Miehen tytär ärsyttää

Tahdo(i)n

Miehen 4v tyttärelle annetaan talon määräysvalta, kun hän tulee joka toinen vkonloppu isänsä luo. Olen vuoden verran katsonut tätä "läpi sormien" ja odottanut, että tyttö tottuu minuun, antanut aikaa kaikille, mutta nyt alkaa olla kärsivällisyys lopussa. Olisi kai heti pitänyt puuttua eikä antaa tytön käyttäytyä näin.

Olemme siis tunteneet tytön kanssa vuoden verran toisemme, hän ei edelleenkään puhu minulle. Ei myöskään kuulteni, joten kun olen samassa huoneessa/tilassa, tytär kuiskaa miehelleni asiansa - eikä mies komenna puhumaan normaalisti. Joten tyttö on keksinyt (ja saanut vietyä läpi!) tällaisen tehokkaan keinon sulkea minut kokonaan ulkopuolelle.

Kun tyttö on meillä HÄN istuu automatkat etupenkillä miehen vieressä. Kun huomautin kerran asiasta miehelle hän sanoi "no tule sinä ajamaan?". Minusta se ei ole mikään ratkaisu. Ruokapöydässä meillä muuttuu istumajärjestys kun tytär on kylässä, silloin minä saan väistyä ja tytär istuu isäänsä vastapäätä, mikä on minusta aivan outoa.

Onko kenelläkään samankaltaisia kokemuksia? Vertaistukea tässä tilanteessa kai eniten kaipaisi.

101

6933

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • vika

      isä näyttää esimerkillään miten toista kohdellaan.
      Sano rakentavasti, että nyt loppui moinen käytös.
      Ei neljävuotias osaa olla noin ellei vaistoa, että isänsä jotenkin pitää tuosta käytöksestä.

    • ja miehen lapsi!!!

      Miksi kummassa pitää ottaa mies, jolla on lapsia, jos ei lapsista tykkää! Vapaita on vaikka joka oksalla, mutta oma vika, jos väkisin ottaa miehen jolla on lapsia.
      Mitä kummallista siinä on, jos isä lastaan rakastaa noin paljon, että on hänen puolellaan, kun sinä tyrit? Olisi onnellinen, että vielä löytyy tuollaisia mieheiä, joille lapsi on aina rakkain ja etusijalla. Noin tekee kunnon isä, ettei anna kenenkään mennä edelle! Lapsi on onnekas, kun oma isä suojelee häntä.

      • Alkup.

        olen "tyrinyt"? Olipa outo vastaus...

      • se oli Lissu
        Alkup. kirjoitti:

        olen "tyrinyt"? Olipa outo vastaus...

        meidän ikioma palstahäirikkö.

        MENE POIS, Lissu, torpedoimasta tätäkin ketjua. Et ole uusperheellinen , joten et kuulu tänne.

        Mielestäni lapsi käyttäytyy oudosti - tuskin MISSÄÄN perheessä siedettäisiin tuollaista. Mutta vielä oudompaa on se, että miehesi hyväksyy käytöksen. On ehdottomasti aikuisten asia pistää lapsi järjestykseen - ja mies on tässä avainasemassa. HÄNEN tulee sanoin ja teoin osoittaa lapselle, että olet hänen aikuinen rakkaansa. Se ei ole lapselta pois - ja lapsen paikka perheessä on lapsen paikalla, ei puolison. Tuota menoa mies kasvattaa diktaattorin, joka tottuu siihen ettei ole mitään rajoja. Murrosiässä olettekin sitten helisemässä...

      • Alkup.

        Vastasin tuolla eräälle toiselle juuri, ehkä tämä valaisee tilannetta myös sinulle:

        Eli olen nainen "siinä iässä", että hoivaviettini on mahdoton. Totta kai haluaisin jakaa pienen tytön hoivaamisen rakastamani ihmisen kanssa. Siitä ei ole tässä ollenkaan kyse, ettenkö hyväksyisi miehen historiaa ja lasta! Ei missään nimessä.

        Tässä on vielä sekin "hauska pointti", että tyttö muistuttaa minua :) olemme molemmat scandinaavisen vaaleita pitkine luonnonkiharine hiuksinemme ja monesti, kun liikumme kolmisin, minua luullaan tytön äidiksi.

        Kaiken tämän _mitä voisi olla_ synkistää se tosiasia, että tyttö saa käyttäytyä miten haluaa, näyttää mieltään, sulkea minut pois ulkopuolisena - isänsä ei tee loppua moiselle käytökselle, enkä haluaisi "riitauttaa" asiaa. Mutta pakko kai se on...

      • kantapään kautta

        ...kun lapsi on 10 tai murrosiässä ja iskäkin OIKEASTI haluaisi aikuisen naisen seuraa??? Sanon vaan että kun lapsi jo tuossa iässä opetataan siihen että toisia saa kohdella miten haluaa ja huomaa vielä että se "lähin" ihminen sen suvaitsee. Katsoo sitten myöhemmin muutkin asiat oikeutetuiksi => varstelu, kiusaaminen... Miten siihen vastaa yhteiskunta?? Sehän nähtiin eilen...

      • monessa

        ydinperheessä kakarat istuu autossa etupenkillä isin vieressä?
        Varmasti ydinperheenkin isät rakastavat lapsiaan, mutta eivät kuitenkaan anna näiden viedä vaimon paikkaa.

        Uskoisin, että liian monet miehet tykkäävät siitä, että lapset ja uusi vaimo ovat mustasukkaisia toisilleen ja taistelevat miehen huomiosta. Sillä tästähän tässä on kyse! Ei lapsi käyttäydy noin, jos ei isä anna siihen hiljaisesti lupaa!

      • isät eivät ole lasten kanssa
        monessa kirjoitti:

        ydinperheessä kakarat istuu autossa etupenkillä isin vieressä?
        Varmasti ydinperheenkin isät rakastavat lapsiaan, mutta eivät kuitenkaan anna näiden viedä vaimon paikkaa.

        Uskoisin, että liian monet miehet tykkäävät siitä, että lapset ja uusi vaimo ovat mustasukkaisia toisilleen ja taistelevat miehen huomiosta. Sillä tästähän tässä on kyse! Ei lapsi käyttäydy noin, jos ei isä anna siihen hiljaisesti lupaa!

        jokapäivä???? Jos ydinperheessä isät ovat lasten kanssa päivittäin, ja uusiossa ei näe kuin kerran kuussa, niin on aivan ymmärrettävää, että silloin otetaan lapsi huomioon kaikessa ja lapsi on etusijalla joka asiassa. Muut tulevat sitten perässä.
        Meillä ei etupenkki ollut minun omani, siinä sai istua myös lapset.
        Mutta lapsi on ykkönen ja hänellä on isään etuoikeus.

      • kuullutkaan
        monessa kirjoitti:

        ydinperheessä kakarat istuu autossa etupenkillä isin vieressä?
        Varmasti ydinperheenkin isät rakastavat lapsiaan, mutta eivät kuitenkaan anna näiden viedä vaimon paikkaa.

        Uskoisin, että liian monet miehet tykkäävät siitä, että lapset ja uusi vaimo ovat mustasukkaisia toisilleen ja taistelevat miehen huomiosta. Sillä tästähän tässä on kyse! Ei lapsi käyttäydy noin, jos ei isä anna siihen hiljaisesti lupaa!

        että kuskin viereinen paikka autossa on vaimon paikka. Eikös se ole pelkääjän paikka?
        Miksi ette eukot muuten itse aja autoa? Silloinhan saisitte olla etupenkillä. Vai onko auto miehen, ja te vain siipeilette?

      • olla

        se rakkain. Puolisoiden pitää olla toisilleen rakkaimpia. Ap on täysin oikeassa. Lapselle on osoitettava hänen paikkansa sekä autossa että ruokapöydässä ja muutenkin vaadittava lasta käyttäytymään kunnolla.

        Minä tekisin niin, että seuraavan kerran kun lapsi tulee vierailulle, lähtisin omien ystävieni luo ja viipyisin koko viikonlopun. Ikävä olisi miehen emännättömässä talossa hoitaa lastaan ja huolehtia kaikesta yksin.

        Jos ei mies saisi itseään ja lasta järjestykseen, tekisin vastedes aina näin.

      • vieras ihminen on vienyt
        olla kirjoitti:

        se rakkain. Puolisoiden pitää olla toisilleen rakkaimpia. Ap on täysin oikeassa. Lapselle on osoitettava hänen paikkansa sekä autossa että ruokapöydässä ja muutenkin vaadittava lasta käyttäytymään kunnolla.

        Minä tekisin niin, että seuraavan kerran kun lapsi tulee vierailulle, lähtisin omien ystävieni luo ja viipyisin koko viikonlopun. Ikävä olisi miehen emännättömässä talossa hoitaa lastaan ja huolehtia kaikesta yksin.

        Jos ei mies saisi itseään ja lasta järjestykseen, tekisin vastedes aina näin.

        lapsen paikan! Julmaa julmaa!!!

        Lapsi oli isällä ensin, sitten tuli toinen nainen, joka on se toinen!
        Jos miehelle vieras nainen on omia lapsia rakkaampi, niin silloin on kyllä mihessä todella jotain pielessä.

        Lapselle on osoitettava paikkansa!!!! Herranjumala, ei lapsi ole KOIRA! Koiralle näytetään paikka, ei lapselle. Ei varsinkaan jos kyse on tilaneteesta jossa lapsi oli ensin ja nainen tuli hänen jälkeensä. Lapsi on ykkönen omille vanhemmilleen AINA!

      • ihme touhuilua...
        kuullutkaan kirjoitti:

        että kuskin viereinen paikka autossa on vaimon paikka. Eikös se ole pelkääjän paikka?
        Miksi ette eukot muuten itse aja autoa? Silloinhan saisitte olla etupenkillä. Vai onko auto miehen, ja te vain siipeilette?

        eiköhän kyse ollu siitä, et onko terveellistä lapselle saada tollee tahtonsa läpi joka asiassa?? siis nimenomaan saako lapsi istua etupenkillä jos tahtoo ja 4-vuotias..? eikö tuosta voi saada jo sakotkin? lasten paikka on takapenkillä ja omissa istuimissa! ihan lapsen turvallisuuden takia! ja vanhemman velvollisuus on huolehtia lapsensa turvallisuudesta! vaikka vasten lapsen tahtoa...

        ja nukkuuko tää kyseinen lapsi myös isänsä vieressä avovaimon paikalla vierailullaan? en yhtään ihmettelisi. nyt joku tolkku tohon hommaan! ihan tosi... lapsi oppii että saa kaiken kun sormia napsauttaa...

      • Lapsi oli isällä ensin
        ihme touhuilua... kirjoitti:

        eiköhän kyse ollu siitä, et onko terveellistä lapselle saada tollee tahtonsa läpi joka asiassa?? siis nimenomaan saako lapsi istua etupenkillä jos tahtoo ja 4-vuotias..? eikö tuosta voi saada jo sakotkin? lasten paikka on takapenkillä ja omissa istuimissa! ihan lapsen turvallisuuden takia! ja vanhemman velvollisuus on huolehtia lapsensa turvallisuudesta! vaikka vasten lapsen tahtoa...

        ja nukkuuko tää kyseinen lapsi myös isänsä vieressä avovaimon paikalla vierailullaan? en yhtään ihmettelisi. nyt joku tolkku tohon hommaan! ihan tosi... lapsi oppii että saa kaiken kun sormia napsauttaa...

        ja on hänen omaa sukua. Nainen tuli viimeiseksi,j oten järjestylukukin on selvä!
        en ymmärrrä, miski kaikien vieraiden on ohitettava omat lapset?? Yhtä vaarallista on autoilu,istut sitten edessä tai takana, se ei ole pätevä syy heittää lapsi taakse. Lapsen paikka on omien vanhempien vieressä!

      • ihme touhuilua
        Lapsi oli isällä ensin kirjoitti:

        ja on hänen omaa sukua. Nainen tuli viimeiseksi,j oten järjestylukukin on selvä!
        en ymmärrrä, miski kaikien vieraiden on ohitettava omat lapset?? Yhtä vaarallista on autoilu,istut sitten edessä tai takana, se ei ole pätevä syy heittää lapsi taakse. Lapsen paikka on omien vanhempien vieressä!

        ei ihme jos ei parisuhteet kestä nykyään... edes äidin ja isän suhde. kun lapsi on tärkein. on se parisuhdekin tärkeä. itse ainenkin aion vaalia uutta suhdettani huolella, koska olen todella rakastunut. en anna lasten tulla siihen väliin. lapset on lapsia ja aikuiset aikuisia. rajat on rakkautta...

      • huomioida lapset ja puoliso
        ihme touhuilua kirjoitti:

        ei ihme jos ei parisuhteet kestä nykyään... edes äidin ja isän suhde. kun lapsi on tärkein. on se parisuhdekin tärkeä. itse ainenkin aion vaalia uutta suhdettani huolella, koska olen todella rakastunut. en anna lasten tulla siihen väliin. lapset on lapsia ja aikuiset aikuisia. rajat on rakkautta...

        yhtä rakkaiksi. Se ei tuota ongelmia.

      • kuullutkaan
        ihme touhuilua... kirjoitti:

        eiköhän kyse ollu siitä, et onko terveellistä lapselle saada tollee tahtonsa läpi joka asiassa?? siis nimenomaan saako lapsi istua etupenkillä jos tahtoo ja 4-vuotias..? eikö tuosta voi saada jo sakotkin? lasten paikka on takapenkillä ja omissa istuimissa! ihan lapsen turvallisuuden takia! ja vanhemman velvollisuus on huolehtia lapsensa turvallisuudesta! vaikka vasten lapsen tahtoa...

        ja nukkuuko tää kyseinen lapsi myös isänsä vieressä avovaimon paikalla vierailullaan? en yhtään ihmettelisi. nyt joku tolkku tohon hommaan! ihan tosi... lapsi oppii että saa kaiken kun sormia napsauttaa...

        tuo tekstisi. Mitä oikein yrität sanoa?
        Jos lapsen turvaistuin on takapenkillä ja lapsi haluaa istua isänsä vieressä, niin yksikertainen ratkaisu on se, että isä menee takapenkille ja eukko ajaa - jos omistaa ajokortin.
        Kenen se auto muuten on? Siitäkin riippuu se, kuka määrää istumajärjestyksen.
        Mistä tuo nukkuminen tuohon tuli? Tulipa mistä vain, niin lapset haluavat usein nukkua vanhempiensa vieressä. Varsinkin kun on oudossa paikassa, jossa asuu outo ihminen, voi lasta pelottaa hän haluaa isän viereen nukkumaan.

      • hohhoijjakkaa
        huomioida lapset ja puoliso kirjoitti:

        yhtä rakkaiksi. Se ei tuota ongelmia.

        eli miksei uusi puoliso olisi yhtä rakas..?

      • maalaisjärjellä mennään...
        kuullutkaan kirjoitti:

        tuo tekstisi. Mitä oikein yrität sanoa?
        Jos lapsen turvaistuin on takapenkillä ja lapsi haluaa istua isänsä vieressä, niin yksikertainen ratkaisu on se, että isä menee takapenkille ja eukko ajaa - jos omistaa ajokortin.
        Kenen se auto muuten on? Siitäkin riippuu se, kuka määrää istumajärjestyksen.
        Mistä tuo nukkuminen tuohon tuli? Tulipa mistä vain, niin lapset haluavat usein nukkua vanhempiensa vieressä. Varsinkin kun on oudossa paikassa, jossa asuu outo ihminen, voi lasta pelottaa hän haluaa isän viereen nukkumaan.

