heippa olem 2pienen yh lapset 1v8k ja 4v..asumme kerrostalossa..eli onko monilla nuorilla yh miksei vanhemmillakin ite olen 23v niin paljon stressiä siitä että osaako kasvattaa lapset ja mietittwekö että mitä naapurit ajttelevat jos kuuluu itkua ja ite esim korotatte ääntänne..en tarkota karjumista..pelottaako että joku ajattelee vaikka mitä??ja tekevät kenties sossuun ilmotuksen..ite mietyin usein vaikka tiedän että ääntä kuuluulapsiperheessä niin sitä on niin pirun epävarma itsestään äitinä..vaikka tietää että kaikki on hyvin meillä.mut koko ajan tuntuu että pitää todistaa sitä jokaiselle ihmiselle..:)neuvola käynnnitkintuntuvat hankalilta kun tuntuu et aina ensin ajattelevat et oon yh..en siis tavallinen ihminen monenmielestä:)ja sit toinen kuinka usein käytte viihteellä??ite noin 4k välein..
heippa yh äidit ja isät olisi kysyttävää!!!?
kyytyli
5463
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nuoruuteen ja varsinkin kun jää lasten kanssa yksin, kuuluu tietty epävarmuus ja ajatus: "mitä nuo minusta ajattelevat".
Voin kertoa, että kukaan ei ajattele sinua YH:na vaan ihmisenä. Itse omalla käytökselläsi luot mielikuvan henkilöille joiden kanssa olet tekemisissä.
Kannattaa olla lasten kanssa niin, että itsekin viihtyy ja se tulee luonnostaan kunhan uskaltaa rentoutua. Ei kukaan ole ensimmäisenä soittamassa sossuun vaikka juniorilla menisi hiekkalaatikolla hiekkaa silmiin.
Douglas Adamsin legendaarisin sanoin: ÄLÄ PANIKOI!
Hyvää jatkoa sinulle katraineen.
kiitos kiitos täytyy ruveta yrittään ottaan rennnosti..:)
Turha epävarmuus pois. Sinä kasvatat lapsesi niin kuin itseltäsi hyvältä tuntuu. Normaaliin elämiseen kuuluu äänet, myös itku. Ei yksinhuoltajuus tee ihmisestä yhtään huonompaa kuin muutkaan. Neuvolassa ajatellaan varmaan muita asioita kuin sitä, että olet yh. Nyt pää pystyyn ja ole ylpe siitä että sinulla on kaksi ihanaa lasta. Viihteellä käyn silloin kun siltä tuntuu ja saan lapsen hoidon järjestettyä.
Kaikkea hyvää perheellesi.
joten tiedän hyvin mitä tarkoitat. Yritän kyllä etten ajattelisi noin, mutta..ei se ole aina niin helppoa. Joskus luonnollisestikin menee hermot ja suusta pääsee se kielletty kirosana, ja sitten jo miettii, että apua, jos ikkuna olikin auki ja naapuri kuuli, niin varmasti se heti siellä ajattelee, että tuollaista niillä on aina, surkea yh siellä aina kiroilee lapsilleen ja varmasti sitten pahoinpiteleekin isättömiä lapsiparkoja..
Mutta oikeasti tuntuu, että yh:sta ajatellaan erilailla, varsinkin jos erehtyy viihteelle, puhutaan heti, että nyt se vie kotiinsa lasten eteen mitä lie miehiä ja että lapset näkevät ties millaista menoa. Itseasiassa minua on sossulla uhkailtukkin, kun aloin seurustelemaan, heti oli sellainen reaktio ihmisillä, että lapset kärsii, vaikka asia oli itseasiassa ihan päinvastainen, kun rakastuneena olin entistäkin pirteämpi. Neuvola käynneistä en sentään saa paineita, koska siellä sentään on ammatti-ihmisiä, jotka osaavat (meillä ainakin onneksi) suhtautua asioihin ammattimaisesti eikä juoruakka-periaatteella.
Mutta pidetään lippu korkealla ja jaksetaan sillä voimalla, että tiedetään itse olevamme hyviä vanhempia lapsillemme!
meidän naapurustossa ymmärretään minun pientä perhettäni. ei oo kertaakaa kukkaa tullu ipisee mittää..naapurin emäntäki huutaa ikkuna auki eikä kukaa aattele et onpas huono äit (sil on ukkoki siel passattavana)..
tääl on hyvä asua ja yrittää..saa rauhassa olla ja vähä kiukutellakki..humpalla käyn kerran kuussa ku minäkin nuor vielä..mummo ja ukki on apuna sillo ku tarvii..tuossa naapuripitäjässä asuvat ni ei oo pitkästi..
ei täs muuta hätää oo ku et jaksaa painaa raksalla duunia kaheksan ja puol tuntii päiväs ja tulla kottii siivoomaa ja ruokaa laittamaa..on vähä ahas koti mut onneks ollaan pieniä ihmisiä molemmat..
päiväkodissa ollaan sovittu et minä kerron jos jottai kerrottavaa on ja visa versa...ei olla ikkää ukkoo tarvittu..kahestaanki pärjätää.. ehkä mä otan jonkun tänne joskus..en vielä..nyt mä nautin mun lapsesta..