Tämä kirjoitus on lähinnä tarkoitettu amalialle, Merkalle ja muillekkin jotka ovat lukeneet kirjoituksiani tällä ja tuolla toisella palstalla.
Nyt on mennyt 1-v ja 7kk kun poikani otettiin huostaan. Nyt voin todellakin hyvillä mielin todeta ettei vika ollut kasvatuksessa. Kun entinen perhekoti sanoi sopparin irti ja poika sijoitettiin toisaalle on asiat kääntyneet parempaan suuntaan. Uudessa paikassa kun on tapana käyttää kaikki lapset Neuro-Nekussa tutkimuksissa jotta voidaan antaa oikea tuki koulunkäyntiin. No kolme kertaa on poikani käynyt ja vielä on yksi käynti, mutta olimme kuuntelemassa "yhteenvetoa" jo tämän kolmen käynnin perusteella ja tulos oli: pojalla on vahva dysfasia mutta se ei ole pää dg, se on asperger. Tätä olen sanonut jo kauan, mutta minua ei olla kuultu. Ihana tunne kun minua ei voida enään syyllistää. Samalla kotiin jääneet sisarruksetkin ymmärtävät poikaa paremmin kun voin kertoa heille mitä dysfasia ja asperger tarkoittaa.
Nyt on mennyt 1-v ja 7kk kun poikani otettiin huostaan. Nyt voin todellakin hyvillä mielin todeta ettei vika ollut kasvatuksessa. Kun entinen perhekoti sanoi sopparin irti ja poika sijoitettiin toisaalle on asiat kääntyneet parempaan suuntaan. Uudessa paikassa kun on tapana käyttää kaikki lapset Neuro-Nekussa tutkimuksissa jotta voidaan antaa oikea tuki koulunkäyntiin. No kolme kertaa on poikani käynyt ja vielä on yksi käynti, mutta olimme kuuntelemassa "yhteenvetoa" jo tämän kolmen käynnin perusteella ja tulos oli: pojalla on vahva dysfasia mutta se ei ole pää dg, se on asperger. Tätä olen sanonut jo kauan, mutta minua ei olla kuultu. Ihana tunne kun minua ei voida enään syyllistää. Samalla kotiin jääneet sisarruksetkin ymmärtävät poikaa paremmin kun voin kertoa heille mitä dysfasia ja asperger tarkoittaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ratkaisut.
Mutta miksi just huostaanotetuista löytyy just nuo ongelmien jutut ja syyt, en nyt muista tautien lyhennyksien luokitteluja, enkä etsi niitä, mutta ymmärrän/tiedän ne koodit!
Täällä tai yleensä tuolla biojen puolella ovat nuo jutut käsillä eli lähes kaikkien huostaanotetut lapset ovat nykyisin luokiteltu noihin vanhempien kertoman mukaan!
Hei, miksi ei kukaan rupee tutkiin noita syitä ilman a-holistien, huumeiden ym. syiden lisäksi, että mistäs ne johtuu jos vanhemmat kieltää ettei asiat ole noin olleet perheessä koskaan lasten kanssa?!
Ja mikä aiheuttaa nuo syyt jos ei kodissa olisi syitä huostaanottoon tähän nykyaikaan???
Koska niin moni huutaa täällä turhista huostista!
Kukahan tutkisi niitä tai mikä instanssi?
johtuva huostaanotto. Asiat sujuivat siihen asti, kunnes kunnan myöntämä rahoitus erityisopetuksen järjestämiseen loppui ja poika siirrettiin toiseen luokkaan, jolloin tilanne alkoi kärjistyä.
Pojalla oli muistaakseni jo todettu jossain AS-piirteitä ja lisäksi yhdellä sisaruksella kotona oli jo tuolloin ADHD-diagnoosi. Poika toimitettiin psykiatrille ja vanhemmat pyysivät neurologista arviota, mutta psykiatri oli sitä mieltä, että "tilanteen piri rauhoittua ennen neurologian tutkimusta". Mistä rauhoittua?
Sossutkaan eivät keksineet kotoa varsinaisesti syytä huostaanottoon, totesivat vain, että "vauhdikasta", siis koska perheessä oli 4 lasta kotona siinä vaiheessa. Näin poika sijoitettiin perhekotiin, vaikka on järjetöntä edes leikillään kuvitella, että oppimisen ongelmat poistuvat huostaanotolla...
Sijaispaikka oli huono, koko tilanne järjetön ja äitiä syyllistettiin, koska hän ei hyväksynyt perhekodin vääriä kasvatusperiaatteita lasta kohtaan. Se kuulema "esti pojan kuntoutuksen" sossujen mukaan. Siis minkä kuntoutuksen? Ei ollut mitään kuntoutusta, mutta näin sossut ja perhekoti asian kääntelivät.