        Lapsi nukkuu omassa sängyssään ja jos häntä pelottaa, vanhempi menee hänen sängylleen istumaan ja silittelemään uneen. Jos lasta pelottaa uusi aikuinen ihminen isin tai äidin kotona, hänelle puhutaan asiasta asiallisesti ikäiselleen sopivalla tavalla, kerrotaan ettei ole pelättävää, ettei uusi aikuinen ole kummallekaan vanhemmalle uhka, eikä missään tapauksessa lapsellekaan, vaan kyseessä on vanhemman kumppani, koska aikuinen tarvitsee myös toista aikuista arkea jakamaan. Että aikuisten välinen rakkaus ei ole samanlaista kuin vanhemman ja lapsen välinen, vanhemmalle ja lapselle ei käy kuten aikuisille eli miten lapsen vanhemmille jo kävi ja rakkaus loppui - rakkaus omaan lapseen kun ei voi loppua.

        Vanhempi voi osoittaa välittämistään ja rakkauttaan täysin muulla tavoin, kuin päästämällä lapsille ominaisen kilpailuasetelman elämään. On yksinkertaista, että aikuisilla on aikuisten jutut, lapsilla lasten jutut, ja vanhempi ja lapsi viettävät myös kahdenkesken aikaa, jolloin kilpailuasetelmaa ei edes synny lapsenkaan mieleen.

      • HannaLeenaTiinaKirstiKatriina
        vieras ihminen on vienyt kirjoitti:

        lapsen paikan! Julmaa julmaa!!!

        Lapsi oli isällä ensin, sitten tuli toinen nainen, joka on se toinen!
        Jos miehelle vieras nainen on omia lapsia rakkaampi, niin silloin on kyllä mihessä todella jotain pielessä.

        Lapselle on osoitettava paikkansa!!!! Herranjumala, ei lapsi ole KOIRA! Koiralle näytetään paikka, ei lapselle. Ei varsinkaan jos kyse on tilaneteesta jossa lapsi oli ensin ja nainen tuli hänen jälkeensä. Lapsi on ykkönen omille vanhemmilleen AINA!

        ..minulla on 5v kaksoset ja 3,5v poika.
        2 koiraa.
        Ja mies.

        Ja todentotta:
        Kaikkien näiden kasvatuksessa pätee hyvinkin pitkälle samat lainalaisuudet ja terve järjenkäyttö.

        Luultavasti mieskin ajattelee minusta samoin.

        Jokaisella perheenjäsenellä on oikeus rakastaa ja tulla rakastetuksi.
        Samoin jokaisella on velvollisuus kunnioittaa ja huomioida JOKAISTA perheenjäsentä(alkup. tai uusio) ja myös oikeus nauttia huomiosta ja kunnioituksesta.
        Jokainen perheenjäsen on samanarvoinen.
        Ja jos jollekulle nyt tulee taas pilkunviilaus-kyrp#¤"ä otsaan, niin TIETENKÄÄN KOIRA EI koskaan ole yhdenveroinen ihmisjäsenten kanssa.

        Totuus on, että lapset on lapsia ja koirat koiria.
        Ja mies/vaimo(ke)aikuisia ja suojelijoita, elättäjiä ja vastuunkantajia-

        Eli kuka tekee tässä yhtälössä päätökset?

      • kasvatus kunniaan!
        vieras ihminen on vienyt kirjoitti:

        lapsen paikan! Julmaa julmaa!!!

        Lapsi oli isällä ensin, sitten tuli toinen nainen, joka on se toinen!
        Jos miehelle vieras nainen on omia lapsia rakkaampi, niin silloin on kyllä mihessä todella jotain pielessä.

        Lapselle on osoitettava paikkansa!!!! Herranjumala, ei lapsi ole KOIRA! Koiralle näytetään paikka, ei lapselle. Ei varsinkaan jos kyse on tilaneteesta jossa lapsi oli ensin ja nainen tuli hänen jälkeensä. Lapsi on ykkönen omille vanhemmilleen AINA!

        Taitaa olla taas joku Lissu asialla.Ei mitään järkeä!Höpöhöpö lapsi oli ensin, nainen vasta sitten...niin oli.Isä lastaan rakastaa, muttei näköjään osaa toimia tilanteessa.Kyllähän asia on niin, kuten "ihme touhuilua" aiemmin kirjoitti! Ei lapsi saa tulla vänkyröimään vanhempien/uusvanhempien väliin.Pitää olla pelisäännöt, joita lapset noudattavat! Muksut on aina rakkaimpia, mutta rajojen kanssa. Ellei vanhemmat/uusvanhemmat pidä järjestystä yllä, pentu alkaa sanella itse säännöt, kuten tässä on käynyt.Ja muksut on todella fiksuja, jo pienestä pitäen.Kunnon kuri, ei hakkaamista, mutta jämyt rajat, joita kumpikin yhdessä lapsiinsa nähden noudattaa.Ei haittaa itku ja parku, koska "vesivoimaa" lapset osaavat käyttää ja voi miten ovelia nuo kullanmuruset osaavat myös olla! Lapsi EI ole mikään ylijumala.Rakkaus on RAJOJA ja TURVAA!Ja kokemusta uusiolapsista sekä omista on; Lässyttely ei arkitoimissa onnistu, pitää olla jämynä ja ohjata lasta yhteiskuntakelpoiseksi.Narisijat pistetään ruotuun ja välillä tiukka kuri on parempi kuin jatkuva lässytys.Näin kuulkaapas on, kun koettu on. Eihän 6 lapsen uusiolapsiporukassa millään pärjää, ellei sanele sääntöjä talossa. Siis me uusiovanhemmat yhdessä. Turha tulla kitisemään minulle ainakaan kuka akka oli ensin ja kuka ukko sitten.Eronneet kakarat tarttee vielä enemmän kuria ja rajoja selviytyäkseen hullujen vanhempien viidakossa, kuin ydinperheessä. näin on.Turha tulla minulle kenenkään muuta väittämään!

      • on hauska lukea
        kasvatus kunniaan! kirjoitti:

        Taitaa olla taas joku Lissu asialla.Ei mitään järkeä!Höpöhöpö lapsi oli ensin, nainen vasta sitten...niin oli.Isä lastaan rakastaa, muttei näköjään osaa toimia tilanteessa.Kyllähän asia on niin, kuten "ihme touhuilua" aiemmin kirjoitti! Ei lapsi saa tulla vänkyröimään vanhempien/uusvanhempien väliin.Pitää olla pelisäännöt, joita lapset noudattavat! Muksut on aina rakkaimpia, mutta rajojen kanssa. Ellei vanhemmat/uusvanhemmat pidä järjestystä yllä, pentu alkaa sanella itse säännöt, kuten tässä on käynyt.Ja muksut on todella fiksuja, jo pienestä pitäen.Kunnon kuri, ei hakkaamista, mutta jämyt rajat, joita kumpikin yhdessä lapsiinsa nähden noudattaa.Ei haittaa itku ja parku, koska "vesivoimaa" lapset osaavat käyttää ja voi miten ovelia nuo kullanmuruset osaavat myös olla! Lapsi EI ole mikään ylijumala.Rakkaus on RAJOJA ja TURVAA!Ja kokemusta uusiolapsista sekä omista on; Lässyttely ei arkitoimissa onnistu, pitää olla jämynä ja ohjata lasta yhteiskuntakelpoiseksi.Narisijat pistetään ruotuun ja välillä tiukka kuri on parempi kuin jatkuva lässytys.Näin kuulkaapas on, kun koettu on. Eihän 6 lapsen uusiolapsiporukassa millään pärjää, ellei sanele sääntöjä talossa. Siis me uusiovanhemmat yhdessä. Turha tulla kitisemään minulle ainakaan kuka akka oli ensin ja kuka ukko sitten.Eronneet kakarat tarttee vielä enemmän kuria ja rajoja selviytyäkseen hullujen vanhempien viidakossa, kuin ydinperheessä. näin on.Turha tulla minulle kenenkään muuta väittämään!

        " eronneet kakarat tarvii enemmän kuria..." tosi hauska lause! Ja kuka niin sanoo, sinäkp? No sille ei paljon arvoa anneta... heh vatsa kippuralla luen provoas... heh....

      • ap kirjoittaja
        on hauska lukea kirjoitti:

        " eronneet kakarat tarvii enemmän kuria..." tosi hauska lause! Ja kuka niin sanoo, sinäkp? No sille ei paljon arvoa anneta... heh vatsa kippuralla luen provoas... heh....

        Miksi provoja? eronneet lapset ovat tutkitusti eron jälkeen hukassa tässä maailmassa, jossa aikuiset kipuilevat eronsa kanssa ensin, jolloin voimia lasten hyvinvointiin ei riitä.Tiedät kai itsekin sen? ehkä lauseeni oli vääränlainen, mutta mitään provoilua tämä ei ole.Taidat itse olla katkera, koska minulla ei ole katkeruutta mihinkään suuntaan.Jaa, ehkä on sittenkin, siihen, että lapsi asetetaan nykyään liian usein jalustalle, ja se tärkein, eli vanhempien (oli uusio tai vanhio tai mikä parisuhde liekään saman katon alla) jää sivuseikaksi.Tietenkin lapset ovat tärkeitä! Mutta yhteiselämä ei suju, ellei kasvatusta tehdä yhdessä ja yhteisymmärryksessä. Erolapset ovat pitkään hukassa identiteettinsä ja paikkansa etsimisen kanssa.Kysy, keneltä haluat.

      • Kaikki eronneiden lapset???
        ap kirjoittaja kirjoitti:

        Miksi provoja? eronneet lapset ovat tutkitusti eron jälkeen hukassa tässä maailmassa, jossa aikuiset kipuilevat eronsa kanssa ensin, jolloin voimia lasten hyvinvointiin ei riitä.Tiedät kai itsekin sen? ehkä lauseeni oli vääränlainen, mutta mitään provoilua tämä ei ole.Taidat itse olla katkera, koska minulla ei ole katkeruutta mihinkään suuntaan.Jaa, ehkä on sittenkin, siihen, että lapsi asetetaan nykyään liian usein jalustalle, ja se tärkein, eli vanhempien (oli uusio tai vanhio tai mikä parisuhde liekään saman katon alla) jää sivuseikaksi.Tietenkin lapset ovat tärkeitä! Mutta yhteiselämä ei suju, ellei kasvatusta tehdä yhdessä ja yhteisymmärryksessä. Erolapset ovat pitkään hukassa identiteettinsä ja paikkansa etsimisen kanssa.Kysy, keneltä haluat.

        Ei meillä ainakaan ole yksikään. Jos lapset ovat hukassa, ne pitää etsiä
        Jos sun lapset on hukassa, niin tee asialle jotain, äläkä vertaa omia ongelmia muihin, sillä ei KAIKKI OLE samanlaisia!
        Onhan se selvää, että kun isä lähtee ja jättä lapsensa, kun kuvittelee että muualla on paremmat ihmiset kuin omat lapset, niin se hämmentää, mutta lapset eivät voi sille mitään jos isän päässä naksahtaa, niin sen ymmärtää että ei mies isä ole koskaan halunnut ollakkaan. Että älä laita KAIKKIEN lasten syyksi jos oma elämä on hukassa.

      • cillalailla..
        Kaikki eronneiden lapset??? kirjoitti:

        Ei meillä ainakaan ole yksikään. Jos lapset ovat hukassa, ne pitää etsiä
        Jos sun lapset on hukassa, niin tee asialle jotain, äläkä vertaa omia ongelmia muihin, sillä ei KAIKKI OLE samanlaisia!
        Onhan se selvää, että kun isä lähtee ja jättä lapsensa, kun kuvittelee että muualla on paremmat ihmiset kuin omat lapset, niin se hämmentää, mutta lapset eivät voi sille mitään jos isän päässä naksahtaa, niin sen ymmärtää että ei mies isä ole koskaan halunnut ollakkaan. Että älä laita KAIKKIEN lasten syyksi jos oma elämä on hukassa.

        -taitaa nyt vaan kirjoittajalla naksua kun provoilee siellä päässä. Eronneet lapset ovat KAIKKI jokseenkin hukassa eron jälkeen, ero on todella raskas asia lapsille.En jatka keskustelua, koska tämä ei johda mihinkään. Hanki tietoa, ennenkuin provoilet täällä

      • Mee hoitoon...
        Kaikki eronneiden lapset??? kirjoitti:

        Ei meillä ainakaan ole yksikään. Jos lapset ovat hukassa, ne pitää etsiä
        Jos sun lapset on hukassa, niin tee asialle jotain, äläkä vertaa omia ongelmia muihin, sillä ei KAIKKI OLE samanlaisia!
        Onhan se selvää, että kun isä lähtee ja jättä lapsensa, kun kuvittelee että muualla on paremmat ihmiset kuin omat lapset, niin se hämmentää, mutta lapset eivät voi sille mitään jos isän päässä naksahtaa, niin sen ymmärtää että ei mies isä ole koskaan halunnut ollakkaan. Että älä laita KAIKKIEN lasten syyksi jos oma elämä on hukassa.

        Kun isä lähtee ja jättää lapsensa....

        Näinkö se on joka erossa.

        Lissu kuule, ihmiset voivat erota ihan yhteisestä päätöksestä. Mitäpä jos nainen on häätänyt miehen talosta?
        Miksi vika on sinun mielestäsi AINA miehessä.

        Sanoit seuraavasti "s sun lapset on hukassa, niin tee asialle jotain, äläkä vertaa omia ongelmia muihin, sillä ei KAIKKI OLE samanlaisia! "

        Lissu hyvä, älä sinäkään vertaa omaa avioeroasi muihin, sillä KAIKKI EI OLE SAMALAISIA.

        Lisäksi suosittelisin sinulle terapiaa. Ehkä olisi aika päästä erostasi yli.

      • mistä kiristääääääää??
        Mee hoitoon... kirjoitti:

        Kun isä lähtee ja jättää lapsensa....

        Näinkö se on joka erossa.

        Lissu kuule, ihmiset voivat erota ihan yhteisestä päätöksestä. Mitäpä jos nainen on häätänyt miehen talosta?
        Miksi vika on sinun mielestäsi AINA miehessä.

        Sanoit seuraavasti "s sun lapset on hukassa, niin tee asialle jotain, äläkä vertaa omia ongelmia muihin, sillä ei KAIKKI OLE samanlaisia! "

        Lissu hyvä, älä sinäkään vertaa omaa avioeroasi muihin, sillä KAIKKI EI OLE SAMALAISIA.

        Lisäksi suosittelisin sinulle terapiaa. Ehkä olisi aika päästä erostasi yli.

        Tuulikki pieni, yritä nyt ymmärtää edes itäseäsi kuinka naivi oot!! Maailmassa on mona lissuu ja linneaa, kaisaa ja katriinaa, on eskoa ja pekkaa, juhaa ja jaakkoa, pirkkoa petteriä kallea ja simoa, tyynekin taitaa olla...

      • Jokatapauksessa
        mistä kiristääääääää?? kirjoitti:

        Tuulikki pieni, yritä nyt ymmärtää edes itäseäsi kuinka naivi oot!! Maailmassa on mona lissuu ja linneaa, kaisaa ja katriinaa, on eskoa ja pekkaa, juhaa ja jaakkoa, pirkkoa petteriä kallea ja simoa, tyynekin taitaa olla...

