maannut, kohtalaisen ajanjakson elämästään, ja katsellut elämää?
Kotkia ja Haukkoja ovat kaikki nähneet, Punatulkkua, Hippiäistä ja Valkopäämerikotkaa, jo kyllästymiseen asti.
Mutta kummallinen toukka?, Vesimalluainen?, Sudenkorennon tappajatoukka, Sontasittiäinen?, Tukkimiehentäi?
Limainen möykky, joka onkin parittelevat kastemadot?
Jos innostutte, käyttäkää suojapeitettä tai vilttiä mahan alla.
Napaan puraisseen Keltiäisen haava kutiaa pitkään ja kestää kauan ennenkuin nöyhtää taas pääsee kertymään.
Kotkia ja Haukkoja ovat kaikki nähneet, Punatulkkua, Hippiäistä ja Valkopäämerikotkaa, jo kyllästymiseen asti.
Mutta kummallinen toukka?, Vesimalluainen?, Sudenkorennon tappajatoukka, Sontasittiäinen?, Tukkimiehentäi?
Limainen möykky, joka onkin parittelevat kastemadot?
Jos innostutte, käyttäkää suojapeitettä tai vilttiä mahan alla.
Napaan puraisseen Keltiäisen haava kutiaa pitkään ja kestää kauan ennenkuin nöyhtää taas pääsee kertymään.
Vastaukset 54
Vanhimmat
mahallaan kellimään ja jos pystyis ni vaatteet suojaa napaa!
käy minulta helposti.
Mutta kesäkuumalla nurmikolla en, yleensä, pidä kovinkaan paljon vaatteita päälläni.
Laiturin päässä on sama juttu.
Lautalla tai vesipatjalla voi, taas, tulla, kipeästi puraiseva, Vesihämähäkki.
sontiaisia alkoi lentelemään varahain keväällä, etsien lehmänpaskaa, mihin pesiytä. Tulihan niitä pyydystettyä. Samoin sarvijaakot, testattin kuinka ison oksan sarvijaakko pystyi nostamaan, kun piti sarvista kiini.
Hepokatti-heinäsirkkoja pyydystetttiin, ja kisailtiin kuka löytää suurimman.
Valokuvaaminen ei oiken innosta, ja tuskin noita etököitä on enää edes olemassa.
nelisenkymmentä kuvaa on tältäkin kesältä, vaikka sää ei suosinut. Mutta sään vuoksi eivät olleet kovin vilkkaita, kylmä niitä ressukoita vaivasi.
Muistatko muuten noiden ötököiden "kansanomaisia" nimityksiä enemmänkin?
Lisäisin listaani.
kimalainen-mötiäinen, mötky
ampiainen-vapsahainen
kusiainen-vihalainen
oikeaa nimeä en tiedä, oli sellainen musta ötökkä jonka laittoi selälleen, se nakksautti niskaansa niin että pomppasi korkealle, ja käänyi jaloilleen.
sitä kutsuttiin meilläpäin, se kun vaihtoi "puolta" aika äkkiä, taisi olla jotenkin "kapinaan, 1918" liittyvä juttu.
"Kuolemankello" oli myös nimenä, se kun osasi naksuttaa tuota "hyppyniveltä" ilman syytäkin.
Jokusen kirjan olen lukenut jossa kerrottiin sen ennustavat kuolemaa, ja siitä se sai nimensä.
Samasta syystä ei tykätty hyvää, jos Saunankiuas, lämmetessään, piti samanlaista ääntä. Samalla lailla "naksutti" vanhan ajan leivinuunikin. Eli "mustapappi" viihtyi lämpimässä ja naksutus oli kutsuhuuto: "Saapilluo, Saapilluo".
..teit MUKAVAN aloituksen. Tuli NIIN hauskoja "muistumia" mieleen :)
Olet itse tainnut ryömiskellä etsiskelemässä erilaisia ötököitä, pienenä poikana :)
Nuorin poikani oli suorastaan MAHDOTON näissä omissa tutkimuksissaan. Hän otti selvää mistä milloinkin ja AINA lähes täydellisesti.
Tarkoitan, että haki kirjastosta kasa kaupalla kirjoja ja opiskeli niistä, piirsi paperille kuvia muistilapuiksi metsään. Opetteli eläinten ja ötököitten nimet latinaksi jne.