Kas kummaa kun oppimisongelmat eivät häipyneet ja lapsi uhattiin jättää luokalleen seuraavana keväänä. Lapsi osoitti monia kertoja enemmän kuin selvästi, että hän haluaa kotiin, tarvittiin poliisikyyditystä lomalta takaisin sijoitukseen. Aivan järkyttävien vaiheiden jälkeen perhekoti lopulta sanoi irti hoitosopimuksen ja sossu uhkaili, että lapsi on siirrettävä niin kauas, että äiti ei voi sabotoida huostaanoton onnistumista :D
Muistaakseni sossu vaihtui ja poika sai uuden paikan suht läheltä kotia, jossa YLLÄTYS YLLÄTYS: kaikki toimii. Perhe sai heti myönteisen käsityksen paikasta, lapsi viihtyy ja nyt uusimmat uutiset luitte äidin kirjoittamana aloituksesta.
Hieno juttu lapsen kannalta, mutta mutta...
Lain mukaan lapsella olisi oikeus saada tarvitsemansa tutkimukset täysin ilman huostaanottoa ja erityisopetus tulisi järjestää omassa lähikoulussa. Ihmeellisiä ovat viranomaisten aivoitukset nyky-yhteiskunnassa.
miksi hoidollisia huostaanottoja yleensä tehdään. Ei niissä ole mitään järkeä ja laittomiakin ovat kaiken lisäksi. Tai oikeastaan niissä kärjistyy pahimmillaan monien eri lakien rikkomista yhteiskunnan taholta.
Miksi juuri neurologisten oireyhtymien lapset joutuvat aiheettomien lastensuojelutoimien kohteeksi?
1) Yksi syy on juuri peruskoulun tilanne, joka ei välttämättä ole ollenkaan niin auvoinen, mitä opetusviranomaiset kehuvat julkisuudessa. Erityisopetusta ei ole ollenkaan riittävästi ja sen taso on hyvin kirjavaa.
2) Neurologisten oireyhtymien diagnosointi ja kuntoutus ovat aika uusia asioita Suomessa, ensimmäinen AS-dg annettiin vasta 80-luvulla. Ja vieläkin on niin vanhakantaisia psykiatreja, jotka vähättelevät niitä ja haluavat nähdä ennenkaikkea Asperger-oireiston pelkästään psykiatrisena sairautena. Hoidollisia huostaanottoja ei virallisesti myönnettä olevan olemassakaan, vaikka niitä on tehty paljon viime vuosina. Järkyttävintä niissä on se, että varsinkin analyyttiset terapiat ja ilman oikeaa kuntoutumista jääminen poikkeuksetta huonontaa lapsen vointia. Lapsia on sijoitettu sekä perheisiin että laitoksiin.
3) ADHD- ja AS-lapset reagoivat herkemmin kaikkiin ympäristön paineisiin kuin tavallinen lapsi, stressi voimistaa heidän oirehdintaansa. Jos vanhemmat ahdistuvat jatkuvasta taloudellisesta niukkuudesta, heijastuu se lapsiin, vointi huononee, vanhempi uupuu lisää ja kierre on valmis. Lapselle lähdetään hakemaan apua ja jos kohdalle sattuu "väärä" psykiatrian klinikka, tehdään hoidollinen huostaanotto, vaikka kotona ei selkeitä syitä huostaanottoon olisi lain mukaan näkyvissäkään. Siis kaikki ne tekijät, jotka ovat heikentäneet perheiden selviytymistä, ovat vaikuttaneet myös huostaanottojen määriin.
4) On paljon myös tietämättömyyttä neurologian oireyhtymistä, monissa paikoissa ne jo tunnistetaan, mutta paljon tietoa puuttuu vielä neuvoloista, tarhoista, kouluista ja on vanhempiakin, jotka eivät osaa edes vaatia lapsilleen neurologian puolen tutkimuksia. Toisaalta löytyy myös vanhempia, jotka eivät halua lapselleen pysyvää diagnoosia, eivätkä ymmärrä sitä, että lapsi jää silloin avun ulkopuolelle. Ehkä tästä ryhmästä löytyy myös ne perheet, joista on tehty lainmukainen huostaanotto neurologisen oireyhtymän lapselle, mutta silloin ei puhuta hoidollisesta huostaanotosta, jos lainmukaiset syyt löytyvät kotoa.
Nämä oireyhtymät eivät ole lisääntyneet viime vuosina, mutta tieto-taito tunnistamiseen leviää vähitellen. Lasta kohtaan on enemmän kuin anteeksiantamatonta, että viranomaiset toimillaan pitkittävät tai estävät oikean kuntoutuksen alkamista, sillä mitä nuorempana lapsi pääsee neuropsykiatrisen kuntoutuksen piiriin, sitä parempiin tuloksiin päästään.