        Mene hoitoon ihminen hyvä, mikä sun nimes sitten ikinä onkaan. Olet hiukkasen liian kiinni entisessä avioliitossasi, ei ilmeisesti kulissit pitänyt.

      • että "hoitoon ohjaamis...
        Jokatapauksessa kirjoitti:

        Mene hoitoon ihminen hyvä, mikä sun nimes sitten ikinä onkaan. Olet hiukkasen liian kiinni entisessä avioliitossasi, ei ilmeisesti kulissit pitänyt.

        korjaat omia ongelmia?? Omat ongelmat tuntuu silloin hieman pienemmiltä, kun sanoo muillekin et oot hoidon tarpeessa? Heh..

      • Anonyymi
        vieras ihminen on vienyt kirjoitti:

        lapsen paikan! Julmaa julmaa!!!

        Lapsi oli isällä ensin, sitten tuli toinen nainen, joka on se toinen!
        Jos miehelle vieras nainen on omia lapsia rakkaampi, niin silloin on kyllä mihessä todella jotain pielessä.

        Lapselle on osoitettava paikkansa!!!! Herranjumala, ei lapsi ole KOIRA! Koiralle näytetään paikka, ei lapselle. Ei varsinkaan jos kyse on tilaneteesta jossa lapsi oli ensin ja nainen tuli hänen jälkeensä. Lapsi on ykkönen omille vanhemmilleen AINA!

        Ei edes koirallekkaan näytetä paikkaa... sekin on perheenjäsen. Kannattaa ensin hetki miettiä...

    • ....++++....

      Miehen mukula pikkasen vanhempi, ja sama show meilläkin pyöri kun se täällä kävi. Mun tekemä kotiruoka ei kelvannut, vaan piti joka aterian olla herkkua tai muuten spesiaalia. Sai olla yks ilta kokonaan syömättä kun sanoin ettei tässä talossa tehdä lapsille eri ruokaa kuin aikuisille, että kyllä se annos kelpaa kun tarpeeksi nälkä on. Ei muuta kun hirmu huudot ex-vaimolta tuli! Noh eihän meillä ollut normaali päivärytmiäkään. Ex oli saanut muksulle päähän taottua että kaikki aika mitä se täällä oli, oli tosi spesiaali-aikaa ja isi kyllä vie sut minne vaan pyydät. Sanoin ettei täällä aina voi juhlat olla, että sen muksun pitää olla mukana tässä meidän normaalielämässä. Ei, vaan ex lateli missä kaikkialla pitää sen kanssa käydä, mitä ostaa ja mitä tehdä. Sänkyynki yritti meidän väliin, ja sillon sanoin että etköhän sinä oo jo tarpeeks iso tyttö nukkumaan omassa sängyssä.
      Sama meilläki oli tuo kuiskuttelu ja supattelu. Su7n pitää itse sanoa sun miehelle, miten asia on. Ja sanoa nätisti myös lapselle, ei se muuten ala kunnioittamaan ja kuuntelemaan sinua. Se on sinun kodissasi, ja sinua myös pitää kunnioittaa ja totella.
      Nyt kaikki pitää mua ihan ihmishirviönä mutta so what, mut on kasvatettu niin että penskat kulkee mukana normaalielämässä eikä niinku nykyään kaikki tapahtuu muka "lapsen ehdoilla"....

      • Alkup.

        joten ei tämä kuvio ihan vieras ole minulle.

        Meillä oli niin päin, että äidin uusi mies muutti meille, kun olin kolmen. 4 vuotiaana syntyi pikkuveli. Kyllä minä sain aivan saman kohtelun kuin veli ja isäpuoli sai komentaa ja ojentaa jos käyttäydyin huonosti. Samalla opin kunnioittamaan häntä, minusta olisi ollut väärin jos olisimme olleet kuppikunta äidin kanssa ja hän olisi sallinut sen. Näin jälkeenpäin ajatellen ainakin.

      • samaa mieltä!

        Tällaisia kommentteja lisää!!

      • vain sellaisia
        samaa mieltä! kirjoitti:

        Tällaisia kommentteja lisää!!

        kommentteja, joista olet itse täysin samaa mieltä? Eihän sellainen ole keskustelua, se ei anna uutta tietoa eikä avaa uusia näkökulmia.

        Vai oletko niin epävarma omasta mielipiteestäsi, että tarvitset sille jatkuvasti vahvistusta jopa ventovierailta, nimimerkin suojista kirjoittelevilta? Eikö sinun olisi parempi keskustella miehesi, lapsen äidin ja muiden sukulaisten sekä kasvatusalan asiantuntijoiden kanssa?

        Luetko alan kirjallisuutta?

        Minusta olisi erittäin tärkeää, että olisi olemassa kurssitusta henkilöille, jotka perustavat perheen sellaisen henkilön kanssa, jolla on lapsi/lapsia. Nythän sellaiseen tilanteeseen mennään aivan pystymetsästä, ja jälki on sen mukaista.

      • kylmää vettä
        vain sellaisia kirjoitti:

        kommentteja, joista olet itse täysin samaa mieltä? Eihän sellainen ole keskustelua, se ei anna uutta tietoa eikä avaa uusia näkökulmia.

        Vai oletko niin epävarma omasta mielipiteestäsi, että tarvitset sille jatkuvasti vahvistusta jopa ventovierailta, nimimerkin suojista kirjoittelevilta? Eikö sinun olisi parempi keskustella miehesi, lapsen äidin ja muiden sukulaisten sekä kasvatusalan asiantuntijoiden kanssa?

        Luetko alan kirjallisuutta?

        Minusta olisi erittäin tärkeää, että olisi olemassa kurssitusta henkilöille, jotka perustavat perheen sellaisen henkilön kanssa, jolla on lapsi/lapsia. Nythän sellaiseen tilanteeseen mennään aivan pystymetsästä, ja jälki on sen mukaista.

        No höpön höpön, vaaditaanko ydinperheen puolisoilta lastenkasvatukseen ja psykiatriaan liittyvien kirjojen lukemista ja ammattilaisten kanssa keskustelemista ennenkuin ryhtyvät lisääntymään? Enpä usko. Ja kyllä, jälki on ihan sen mukaista...

        Jos se lapsi on vähän "vinksahtanut" on se pohjatyö tehty jo omien armaiden vanhempien toimesta, siinä uudet puolisot heilauta suuntaan tai toiseen, näkevät vaan tilanteeseen "vasta saapuneina", ettei kaikki ole ihan normaalia.

      • katkeruuksissa kirjotettu!
        kylmää vettä kirjoitti:

        No höpön höpön, vaaditaanko ydinperheen puolisoilta lastenkasvatukseen ja psykiatriaan liittyvien kirjojen lukemista ja ammattilaisten kanssa keskustelemista ennenkuin ryhtyvät lisääntymään? Enpä usko. Ja kyllä, jälki on ihan sen mukaista...

        Jos se lapsi on vähän "vinksahtanut" on se pohjatyö tehty jo omien armaiden vanhempien toimesta, siinä uudet puolisot heilauta suuntaan tai toiseen, näkevät vaan tilanteeseen "vasta saapuneina", ettei kaikki ole ihan normaalia.

        Että jos lapsi on vinksahtanut, niin syy on missa vanhemmissa??? Heh... ota nyt vastuu itsestäsi, äläkä mustamaalaa muita. Katkerana tulee mieleen kaikenlaista, mutta tää oli huippu... heh....

      • tarvittaisiin....
        vain sellaisia kirjoitti:

        kommentteja, joista olet itse täysin samaa mieltä? Eihän sellainen ole keskustelua, se ei anna uutta tietoa eikä avaa uusia näkökulmia.

        Vai oletko niin epävarma omasta mielipiteestäsi, että tarvitset sille jatkuvasti vahvistusta jopa ventovierailta, nimimerkin suojista kirjoittelevilta? Eikö sinun olisi parempi keskustella miehesi, lapsen äidin ja muiden sukulaisten sekä kasvatusalan asiantuntijoiden kanssa?

        Luetko alan kirjallisuutta?

        Minusta olisi erittäin tärkeää, että olisi olemassa kurssitusta henkilöille, jotka perustavat perheen sellaisen henkilön kanssa, jolla on lapsi/lapsia. Nythän sellaiseen tilanteeseen mennään aivan pystymetsästä, ja jälki on sen mukaista.

        Lisäksi kurssitusta tarvittaisiin sellaisille henkilöille, jotka perustavat ydinperheen, jotta vältyttäisiin jatkuvasti kasvavalta erojen määrältä - ja sittenhän hei ei tarttis lainkaan miettiä uusperheellisten ongelmia, kun niitä ei olisi olemassakaan!! :)

      • mielenkiintoinen aatos
        katkeruuksissa kirjotettu! kirjoitti:

        Että jos lapsi on vinksahtanut, niin syy on missa vanhemmissa??? Heh... ota nyt vastuu itsestäsi, äläkä mustamaalaa muita. Katkerana tulee mieleen kaikenlaista, mutta tää oli huippu... heh....

        Ensimmäiseksi sanon nyt, läheskään kaikilla lapsosilla ei erosta ja uusperheestä huolimatta ole ongelmakäyttäytymistä ja pahoinvointia.

        Toiseksi: Mielestäsikö ei ole mitään merkistystä lapsen tilanteeseen sillä, miten vanhemat ovat hänet kasvattaneet, kuinka kauan ollaan eletty ahdistavassa tunneilmapiirissä ennen eroa, kauako katseltu jatkuvaa riitelyä, kuinkako riitaisasti on erottu ja miten eron jälkeen kyetään yhteisen lapsen asiat hoitamaan? Nämä eivät siis mielestäsi vaikuta siihen, miten se lapsonen voi? Ainoastaan uusi nainen? (ei tietenkään uusi mies kuitenkaan.) Jos uusikko on asiallinen ihminen lapselle, mitenkäs se olemassa olevaan tilanteeseen voikin vaikuttaa niin, että kaikki lapsen elinvuodet siihen asti eivät enää vaikuta mitenkään, lapsi siis silloin muuttuu? Muuttuuko se lapsiparka aina kun hoitotäti tai opettajakin muuttuu? Ajatteles vielä sitä, jos isi ja sen uusi näkee joka toinen viikonloppu, niin se opettaja esim. näkee 5 päivää viikossa! Huh huh.

        Sitten vaan opettajaa syyttämään seuraavaksi siitä, jos kotoa ei ole kasvatettu normaalitavoille, tai lapsella on paha olla kun vanhemmallakin on. Opettajan ja uusikon syytähän se.

      • on hieman
        Alkup. kirjoitti:

        joten ei tämä kuvio ihan vieras ole minulle.

        Meillä oli niin päin, että äidin uusi mies muutti meille, kun olin kolmen. 4 vuotiaana syntyi pikkuveli. Kyllä minä sain aivan saman kohtelun kuin veli ja isäpuoli sai komentaa ja ojentaa jos käyttäydyin huonosti. Samalla opin kunnioittamaan häntä, minusta olisi ollut väärin jos olisimme olleet kuppikunta äidin kanssa ja hän olisi sallinut sen. Näin jälkeenpäin ajatellen ainakin.

        erilainen silloin, jos uusi kumppani muuttaa lasten kotiin. Sinä olet saanut kuitenkin koko ajan olla äitisi lähellä ja kotona.

        Kummallista, että sinä et ymmärrä sitä, että miehesi tytär näkee isäänsä vain pari kertaa kuukaudessa. Sinä saat olla miehesi kanssa koko ajan. Miksi sinä olet kateellinen siitä ajasta. Minä ymmärrän oikein hyvin, että isä haluaa sen vähäisen ajan omistautua lapselleen. Lähde sinä pois viikonlopuiksi ja osoita näin lapselle, että olet valmis väistymään. Voi olla, että lapsi alkaisi hyväksyä sinut, kun huomaisi, että et ole kilpailija. Niin kauan kuin vajoat lapsen tasolle kilpailussa, kilpailu jatkuu. Ole sinä aikuinen ja osoita myös miehellesi, että arvostat sitä, miten hän haluaa olla lapsen kanssa. Lapsi tulee aina olemaan miehelle sinua tärkeämpi. Naisia tulee ja menee (mieshän on tämän jo kokenut), mutta lapsi tulee ikuisesti olemaan hänen lihaa ja vertaan.

      • Juupa juu
        on hieman kirjoitti:

        erilainen silloin, jos uusi kumppani muuttaa lasten kotiin. Sinä olet saanut kuitenkin koko ajan olla äitisi lähellä ja kotona.

        Kummallista, että sinä et ymmärrä sitä, että miehesi tytär näkee isäänsä vain pari kertaa kuukaudessa. Sinä saat olla miehesi kanssa koko ajan. Miksi sinä olet kateellinen siitä ajasta. Minä ymmärrän oikein hyvin, että isä haluaa sen vähäisen ajan omistautua lapselleen. Lähde sinä pois viikonlopuiksi ja osoita näin lapselle, että olet valmis väistymään. Voi olla, että lapsi alkaisi hyväksyä sinut, kun huomaisi, että et ole kilpailija. Niin kauan kuin vajoat lapsen tasolle kilpailussa, kilpailu jatkuu. Ole sinä aikuinen ja osoita myös miehellesi, että arvostat sitä, miten hän haluaa olla lapsen kanssa. Lapsi tulee aina olemaan miehelle sinua tärkeämpi. Naisia tulee ja menee (mieshän on tämän jo kokenut), mutta lapsi tulee ikuisesti olemaan hänen lihaa ja vertaan.

        Osallistun keskusteluun ekaa kertaa. Kyllä minä olen sitä mieltä, että lapsi sopeutuu sääntöihin mitkä hänelle tehdään. Aloittaja ei ole kateellinen vaan kyllä minuakin alkaisi nyppimään, jos taloon tulee 4 vuotias tirriäinen ja alkaa määräilemään missä kohtaa istuu autossa ja missä nukkuu. 4 vuotiaana ei ole asiassa niinkään suurta ongelmaa, mutta odotahan kun tyttö on jonkun vuoden vanhempi ja hänet on opetettu että isin luona saa tehdä mitä vain.

        Miksi pitäisi omasta kodistaan väistää jos sinne tulee miehen tytär? Ainoa syy miksi väistäisin, olisi omat hermot. Ja olen muuten väistänytkin. Lapset ymmärsivät muuten aika hyvin, miksi lähdin (eivät totelleet yksinkertaisia PYYNTÖJÄNI, ei käskyjä) ja loppu se silmille hyppiminen siihen...

        Tuohon kommentoisin muuten, että lapsi tulee aina olemaan miehelle tärkeämpi... Eipä ole asia aina niin. Voin kokemuksesta kertoa.

        Naisia tulee ja menee... Hmm.... kaikki eivät ole sellaisia kumppanin vaihtajia. Omalla kohdallani homma meni ainakin niin, että ero oli perin vaikea, naimisissa olivat 10 vuotta. Juttu vain loppui. Mies ei enää kotonaan voinut elää, muutti pois. Kun tapasimme, mies oli ihan hajalla. Oli vaikeaa sopeutua uuteen elämään vaikka erosta olikin yli päässyt. Välissä ei ollu vakavammin tapaillut muita (eli niitä naisia ei tullut ja mennyt...). Kun ihminen huomaa että vaikeuksista voi toisen avulla päästä yli, ei sitä ihan tolleen halua menettää.

        Entäpä lapset? Pystyikö ne antamaan saman avun? Ei, eikä pidäkkään pystyä. Mutta ne rakkaudet on täysin erilaisia ja tiedän että miehelleni ei olisi automaattisesti lapset etusijalla. Ei niistä lapsista erotilanteessa ja uuteen eloon sopeutuessa ollut kovinkaan hyötyä.

        Nyt joku alkaa dramatisoimaan että voi kuinka paska mies... Noh, kyllä minä olen ylpeä, että voin sanoa että mieheni seisoo rinnallani, tapahtui mitä ikinä!

      • vain sellaista
        tarvittaisiin.... kirjoitti:

        Lisäksi kurssitusta tarvittaisiin sellaisille henkilöille, jotka perustavat ydinperheen, jotta vältyttäisiin jatkuvasti kasvavalta erojen määrältä - ja sittenhän hei ei tarttis lainkaan miettiä uusperheellisten ongelmia, kun niitä ei olisi olemassakaan!! :)

        Kaikki koulutus on hyväksi. Avioliittokouluja ja -kursseja jo järjestetäänkin, ja neuvolan antamaan valmennukseen osallistuvat lähes kaikki lasta odottavat vanhemmat.
        Sen sijaan en ole kuullut kurssista, joka olisi tarkoitettu uusperheen perustamista aikoville. Jo tämän palstan perusteella huomaa, että tarvetta sellaiselle olisi. Monet kirjoittajat näyttävät olevan aivan hukassa puolisonsa lasten kanssa.

      • itsekästä ajattelua
        Juupa juu kirjoitti:

        Osallistun keskusteluun ekaa kertaa. Kyllä minä olen sitä mieltä, että lapsi sopeutuu sääntöihin mitkä hänelle tehdään. Aloittaja ei ole kateellinen vaan kyllä minuakin alkaisi nyppimään, jos taloon tulee 4 vuotias tirriäinen ja alkaa määräilemään missä kohtaa istuu autossa ja missä nukkuu. 4 vuotiaana ei ole asiassa niinkään suurta ongelmaa, mutta odotahan kun tyttö on jonkun vuoden vanhempi ja hänet on opetettu että isin luona saa tehdä mitä vain.

        Miksi pitäisi omasta kodistaan väistää jos sinne tulee miehen tytär? Ainoa syy miksi väistäisin, olisi omat hermot. Ja olen muuten väistänytkin. Lapset ymmärsivät muuten aika hyvin, miksi lähdin (eivät totelleet yksinkertaisia PYYNTÖJÄNI, ei käskyjä) ja loppu se silmille hyppiminen siihen...

        Tuohon kommentoisin muuten, että lapsi tulee aina olemaan miehelle tärkeämpi... Eipä ole asia aina niin. Voin kokemuksesta kertoa.

        Naisia tulee ja menee... Hmm.... kaikki eivät ole sellaisia kumppanin vaihtajia. Omalla kohdallani homma meni ainakin niin, että ero oli perin vaikea, naimisissa olivat 10 vuotta. Juttu vain loppui. Mies ei enää kotonaan voinut elää, muutti pois. Kun tapasimme, mies oli ihan hajalla. Oli vaikeaa sopeutua uuteen elämään vaikka erosta olikin yli päässyt. Välissä ei ollu vakavammin tapaillut muita (eli niitä naisia ei tullut ja mennyt...). Kun ihminen huomaa että vaikeuksista voi toisen avulla päästä yli, ei sitä ihan tolleen halua menettää.

        Entäpä lapset? Pystyikö ne antamaan saman avun? Ei, eikä pidäkkään pystyä. Mutta ne rakkaudet on täysin erilaisia ja tiedän että miehelleni ei olisi automaattisesti lapset etusijalla. Ei niistä lapsista erotilanteessa ja uuteen eloon sopeutuessa ollut kovinkaan hyötyä.

        Nyt joku alkaa dramatisoimaan että voi kuinka paska mies... Noh, kyllä minä olen ylpeä, että voin sanoa että mieheni seisoo rinnallani, tapahtui mitä ikinä!

        ne lapset on täällä maailmassa, koska me on ne tänne haluttu - ei siksi, että he olisivat halunneet.

        Ei lapsen kuulukaan olla erossa aikuisen apuna vaan aikuisen kuuluu olla lapsen apuna. Sinulla taitaa olla jotain epävarmuutta miehesi suhteen, kun noin kärkkäästi käyt perustelemaan omaa tärkeyttäsi hänelle. Minä en oikein ymmärrä ihmisiä, jotka tekee lapsia ja asettavatkin sitten oman nautinnonhalunsa lasten edelle. Tai ihmisiä, jotka tulevat lapsen ja vanhemman väliin ja olettavat, että heillä on siihen automaattinen oikeus ja lapsen pitää se mukisematta hyväksyä.

        Jos miehesi ei aseta lapsiaan etusijalle ja sinäkään et kykene ajattelemaan, että lapset sinne kuuluisivat, olisi varmaan parempi, että lapset olisivat vain äidillään - heillä olisi parempi olla eivätkä häiritsisi sinun herkkää elämääsi!

      • tekstiä!
        Juupa juu kirjoitti:

        Osallistun keskusteluun ekaa kertaa. Kyllä minä olen sitä mieltä, että lapsi sopeutuu sääntöihin mitkä hänelle tehdään. Aloittaja ei ole kateellinen vaan kyllä minuakin alkaisi nyppimään, jos taloon tulee 4 vuotias tirriäinen ja alkaa määräilemään missä kohtaa istuu autossa ja missä nukkuu. 4 vuotiaana ei ole asiassa niinkään suurta ongelmaa, mutta odotahan kun tyttö on jonkun vuoden vanhempi ja hänet on opetettu että isin luona saa tehdä mitä vain.

        Miksi pitäisi omasta kodistaan väistää jos sinne tulee miehen tytär? Ainoa syy miksi väistäisin, olisi omat hermot. Ja olen muuten väistänytkin. Lapset ymmärsivät muuten aika hyvin, miksi lähdin (eivät totelleet yksinkertaisia PYYNTÖJÄNI, ei käskyjä) ja loppu se silmille hyppiminen siihen...

        Tuohon kommentoisin muuten, että lapsi tulee aina olemaan miehelle tärkeämpi... Eipä ole asia aina niin. Voin kokemuksesta kertoa.

        Naisia tulee ja menee... Hmm.... kaikki eivät ole sellaisia kumppanin vaihtajia. Omalla kohdallani homma meni ainakin niin, että ero oli perin vaikea, naimisissa olivat 10 vuotta. Juttu vain loppui. Mies ei enää kotonaan voinut elää, muutti pois. Kun tapasimme, mies oli ihan hajalla. Oli vaikeaa sopeutua uuteen elämään vaikka erosta olikin yli päässyt. Välissä ei ollu vakavammin tapaillut muita (eli niitä naisia ei tullut ja mennyt...). Kun ihminen huomaa että vaikeuksista voi toisen avulla päästä yli, ei sitä ihan tolleen halua menettää.

        Entäpä lapset? Pystyikö ne antamaan saman avun? Ei, eikä pidäkkään pystyä. Mutta ne rakkaudet on täysin erilaisia ja tiedän että miehelleni ei olisi automaattisesti lapset etusijalla. Ei niistä lapsista erotilanteessa ja uuteen eloon sopeutuessa ollut kovinkaan hyötyä.

        Nyt joku alkaa dramatisoimaan että voi kuinka paska mies... Noh, kyllä minä olen ylpeä, että voin sanoa että mieheni seisoo rinnallani, tapahtui mitä ikinä!

        Kovin olette molemmat itsekkäitä ihmisiä,muuta en voi sanoa....

      • juuri sinun kaltaiseten
        Juupa juu kirjoitti:

        Osallistun keskusteluun ekaa kertaa. Kyllä minä olen sitä mieltä, että lapsi sopeutuu sääntöihin mitkä hänelle tehdään. Aloittaja ei ole kateellinen vaan kyllä minuakin alkaisi nyppimään, jos taloon tulee 4 vuotias tirriäinen ja alkaa määräilemään missä kohtaa istuu autossa ja missä nukkuu. 4 vuotiaana ei ole asiassa niinkään suurta ongelmaa, mutta odotahan kun tyttö on jonkun vuoden vanhempi ja hänet on opetettu että isin luona saa tehdä mitä vain.

        Miksi pitäisi omasta kodistaan väistää jos sinne tulee miehen tytär? Ainoa syy miksi väistäisin, olisi omat hermot. Ja olen muuten väistänytkin. Lapset ymmärsivät muuten aika hyvin, miksi lähdin (eivät totelleet yksinkertaisia PYYNTÖJÄNI, ei käskyjä) ja loppu se silmille hyppiminen siihen...

        Tuohon kommentoisin muuten, että lapsi tulee aina olemaan miehelle tärkeämpi... Eipä ole asia aina niin. Voin kokemuksesta kertoa.

        Naisia tulee ja menee... Hmm.... kaikki eivät ole sellaisia kumppanin vaihtajia. Omalla kohdallani homma meni ainakin niin, että ero oli perin vaikea, naimisissa olivat 10 vuotta. Juttu vain loppui. Mies ei enää kotonaan voinut elää, muutti pois. Kun tapasimme, mies oli ihan hajalla. Oli vaikeaa sopeutua uuteen elämään vaikka erosta olikin yli päässyt. Välissä ei ollu vakavammin tapaillut muita (eli niitä naisia ei tullut ja mennyt...). Kun ihminen huomaa että vaikeuksista voi toisen avulla päästä yli, ei sitä ihan tolleen halua menettää.

        Entäpä lapset? Pystyikö ne antamaan saman avun? Ei, eikä pidäkkään pystyä. Mutta ne rakkaudet on täysin erilaisia ja tiedän että miehelleni ei olisi automaattisesti lapset etusijalla. Ei niistä lapsista erotilanteessa ja uuteen eloon sopeutuessa ollut kovinkaan hyötyä.

        Nyt joku alkaa dramatisoimaan että voi kuinka paska mies... Noh, kyllä minä olen ylpeä, että voin sanoa että mieheni seisoo rinnallani, tapahtui mitä ikinä!

        ihmisten takia moni lapsi menettää isänsä. Kun rikot toisten perheet, niin mieti että joskus se voi olla sun perheesi, ja sun tirriäiset kokee saman kohtalon, kuin nämä lapset joiden kodin tuommonen pörriäinen rikkoo.

      • Juupa juu
        itsekästä ajattelua kirjoitti:

        ne lapset on täällä maailmassa, koska me on ne tänne haluttu - ei siksi, että he olisivat halunneet.

        Ei lapsen kuulukaan olla erossa aikuisen apuna vaan aikuisen kuuluu olla lapsen apuna. Sinulla taitaa olla jotain epävarmuutta miehesi suhteen, kun noin kärkkäästi käyt perustelemaan omaa tärkeyttäsi hänelle. Minä en oikein ymmärrä ihmisiä, jotka tekee lapsia ja asettavatkin sitten oman nautinnonhalunsa lasten edelle. Tai ihmisiä, jotka tulevat lapsen ja vanhemman väliin ja olettavat, että heillä on siihen automaattinen oikeus ja lapsen pitää se mukisematta hyväksyä.

        Jos miehesi ei aseta lapsiaan etusijalle ja sinäkään et kykene ajattelemaan, että lapset sinne kuuluisivat, olisi varmaan parempi, että lapset olisivat vain äidillään - heillä olisi parempi olla eivätkä häiritsisi sinun herkkää elämääsi!

        Ketkä ME ollaan haluttu ne tänne? Ei sillä, en minä toivo että ne kuolleitakaan olisivat.

        Päinvastoin, minulla on hyvin varma olo miehestäni. Minä itse en ole tehnyt niitä lapsia, joten minä en ole omaa nautinnonhaluani laittanut kenenkään edelle. Mieskään ei ole laittanut omaa nautinnonhaluaan minkään edelle, tehnyt vain oman elämänsä siedettäväksi.

        Minä en ole tullut lasten ja miehen VÄLIIN, minä vain sanon sen mitä harva täällä ääneen sanoo. Minä uskon että olen miehelleni tärkeämpi. Minulla on automaattinen oikeus seurustella mieheni kanssa, lapsilla siihen ei sanomista ole, sillä huonosti heitä en ole kohdellut.

        Minulle kävisi hyvin vaikka olisivat äidillään, mutta lapset haluavat meille tulla. No tulkoot, mutta tämän talon säännöillä eletään.

        Minulla ei herkkä elämä ole, haluan vain että asiat kotonani menevät kuten itse haluan ja olen oman kotini "herra", jos siihen vaikuttamaan pystyn.

      • Juupa juu
        tekstiä! kirjoitti:

        Kovin olette molemmat itsekkäitä ihmisiä,muuta en voi sanoa....

        Olenko itsekäs siinä että sanon, kuinka asia todella on?

        Toinen että en ole laittanut vielä miestäni valitsemaan minun ja lasten välillä, enkä sitä aio tehdäkkään ilman pätevää syytä. Se että näytän lapsille että tässä talossa pätevät tämän talon säännöt ja aikuisia totellaan, ei ole itsekästä. Mielestäni paikalta poistuminen on parempi tapa kuin huutaminen tms. jolloin mieskin alkaa miettimään että viihdynköhän lasten kanssa noin hirveän hyvin jos kukaan ei tottele pyyntöjäni.

        Eli mikä tässä on itsekästä? Kerro, ole hyvä!

      • Juupa juu
        juuri sinun kaltaiseten kirjoitti:

        ihmisten takia moni lapsi menettää isänsä. Kun rikot toisten perheet, niin mieti että joskus se voi olla sun perheesi, ja sun tirriäiset kokee saman kohtalon, kuin nämä lapset joiden kodin tuommonen pörriäinen rikkoo.

        Kerroppa nyt sinäkin sitten, millä tavalla olen perheen rikkonut??? Se että seurustelen miehen kanssa kenellä on lapsia ja se että olen ajautunut siihen tilaan että olen miehelleni lapsia tärkeämpi. Kysehän ei ole mistään nautinnosta vaan siedettävästä elämästä toisen ihmisen kanssa.

        Kyllä siellä on ihan muut osapuolet kodin rikkoneet kuin minä ja ihan omilla himoillaan... Ja tässä voin sanoa että lasten äiti niinsanotusti kävi maistelemassa vähän muuta tikkaria kuin sitä mitä kotoa löytyy...

      • -kurssit pakollisiksi?
        vain sellaista kirjoitti:

        Kaikki koulutus on hyväksi. Avioliittokouluja ja -kursseja jo järjestetäänkin, ja neuvolan antamaan valmennukseen osallistuvat lähes kaikki lasta odottavat vanhemmat.
        Sen sijaan en ole kuullut kurssista, joka olisi tarkoitettu uusperheen perustamista aikoville. Jo tämän palstan perusteella huomaa, että tarvetta sellaiselle olisi. Monet kirjoittajat näyttävät olevan aivan hukassa puolisonsa lasten kanssa.

        Ehkäpä vältyttäisiin uusperheellisten kurssittamistarpeelta vallan, jos näitä avioliittokouluja ja -kursseja ihan oikeasti olisi pakko käydä ennen avioliittoon pääsyä. Ja niissä käsiteltäisiin myös lasten mukanaan tuomat muutokset.

        Uusperheitä EI synny, ellei tule eroja. On siis turha tulla tänne selvittämään, että uusperheelliset tarvitsisivat kursseja, eivät he tarvitsisi - koska heitä ei olisi, elleivät ydinperheelliset sörssisi liittojaan, kilpailisi parisuhteessaan toistensa onnettomaksi tekemisessä (minun oikeuteni ja minun vuoroni ja minun oikeampi ajatukseni), unohtaisi parisuhdettaan pikkulapsiperhevaiheessa, pitäisi toisiaan tasa-arvottomina, olisi kunnioittamatta toisiaan, olisi niin pirun kiireessä saamaan kaiken saman mitä naapurin riku rikaskin juuri nyt ja heti ettei aikaa rahan takomiselta jääkään milleen muulle, ja loukkaisi toisiaan tarkoituksella.