6-vuotiaana hän PÄÄTTI :), että hänestä tulee eläinlääkäri. Ja sitä intoa riitti 15 vuotiaaksi, jolloin hän ILMOITTI, että olikin päättänyt toisen ammatin (jota hän nyt opiskelee).
Pojan ollessa n9 vuotias, oli hänellä "meneillään" yöperhoskausi. Kirjastosta oli kiikutettu alan kirjallisuutta. Ja saaressa yöperhosia oli tutkittu paljon. Otettu niitä kiinni tutkimusten ajaksi ja AINA päästetty sitten ne vapaaksi "oman äidin luo" :)
Lähdimme sitten veneellä ulkosaaristoon, Rönskäriin. Perillä ollessa, illalla, poika tuli innoissaan kertomaan meille UUDESTA yöperhosesta, jota ei ollut tavannut ennen, eikä ollut varma, oliko se niissä luetteloissa, joita oli kirjoissa tutkiskellut.
Hänellä oli aina piirustuslehtiö mukanaan ja niin hän haki veneestä lehtiön ja lyijykynän ja pisti ERITTÄIN huonoon asentoon itsensä. Makasi kivikasan päällä mahallaan, pää kivien muodostamassa kolossa ja yritti piirtää tätä yöperhosta, joka oli paikallaan kivenkolossa.
Minäkin olin pojalta oppinut asioita, hänen pitäessään luentoja näistä asioista :) Yöperhoset ovat lähes saman näköisiä, MUTTA siiven kärjissä olevat mustat kuviot erosivatkin toisistaan ja siitä tiesi, mistä perhosesta oli kyse. Ero oli kuitenkin niin pieni, että sitä tuskin näki.
Poika makasi siinä todella, todella kauan, koska hänen piti piirtää TARKASTI siipien mustat päät, että hän voi sitten mennä kirjastoon tarkistamaan, että mikä laji on kyseessä.
Ihan sääliksi kävi, kun siellä NIIN kauan tuhersi. Mutta tosi hienon piirroksen sai aikaan. Kuin valokuva.
Limamöykyt ynnä muut on myös tutkittu.
Kuolleita eläimiä hän tutki avaamalla vatsalaukun ja tutkimalla, mitä olivat syöneet ym.
Ostettiin pojalle kirurgin vetsiä, saksia ym. kamaa, että tutkiminen onnistui.
Anteeksi, jos tuli liian pitkä viesti. Ei tämmönen muita varmasti kiinnosta, mulle nää on tärkeitä ja mukavia muistoja.
tyttöni ovat Juppeja ja poika on nörtti, kuten isänsäkin.
Mutta sinun lapsesi oli kuin minä nyt!
En ole ihan noin perusteellinen, koska olen vain harrastelijavalokuvaaja, mutta siinä pyrin hyviin tuloksiin.
Oli hienoa lukea kuinka paljon tuitte nuorta miestä harrastuksessaan, luulenpa että hän on nyt tasapainoinen nuori mies josta vielä kuullaan.
Minä taas ostin 5 kiloa Barbeja joka päivä, ja muun ajan vastasin, kyllästymiseen asti, ohjelmointitekniikan kysymyksiin.
Toivottavasti kerkiät lukemaan tämän ennenkuin tämä poistetaan.
...pitää lukea "nopiaan" viestejä ja yrittää vielä ehtiä vastailemaankin niihin, ennen kuin ne häviävät :)
Meidän perhe on ollut vähän "omituinen", siinä mielessä, että näitä perheenjäsenten eri "projekteja" on ollut sisällä ja pihalla sielä täälä.
Pojan huone oli omaa luokkaa. Siellä oli esim. purkkeja rivissä, jossa oli eri kotilovaiheessa roikkuvia perhosen toukkia. Niitä seurattiin innolla ja oli JUHLAHETKI, kun vihdoinkin perhonen tuli "valmiiksi".
Oikeesti se oli mukavaa :) Perhoset päästettiin sitten tietysti vapauteen.
Meillä oli myös 5 erikokoista akvaariota. Pojalla oli erilaisia kaloja, ei tavallisia. Yksi oli kutuakvaario. Yksi oli taistelukalaakvaario jne...
