Mitä tehdä?

Seurustelin vuoden aivan ihanan pojan kanssa, ja meillä oli kivaa yhdessä. Nyt viimeiset puoli vuotta on ollut järjetöntä on/off-suhteilua.

Poikaa ahdistaa. Ei halua kuulemma seurustella kenenkään kanssa. Ei halua ikinä perhettä, vaimoa eikä lapsia. Ei taloa, hienoa autoa, muutenkaan sellaista normaalia perhe-elämää, mistä monet unelmoi.

Mutta poika ei myöskään halua olla yksin. Kun mä en ole vähään aikaan kuvioissa, sen tulee ikävä ja se ottaa yhteyttä. Kaikki palaa taas vähäksi aikaa ennalleen, mutta sitä ei kestä kauaa, koska kohta se taas torjuu mut.

Miksikö sitten jaksan tällaista, enkä vaan tee loppua? No siksi, koska rakastan tätä poikaa. Annan sen ottaa mut silloin, kun se haluaa ja hylätä silloin, kun sen tekee mieli. Sattuu ihan pirusti, mutta minkäs teet. Mä vieläpä olen sitä sitoutuvaa tyyppiä, mä ainakin haluan joskus perheen.

:(
2309
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

eisun kannata siitä murehtii. vaihat parempaa. se saa nyt valita et haluuko olla suhteessa vai ei. se on sen oma ongelma . ei sun tartte sellasta kestää et välil se haluu sut ja välil ei.

Äänestä
  • Mä jotenkin alitajuntaisesti odotan, että tulevaisuudessa se vielä muuttuisi ja näkisi tulevaisuuden mun kanssa. Sydän tässä on särkynyt monta kertaa, kun on tuntenut itsensä välillä ihan hyväksikäytetyksi, mutta minkäs teet. Oon vaan niin heikkona siihen poikaan, kaikkeen siinä. Jokainen epätäydellisyys tekee siitä niin täydellisen kokonaisuuden, juuri mulle sopivan.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


iwuehirughr kirjoitti:

Seurustelin vuoden aivan ihanan pojan kanssa, ja meillä oli kivaa yhdessä. Nyt viimeiset puoli vuotta on ollut järjetöntä on/off-suhteilua.

Poikaa ahdistaa. Ei halua kuulemma seurustella kenenkään kanssa. Ei halua ikinä perhettä, vaimoa eikä lapsia. Ei taloa, hienoa autoa, muutenkaan sellaista normaalia perhe-elämää, mistä monet unelmoi.

Mutta poika ei myöskään halua olla yksin. Kun mä en ole vähään aikaan kuvioissa, sen tulee ikävä ja se ottaa yhteyttä. Kaikki palaa taas vähäksi aikaa ennalleen, mutta sitä ei kestä kauaa, koska kohta se taas torjuu mut.

Miksikö sitten jaksan tällaista, enkä vaan tee loppua? No siksi, koska rakastan tätä poikaa. Annan sen ottaa mut silloin, kun se haluaa ja hylätä silloin, kun sen tekee mieli. Sattuu ihan pirusti, mutta minkäs teet. Mä vieläpä olen sitä sitoutuvaa tyyppiä, mä ainakin haluan joskus perheen.

:(

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu