Olen kirjoittanut muutamia romaaneja ja jotain satunnaisia tynkiä. Kirjoittaminen on ollut yhtä aikaa ahdistavaa ja upeaa, samoin niiden juttujen lukeminen jälkeenpäin. Ongelmana on tällä hetkellä kuitenkin kysymys: Miksi?
Haluaisin että ihmiset lukisivat tekstejäni, mutta en missään nimessä haluaisi olla kuuluisa. Heh, suurin osa ihmisistä haluaa olla kuuluisia, mutta minulle se olisi painajainen. Olen huono ilmaisemaan itseäni suullisesti, olen ruma, ahdistun huomion keskipisteenä olemisesta ja niin edelleen.
En myöskään halua että minut yhdistetään kirjoihini. En edes yritä kirjoittaa mitään realistista tai erityisen kantaa-ottavaa tavaraa, vaan omituisia juttuja epämääräisistä ihmisistä. En halua selitellä niitä. Jos kaikki henkilöt ovat epämääräisiä hyypiöitä, niin lukijan pitäisi ymmärtää ettei kirja ole mikään kommentti miehiä, naisia, avaruusolentoja tai kukkakauppiaita vastaan. Se on vain omituinen pikku tarina. En tosiaan tarkoita sitä että haluaisin tarkoituksellisesti kirjoittaa jotain muka shokeeraavaa ja tosi hurjaa, mutta väärinkäsityksiä voi syntyä.
Joo, saattaa kuulostaa typerältä, mutta uskon voivani kehittyä ihan siedettävän hyväksi kirjailijaksi vuosien kuluessa. Kysymys kuitenkin kuuluu, että miksi vaivautua? En halua julkaista kirjojani omalla nimelläni tai kenenkään muun henkilön "haamuna", enkä myöskään halua kirjoittaa vain itselleni. Se ei vain tunnu kaiken vaivan ja ahdistuksen arvoiselta.
Haluaisin että ihmiset lukisivat tekstejäni, mutta en missään nimessä haluaisi olla kuuluisa. Heh, suurin osa ihmisistä haluaa olla kuuluisia, mutta minulle se olisi painajainen. Olen huono ilmaisemaan itseäni suullisesti, olen ruma, ahdistun huomion keskipisteenä olemisesta ja niin edelleen.
En myöskään halua että minut yhdistetään kirjoihini. En edes yritä kirjoittaa mitään realistista tai erityisen kantaa-ottavaa tavaraa, vaan omituisia juttuja epämääräisistä ihmisistä. En halua selitellä niitä. Jos kaikki henkilöt ovat epämääräisiä hyypiöitä, niin lukijan pitäisi ymmärtää ettei kirja ole mikään kommentti miehiä, naisia, avaruusolentoja tai kukkakauppiaita vastaan. Se on vain omituinen pikku tarina. En tosiaan tarkoita sitä että haluaisin tarkoituksellisesti kirjoittaa jotain muka shokeeraavaa ja tosi hurjaa, mutta väärinkäsityksiä voi syntyä.
Joo, saattaa kuulostaa typerältä, mutta uskon voivani kehittyä ihan siedettävän hyväksi kirjailijaksi vuosien kuluessa. Kysymys kuitenkin kuuluu, että miksi vaivautua? En halua julkaista kirjojani omalla nimelläni tai kenenkään muun henkilön "haamuna", enkä myöskään halua kirjoittaa vain itselleni. Se ei vain tunnu kaiken vaivan ja ahdistuksen arvoiselta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
osittain sama ongelma, haluan olla nobody. mutta: liian suuri julkisuus on hyvin pieni todennäköisyys vaikka olisit kirjoittanut nipuittain ilmeisen kelvollisia kirjoja :D kuka esim. muistaa minkä näköinen on seppo saraspää? tai pekka kejonen?
kirjoita sinä vain ja kaippa kustantaja suostuu julkaisemaan salanimellä. kun sulla on vielä noita sosiaalisia ja ulkonäöllisiä perusteluja heh heh. liian ruma tuskin kuitenkaan olet. onko rasmuksen lauri muka komea? tai mauri pekkarinen? (anteeksi lauri ja mauri.)
ei ulkonäöllä, sosiaalisilla sammakoilla ja ihmisjoukon keskellä iskevillä kammokohtauksilla ole merkitystä, ellei henkilön nimenomainen työ ole olla komea, puhua sujuvasti tai pörrätä yleisöjoukoissa shamppanjavispilä kädessä.
kirjoita vaan lukijoillesi, ja koita saada tekstit läpi ellet ole jo saanut.
saadaksesi, kuten muutkin ammattikirjoittajat. Jos et elä kirjoittamalla, joudut elämään jollain muulla. Mitä muuta tekisit mieluummin? Jos on jotain, jota tekisit mieluummin kuin kirjoittaisit, et sitten kai ole tarkoitettu kirjoittajaksi.
Kommentistasi kuultaa sujuvakielisyys - käytä sitä hyödyksesi. Jos muut pitävät tekstistäsi ja ostavat kirjojasi, kaikki hyötyvät. Kustannusteollisuus, kirjapaino, kirjakaupat, kirjastot, lukijat, sinä,...