Isoja 300 litran akvaariossa oli ahvenia. Jotka "kesyyntyivät" ja tulivat kädestä syömään. Jos vieras naama tuli niitä katsomaan, pakenivat kalat akvaarion toiselle puolelle.
Kynsisammakoita myös ollut :)
Tropikaario, jossa käärme. Madagaskarin päivägekko ym ym. En edes kaikkia muista.
Kotimetsiemme ötököitä mahdollisimman luonnonmukaisessa ympäristössä, tosin pojan huoneessa.
Voi ja voi :)
Hän ottaa paljon valokuvia nykyään. Myös minä.
Se on hieno harrastus. Kuvia ottaessa minua kiehtoo myös VALON merkitys lopputulokseen. Tarkoitan valon suunnan valitseminen.
Olen sitä mieltä, että oli lapsi kiinnostunut sitten mistä tahansa, niin sitä pitää kannustaa ja antaa mahdollisuus toteuttaa omat "juttunsa".
Eipä nuo ötökät ja varsinkaan käärme niin hirvittävästi minua innostaneet, kun ne sisätiloissa on. Onneksi nyt eivät sentään vapaana juosseet, vaan olivat aina omissa väliaikaisissa "kodeissaan".
Toinen poika ei ollut yhtään kiinnostunut ötököistä, hänelle kiikutettiin rikkinäisiä koneita. Hän oli intohimoinen miettimään, miksi joku oli rikki ja yritti niitä korjata. Eikä antanut periksi, ennen kuin oli sen korjannut.
Mietin tuota, kun sanoit olevasi Harrastelijavalokuvaaja? Kuinka kauan aikaa pitää HARRASTAA, että voisi sanoa, että on ihan OIKEA valokuvaaja? Luulen nimittäin, että kokemuksien kautta oppii tuon kuvaamisenkin.
Jätä vaan tuo Harrastelija-sana pois :)
olen myynyt yhden kuvan rahalla, 10€ ja ostanut yhden, pullakahveilla.
Eipä sitä voi sanoa olevansa minkäänlainen ammattilainen?
Mutta, kyllä minusta tulee maailmankuulu? Eikö vain?
H. Leibowitch
olen pikku tipsukkaisena maannut monet kesät vintillä patjalla pienten katon räystäsrajan ikkunoiden alla katsellen kun räystään alla pääskyset ovat pesiänsä kunnostelleet, munansa munineet, hautoneet ja poikasten kuoriutumiset, syöttämiset. Vasta kun siivilleen pääsivät siirryin pihakoivun oksasta roikkuvaan kiikkuun kiikkuilemaan hurjia vauhteja ollen mielikuvissa pikkuruinen iloinen pääskynen minäkin.
Meillä ei auttanut maata mahallaan kun kyykärmeiden vaellusreitillä olimme. Oman lapsuuteni aikana ne olivat jo vähenemään päin vaan kyllä ne joskus pihankin kautta luikertelivat ja saappaat jalassa piti olla jo puutarhassa.
Siskonmies teki temppusia ja näytti miten persoja kyyt ovat viinalle, moni kyy päätti maisen matkansa viina etc. pullon kautta muurahaispesään. Isoveli, se paha, ruhjoi sammakonpoikasilta nilkat ja levitti kuumalle kivelle elävältä paistumaan. Ötököiltä hän raastoi siivet irti ja oli muutenkin aika pimeä tyyppi.
Itse en raatsinut pienenä edes kasiaisia laittaa matokoukkuun vaan jotenkin oikein multavassa maastonkohdassa pääsi matopurkki katumaan ja madot karkaamaan. Kissalle kannoin kaunaa kun hätyytteli pääskysiäni vaikka pellot olivat täynnä hiirulaisia ja hiirulaispesiä.
aikanaan pilkillä oltiin eikä tullut minulle kalaa ja kaveri sitä siskolleni ihmetteli että kun niin nopeasti pilkkiä heilutin ettei kai sillä tavalla nyt kalaa saakaan ja ihmetteli sitten miksi siskoni röhähti nauramaan katsoen minua joka nolona en voinut muuta kuin nauraa ja sanoa että sisko sisko vaikeneminen on nyt kultaa.