Parhaimmillaan kuntoutus ja oikea apua kouluun auttavat lasta niin paljon, että hän kykenee käyttäytymään kuin kuka tahansa saman ikäinen lapsi. Mutta hoidotta jääminen tai väärä hoito huostaanottoineen vaurioittaa aina lasta, pelkkä psykiatrinen hoito väärine ja turhine lääkkeineen on tuhoavaa suorastaan lapsen terveydelle.
on noita samoja diagnooseja. Ongelmiin joudutaan, jos esim as-lasta ei diagnosoida ennen kouluikää tai jos lähiympäristö ei edes tunne aspergerin syndroomaa.
Suomessa tehdään turhia huostaanottoja juuri neurologisia sairauksia poteville lapsille, kun ei ymmärretä, etteivät vanhemmat millään tavalla ole aiheuttaneet lapsen oirehtimista tai jälkeenjäänyttä puheenkehitystä (dysfasia).
Murrosikäisiä otetaan pois kotoaan, jos he tarvitsevat esim psykiatrista hoitoa, koska meillä on paljon sellaisia hoitolaitoksia, jotka on tarkoitettu vain huostassa oleville -ja hoitopaikoista on huutava pula.
Minusta lapset pitää ottaa huostaan vain, jos vanhemmat joko pahoinpitelevät tai laiminlyövät heitä. Sairaan tai vammaisen lapsen hoito pitää aina voida järjestää ilman huostaanottoa. Suomessa vain noin 20% kaikista huostaanotoista on tarpeellisia.
ihanaa, että vihdoinkin asia selvisi.
Mites nyt jatko, pääseekö poika kotiin takasin, kun "vika" ei olekaan kotona?
Eikös just asperger-lapsi tarvitsisi tutun ympäristön ja lähelleen öidin, joka ymmärtää häntä parhaiten?
Sossut pitäis sada nyt vastuuseen väärästä päätöksestään ja aiheettomista epäilyistään.
Teidän kuuluisi myös, sekä sinun, että lapsen saada henkisestä kärsimyksestä kunnon korvaukset.
Sinä olet nyt vahvoilla, kun diagnoosi vahvistui.
Onnea teille edelleen ja kaikkea hyvää.
Esitit hyvän kysymyksen, mutta siihen ei ole selvää ja yksinkertaista vastausta.
Tämä voi kuulostaa joistakin oudolta, mutta minä ajattelen lapsen parasta, en itseäni.
Vaihtoehdot ovat nämä:
Vaadin heti huostan purkua ja poika tulee kotiin. Mitä sitten tapahtuu? Sama paska jatkuu koulun osalta. Hollolassa ei ole tällä hetkellä tarjota pojalle sopivaa luokkaa. No tämän seurauksena pojan vointi menee alamäkeä. Sama juttu Lahden puolella, ei sopivaa koulua.
Tällä hetkellä pojan paikka on Annalassa. Siellä hän voi käydä koulua ja saa tarvittavan tuen mitä täällä ei ole tarjota. Tämä on valitettava totuus. Tiedän että monet eivät tätä käsitä, mutta poika on kärsinyt aivan tarpeeksi. Haluan että pojallani on asiat hyvin. Hän on iloinen ja oma itsensä tällä hetkellä. Heillä on tieto/taitoa miten käsitellä assi-lapsia. Saamme isän kanssa vierailla Annalassa niin paljon kuin haluamme ja tarvittaessa voimme myös jäädä sinne yöksikin.
Tottakai haluaisin pojan kotiin, mutta kenen kustannuksella??? Mutta niin kauan kun lapsellani on asiat hyvin ja hän viihtyy siellä en halua hätiköidä. Tässä tilanteessa on ajateltava mikä on lapsen parasta eikä mikä on äidille...
Ei se ole kuitenkaan tarkoitus että poika on siellä 18-v asti vaan etenemme asioissa hetki kerrallaan. Poika saa käydä rauhassa ainakin tämän syksyn koulua ja katsomme tilannetta sitten uudelleen. En todellakaan halua hätiköidä koulun suhteen.
Niin ja tiedän että pojan isä on tässä samaa mieltä kuin minä.
Tätä on lapsen etu!
Kantelu on aikalailla loppusuoralla ja ilmoittelen heti kun päätös tulee.
Kuukauden päästä on myös suullinen käsittely Kouvolassa siitä tapaamisenrajoituksesta mitä entinen perhekoti vaati sen jälkeen kun sanoivat sopimiksensa irti.
Niin ja kyllä sosiaali tulee saamaan "nenilleen" jo ensiviikolla asiakasneuvottelussa...