        Pidättäydyn alkuperäisessä ajatuksessani. Ydinperheellisille lisää koulutusta, uusperheitä ei enää synny lisää.

        Ja avioliittoleireille ja -kursseille tietenkin myös uusperheen perustavat avioitujat, kyllä nyky-yhteiskunnassa uusperheys on sen verran laaja ilmiö, ettei sitä ole huomiotta jätetty näillä samaisilla avioliittoleireillä ja -kursseilla.

      • olet törkeä,
        Juupa juu kirjoitti:

        Kerroppa nyt sinäkin sitten, millä tavalla olen perheen rikkonut??? Se että seurustelen miehen kanssa kenellä on lapsia ja se että olen ajautunut siihen tilaan että olen miehelleni lapsia tärkeämpi. Kysehän ei ole mistään nautinnosta vaan siedettävästä elämästä toisen ihmisen kanssa.

        Kyllä siellä on ihan muut osapuolet kodin rikkoneet kuin minä ja ihan omilla himoillaan... Ja tässä voin sanoa että lasten äiti niinsanotusti kävi maistelemassa vähän muuta tikkaria kuin sitä mitä kotoa löytyy...

        en voi kuin lukea kirjoitustasi ajatellen,ettei tämä ole tottakaan,täytyy olla sairas provo,onhan?

      • ihmisiä....
        Juupa juu kirjoitti:

        Ketkä ME ollaan haluttu ne tänne? Ei sillä, en minä toivo että ne kuolleitakaan olisivat.

        Päinvastoin, minulla on hyvin varma olo miehestäni. Minä itse en ole tehnyt niitä lapsia, joten minä en ole omaa nautinnonhaluani laittanut kenenkään edelle. Mieskään ei ole laittanut omaa nautinnonhaluaan minkään edelle, tehnyt vain oman elämänsä siedettäväksi.

        Minä en ole tullut lasten ja miehen VÄLIIN, minä vain sanon sen mitä harva täällä ääneen sanoo. Minä uskon että olen miehelleni tärkeämpi. Minulla on automaattinen oikeus seurustella mieheni kanssa, lapsilla siihen ei sanomista ole, sillä huonosti heitä en ole kohdellut.

        Minulle kävisi hyvin vaikka olisivat äidillään, mutta lapset haluavat meille tulla. No tulkoot, mutta tämän talon säännöillä eletään.

        Minulla ei herkkä elämä ole, haluan vain että asiat kotonani menevät kuten itse haluan ja olen oman kotini "herra", jos siihen vaikuttamaan pystyn.

        ikävä kyllä on ja lapsethan siitä kärsivät. Mutta jos ei osaa tuijottaa kuin omaa napaa, niin ei kai voi kauhalla ottaa, jos on lusikalla annettu. Surullinen olen lasten puolesta.

      • vain sellaista
        -kurssit pakollisiksi? kirjoitti:

        Ehkäpä vältyttäisiin uusperheellisten kurssittamistarpeelta vallan, jos näitä avioliittokouluja ja -kursseja ihan oikeasti olisi pakko käydä ennen avioliittoon pääsyä. Ja niissä käsiteltäisiin myös lasten mukanaan tuomat muutokset.

        Uusperheitä EI synny, ellei tule eroja. On siis turha tulla tänne selvittämään, että uusperheelliset tarvitsisivat kursseja, eivät he tarvitsisi - koska heitä ei olisi, elleivät ydinperheelliset sörssisi liittojaan, kilpailisi parisuhteessaan toistensa onnettomaksi tekemisessä (minun oikeuteni ja minun vuoroni ja minun oikeampi ajatukseni), unohtaisi parisuhdettaan pikkulapsiperhevaiheessa, pitäisi toisiaan tasa-arvottomina, olisi kunnioittamatta toisiaan, olisi niin pirun kiireessä saamaan kaiken saman mitä naapurin riku rikaskin juuri nyt ja heti ettei aikaa rahan takomiselta jääkään milleen muulle, ja loukkaisi toisiaan tarkoituksella.

        Pidättäydyn alkuperäisessä ajatuksessani. Ydinperheellisille lisää koulutusta, uusperheitä ei enää synny lisää.

        Ja avioliittoleireille ja -kursseille tietenkin myös uusperheen perustavat avioitujat, kyllä nyky-yhteiskunnassa uusperheys on sen verran laaja ilmiö, ettei sitä ole huomiotta jätetty näillä samaisilla avioliittoleireillä ja -kursseilla.

        todellinen kasvatusoptimisti! Minä olen hieman pessimistisempi. Koulutuksella on vaikutusta, mutta sellaista koulutusta tuskin keksitään, mikä estäisi kaikki avioerot. Joillakuilla on erittäin kova pää.
        Minusta on ikävää, että ryhdyt hyökkäämään noin voimakkaasti ehdotustani vastaan. Itse olen aivan varma, että koulutus tekisi hyvää uusperhettä suunnitteleville. Uskon jopa, että muutamat uusperheet jäisivät perustamatta, jos osapuolet saisivat asiallista tietoa siitä, mihin ovat ryhtymässä. Nyt kaikki tieto on hankittava kantapään kautta, ja tältä palstalta voi lukea tuloksista.

      • Juupa juu
        ihmisiä.... kirjoitti:

        ikävä kyllä on ja lapsethan siitä kärsivät. Mutta jos ei osaa tuijottaa kuin omaa napaa, niin ei kai voi kauhalla ottaa, jos on lusikalla annettu. Surullinen olen lasten puolesta.

        Voisitko perustella näkökantaasi?

      • Juupa juu
        olet törkeä, kirjoitti:

        en voi kuin lukea kirjoitustasi ajatellen,ettei tämä ole tottakaan,täytyy olla sairas provo,onhan?

        Perusteleppa näkökantaasi. Yhäkin kysyn, miten minä olen sen perheen rikkonut????

      • kylmää vettä
        vain sellaista kirjoitti:

        todellinen kasvatusoptimisti! Minä olen hieman pessimistisempi. Koulutuksella on vaikutusta, mutta sellaista koulutusta tuskin keksitään, mikä estäisi kaikki avioerot. Joillakuilla on erittäin kova pää.
        Minusta on ikävää, että ryhdyt hyökkäämään noin voimakkaasti ehdotustani vastaan. Itse olen aivan varma, että koulutus tekisi hyvää uusperhettä suunnitteleville. Uskon jopa, että muutamat uusperheet jäisivät perustamatta, jos osapuolet saisivat asiallista tietoa siitä, mihin ovat ryhtymässä. Nyt kaikki tieto on hankittava kantapään kautta, ja tältä palstalta voi lukea tuloksista.

        Itse olen aivan varma, että koulutus tekisi hyvää uusperhettä suunnitteleville. Uskon jopa, että MONET LAPSIPERHEET jäisivät perustamatta, jos osapuolet saisivat asiallista tietoa siitä, mihin ovat ryhtymässä. Nyt kaikki tieto on hankittava kantapään kautta, ja tältä palstalta voi lukea tuloksista.

      • enkä ole kommentoinut
        Juupa juu kirjoitti:

        Perusteleppa näkökantaasi. Yhäkin kysyn, miten minä olen sen perheen rikkonut????

        aikaisempia kotkotuksia millään tavoin. Mutta silti luin viestejäsi ja ihmettelen voiko tämä olla tottakaan?

      • että...
        enkä ole kommentoinut kirjoitti:

        aikaisempia kotkotuksia millään tavoin. Mutta silti luin viestejäsi ja ihmettelen voiko tämä olla tottakaan?

        Sinulle kysymykseni joka tapauksessa osoitin, sen varmaan ymmärsit(?)

        Et vastannut yhäkään, missä olin väärässä?

      • optimisti vastaa
        vain sellaista kirjoitti:

        todellinen kasvatusoptimisti! Minä olen hieman pessimistisempi. Koulutuksella on vaikutusta, mutta sellaista koulutusta tuskin keksitään, mikä estäisi kaikki avioerot. Joillakuilla on erittäin kova pää.
        Minusta on ikävää, että ryhdyt hyökkäämään noin voimakkaasti ehdotustani vastaan. Itse olen aivan varma, että koulutus tekisi hyvää uusperhettä suunnitteleville. Uskon jopa, että muutamat uusperheet jäisivät perustamatta, jos osapuolet saisivat asiallista tietoa siitä, mihin ovat ryhtymässä. Nyt kaikki tieto on hankittava kantapään kautta, ja tältä palstalta voi lukea tuloksista.

        Mutta onhan tosiasia, että kuten sinulle jo vastattiinkin, pelkästään VANHEMMUUS sinällään pitäisi ottaa opastusaiheeksi. Monet avioliitot kun kaatuvat pikkulapsivaiheessa.

        En ole vastaan asiallisia uusperheen rakkaus ja arki -kursseja. Ei se ole huono idea.

        Mutta olen vastaan uusperheellisten osoittelemista sormella, kun jokaisen uusperheen syntyyn (tai oikeastaan kahden uusperheen) on tarvittu yksi hajonnut ydinperhe. Ajattelehan siis kuinka paljon vähemmän syntyy uusperheitä, jos vaikka 100kin avioliittoa vuodessa pelastettaisiin erolta. Eikö siis ongelman ydin ole ihmisten kyvyttömyydessä hyväksyä muutos nimeltä vanhemmuus, eikä sen seurauksen eli uusperheiden problematiikassa?

      • kasvatus kunniaan!
        kylmää vettä kirjoitti:

        Itse olen aivan varma, että koulutus tekisi hyvää uusperhettä suunnitteleville. Uskon jopa, että MONET LAPSIPERHEET jäisivät perustamatta, jos osapuolet saisivat asiallista tietoa siitä, mihin ovat ryhtymässä. Nyt kaikki tieto on hankittava kantapään kautta, ja tältä palstalta voi lukea tuloksista.

        Kyllä vain, olet oikeassa, ydinperhekin on jo saavutus, ja kun ero tulee ja uusioperhe syntyy monesta eri lapsesta, uusioperhe on aivan oma maailmansa.Sosiaalipuolella ollaan aika kädettömiä, kun uusperheissä tulee murheita. (Kun tuntuu, että ydinperheongelmatkin ovat suuri haaste).On niin monet erosurut aikuisten/lapsien kera, muutamat erilaiset kasvatuskuviot ja ympäristöt ym.että selviämiseksi erilaisista ongelmista tarvitaan todella vahvaa tukea uusiovanhemmuudessa, kun se tänä päivänä on haastavaa jo ydinperhevanhemmuudessakin!

    • vastaajaa

      Kyllä tuo käytös lähtee kyllä ihan siitä isästä.
      Tottakai lapsi osaa käyttää hyväkseen sen, että saa isältä jakamattoman huomion.
      Isän kyllä pitäisi näyttää lapselle, että teillä on perhe johon hän myös kuuluu. Isä ei ole hänen yksityisomaisuuttaan.
      Vaikka tottakai sinä ymmärrät sen, että toki isä huomioi lasta vähän enemmän silloin kun hän on vierailulla. Rajansa silti. Ota isän kanssa kunnon keskustelu.


      Käsitin, ettei tässä ole kyse siitä samasta kuin monella muulla täällä: ei voi sietää periaatteessa miehen aikaisempaa elämää.

      • Alkup.

        -> Käsitin, ettei tässä ole kyse siitä samasta kuin monella muulla täällä: ei voi sietää periaatteessa miehen aikaisempaa elämää.

        Käsitit aivan oikein! Eli olen nainen "siinä iässä", että hoivaviettini on mahdoton. Totta kai haluaisin jakaa pienen tytön hoivaamisen rakastamani ihmisen kanssa. Siitä ei ole tässä ollenkaan kyse, ettenkö hyväksyisi miehen historiaa ja lasta! Ei missään nimessä.

        Tässä on vielä sekin "hauska pointti", että tyttö muistuttaa minua :) olemme molemmat scandinaavisen vaaleita pitkine luonnonkiharine hiuksinemme ja monesti, kun liikumme kolmisin, minua luullaan tytön äidiksi.

        Kaiken tämän _mitä voisi olla_ synkistää se tosiasia, että tyttö saa käyttäytyä miten haluaa, näyttää mieltään, sulkea minut pois ulkopuolisena - isänsä ei tee loppua moiselle käytökselle, enkä haluaisi "riitauttaa" asiaa. Mutta pakko kai se on...

    • jatkuvasti täällä

      Ja jotkut vielä uskovat näihin satuihin. Yksi hyvä keino saada lapsirakkaat ihmiset suuttumaan. Muuta tarkoitusta näillä provoilla ei ole ollut moneen aikaan.;)

      • ...++++....

        provoja, mun osalta ainakaan. turha on "lapsirakkaiden" eli toisinsanoen EX-VAIMOJEN suuttua....

      • Alkup.

        ole provosointia - eikä liioin ole kyse siitä, ettenkö olisi lapsirakas!

        Luulin, että tällaiselta palstalta (uusperheet?!) voisi saada vertaistukea, mutta täällä näköjään teilataan mennen tullen jo heti kättelyssä..

        Tuosta provosoinnista, kenellähän on sellaiseen edes aikaa...? Ei minulla ainakaan. Ihan tositarve tässä on vertaistuelle ja uusille näkökulmille.

      • tätä ihan samaa
        Alkup. kirjoitti:

        ole provosointia - eikä liioin ole kyse siitä, ettenkö olisi lapsirakas!

        Luulin, että tällaiselta palstalta (uusperheet?!) voisi saada vertaistukea, mutta täällä näköjään teilataan mennen tullen jo heti kättelyssä..

        Tuosta provosoinnista, kenellähän on sellaiseen edes aikaa...? Ei minulla ainakaan. Ihan tositarve tässä on vertaistuelle ja uusille näkökulmille.

        vihaan mihen lasta, vihaan miehen exää, vihaan sitä ja tätä... että tulee jo korvista ulos. ONKO PAKKO VIHATA????? Ei kukaan käske ottamaan miestä jolla on lapsia! Kyllä se on ihan sun oma moka, jos et ole kykenevä lasten kanssa toimimaan. Isä rakastaa lastaan, ja pistää hänet etusijalle, mikä siinä on niin vaikea käsittää???

        Jos lapsi tulee isän luo, niin onko niin vaikeeta luovuttaa isä niiksi päiviksi lapsen käyttöön, antaa lapsen istua etupenkillä, olla isän silmäterä, ym ym?? Jos se on vaikeeta, niin muista sitten joskus kun itselläsi on sama juttu.

      • ...++++....
        tätä ihan samaa kirjoitti:

        vihaan mihen lasta, vihaan miehen exää, vihaan sitä ja tätä... että tulee jo korvista ulos. ONKO PAKKO VIHATA????? Ei kukaan käske ottamaan miestä jolla on lapsia! Kyllä se on ihan sun oma moka, jos et ole kykenevä lasten kanssa toimimaan. Isä rakastaa lastaan, ja pistää hänet etusijalle, mikä siinä on niin vaikea käsittää???

        Jos lapsi tulee isän luo, niin onko niin vaikeeta luovuttaa isä niiksi päiviksi lapsen käyttöön, antaa lapsen istua etupenkillä, olla isän silmäterä, ym ym?? Jos se on vaikeeta, niin muista sitten joskus kun itselläsi on sama juttu.

        kukaan oo sanonu vihaavansa täällä ketään höhlä. Ja kyllä noista kommenteista päätellen te olette niitä exiä, jotka ette siis kuulu tänne uusperheellisten palstalle...

      • näin!
        ...++++.... kirjoitti:

        kukaan oo sanonu vihaavansa täällä ketään höhlä. Ja kyllä noista kommenteista päätellen te olette niitä exiä, jotka ette siis kuulu tänne uusperheellisten palstalle...

        Nämä naiset haluavat omaa lastaan välikappaleena käyttäen pitää huolta siitä, että mies ei pääse rakentamaan uutta perhettä ja kotia.

        Ja kuitenkin, loppupeleissä, lapsi hyötyy kaikkein eniten siitä, että myös etävanhemman (isän) luona on turvallinen koti ja kaksi vahvaa aikuismallia.

        Mutta nyt päästäänkin siihen naikkosvaiheeseen.... ;)

    • asiasta

      miehesi kanssa. Tyttö on sinusta mustasukkainen, ja pelkää jäävänsä paitsioon.

      Minulla on samansuuntaisia kokemuksia. Nyt Lissu pomppaa kattoon, kun kerron että lapsen äiti oli mustis minusta ja manipuloi pientä tytärtään erityisen vahvasti juuri tuolloin nelivuotiaana.

      Mieheni onneksi ymmärsi asioiden laidan ja sovimme yhteiset käytänteet. Minä annoin heille (ja annan yhä) runsaasti kahdenkeskistä aikaa, mutta en luovuttanut paikkaani lapselle. Jos pussailin isää, pussasin lastakin, ohimennen ja mukaspontaanisti. Lapsen maailmassa kilpaileminen oli pinnalla: hän oli aina ykkönen, iskä kakkonen ja minä auttamattomasti kolmonen. ;)

      Nyt aikaa on kulunut kymmenisen vuotta ja olen siirtynyt ranking-listalla eteenpäin. Lapsi on oppinut luottamaan siihen, että hänellä on ihan ikioma paikkansa meidän perheessämme ja etten koskaan tule asettumaan hänen ja isänsä väliin.

      Eli juttele asiasta miehesi kanssa. Hän ehkä ei osaa ajatella asiaa pitemmälle, vaan haluaa pitää tytön tyytyväisenä tässä hetkessä.

    • heh hee

      näinhän se aina menee, kun itsellä on ongelmia...!

    • ei täydellinen ja HELVETEIN...

      eihän alkuperäisessä viestissä ollut YHTÄÄN kertaa mainittu että hän vihaisi lasta!!!!!

      Missä on teidän täydellisten ihmisten lukutaito!

      Täällä haetaan vertaistukea,ei prkle joka viestiin tartte kirjottaa että "onko pakko varastaa isä lapselta ja perheeltä,onko pakko ottaa väkisin mies jollaon lapsia"...se on oikeesti puuduttavaa ja toivosin että tää palsta oikeesti kohta sulkis nuo ihmiset pois jolla ei ole mitään järkevää sanottavaa...

      Mä ainakin välillä inhoon niin suunnattomasti mieheni lapsia,välillä rakastan heitä,välillä en halua nähdäkkään heitä...ja sama koskee omiani...

      Nuo kaikki on normaaleja ihmiselle kuuluvia tunteita,nitä ei tarvitse hävetä,eikä pidäkkään...Kunhan muistaa että kaiken pohjalla on rakkaus,rakkaus puolisoon,rakkaus lapsiin,niin omiin kuin puolison...

      Alkuperäiselle,
      nyt kiireesti sopimaan miehen kanssa yhteisistä pelisäännöistä...jo normaaliin tapakasvatukseen kuuluu ettei seurassa kuiskutella yms.
      Autossa lapset istuu takana jo ihan turvallisuuden takia..Aikusetvie ja lapset tottelee,ei toisinpäin,siitä ei seuraa kuin ongelmia.

      Oma tilanne oli aika samankaltainen 3 vuotta sitten,meillä vaan tyttöjä oli 3.Koittivat kovasti kävellä ylitseni omassa kodissani...yrittävät ja kokeilevat ajoittain vieläkin

      Se vaan on niin ikävä juttu että aikuisten mukaan mennään ja kukaan ei sanele sääntöjä omassa kodissa kuin siellä asuvat aikuiset.

      Voimia ja jaksamista,yhteispelillä sujuu =)

      • vertaistukea

        Täällä ei saa kuin pahan mielen ja syyllisen olon jos erehtyy tuntojaan purkamaan.. Jaksamista aloittajalle!

    • pikkutyttöä

      syytä hänen isänsä = oman ukkosi toiminnasta.

      Ukolle näyttää sopivan hyvin, että hänen tyttärensä kuiskailee hänelle, ja hänestä on varmaan mukavaa istua tyttärensä vieressä ja häntä vastapäätä. Suoraan sanoen en lainkaan sitä ihmettele.

      Mutta "syy" ei tosiaankaan ole pienen tytön.

      • vaan isän "syy".

        UUdessa perheessä on isä ja uusi puoliso, se tärkein pari ja tärkein suhde. Ihan kuten isä ja äiti aiemmin. Lapsi on heille molemmille tärkeä ja rakas, ikään kuin heidän välissään. Ei siinä aleta paikkoja vaihdella eikä kuiskutella, tai jos kuiskutellaan, isä ohjaa siitä lempeästi pois. Reilun vuoden yhdessä asumisen jälkeen mun nuorin (7v) on vielä sellainen, ettei uusi puolisoni kelpaa kaikkia hommia hoitamaan, pitää olla äiti. 9- ja 11-vuotiaat lapseni ovat hyväksyneet mieheni ihan eri lailla. Ehkä tuo mun vauveli on muutenkin mussa vielä niin kiinni:-). Miehen lapset ovat meillä joka toisen viikon, ei siitäkään ole mitään ongelmia. Tykkään kun saavat joskus vaikka raksalla kahden/kolminkeskisen hetken, kun useimmiten ovat mun kanssani tai kaikki lapset keskenään. Rakennusaika onneksi on kuukaudessa ohi ja sitten aikaa jää varmasti enemmän kaikelle yhdessä ololle:-)!

        Mutta teidän tapauksessa varmaan miehen pitäisi lapselleen selostaa ja osoittaa asioiden järjestys. Ei ole olemassa "vain he kaksi", vaan sinä kuulut joukkoon myös!

      • Hyvin huomattu.

        Täällä usein äitejä syytetään, että ovat mustasukkaisia lapsistaan. Olet ihan oikeassa, kyllähän isäkin voi pelätä arvonsa alenevan lapsen silmissä uuden kivan naisen myötä.

        Tähänkin auttaa vain aika, isäkin huomaa ettei se nyksä hänen "sankaruuttaan" uhkaa.

    • joksi hänet kasvatetaan

      Miehesi on se, kenellee sinun tulisi olla vihainen. Ja kiukuista huolimatta koittaa rakentavasti saada hänet ymmärtämään, miltä hänen sallimansa lapsen käytös tuntuu.

      Pyydä häntä vertaamaan tilannetta ajatukseen, että se olisitkin sinä kenellä olisi se lapsi, ja antaisit hänen käyttäytyä juuri noin. Että lapsesi ei puhuisi miehellesi, etkä sinä puuttuisi siihen. Että lapsesi kuiskisi sinulle asiat ettei miehesi kuulisi, etkä sinä puuttuisi siihen. Että lapsesi istuisi autossa etupenkillä vieressäsi ja miehesi takapenkillä, etkä sinä puuttuisi siihen. Että lapsesi saisi miehesi paikan ruokapöydässä kun tulisi, etkä sinä puuttuisi siihen.

      Kysy mieheltäsi, katselisiko hän tai ylipäätään kukaan kumppani sellaista kohtelua kauaa.

      Voit myös kertoa, että vanhemmuuteen normaalisti kuuluu se, että vanhempi kasvattaa lastaan ymmärtämään, että aikuisia ihmisiä kunnioitetaan, että useimmista asioista päättävät aikuiset - ei lapset, että on rakkautta välittää lapsestaan niin paljon että opettaa hänestä toisetkin ihmiset huomioimaan kykenevän. Että tämän asian ymmärtää pelkällä maalaisjärjelläkin, eikä siihen vaadita omaa lasta. Että isä ei hyvitä lapselleen oikeasti mitään jos ei ole hänelle rakastava ja turvalliseen lapsuuteen tukeva aikuinen, vaikka tuntisikin huonoa omaatuntoa siitä ajasta, jonka lapsensa kanssa menettää. Kaiken lapsen tahdon läpi antamalla, isä tekee hänelle karhunpalveluksen ja kasvattaa lapsensa kieroon. Sano että sinulle on aivan sama, loukkaantuuko mies näistä sanoista vai ei, mutta ne ovat yksinkertaisesti totuus. Mies tulee sen näkemään lapsen kasvaessa, olit sinä mukana kuvioissa tai et. Kerro että nyt on korkea aika muuttaa käytöstään.

      Isän käsittämätön tapa toimia johtuu todennäköisesti pelkästään siitä, että hän luulee korvaavansa menetetyn ajan lapselleen, jos ei aseta hänelle normaaleja lapselle kuuluvia rajoja hänen tullessaan teidän kotiinne. Haliminen ja sen kertominen että lapsi on rakas, sekä normaalien lapsen kiukuttelujen kestäminen kun kaikesta ei tahtoaa saa läpi, on kuitenkin oikeasti se tapa, jolla lapsesta kasvaa terve aikuinen. Yleensä sitä jokainen vanhempi lapselleen haluaa.

      • mieltä tästä

        Mieheni tytär yritti myös aluksi kaikkia passauttamiskonsteja.En passaa omianikaan,joten mehua ym tarvitessaan palvelu ei pelannutkaan sohvan viereen.Ei kulunut pitkää aikaa,kun huomasi,että vaatiminen on turhaa.Nyt meillä on mainiot välit ja mukavaa siksikin,että aidosti voin olla iloinen hänen tulostaan meille.

    • toki isä haluaa olla

      lapsen kanssa kun hän tulee. mutta tuota käytöstä en nimittäin kun lapsi kasvaa siitä se voi pahentua (hyvä että samassa talossa saat olla heidän kanssa?!) lapset oppii ja on mestareita manipuloimaan usko pois.

      kyse voi siis olla ihan omastakin lapsesta:D ei vaan miehen tai naisen jälkikasvusta;DD

      mutta ulkopuolisena sinänsä sinä näät että missä mennään ja kuinka tyttö isäänsä pompottaa. MUTTA! sori ilmaus mutta miehesikin on TÄYSI TAUKKI! jos tollaisen hyväksyy.

      koska SINUNKIN pitäisi olla se tietyllä tavalla omallatavalla rakas ihminen hänelle?? eikö? ja sinua ei saisi jättää ulkopuliseksi jos perhe olette.. mutta toki tyttö voi olla ujokin mutta omituiselta kuullostaa. keskusteleppa miehesi kanssa että missä mennään ja yhdes vai eriksee jatkos jos meno ei muutu..

    • oikeasti

      luulemaan, että olisit miehelle tärkeämpi kuin hänen tyttärensä. Voi miten väärässä olet! Sinä olet se, joka tuli isän ja tyttären väliin - ei suinkaan niin, että tytär tulisi sinun ja miehesi väliin.

      Miltä luulet tytöstä tuntuneen sen, että vieras nainen (lue ei äiti) tulee isän kotiin ja alkaa vaatia isän huomiota, aikaa, läheisyyttä jne...? Teidän tilannetta ei voi koskaan verrata samaan kuin tilanne perheessä, jossa on lapsen äiti ja isä.

      Jos lapsi näkee isäänsä harvoin, on hänellä oikeus saada isän kaikki huomio ja isällä on oikeus sitä antaa. Jos et tätä ymmärrä, et ole todellakaan kypsä tämäntyyppiseen perheeseen. Unohda itsekkyys ja tue miestäsi välittämällä tämän lapsesta!

    • 4 vuotias lapsi ärsyttää!!!

      Äitinä sanoisin, että 4 vuotias ei vielä ärsytä. Jos isän vieressä oleminen, autossa istuminen ym normaali lapsen oleminen on sinusta ärsyttämistä, niin itse teet ärsyttämistä myös joka päivä. Lasta ärsyttää kun vieras eukko kiilaa hänen ja isän väliin, kysymättä lapselta lupaa. Lapsen äidillkin on sanomista siihen asiaan. Aivan varmasti on lapsen ja miehen puolella.

    • kahta edellistä

      Lapsen silmissähän sinä olet se, joka on tullut hänen ja hänen isänsä väliin! Sinä saat olla isän kanssa koko ajan - lapsi vain hyvin harvoin. Etkö pysty edes niiksi hetkiksi vetäytymään syrjään ja antamaan isän ja lapsen viettää aikaa ihan vain kahdestaan ilman, että kukaan säveltää välissä.

      Tiedätkö, ei ero ole lapselle helppo - ja kun mukaan tulee uusia puolisoita, lapsi kokee heidät kilpailijoiksi. Ja näyttää huolestuttavasti siltä, että sinä olet lähtenyt kilpailuun mukaan. Miksi et soisi tyttärelle mieluisaa paikkaa ruokapöydässä - ei hän siinä kovin usein istu. Autossa lapsen paikka ei ole missään nimessä etupenkillä, mutta voisitko sinä ajaa ja antaa isän ja tyttären istua takana vierekkäin.

      Uskotko, että isällä on valtava ikävä tytärtään. Ja hän haluaa olla mahdollisimman paljon tyttärensä kanssa ja lähellä, silloin kun se onnistuu. Sinä et varmaankaan ole äiti, koska et ymmärrä, kuinka arvokkaita hetkiä isälle ovat hetket tyttären seurassa. Äläkä laita miestäsi valitsemaan itsesi ja tyttärensä välillä, koska siinä häviät aina - ja niin pitää ollakin.

      Se on eri asia kannattaako sinun elää miehen kanssa, jonka tunteita et pysty kunnioittamaan. Uusperhe ei ole helpoin mahdollinen ratkaisu ja jos haluat miehen, joka omistautuu vain sinulle, ota lapseton, lapsia haluamaton mies!

      • entinen aviovaimo

        meillä vielä ydinperheen koossa ollessa annoin kahden tyttäreni laittaa pikkusormensa isin ympärille. Ei se ollu multa äidiltä ja vaimolta pois jos tyttäret palvovat isäänsä. Olin oikeastaan aika ylpeä silloin lapsistani ja miehestäni,enkä tuntenut olevani koskaan kilpailija lasten isän suosiosta. Typerää että nämä uusiot näin ajattelevat. No-ero kun meille tuli,mies siis petti minua, nykyinen vaimo vahtii miestä kuin haukka,ei anna isän tavata lapsia tarpeeksi usein ja on juuri kärtyinen isän osoittamasta huomiosta tyttärilleen,vaikka ovat vielä kouluikäisiä. Useat kerrat tämä nyksä on soitellut minulle ja valittanut että lapset ovat huonosti kasvatettuja koska eivät anna hänen istua missä haluaa ja niinn edelleen kaikkea muuta lapsellista. Jotenkin en jaksa ymmärtää....

