Olen 14-vuotias poika. Tässä tarinani:
Rahatilanteemme on ollut ennen (jotai 3-v sitten) ihan hyvä kunnes vanhempani päättivät ostaa talon joka oli mielestäni purkukunnossa! Perheeni piti säästää rahaa talon korjaukseen johon menisi varmasti monta vuotta. Mutta sitten (2,5-v sitten) Toinen veljistäni Sairastui syöpän ja hänen lääkekulunsa olivat todella korkeita, rahamme eivät meinanneet riittää enää mihinkään piti ottaa lainaa ja kaikkeaa muuta paskaa. Sitten syöpä leikattii ja luulimme jo että hän parantuu ja kaikki menee hienosti, kunnes noin vuosi sitten syöpä (aivokasvain) uusiutui ja sille ei voitu enää tehdä mitään. Uutinen musersi minut en voinut käsittää miksi me? Veljeni kuoli lopulta. Tämän jälkeen olin aivan sekaisin minua ei kiinnostanut enää mikään. Nyt yritämme maksaa velkaa takaisin ja samalla rakentaa taloa , ja myydä taloa jossa asumme nyt. Jos talomme ostetaan muutamme sukulaistemme luo! en halua että niin käy . Olen harkinnut jo muutaman kerran itsemurhaa. Jos teen sen tiedän jo missä se tapahtuu ja miten . mutta siitä en puhu vielä.
Miten tällaisesta tilanteesta voi enää jatkaa eteenpäin ei vittu mitenkään! Itken vähänväliä koska veljeni on kuollut. Minulla on muitakin murheita tai oikestaan ne vain ärsyttävät minua, Vanhempani kieltävät minua pelaamasta sotapelejä. vaikka ne olisivat K-11 ja itse olen 14. en saa katsoa mitään sarjoja joita haluaisin esim NCIS tai todistettavasti syyllinen. kaverini pääsevät konsertteihin joinne minäkin haluaisin ....Mutta millä RAHALLA minä sinne pääsisin. en myöskään voi käydä elokuvissa koska se on kuulemma niin kallista VITTU.
Mitä ehdottaisitte minun tekevän
Itse olen vahvasti itsemurhan paikkeilla!
Minua on myös kiusattu koulussa ja joskus ajattelin että teen jonkun saatanan kouluammuskelun ja tapan kaikki jotka ovat luokallani . Mutta en kuitenkaan uskaltaisi ampua itseäni sen jälkeen kun olen tappanut muut joten tätä en ole tekemässä. jos teen itsemurhan hyppään jonkun rakennuksen katolta. koska minulla ei ole omaa rahaa olen jopa joskus varastellut kaupoista ja meinannut useasti jädä kiinni. Ainoa syy miksi elän tai edes haluan elää on yksi tyttö josta pidän. meillä on ollut ihan hauskaa yhdessä ja hän tietää että minulla on ongelmia. mutta itsemurha aikeistani hän ei tiedä enkä varmaan koskaan siitä kerro. Tämä tyttö tietää että veljeni on kuollut mutta emme puhu siitä koskaan jos tapan itseni ainoa kenelle kirjoitan jäähyväiskirjeen on tämä tyttö. vanhempani saavat painua helvettiin ja kitua siellä tuskissaan. Olen myös polttanut tupakka . mutta en enää. olen myös hakannut koulussa henkilöitä jotka ovat sanoneen jotai pahaa kuolleesta veljestäni.
Toisaalta haluaisin elää koska pidän tästä tytöstä mutta jos katson perhettäni mieleni tekisi kuolla pois.
tämä tarina on tosi.
mitä sinä tekisit jos olisit minä / onko minulla mitän mahdollisuuksia saada edes hyvää elämää?
en tiedä minne tämä kuuluu joten se on kahdessa paikassa. siis tämä teksti
Rahatilanteemme on ollut ennen (jotai 3-v sitten) ihan hyvä kunnes vanhempani päättivät ostaa talon joka oli mielestäni purkukunnossa! Perheeni piti säästää rahaa talon korjaukseen johon menisi varmasti monta vuotta. Mutta sitten (2,5-v sitten) Toinen veljistäni Sairastui syöpän ja hänen lääkekulunsa olivat todella korkeita, rahamme eivät meinanneet riittää enää mihinkään piti ottaa lainaa ja kaikkeaa muuta paskaa. Sitten syöpä leikattii ja luulimme jo että hän parantuu ja kaikki menee hienosti, kunnes noin vuosi sitten syöpä (aivokasvain) uusiutui ja sille ei voitu enää tehdä mitään. Uutinen musersi minut en voinut käsittää miksi me? Veljeni kuoli lopulta. Tämän jälkeen olin aivan sekaisin minua ei kiinnostanut enää mikään. Nyt yritämme maksaa velkaa takaisin ja samalla rakentaa taloa , ja myydä taloa jossa asumme nyt. Jos talomme ostetaan muutamme sukulaistemme luo! en halua että niin käy . Olen harkinnut jo muutaman kerran itsemurhaa. Jos teen sen tiedän jo missä se tapahtuu ja miten . mutta siitä en puhu vielä.