Nyt kun olemme "niskanpäällä", siitä huolimatta etenemme hitaasti, mutta varmasti. Suurin voitto on jo saavutettu: olimme oikeassa, sosiaali, koulu, perhekoti ja psyk,lääkäri väärässä... harvinainen tilanne:)
niinkään harvinainen.
Harvinaisempaa taitaa olla, että joku perheen ulkopuolinen tuntisi lapsen paremmin, kuin omat vanhemmat.
Syitä lähdetään yleensä etsimään aivan väärästä paikasta ja useimmiten kotoa.
Olet ihan oikeassa siinä, että vaikka toisi tuntua ihanalta saada "tahtonsa" läpi niin pitkälle, että lapsi "jouduttaisi" palauttamaan kotiin, niin lapsen etu on tärkein.
Tuli vähän tuo sama asia mieleeni, et mitähän se muutto kotiin saisi lapsessa aikaa, kun nyt on juuri alkanut sopeutua uuteen paikkaan.
Varmasti on järkevintä edetä tässä asiassa ihan lapsen ehdoilla ja kuullostellen.
Asiat on hyvin niin kauan, kun lapsi vaikuttaa tyytyväiseltä ja itsekin voit tyytyväisenä seurata lapsen edistymistä.
Miksi siis romuttaakaan vihdoinkin saavutettua toimivaa systeemiä.
Aurinkoista syksyä ja iloisia tapaamisia pojan kanssa sinulle ja koko perheelle.
tajuttava se, että huostaanoton todellinen syy alun alkaen oli erityisopetuksen puute kotikunnan lähikoulussa!
Ei Hollolan kunnalla ole erityisopetukseen rahaa yhtään sen enempää nyt kuin aikaisemminkaan. Siis aivan järjetön tilanne, että LAPSEN ON OLTAVA HUOSTAANOTETTUNA erityisopetusta saadakseen!
Ainoa hyvä puoli on se, että poika pääsi hirveästä sijoituspaikasta pois ja nyt Annalassa viihtyy, lomat toimii ja tapaamisrajoituksia ei ole.
Ei tarvitse ihmetellä, jos bio-puolella valitetaan erityisopetuksen puutetta ja sen tasoa nykyisessä peruskoulussa.
huomioon, että keskussairaalan psykiatri suositteli "rauhoittumista" eli huostaanottoa tapaamatta lasta ollenkaan. Koska tilanteen kärjisti erityisopetuksen puute kotikunnassa, oli lääkärillä ilmeisesti valmiit sävelet tällaisen tapauksen varalle, miten on meneteltävä. Eli kunnan rahattomuus tai haluttomuus riittävään koulubudjetointiin korvataan huostaanotolla.
Sama juttu kuin meillä oli aikanaan. Ylilääkäri tapasi lapsen kerran vajaan viiden minuutin ajan, tajusi AS-oireiston ilmeisesti tai ainakin tiesi sitä epäillyn, ja suositteli huostaanottoa. Tuumaakaan ei antanut periksi myöhemmin, vetosi vain siihen, että sairaalapaikkaa joutuisi odottamaan toista vuotta ja lastenkotiin pääsi kolmessa kuukaudessa. Mitä järkeä tai lapsen etua tässä kaikessa on? Meidän kohdalla lapsen etu oli tästä kaikesta hyvin kaukana.
Aloittajan tapauksessa lapsi saa siis riittävää erityisopetusta huostaanoton kautta, meillä hoidollinen huostaanotto jätti lapsen täysin kaiken avun, hoidon ja tuen ulkopuolelle. Edellä mainitut toimet vain hidastuttivat oikean avun saantia ja heikensivät lapsen vointia, mutta kaiken avun olen kyllä saanut järjestettyä lapsen kotiutumisen jälkeen.
vaan suoraan neurologisiin tutkimuksiin. Ihmettelen, mitä asiantuntemusta psykiatreilla muka voisi olla tällaisissa erityisluokkaan sijoittamisjutuissa?
asiat selviää. En tietä asberger-lapsesta kovin paljon, mutta minulla on kaksi dysfasia-poikaa tukilapsena. Voimia Sinulle jokatapauksessa ja oikein hyvää syksyä koko perheelle!
..... Niimpä niin ....taas oli yksi turhaan tehty
huostaanotto.....!
Tämän tutkimuksen olisi voinut perhetyöntekijä
ohjata jo kotoa käsin. Jotta ei tehdä turhia
siirtoja. Perhe kärsii ja sisarukset kaipaa sekä
lapselle itselleen aika kiusallinen asia.
Niin ja turhaan käytetään yhteiskunnan varoja...
eihän tämä vain ollut taas bisnestä? Hyvä, että
perhekoti otti tämän asian tutkiakseen ja hoi-
taakseen. Onnea teille koko perheelle.
ps. Sossun työnt. ovat sokeita omalle työlleen.
ja sitten syyllistävät joka asiassa vanhempia.