Vuosia sitten tutustuin erääseen jonkinverran nimeä saaneeseen taidemaalariin. Miehellä oli ongelmia alkoholin suhteen, usein kun hänellä oli putki päällä, ilmestyi hän oveni taakse maalaamansa taulu kainalossa, taulun myynti mielessään ja useinmiten meillä syntyi kaupat.
Nyt hän ja ennenkaikkea hänen täysi-ikäinen tyttärensä yrittävät ostaa näitä tauluja takaisin ilmeisesti siksi, kun nimeä on tullut entistä enemmän, mutta en ole myynyt. Pientä uhkailuakin on ollut havaittavissa tyttären puolelta, mutta silti en myy tauluja takaisin, koska minulla on kaikki dokumentit, että olen teoksien laillinen omistaja. Olenko minä paha ihminen, kun toimin näin?
Nyt hän ja ennenkaikkea hänen täysi-ikäinen tyttärensä yrittävät ostaa näitä tauluja takaisin ilmeisesti siksi, kun nimeä on tullut entistä enemmän, mutta en ole myynyt. Pientä uhkailuakin on ollut havaittavissa tyttären puolelta, mutta silti en myy tauluja takaisin, koska minulla on kaikki dokumentit, että olen teoksien laillinen omistaja. Olenko minä paha ihminen, kun toimin näin?
Vastaukset 14
Vanhimmat
kyllä sinä olet.
Voimme siis jo toisen kerran tällä kertaa todeta: Olet todellinen arjen sankari. We salute You!
Pistä taulut vakuutukseen ja turvalliseen säilöön esim. pankkiin. Erityisesti lailliset ostodokumentit on syytä tallettaa esim. Pankin tallelokeroon.
Tavaroilla on taipumusta kadota ja varsinkin jos katoamista autetaan.....
taivaanrannanmaalaria ostamalla sen tauluja. Aina mietiskelin niitä katsellessa että entäs jos....
Vie ihmeessä talteen ja dokumentiot kanssa!
miksi niin teet. Jos pidät ne itselläsi siksi että olet ne ostanut ja pidät niistä, asia on OK. Mutta jos et pidä niistä etkä piruuttasikaan myy noille vinkujille, voi asia olla toisinkin.
eikä aikomukseni ole myydä niitä kenellekkään. Jälkisäädöksessäni olen määrrännyt ne lapsilleni,
eikä siinä asiassa ole nokan koputtamista edes hieman turhuuteen taipuvaisella puolisollanikaan.
teillä esiintyy? :-/
Kauppa on kauppa, ja luullakseni aikoinaan ollut molempia osapuolia tyydyttävä.
Minulla on Toyota Hiace pakettiauto ajoautona ja vaimollani on "nk. laatuauto".
Olen "romunkerääjä" ja siksi ajelen pakulla.
Menneellä viikkolla oli maaseudulla huutokauppa, missä myytiin vanhaa 1800-luvulta alkaen olevaa irtaimistoa. Siellä oli yksi kaappi, mikä kiinnosti kovasti, kysyin puolisoani mukaan makutuomariksi, koska olin ajatellut tätä kaappia kotiimme. Vaimoni ei suostunut nousemaan Hiacen kyytiin, vaikka autoni on nelivetoinen, vaan meidän olisi pitänyt mennä hänen "laatuautollaan" kärri perässä. Vaimoni jäi kotio ja naapurin Rauno läksi matkaan. Kaappi tuli hankittua, mutta ongelmia oli edessä, nimittäin matkamme venähti yliyön mittaiseksi. Saimme Raunon kanssa idean lähteä mökille saunomaan, teimme muutaman kupin ja totesimme, ettemme alkoholia nauttineena voi suorittaa autonajotehtävää, joten teimme sitten mooonta kuppia lisää ja mietimme avioelämän murheita. Seuraavana päivänä saavuimme hiljaisina poikina kotiin ja ukkospilvet roikkuvat pahaenteisinä yhä vieläkin ylläni. Kaappia en ole tohtinut vielä näytille asettaa, mutta eiköhän aika paranna haavat.
Vaan ehkä haetkin lähinnä yleistä kantaa asiaan.
Konkursseissakin on jouduttu myymään lähes kaikki irtain eikä niitä takaisin saa pakko-ostoin vaikka kuinka keljuttaisi ja olisi taas varoissaan. Niin se vain on!
Muutenkin tuskin takaisin haluttaisiin ellei olisi itsekin todenneet että nyt on alettu saada nimeä.
Mieti niitä jotka ovat ostaneet vaikkapa postimerkin jonka arvo on noussut, ei sitäkään ole pakko takaisin myydä ellei tahdo.
Asia on sinun itsesi päätettävissä, lapsillesi ne suunnittelit perintönä, joten niin se menee.
t.vantaannainen
koska joskus omatunto kolkuttaa asian tiimoilta varsinkin, kun taiteilijan tytär otti sellaisen kannan, että käytin entistä juoppoa hyväkseni. En koskaan kysynyt häneltä tauluja, hän tarjosi niitä, enkä ole ainoa, kuka häneltä tauluja osteli.
Taulut olivat vuosia varastoituna ja olin jopa unohtanut ne. Vajaa kymmenen vuotta sitten luin yhden artikkelin ja muistin, että herran jumala... Etsin taulut esiin ja annoin kehystää ne, nyt ne roikkuvat kotini ja lasteni kotien seinillä
että tämä mies ei ole katunut myymisiään koska ei ole niitä jo vuosia sitten tullut lunastamaan takaisin. Miten sinä silloin käytit häntä hyväksi jos ne eivät olleet arvokkaita silloin , vai ostitko siksi, että haistoit niiden arvon nousevan ?
Tyttären yhteydenotot kyllä uskoisin tajuavani hyvinkin. Eli kuinka kauan hän on ollut tietoinen näistä myynnseistä ja missä vaiheessa hänen mielensä teki ne lunastaa?
On minullekin humalainen meinannut myydä kitaraansa lähes ilmaiseksi, sanoin harkitsevani asiaa ja sitten ilmoitan mitä teen, tottakai se jäi siihen.
En tiedä miten itse teit silloin, kysyitkö jälkeenpäin että tahtooko takaisin, muistiko myyneensä ne... joku ne olisi ostanut jokatapauksessa jos niitä kerran muillakin.
Omatuntosi jos soimaa, olet kai tiedostanut jotain ja se sinua nolottaa?
Toimit niinkuin oikeudentajusi sanoo!
t.vantaannainen
taulut ja paperit. Lisäksi vakuuta ne oikeasta arvosta heti. Oikea arvo ei tarkoita normaalia irtaimistovakuutusta, vaan sinun tulee erikseen mainita jokainen kohde ja sen oikeaksi arvioitu hinta. Jos ne oikein arvokkaita tauluja, niin vakuutusyhtiö saattaa vakuutusta myöntäessään vaatia turvallisuuden lisäämistä kohteessa. Palo- ja varashälyttimiä yms. Toimikaa!
juttu
mihin katosi häntä kohtaan tuntemasi myötätunto ??
on sellainen tärkeä asia kuin hinta.
Ovatko nuo taulut sinulle henkilökohtaisesti niin tärkeitä, ettei niille ole "myyntihintaa", vai eivätkö tarjous ja pyyntö mene yksiin?
Tästähän lienee kysymys, eikö totta?