Miten tällaisesta tilanteesta voi enää jatkaa eteenpäin ei vittu mitenkään! Itken vähänväliä koska veljeni on kuollut. Minulla on muitakin murheita tai oikestaan ne vain ärsyttävät minua, Vanhempani kieltävät minua pelaamasta sotapelejä. vaikka ne olisivat K-11 ja itse olen 14. en saa katsoa mitään sarjoja joita haluaisin esim NCIS tai todistettavasti syyllinen. kaverini pääsevät konsertteihin joinne minäkin haluaisin ....Mutta millä RAHALLA minä sinne pääsisin. en myöskään voi käydä elokuvissa koska se on kuulemma niin kallista VITTU.
Mitä ehdottaisitte minun tekevän
Itse olen vahvasti itsemurhan paikkeilla!
Minua on myös kiusattu koulussa ja joskus ajattelin että teen jonkun saatanan kouluammuskelun ja tapan kaikki jotka ovat luokallani . Mutta en kuitenkaan uskaltaisi ampua itseäni sen jälkeen kun olen tappanut muut joten tätä en ole tekemässä. jos teen itsemurhan hyppään jonkun rakennuksen katolta. koska minulla ei ole omaa rahaa olen jopa joskus varastellut kaupoista ja meinannut useasti jädä kiinni. Ainoa syy miksi elän tai edes haluan elää on yksi tyttö josta pidän. meillä on ollut ihan hauskaa yhdessä ja hän tietää että minulla on ongelmia. mutta itsemurha aikeistani hän ei tiedä enkä varmaan koskaan siitä kerro. Tämä tyttö tietää että veljeni on kuollut mutta emme puhu siitä koskaan jos tapan itseni ainoa kenelle kirjoitan jäähyväiskirjeen on tämä tyttö. vanhempani saavat painua helvettiin ja kitua siellä tuskissaan. Olen myös polttanut tupakka . mutta en enää. olen myös hakannut koulussa henkilöitä jotka ovat sanoneen jotai pahaa kuolleesta veljestäni.
Toisaalta haluaisin elää koska pidän tästä tytöstä mutta jos katson perhettäni mieleni tekisi kuolla pois.
tämä tarina on tosi.
mitä sinä tekisit jos olisit minä / onko minulla mitän mahdollisuuksia saada edes hyvää elämää?
en tiedä minne tämä kuuluu joten se on kahdessa paikassa. siis tämä teksti
Vastaukset 10
Vanhimmat
kestät siinä parikolme vuotta niin varmasti parantuu olot. Alkaa lukio/amis ja siellä ei esiinny kiusaamista ja uusia kavereitakin löytyy. Ja jos haluat niin 16-vuotiaana olet jo tarpeeksi vanha muuttamaan pois kotoa. Jos lähdet vähän matkan päähän opiskelemaan niin tuskin pitäis olla vanhemmillakaan mitään sitä vastaan, rankkaa kyllä vääntää koulua duunia
Itsemurha on aina lopullinen ratkaisu. Silloin et voi tietää, mitä sinusta tulisi vaikka 20 vuoden päästä.
Ehodtan, että menet koulupsykologille! Psykologilla on vaitolovelvollisuus.
Veljesi ei saanut mahdollisuutta jatkaa elämää.
Vanhempasi ovat tehneet elämässään "huonoja" päätöksiä, ja kertomasi perusteella saattavat olla vaikeuksissa loppuelämänsä... Ainakin vielä kauan.
Entä sinä? Mitä sinä aiot tulevaisuudellesi tehdä? Sulla on mahdollisuus elää, mutta aiotko säkin tehdä huonon päätöksen? Sun korttipakka on vielä pelaamatta.
Ajattele mitä voit vielä saavuttaa. Ole ylimielinen, jos joku kiusaa, hakkaa se. Älä ala empimään, vaan suoraan hakkaa se, koska vain näin toimimalla pääset eroon kiusaajasta ja annat sen merkin, että sinulle ei vittuilla. Odota kunnes olet 18v ja sitten saat tehdä mitä haluat!
Ensinnäkin: Olisiko veljesi halunnut sinun tappavan itsesi? Mitkä olivat hänen viimeiset sanasi sinulle?
Toiseksi: Jos yhtään välität tyttöystävästäsi tai muistakaan, niin et tapa itseäai.
Kolmanneksi: Aina on mahdollisuus saada parempi elämä. (Niin kauan kuin on elämää, on toivoa!)
Neljänneksi: Hae apua. (Aloita vaikka kouluterveydenhoitajasta tai koulukuraattorista) Ei sinun tarvitse taakkaasi yksin kantaa!
Rupea bodaan.
Mätä turpaan kaikkia koulussa jotka aukoo. Niitä mainetta.
Väitä vanhempiasi vastaan, jos uhkaavat jollain rangaistuksella lähde dokaan.
Pari vuotta pärjäät hyvin tuolla.
Sen jälkeen..et.
Noh, ite oon seittemäntoista kohta ja kiusatti yläasteelta amiksen ekalle mihin sitten lopetin. Salillahan olin käynyt ennen kun menin amikseen jo 177/74, mutta vaikka oikeen odotti että lyön niin enpä jaksanu. Eipähän se kivaa oo, kun koko luokka tunneilla,välkällä ym. kokoajan vittuilee tai heittelee,läpsii. Iso käsi silti että saivat mun mielen niin sekasin että voi tehä mitä tahansa.
Kun minä muistelen menneisyyttä. Ei minullakaan ollut helppoa.
Minäkin mietin silloin itsemurhaa ja monesti meinasin tehdä sen.
Silloin aina näin omat hautajaiseni ja tulevaisuuden, jos tekisin itsemurhan.
Menin psykologin luokse.
Olin syvästi masentunut, kuulin ääniä ja näkyjä.
Minä tiesin, että ainut tie oli, että yritän parantua.
Jouduin aluksi suljetulle osastolle ja sieltä aina eteenpäin.
Hoito ei aluksi tunnu yhtään kivalta.
Hoitoni kesti vuosia ja tuona aikana minusta kehittyi paljon kypsempi, kuin ikäiseni.
Tiesin enemmän todellisuudesta, koska kyseenalaistin kaiken, ja minä näin sen silmilläni.
Kaikki toi hoito korjasi henkisen minän uudestaan.
Esim. asun nykyään soluasunnossa muiden tyyppien kanssa.
Minulla on korjaantunut välit vanhempiini.
Minusta tuli henkisesti vahvempi.
Nykyään minulla on tullut hyviä kavereita enemmän, kuin koskaan ennen.
Nykyään autan muita, jotka ovat kärsineet, olen kertonut tarinani ja muistuttanut: Teidän ei tarvitse kärsiä, niin kuin minä, sinun täytyy ottaa vain ensimmäinen askel eteenpäin.
melkein itkin kun luin tarinasi, veljesi kohtalo kosketti minua koska se sai minut muistelemaan 5 vuotiaan pikkuserkkuni joka kujoli syöpään n. puoli vuotta sitten. kun pääsin tuohon kohtaan kun puhuit tuosta tytöstä, tuli hymy suilleni. tuo tyttö taitaa olla sinulle tärkeämpi kuin mikään, se on ihanaa. olet kokenut paljon, liikaakin noin nuorelle ihmiselle, maailma on julma, mutta julmana se tulee pymäänkin. pysy lujana, äläkä tee itsemurhaa, se olisi viimeinen mitö voisit tehdä! mieti mitä siitä seuraisi, ja ajattele myös vanhempiasi he ovat jo menettäneet yhden lapsensa, joten on ymmärrettävää että je käyttäytyvät noin, mutta toisaalt aon väärin että he eivät päästä sinua edes konsertteihin.
mutta yritä ymmärtää heitä, koska he eivät varmaankaan halua menettää myös sinua! älä luovuta ikniä, olet vasta nuori ja tulet varmasti vielä kokemaan paljon kaikkea ihanaa, äläkä pilaa tulevaisuuttasi itsemurhalla. mieti mitä sukulaiset ja vanhemasi tekevät, heille ei jäisi mitään.
Sun kannattaisi puhua sille tytölle asioista, koska se ilmeisesti on ihminen tällä hetkellä joka pystyy olemaan parhaiten sun tukena. Mun kanssa voit myös keskustella, jos niin haluat. Pyrin auttamaan parhaani mukaan.