      • tulevaisuuden nuori
        entinen aviovaimo kirjoitti:

        meillä vielä ydinperheen koossa ollessa annoin kahden tyttäreni laittaa pikkusormensa isin ympärille. Ei se ollu multa äidiltä ja vaimolta pois jos tyttäret palvovat isäänsä. Olin oikeastaan aika ylpeä silloin lapsistani ja miehestäni,enkä tuntenut olevani koskaan kilpailija lasten isän suosiosta. Typerää että nämä uusiot näin ajattelevat. No-ero kun meille tuli,mies siis petti minua, nykyinen vaimo vahtii miestä kuin haukka,ei anna isän tavata lapsia tarpeeksi usein ja on juuri kärtyinen isän osoittamasta huomiosta tyttärilleen,vaikka ovat vielä kouluikäisiä. Useat kerrat tämä nyksä on soitellut minulle ja valittanut että lapset ovat huonosti kasvatettuja koska eivät anna hänen istua missä haluaa ja niinn edelleen kaikkea muuta lapsellista. Jotenkin en jaksa ymmärtää....

        Eipä siinä mitään ongelmaa olekaan, jos lapsi saa huomiota ja hellittelyä. Kuitenkaan lapsen kasvua terveeseen aikuisuuteen ei tue se, että hänellä ei ole rajoja. Ei joku istuminen jossain joskus ole pääasia, mutta jos siitä tulee pelinpitoa, miten asiassa vääjämättä käy lapsen kasvaessa vanhemmaksi, se ei tue yhteiskuntakelpoisuuteen.

        Tunnen äidin, joka joutui rajaamaan pikku tytärtään suulle pussaamisesta. Isi ja äiti kun pussasivat, tyttö tietysti halusi tehdä niin perässä. Vanhemmat olisivat tukeneet lastaan väärään kasvuun, jos he eivät olisi rajanneet aikuisen ja lapsen pusuttelua poskisuukoiksi. (Eikä kyseessä ollut ihan pieni lapsi enää.) Kyllä ydinperheissäkin joudutaan rajaamaan lapsen käytöstä erilaisissa asioissa omaan ikätasoonsa sopivammaksi. Toinen vaihtoehto on kasvattaa hemmoteltu narsistinen ihminen, joka ei ilman suuria ongelmia elämästään selviä.

        On ihan turha puolustella sitä, jos ilman vihamielisyyttä haluaa kasvavalle lapselle tietynlaiset selvyyden siitä, että lapsen asema ja paikka on erilainen kuin aikuisen. Se jos mikä tuo lapselle turvallisuuden tunnetta, ja suojelee hänen omaa lapsuuttaan. Vapaan kasvatuksen hedelmistä voidaankin sitten lukea lehtien palstoilta, tai katsella big brotherista, kun kaikki on sallittua vaikka koko Suomen silmien edessä.

        Lapsen asema ja paikka ON erilainen kuin aikuisen. Hellyyttä ja huomiota se ei tietenkään sulje pois. Sitä on annettavissa vaikka kuinka ja paljon, ilman että lapsen annetaan määräillä aikuisten asioista.

        Kyllä sinä äitinä EHKÄ älähtäisit, jos lapsesi pompottaisi vaikkapa mummuaan, sinun äitiäsi, komentamalla tämän takapenkille tai hypyttämällä ylös paikasta johon tämä juuri on istuutunut. Jos et, todellakin olet kasvattamassa piloille hemmoteltua pikku tyrannia. Onnea valitsemallesi tielle.

      • väärässä....
        tulevaisuuden nuori kirjoitti:

        Eipä siinä mitään ongelmaa olekaan, jos lapsi saa huomiota ja hellittelyä. Kuitenkaan lapsen kasvua terveeseen aikuisuuteen ei tue se, että hänellä ei ole rajoja. Ei joku istuminen jossain joskus ole pääasia, mutta jos siitä tulee pelinpitoa, miten asiassa vääjämättä käy lapsen kasvaessa vanhemmaksi, se ei tue yhteiskuntakelpoisuuteen.

        Tunnen äidin, joka joutui rajaamaan pikku tytärtään suulle pussaamisesta. Isi ja äiti kun pussasivat, tyttö tietysti halusi tehdä niin perässä. Vanhemmat olisivat tukeneet lastaan väärään kasvuun, jos he eivät olisi rajanneet aikuisen ja lapsen pusuttelua poskisuukoiksi. (Eikä kyseessä ollut ihan pieni lapsi enää.) Kyllä ydinperheissäkin joudutaan rajaamaan lapsen käytöstä erilaisissa asioissa omaan ikätasoonsa sopivammaksi. Toinen vaihtoehto on kasvattaa hemmoteltu narsistinen ihminen, joka ei ilman suuria ongelmia elämästään selviä.

        On ihan turha puolustella sitä, jos ilman vihamielisyyttä haluaa kasvavalle lapselle tietynlaiset selvyyden siitä, että lapsen asema ja paikka on erilainen kuin aikuisen. Se jos mikä tuo lapselle turvallisuuden tunnetta, ja suojelee hänen omaa lapsuuttaan. Vapaan kasvatuksen hedelmistä voidaankin sitten lukea lehtien palstoilta, tai katsella big brotherista, kun kaikki on sallittua vaikka koko Suomen silmien edessä.

        Lapsen asema ja paikka ON erilainen kuin aikuisen. Hellyyttä ja huomiota se ei tietenkään sulje pois. Sitä on annettavissa vaikka kuinka ja paljon, ilman että lapsen annetaan määräillä aikuisten asioista.

        Kyllä sinä äitinä EHKÄ älähtäisit, jos lapsesi pompottaisi vaikkapa mummuaan, sinun äitiäsi, komentamalla tämän takapenkille tai hypyttämällä ylös paikasta johon tämä juuri on istuutunut. Jos et, todellakin olet kasvattamassa piloille hemmoteltua pikku tyrannia. Onnea valitsemallesi tielle.

        kuten äskeisessä viestissäni kerroin, kasvatukseni ei ole todellakaan mennyt pieleen,ei aikaisemmin isän asuessa meillä eikä nyt myöhemminkään. Lapseni eivät hyppyytä meitä,ei minua,ei isäänsä eikä ketään muutakaan. He ovat päiväkodin ja koulun mielestä erikoisen kohteliaita, "varhaiskasvattajia" omassa ryhmässään,toiset todella hyvin huomioon ottavia! Olen näistä kehuista ollut aina otettu-vähän ihmeissäänkin,koska lapset ovat saaneet kotona todella paljon huomiota isältään ja minulta tietysti. Siis vähän lellittyjäkin,mutta eivät mitään vapaan kasvatuksen tuotoksia. Näen että tällaisia tyranni lapsia aikuisia kohtaan tulee juuri sellaisissa tapauksissa missä lapset joutuvat tappelemaan oudolla tavalla huomiosta-niin metsä vastaa kuin sinne huudetaankin!

        Ja vielä pusuttelusta: Lasten isä on pusutellut lapsia suulle välillä,he eivät käytä tätä tapaa kuin vain isänsä kanssa,johon ei todellakaan liity mitään outoa tai kieroa-liittyy varmasti myös heidän kulttuuriinsa jollain tavoin-exäni on ulkomaalainen.

    • Oletko miettinyt sitä, että

      vika ei ole lapsessa vaan sinussa? Et ole henkisesti kypsä kohtaamaan lapsia. Vika löytyy aina itsestä, ei muista, ei varsinkaan lapsista.
      Mies on lapsen isä, ja aina lapsi on ensimmäinen hänelle, ärsyttää, kiusaa, suututtaa, katkeroittaa, vihastuttaa, pelottaa, katellisuuttaa, mustasukkaisuuttaa, raisvostuttaa, inohttaa sinua vaikka kuinka paljon, se ei muuksi muutu. Vain sinä itse voit muuttaa tilannetta. Mutta se sinun pitää keksiä itse.

      • exät ja nyksät

        Pari asiallista kommenttia alkuperäinen on saanut ja loput on tätä nyksien ja exien ihmeellistä asenteellista paatosta.

        Ymmärrän alkuperäistä eli häntä häiritsee se kun lapsella ei ole rajoja. Hänkin haluaisi kuulua uusioperheeseen, mutta koska isä antaa lapsen määrätä vierailuilla, niin nyksä kokee olonsa ulkopuoliseksi. Isän sallima lapsen käytös hankaloittaa ja hidastaa hyvän suhteen muodostumista äitipuoleen.

        Minusta tässä on isällä kyvyttömyyttä vetää lapselle rajoja ja opettaa hyviä tapoja. Onko hänellä huono omatunto ja yrittää väärällä tavalla korvata sitä? Isä voi rakastaa ja helliä lastaan muullakin tavalla kuin antamalla 4-vuotiaan pompottaa aikuisia mielin määrin. Isä ja tytär voivat tehdä yhteisiä juttuja kaksistaan, mutta myös uuden puolison kanssa välillä. Te olette perhe, johon miehesi lapsi nyt kuuluu. Myös sinä kuulut siihen.

        Kyllä se lapsi kokee sen nimenomaan turvalliseksi kun aikuiset antavat rajat jonka puitteissa ollaan. Esimerkiksi kyllä 4-vuotiaan paikka on takapenkillä ihan jo turvallisuus syistä. Minusta on hienoa, että alkuperäinen on kiinnostunut ja haluaisi olla lapsen kanssa tekemisissä. Kun isä saa asiat kuntoon, niin sinusta voi tulla hyvä, välittävä aikuinen ystävä lapselle. Niitä ei koskaan ole lapsen elämässä liikaa.

        Minustakin on surullista että tämä palsta on mennyt joksikin nyksä-exä sodaksi olli kyse mistä tahansa. Itse olen exä ja olen iloinen että exäni nyksä tulee lasteni kanssa juttuun. Lapsilla on hyvä olla kaksi turvallista kotia, jossa on aikuisia jotka välittävät heistä ja tulevat keskenään juttuun.

      • että lapsi vedetään joka
        exät ja nyksät kirjoitti:

        Pari asiallista kommenttia alkuperäinen on saanut ja loput on tätä nyksien ja exien ihmeellistä asenteellista paatosta.

        Ymmärrän alkuperäistä eli häntä häiritsee se kun lapsella ei ole rajoja. Hänkin haluaisi kuulua uusioperheeseen, mutta koska isä antaa lapsen määrätä vierailuilla, niin nyksä kokee olonsa ulkopuoliseksi. Isän sallima lapsen käytös hankaloittaa ja hidastaa hyvän suhteen muodostumista äitipuoleen.

        Minusta tässä on isällä kyvyttömyyttä vetää lapselle rajoja ja opettaa hyviä tapoja. Onko hänellä huono omatunto ja yrittää väärällä tavalla korvata sitä? Isä voi rakastaa ja helliä lastaan muullakin tavalla kuin antamalla 4-vuotiaan pompottaa aikuisia mielin määrin. Isä ja tytär voivat tehdä yhteisiä juttuja kaksistaan, mutta myös uuden puolison kanssa välillä. Te olette perhe, johon miehesi lapsi nyt kuuluu. Myös sinä kuulut siihen.

        Kyllä se lapsi kokee sen nimenomaan turvalliseksi kun aikuiset antavat rajat jonka puitteissa ollaan. Esimerkiksi kyllä 4-vuotiaan paikka on takapenkillä ihan jo turvallisuus syistä. Minusta on hienoa, että alkuperäinen on kiinnostunut ja haluaisi olla lapsen kanssa tekemisissä. Kun isä saa asiat kuntoon, niin sinusta voi tulla hyvä, välittävä aikuinen ystävä lapselle. Niitä ei koskaan ole lapsen elämässä liikaa.

        Minustakin on surullista että tämä palsta on mennyt joksikin nyksä-exä sodaksi olli kyse mistä tahansa. Itse olen exä ja olen iloinen että exäni nyksä tulee lasteni kanssa juttuun. Lapsilla on hyvä olla kaksi turvallista kotia, jossa on aikuisia jotka välittävät heistä ja tulevat keskenään juttuun.

        ikiseen asiaan aina siksi häiriötekijäsksi, aina sen nyksän taholta! Lähes jokaisessa viestissä lapsi kiusaa, lapsi häiriköi, lapsi on likainen, lapsella on likaiset vaatteet ja kaiken huippu, lapsen äiti ei osaa kasvattaa lastaan???
        Lapsen omilla vanhemmilla on oikeus huoltaa lapsi ja kasvattaa häntä, eikä siinä ole muilla mitään sanomista. Vaikka vanhempien tyyli ärsyttää kuinka paljon tahansa, niin se ei oikeuta arvostelemaan heitä.
        Kumma kyllä näillä nyksillä on tapana puuttua yksityisiin asioihin lupaa kysymättä.
        Lapsen asiat ovat vain hänen ja hänen vanhempien yksityisasioita, ja ne hoidetaan sillä tavalla kuin he itse haluavat. Siinä ei ulkopuolisten sana paina.

      • xxxkkkkk
        että lapsi vedetään joka kirjoitti:

        ikiseen asiaan aina siksi häiriötekijäsksi, aina sen nyksän taholta! Lähes jokaisessa viestissä lapsi kiusaa, lapsi häiriköi, lapsi on likainen, lapsella on likaiset vaatteet ja kaiken huippu, lapsen äiti ei osaa kasvattaa lastaan???
        Lapsen omilla vanhemmilla on oikeus huoltaa lapsi ja kasvattaa häntä, eikä siinä ole muilla mitään sanomista. Vaikka vanhempien tyyli ärsyttää kuinka paljon tahansa, niin se ei oikeuta arvostelemaan heitä.
        Kumma kyllä näillä nyksillä on tapana puuttua yksityisiin asioihin lupaa kysymättä.
        Lapsen asiat ovat vain hänen ja hänen vanhempien yksityisasioita, ja ne hoidetaan sillä tavalla kuin he itse haluavat. Siinä ei ulkopuolisten sana paina.

        Tässähän lasta taas ei ole haukuttu, vaan ihan lapsen isän asennetta jossa kyllä kuulostaisi olevan parantamisen varaa.

        Se jää minulle kaivelemaan usein, että nykyiset eivät saisi puuttua lasten yksityisiin asioihin, mutta silti pitäisi pitää heitä omassa kodissaan kuin omia lapsiaan tai on paha ihminen.

        Ja se että onko yksityisiä asioita ettei lapsella ole puhtaita, ehjiä vaatteita, lapsi on likainen ja se, että lapsen liianksi menevä häiriköinti ei ole tervettä... No tottahan ne asiat voi haudata tämän ydinperheen sisään...

        EI KOSKE KAIKKIA!!! Vain osaa. Varmasti löytyy myös näitä äitipuolia, jotka virheitä on tehnyt.

      • nyt vois sen turvan jo sulkea
        että lapsi vedetään joka kirjoitti:

        ikiseen asiaan aina siksi häiriötekijäsksi, aina sen nyksän taholta! Lähes jokaisessa viestissä lapsi kiusaa, lapsi häiriköi, lapsi on likainen, lapsella on likaiset vaatteet ja kaiken huippu, lapsen äiti ei osaa kasvattaa lastaan???
        Lapsen omilla vanhemmilla on oikeus huoltaa lapsi ja kasvattaa häntä, eikä siinä ole muilla mitään sanomista. Vaikka vanhempien tyyli ärsyttää kuinka paljon tahansa, niin se ei oikeuta arvostelemaan heitä.
        Kumma kyllä näillä nyksillä on tapana puuttua yksityisiin asioihin lupaa kysymättä.
        Lapsen asiat ovat vain hänen ja hänen vanhempien yksityisasioita, ja ne hoidetaan sillä tavalla kuin he itse haluavat. Siinä ei ulkopuolisten sana paina.

        aivan varmasti oikeuttaa puuttumaan ja vielä enemmän arvostelemaan.
        Itse olen äiti ja teen virheitä ja mieheni joka ei ole lasten isä puuttuu ja arvostelee minua.

