Hei! olen kolmen lapsen äiti. (lapset 6v,4v,2v) kyllä välittä tuntuu todella että hermot tässä pian mennee, kun yhdellä uhmaikä vähän alkaa helpottaa niin toisella se taas jo alkaa!!! sellaista pientä kitinää ja kiukuttelua aamusta iltaan! en jaksaisi enää toimia koko päiväisenä erotuomarina. ajattelin että kyllä tämä tilanne tästä rauhoittuu, kun vanhin menee eskariin... vielä mitä! kiukuttelu alkaa heti kotiovella. =( löytyykö mistään vastaavia riiviöitä jotka aamusta asti jaksavat koetella vanhempiensa pinnan kestävyyttä?
mä kyllä rakastan yli kaiken lapsiani. tykkään puuhastella heidän kanssaan kaikenlaista. mutta toi kiukuttelu alkaa jo käydä hermoon!
mä kyllä rakastan yli kaiken lapsiani. tykkään puuhastella heidän kanssaan kaikenlaista. mutta toi kiukuttelu alkaa jo käydä hermoon!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voin vaan kuvitella kuinka sinun pinnasi on kolmen kanssa kireällä kun itselläni on vaan yksi (2v) kiukuttelija ja hermo välillä totaalisen kireä! Meillä kanssa kun sille päälle satutaan niin "riehutaan" aamusta iltaan. Eikä tunnu olevan mitään järkevää syytä tuolla... niin muu kun se uhma;) Olen huomannu et viikko pari riehutaan ja sit on saman verran rauhallisempaa. Ja sen olen huomannu et kun lapsi "joutuu" olemaan ilman äitiä vähän niin hän on sitten paremmalla päällä?!?!? Ehkä hän tajuaa et ei tuo äippä ihan koko aikaa jaksa kitinää kuunnella;)
Ota itsellesi vapaa aikaa, jos vaan mahdollista.
Kyllä kai tämä rauhottuu joskus lapsen ollessa 20v :) Voimia sinulle ja pitkää pinnaa!
Kuulostipas ihan meidän perheen arjelta! Samoin kuin teillä, meilläkin lapsia on kolme ja vanhin lähti juuri syksyllä esikouluun. Isoimman kanssa uhmat yms. on jo koettu ja "elämä on helppoa" mutta entäs nämä kaksi nuorempaa (4 v. ja 2,5 v.) sitten! Jatkuvaa tappelua ja toisen härnäämistä (luojan kiitos varsinaista uhmaikää ei ole pahemmin ollut niin kuin esikoisella aikanaan. Taisi hänen uhmansa olla niin raju että näiden kahden nuoremman temppuilut eivät tunnu enää missään..) aamusta iltaan. Kädet ristissä toivon ja odotan päivää, jolloin nämä nuoremmat tulevat tuohon 5 vuoden ikään, jolloin esikoisen kanssa alkoi kaikki sujua ilman kädenvääntöä joka asiasta.
Mutta eipä silti, vaikka raskasta välillä onkin, mistään en luopuisi.....
Kiitos vastauksista. On kiva kuulla et on muitakin jotka päivästä toiseen joutuvat taistelemaan samojen ongelmien kanssa!
Minäkin jo luulin että esikoisen kanssa kaikki uhmaiät ovat jo ohi ja elämä "helppoa", mut esikoulun alettua alkoi myös uusi uhmiskausi, eikä loppua ole näkyvissä! Esikouluopen mukaan neiti käyttäytyy siellä aivan mallikelpoisesti, mutta kotona alkaa sit kiukuttelu ja riehuminen! isosiskon riehumiseen sit menee pikkuveljetkin mukaan ja siinävaiheessa mun pinna palaa täysin!
..uhmaikä kuuluu asiaan. Jos se jäisi pois olisiko lapsella kaikki ok! Eli kuuluu normaaliin kehitykseen. Ollaan iloisi terveistä lapsistamme!
Iloa ja valoa meidän kaikkien uhmaikäisten vanhemmille!