En vaan raaskinut niitä kaloja sieltä edes yrittää .
terv.vantaannainen
että veljesi, jo nuorena, opetteli Perusteet Biologiaan, hänestä tuli/tulee varmaan alan Asiantuntija?
Tyttöset sitten ovat Lintusia. Herkkiä ja Suloisia.
Hyvä niin. Ja pysyköön.
Keittiössäkin pilaavat hyvän Lihan.
aikuisena joskus tuli aurinkoisella ruohikolla maattua selällään pilviä katsellen, vaan heinäsirkka mokoma, vihreä otus päätti päivänsä puraisemalla niskaani äkäisesti.
Sittisontiaiset muistan lapsuudesta siten, että ne viihtyivät navetan lantala-osan jatkeena olevan ulkovessan rappusten vierellä olevien kivien vieressä yhdessä sisiliskojen kanssa. Sisiliskoista tykkäsin paljon ja olin maltillisesti paikallani, etten saisi niitä pudottamaan häntäänsä.
tällaisen tarinan, se on kuin minun kynästäni, ja nyt en syytä kopioinnista vaan fiksuudesta, poistuisi koko ketju alta aikayksikön.
Kirjoitit hienon tarinan.
Ajoin Ilolan ohi aamulla, ei näkynyt ketään Bussipysäkillä?
...TOSI mukava lukea sun kirjotuksia :)
Osaat hyvin kuvata asiat.
Kiva juttu pääskysistä :)
kenen viestejä hän on lukenut, ja mistä oppinut!
Noh, vitsi, vitsi...
:)
eivät omasikaan ole hassumpia. Meilläkin pojulla oli kolmenvuoden perhoskausi: sekä päiväperhot, että yökköset. Aika hienon kokoelman hän sai itselleen muistoksi kaikesta siitä vaivannäöstä mitä ötököiden pyydystyksestä, levitysalustojen rakentelusta ym. vaati. Pienempänä ei ollut yllätys kun hän kanteli aarteita eli pienjyrsijöiden luurankoja näytille. Onneksi hän innostui kalastuksesta ja luurangot saivat olla rauhassa. Kyllä nuo ötökkä ym. harrastukset vaativat pitkää pinnaa, keskittymiskykyä, näppäryyttä ja silmää yksityiskohdille.
asiantuntija hänestä tuli, kohteet vain muuttuivat. Harva pystyy samaan. Onneksi.
...löytyi jos minkälaisia:)
Sain joululahjoiksi itsetehtyjä tavaroita. Yksi oli tehty jonkun jyrsijän luurangosta. Siihen oli liimatti pieni lämpömittari. Se oli hieno, vieläkin tallella.
Yksi joululahja oli tehty ravun saksesta. Vanha lasinalusta oli peitetty hiekalla ja ravun saksi tuli ikäänkuin hiekansisästä esiin. Pieni simpukka vieressä. Ravun sakseen oli liimattu helmi. Mukana oli lappu, jossa luki Äiti-Helmelle Helmi :)
vastasit kenelle vastasit mutta tuo kertomani ei ollut "tarina" vaan tositapahtumiin perustuva dokumentaarinen kirjoitus ja siksi se hauska ehkä olikin.
Ilola ei ole ihan liki että kun aikanaan fillaroinnin joudun vaihtamaan bussiin niin pysäkki on ihan muualla.
t.vantaannainen
...onkohan ihan noin :)
Kyllä tolla G.J.:llä näyttää olevan omanlaisensa kirjotustyyli. Mukava semmonen :)
Ja täytyy kyllä myöntää, että sinultakin tuo kirjoitus onnistuu ihan kiitettävästi. Oon sen kyllä ennenkin sanonut :)
vastasin. Se liittyi eiliseen, joka, tietysti, poistettiin.
Kysäisin siinä, josko voin poimia sinut aamulla kyytiin, kun menen kuvaamaan, 05,00.
Ilolan ohi ajoin ja muistaakseni, se on Vantaata, kai?
Ja siksi, kai, mimullakin on unelmia.
Tiedä sitten, tuosta, G.J :stä.
olet saanut, toivottavasti myös ovat tallessa. Oli hurjat neuvottelut siitä mihin saa koskea ja mihin ei. Tikulla (=oksalla) sai kieputella otuksia joissa oli jäljellä lihaksia ja märätystä ja niitä ei saanut koskea käsin eikä tuoda kotiin edes pussissa. Jos luut olivat auringon vaaleiksi paahtamia tai varmasti olleet hiekkaan (ei multaan) hautautuneita niin ne sai tuoda näytille. Ja semperit käteen ja tekniikka miten ne poistetaan kädestä phtaasti :)
...samanlaisia keskusteluja meidänkin perheessä on käyty.
Mulle annetut lahjat ovat tietysti tallessa. Monta on lasivitriinissä ja monia seinillä.
Darvimassasta tehtyjä pienoismalleja myös siellä täällä. :)
Joo eilen huomasin kun olin välillä pois ja tulin takaisin että nyt on kadonnut ja paljon!
Sinnehän hävisi joistain keskusteluista rimpsuja vastauksiakin ykskaks.
Eihän niitä ehtinyt lukea ollenkaan joten en tiedä mistä oli ihan kysekään!
No, se oli eilen se.
poju innostui keräämään (näin syksystä) variksensulkia ... huoh .... ja se oli just semmoiseen aikaan kun luin kirjaa, jossa kerrottiin, että ainakin löytää linnun sulan paikasta jossa niitä ei normaalisti ole, niin se on merkki siitä, että lähistöllä on ihminen jonka kanssa on elänyt elämää joskus aikaisempina vuosisatoina tai tuhansina :DD ... Nyt hra H. varmaan nyppii jo harmaiden ohimoidensa aarteita. hih
ovat vain sinulle kasvatettu.
...purskahtaa nauruun. Sun selostus oli NAURETTAVA :DDD Kiitos:)
Ohimoaarteitakaan ei kannata ohittaa :)
vaan ihan istuin parveketuolissa tupakoimassa.(hyi)
Parvekkeella "kävelee" ötökkä, joka on vihreä, ruskeaa etu-ja takapäässä ja noin sentin pituinen. Jalkojakin on useampi. En ole koskaan moista ennen nähnyt. Kerro nyt tyhmälle akalle mikä ötökkä on nimeltään?
koivulude tai vastaava? tälläinenko??
http://personal.inet.fi/koti/matti.rinne/lude1.jpg
on 8 jalkaa. Ampiaisila 6.
Sitten on niitä joilla on vähempi.
Ja minäkin tupakoin, kunnes kuolen.
Sinulla on hyvä harrastus.
Nilviäinen se ei voi olla, koska me emme lennä.
Karvainen pää? Karvainen peräosa?
Osta tuuletin joka vie savun pois ja pidä kamera mukana.
Kuten minäkin.
lissä kuvia tuosta koivuluteesta. Ei mielestäni ole se. On kauniin vihreä,hiukan hailakampi kuin koivulheti, ei pisteitä selässä.
kameranaisia tämä akka, ei kameran takana eikä edessä.
Karvaton on ötökkä ja kulku kuin leppäkertulla.
...mua rupes vaivaamaan, kun en nyt millään saa mieleen, mikä sen nimi on. Ihan kielen päällä pyöriskelee, vaan en saa sitä ulos.
Tiedän (tai luulen), että tarkoitat sellaista LUDETTA, joka viihtyy marjapensaissa ja mansikkamaalla.
Jos tulee mieleen, niin ilmotan :)
ei voi olla mikään lude.
Ne ovat pienempiä.
Epäilen että se oli ihan tavallinen, mutta villi, mehiläinen.
Kun Kuningatar jättää pesän, hakiessaann talvehtimispaikkaa, menee pesä kaikilla sekaisin, Siksi, muuten, ampiaisetkin käyvät omituisiksi ja agressiiviksi. Kuningattaren antamat, kemialliset signaalit, eivät niitä enää ohjaa.
..tosiaan sitten ole LUDE, jos oli kyse sentin mittaisesta otuksesta. Pääsi tuo sentti livahtamaan karkuun. Olet oikeassa.
En kuitenkaan kallistuisi mehiläiseenkään.
Kylläpäs rupes vaivaamaan tuo otus.
