti kultapoika enkä ole juuri elämää
nähnyt. töissä kuulen nelikymppisiltä
toimiston "tytöiltä" nuorimies-kommentteja.
yleisesti olen vetäytyvä ja hiljainen, kaiketi
aika eksentrinen tapaus.

niin että: voisiko joku antaa jonkin vinkin,
miten tulisi toimia tullakseen kohdelluksi
ikäisenään? ja miten tällainen helvetin nössö
uuvatti voisi saada itselleen fiksun,
ennakkoluulottoman ja hyvännäköisen naisen?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu