Yksin, niin yksin.
Olet jossain. Kylmä tuuli, istun puistonpenkillä. Ajattelen sua. Tunnen kätesi kosketuksen, näen hymysi. Tunnen lämpösi. Olet jossain, poissa.
Syksy tuli, näetkö pudonneen vaahteranlehden? Nostan sen maasta ja vien kotiin, katson sen väriloistoa. Hymyilen, mutta sydän itkee. Päästän irti.
Istun yksin, aamukahvi lämmittää. Katson ikkunasta ulos, lähden etsimään lisää lehtiä. Juoksen, huudan, itken, nauran. Luonto vapauttaa, luonto lohduttaa, ilahduttaa. Toivon vaan.
Olet jossain. Kylmä tuuli, istun puistonpenkillä. Ajattelen sua. Tunnen kätesi kosketuksen, näen hymysi. Tunnen lämpösi. Olet jossain, poissa.
Syksy tuli, näetkö pudonneen vaahteranlehden? Nostan sen maasta ja vien kotiin, katson sen väriloistoa. Hymyilen, mutta sydän itkee. Päästän irti.
Istun yksin, aamukahvi lämmittää. Katson ikkunasta ulos, lähden etsimään lisää lehtiä. Juoksen, huudan, itken, nauran. Luonto vapauttaa, luonto lohduttaa, ilahduttaa. Toivon vaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
on runossasi,
kovin haikea - surullinenkin on runosi Aada.