Taidan soittaa pojalleni, josko muistin kätköistä vielä löytyis tuommonenkin ötökkä.
Teen sen heti :)
jospa se makaa siellä?
Minkä muotoinen oliko jalat hyvin esillä vai enemmän piilossa, oliko tuntosarvia jne..
..piti oikein ottaa viivotin esille ja katsoa silmillä Yhtä Senttiä.
Tulimme pojan kanssa (soitin) siihen tulokseen, että kyseessä sittenkin olisi LUDE. Kyllä ne ovat n. sentin kokoisia. Ainakin se luude, jonka nimeä en nyt saa mieleen. Poika sanoi, että niitä on niin tuhottoman paljon erilaisia, ettei osaa sanoa sitä nimeä, mitä minä hain.
Se mansikkamaalla viihtyvä ötökkä on Vaakunan muotoinen. Ainakin täällä Vaasassa niitä on paljon ja tullut tutuksi, kun oon marjapuskissa keräillyt marjoja ja mansikoita noukkinut.
muistutti hyvin paljon leppäkertun muotoa (isompi, kuten jo aiemmin kerroin). Paikallaan ollessa jalat oli lähes piilossa, mutta liikkuessa hyvin esillä.
Lähin puu parvekkeelta on haapa ja mitään puutarhoja ei ole lähettyvillä.
..se oo. Siinä rötköttää mun norjalainen metsäkissani.
Tolua, jota sinun olisi pitänyt ostaa jo kauan sitten..
........
http://puutarha.net/index.asp?s=/keskustelu/keskustelu.asp?id=10155
kuralätäkössä suurimman osan olen viettänyt ja siitä yrittänyt ryömiä ylös :)
Kaikkea noita on nähty/katseltu.
Antaapa kaikkien kukkia kukkia vaaan!
Katsellahan voi, niin eritavoin vaikkapa niitä haukkoja???
Ketään luettoloidustasi en tapa, siirrän syrjään, jos tulee sisälle vien ulos takaisin.
Sellainen , kummajainen.............
eilen illalla mahallani kovalla alustalla, oli nimittäin niin ilmavaivat eksyksissä jotta otti kipeetä.
olin eilen kontallani rahkasamaleessa, kun keräsin suppilovahveroita.
pienehköjä *suppiksia pellillinen kuivumassa.
Kokeiluja tuli lapsilaumassa tehtyä mm.
- se sisiliskon hännän tiputus
- käärmeen katoaminen muurahaispesään
- perhosten keräilyä (veljelle)
- yritys elättää pöllön poikasia (päivä)
- kasvien keräily, kuului koulutehtäviin
- monet kuolleet pikkueläimet päätyivät niille suunniteltuun hautausmaahan seremonioineen.
- kanojen munia löytyi milloin mistäkin
- sarvijaakot ym. pikkuötökät tutkittiin ja monet niistä olivat kauniita väreiltään.
Maalla lapsuus oli aurinkoisia kesiä ja huoletonta yhdessäeloa muiden lasten kanssa samalla opimme tekemään työtä niinkuin kaikki muutkin. Ihanan haikeita muistoja kadonneesta elämäntavasta, ainakin siellä..........
Kiva ketju, kiitos:))
Ajattelen mahallaan makaamista selkänsä kääntämisestä elämälle.
Toisin kuin selälleen menemistä,jossa avoimena vastaan ottaa,mitä tuleman pitää,joskus antautuen,ja todeten olleensa väärässä,joka on myöhäistä.
Ihminen piiloutuu itseltään,useimmiten.
Vastasin näin koska eilinen toinen aloittamasi juttu poistettiin,johon olisin vastannut.
Jos muistat,luin suosittelemasi kirjan ja ymmärrän sinua ja jutustelutyyliäsi enemmän kuin uskotkaan.
Olet mielenkiintoinen persoona,sanokoot muut mitä tahansa!
Mukavaa syksyä!
t. - B -
kunnollinen tunteva ihminen olet.
Sen kirjan pitäisi kaikkien lukea.
Joiltain osin se on, taas, kovin ajankohtainen.
Iän mukana tullut tukevuus, on tehnyt hankalaksi vatsalla nukkumisen. Nuorempana luin aina Reginaa vatsallani.