        Eilen kun mieheni lapset olivat lähdössä kotiin,tarttui keskimmäinen jalkaani kiinni ja itki sydäntäsärkevästi ettei halua kotiin kun äiti lyö ja tukistaa...Välitömästi aamulla otin puhelimen käteen ja soitin lastensuojeluviranomaisille...

        Onneks AP:llä noinkin pieni ongelma mutta aivan varmasti ja se on meidän jokaisen VELVOLLISUUS puuttua myös ei-biologisten lasten oloihin mikäli niissä puutteita havaitsemme!!!

      • mitä kerroit,
        nyt vois sen turvan jo sulkea kirjoitti:

        aivan varmasti oikeuttaa puuttumaan ja vielä enemmän arvostelemaan.
        Itse olen äiti ja teen virheitä ja mieheni joka ei ole lasten isä puuttuu ja arvostelee minua.

        Eilen kun mieheni lapset olivat lähdössä kotiin,tarttui keskimmäinen jalkaani kiinni ja itki sydäntäsärkevästi ettei halua kotiin kun äiti lyö ja tukistaa...Välitömästi aamulla otin puhelimen käteen ja soitin lastensuojeluviranomaisille...

        Onneks AP:llä noinkin pieni ongelma mutta aivan varmasti ja se on meidän jokaisen VELVOLLISUUS puuttua myös ei-biologisten lasten oloihin mikäli niissä puutteita havaitsemme!!!

        en tosiaankaan. Etkö näe minkälaisen kuvan annat itse tilanteesta. Jo alkusanoista lähtien...

      • Kylläpä ne äidit ovat
        nyt vois sen turvan jo sulkea kirjoitti:

        aivan varmasti oikeuttaa puuttumaan ja vielä enemmän arvostelemaan.
        Itse olen äiti ja teen virheitä ja mieheni joka ei ole lasten isä puuttuu ja arvostelee minua.

        Eilen kun mieheni lapset olivat lähdössä kotiin,tarttui keskimmäinen jalkaani kiinni ja itki sydäntäsärkevästi ettei halua kotiin kun äiti lyö ja tukistaa...Välitömästi aamulla otin puhelimen käteen ja soitin lastensuojeluviranomaisille...

        Onneks AP:llä noinkin pieni ongelma mutta aivan varmasti ja se on meidän jokaisen VELVOLLISUUS puuttua myös ei-biologisten lasten oloihin mikäli niissä puutteita havaitsemme!!!

        kauheita... heh hee.. onneks sinä olet omasta mielestä se ihana pelastaja... vai unesiko kerroit... heh.. meneppä hakemaan apua itsellesi!

      • Alkup.

        Vai aloitko saman tien tuon uhoamisen? Kysyt miksi ärsyttää, kerroin sen jo, mutta toistan nyt sitten itseäni koska olet vaivautunut näin monta kertaa sitä ihmettelemään ja kirjoittamaan alentuvasti. Eli, olen pahoillani ja ihmeissäni koska kotiimme tulee tyttö, jonka ystävä haluaisin olla, mutta joka ei puhu minulle, ei puhu kuulteni ja mieheni sallii tämän. Jopa rohkaisee tällaista käytöstä kuiskuttelemalla tytön kanssa, sallimalla hänen puhumattomuutensa ym.

        Miehen 4v tyttärelle annetaan talon määräysvalta, kun hän tulee joka toinen vkonloppu isänsä luo. Olen vuoden verran odottanut, että tyttö tottuu minuun, antanut aikaa kaikille, mutta nyt alkaa olla kärsivällisyys lopussa. Olisi kai heti pitänyt puuttua eikä antaa tytön käyttäytyä näin. SAATI miehen!

        Ei se niin voi olla, että kodissamme muuttuu kaikki säännöt silloin, kun meitä on kolme. Ja huomautus sinulle, kun olet niin tavattoman tuomitseva - omille lapsilleni olisin aivan yhtä tiukka, mitä normaaleihin käytöstapoihin tulee!

      • lapsellinen!!!!
        Alkup. kirjoitti:

        Vai aloitko saman tien tuon uhoamisen? Kysyt miksi ärsyttää, kerroin sen jo, mutta toistan nyt sitten itseäni koska olet vaivautunut näin monta kertaa sitä ihmettelemään ja kirjoittamaan alentuvasti. Eli, olen pahoillani ja ihmeissäni koska kotiimme tulee tyttö, jonka ystävä haluaisin olla, mutta joka ei puhu minulle, ei puhu kuulteni ja mieheni sallii tämän. Jopa rohkaisee tällaista käytöstä kuiskuttelemalla tytön kanssa, sallimalla hänen puhumattomuutensa ym.

        Miehen 4v tyttärelle annetaan talon määräysvalta, kun hän tulee joka toinen vkonloppu isänsä luo. Olen vuoden verran odottanut, että tyttö tottuu minuun, antanut aikaa kaikille, mutta nyt alkaa olla kärsivällisyys lopussa. Olisi kai heti pitänyt puuttua eikä antaa tytön käyttäytyä näin. SAATI miehen!

        Ei se niin voi olla, että kodissamme muuttuu kaikki säännöt silloin, kun meitä on kolme. Ja huomautus sinulle, kun olet niin tavattoman tuomitseva - omille lapsilleni olisin aivan yhtä tiukka, mitä normaaleihin käytöstapoihin tulee!

        Kyllä mun tytöt kuiskuttelevat isälleen minun nähteni, olen lasten äiti enkä pidä sitä minään....onko sulla jotain salattavaa vaiko huono itsetunto? Kuvitteletko sä että ne kuiskuttelee jotain pahaa sinusta tai sellaista mitä sun ei tarvi/saa tietää? Ehkä niillä on salaisuuksia joita ei tarvikkaan,en mä kysele mitä mun lapset isälleen supattelee,kertovat jos tahtovat. Harmitonta läppää, huh-miten pikkusieluisia ihmisiä sitä täällä onkaan ja mustasukkaisia lapselle. Oikeasti ihmettelen näitä kirjoituksia....

      • puutun
        Kylläpä ne äidit ovat kirjoitti:

        kauheita... heh hee.. onneks sinä olet omasta mielestä se ihana pelastaja... vai unesiko kerroit... heh.. meneppä hakemaan apua itsellesi!

        Ihan vaan ulkopuolisena puutun tähän hommaan, mut mulla oli kyllä tuttavapiirissä samanlainen tapaus... Että älkää nyt laput silmillä eläkö.

        Siihen en kommentoi onko tämä tarina tosi vai ei, mutta minusta on todella typerää että täällä aletaan mollaamaan muiden tarinoita, sillä niiden todenperäisyydestä teillä ei tietoa ole eikä tule olemaan.

        Mahdoton tällainen tapaus ei ole kuitenkaan.

      • Seurassahan ei tehdä MITÄ?
        lapsellinen!!!! kirjoitti:

        Kyllä mun tytöt kuiskuttelevat isälleen minun nähteni, olen lasten äiti enkä pidä sitä minään....onko sulla jotain salattavaa vaiko huono itsetunto? Kuvitteletko sä että ne kuiskuttelee jotain pahaa sinusta tai sellaista mitä sun ei tarvi/saa tietää? Ehkä niillä on salaisuuksia joita ei tarvikkaan,en mä kysele mitä mun lapset isälleen supattelee,kertovat jos tahtovat. Harmitonta läppää, huh-miten pikkusieluisia ihmisiä sitä täällä onkaan ja mustasukkaisia lapselle. Oikeasti ihmettelen näitä kirjoituksia....

        Eikös pienestä pitäen opeteta lapsille että SEURASSA EI KUISKITA! Jouduin tässä taannoin huomauttamaan asiasta työtoverilleni, ikää 24 v. ja mietin mielessäni että kukahan tämänkin tapauksen on opettanut ja eikö tyyppi mieti yhtään että muille tulee vaivaantunut olo tästä kuiskimisesta. Pienen tytön tällaista ei tarvitse tietää, mutta sen voi opettaa.

        Jos on kahdenkeskistä asiaa, pyydetään esim. toiseen huoneeseen.

      • ja isällä oikeus
        Alkup. kirjoitti:

        Vai aloitko saman tien tuon uhoamisen? Kysyt miksi ärsyttää, kerroin sen jo, mutta toistan nyt sitten itseäni koska olet vaivautunut näin monta kertaa sitä ihmettelemään ja kirjoittamaan alentuvasti. Eli, olen pahoillani ja ihmeissäni koska kotiimme tulee tyttö, jonka ystävä haluaisin olla, mutta joka ei puhu minulle, ei puhu kuulteni ja mieheni sallii tämän. Jopa rohkaisee tällaista käytöstä kuiskuttelemalla tytön kanssa, sallimalla hänen puhumattomuutensa ym.

        Miehen 4v tyttärelle annetaan talon määräysvalta, kun hän tulee joka toinen vkonloppu isänsä luo. Olen vuoden verran odottanut, että tyttö tottuu minuun, antanut aikaa kaikille, mutta nyt alkaa olla kärsivällisyys lopussa. Olisi kai heti pitänyt puuttua eikä antaa tytön käyttäytyä näin. SAATI miehen!

        Ei se niin voi olla, että kodissamme muuttuu kaikki säännöt silloin, kun meitä on kolme. Ja huomautus sinulle, kun olet niin tavattoman tuomitseva - omille lapsilleni olisin aivan yhtä tiukka, mitä normaaleihin käytöstapoihin tulee!

        lapseensa, eikä sulla ole mitään sanomista. Lapsen vanhemmat päättää lapsen asioista, etkä sinä voi sillekkään mitään. Parasta sopeutua tilanteeseen, tai etsiä lapseton mies. Jos lapsi ei tykkää sinusta, niin minkäs teet, et voi häntä pakottaa siihenkään. Olet nyt niin katkeroitunut, että näet vihaa jokaisessa paitsi itsessäni. Laske sataan, ja mieti uudelleen, sillä lapsi oli ennen sinua, ja hän on myös isälleen tärkeä ja ykkönen.

      • kasvatus kunniaan!
        ja isällä oikeus kirjoitti:

        lapseensa, eikä sulla ole mitään sanomista. Lapsen vanhemmat päättää lapsen asioista, etkä sinä voi sillekkään mitään. Parasta sopeutua tilanteeseen, tai etsiä lapseton mies. Jos lapsi ei tykkää sinusta, niin minkäs teet, et voi häntä pakottaa siihenkään. Olet nyt niin katkeroitunut, että näet vihaa jokaisessa paitsi itsessäni. Laske sataan, ja mieti uudelleen, sillä lapsi oli ennen sinua, ja hän on myös isälleen tärkeä ja ykkönen.

        Mitä järkeä on jatkuvasti vain jänkyttää asioista, ellei pysty keskustelemaan asioista netissä? Kannattaa hankkia apua, jos kerjää vaikeuksia itse.Kyllä moni hakee täältä ihan apuja arjen tilanteisiin, tukea niihin ja ymmärrystä. Räkytys ei luo mukavaa keskustelupohjaa ja se on sitäpaitsi täysin turhaa ja epäkypsää toimintaa.Pitäisikö Sinun käydä jonkun kanssa keskustelemassa nuo katkeruuden siemenet pois, etteivät ne vaikuttaisi omaan elämääsi tulevaisuudessa?

      • käyttäytyvä
        ja isällä oikeus kirjoitti:

        lapseensa, eikä sulla ole mitään sanomista. Lapsen vanhemmat päättää lapsen asioista, etkä sinä voi sillekkään mitään. Parasta sopeutua tilanteeseen, tai etsiä lapseton mies. Jos lapsi ei tykkää sinusta, niin minkäs teet, et voi häntä pakottaa siihenkään. Olet nyt niin katkeroitunut, että näet vihaa jokaisessa paitsi itsessäni. Laske sataan, ja mieti uudelleen, sillä lapsi oli ennen sinua, ja hän on myös isälleen tärkeä ja ykkönen.

        lapsi tarvitsee kurin palautuksen! Isin uusi vaimo on aikuinen ihminen, jota lapsen tulisi kunnioittaa!!!! Jos lapsi ei pidä isin uudesta vaimosta, suotakoon se hänelle. Mutta käytöstavat lapsella pitää olla!

      • misk oot katkera?
        käyttäytyvä kirjoitti:

        lapsi tarvitsee kurin palautuksen! Isin uusi vaimo on aikuinen ihminen, jota lapsen tulisi kunnioittaa!!!! Jos lapsi ei pidä isin uudesta vaimosta, suotakoon se hänelle. Mutta käytöstavat lapsella pitää olla!

        Repiikö noin paljon, jos mies lastaan rakastaa enemmän kuin uusikkoa? Heh...

      • hahhah ja hehheh
        misk oot katkera? kirjoitti:

        Repiikö noin paljon, jos mies lastaan rakastaa enemmän kuin uusikkoa? Heh...

        Kylläpä se kuule on niin, että mieheni olisi valmis hakemaan vaikka kuun taivaalta jos sitä tahtoisin.

        Lapsistaankin kovasti tykkää ja minä yritän parhaani mukaan tukea hänen isyyttään. Etusijalle hän ei lapsiaan kuitenkaan laita.

        Anteeksi vaan rouva ex.

      • Heh... mutta totuus on
        hahhah ja hehheh kirjoitti:

        Kylläpä se kuule on niin, että mieheni olisi valmis hakemaan vaikka kuun taivaalta jos sitä tahtoisin.

        Lapsistaankin kovasti tykkää ja minä yritän parhaani mukaan tukea hänen isyyttään. Etusijalle hän ei lapsiaan kuitenkaan laita.

        Anteeksi vaan rouva ex.

        toinen, ja sillä tavalla uskotellakseen sinulle, hän luottaa siihen ettei jää yksin, että on joku siinä, sama kuka siinä on, kunhan joku paikkaa hänen yksinäisyyttään.
        Kuule usko mitä lystäät, niin miehelle lapset ovat aina ykköset!

      • minkalaista
        Heh... mutta totuus on kirjoitti:

        toinen, ja sillä tavalla uskotellakseen sinulle, hän luottaa siihen ettei jää yksin, että on joku siinä, sama kuka siinä on, kunhan joku paikkaa hänen yksinäisyyttään.
        Kuule usko mitä lystäät, niin miehelle lapset ovat aina ykköset!

        Voi jösses.

      • exä, nyxä ja paljon muuta
        puutun kirjoitti:

        Ihan vaan ulkopuolisena puutun tähän hommaan, mut mulla oli kyllä tuttavapiirissä samanlainen tapaus... Että älkää nyt laput silmillä eläkö.

        Siihen en kommentoi onko tämä tarina tosi vai ei, mutta minusta on todella typerää että täällä aletaan mollaamaan muiden tarinoita, sillä niiden todenperäisyydestä teillä ei tietoa ole eikä tule olemaan.

        Mahdoton tällainen tapaus ei ole kuitenkaan.

        Pakko on tän viestiketjun lopussa kommentoida näitä "kaikentietäviä vanhemmuusopettajia". Onko provoajia näin paljon eli ihmisillä aivan liian tylsää kun ei näe kunnon kommentteja tai asiallisia kertomuksia omista kokemuksista. Provoajia varmaan moni, koska kukaan järkeävä ihminen ei kai oikeesti usko että kaikki uusperheet, kaikki ydinperheet, kaikki äitipuolet tai biologiset vanhemmat ovat jollain tapaa "samaa rotua" ja että ne voi kaikki niputtaa samaan luokkaan.Jokainen perhe ja ihminen on omanlaisensa ja harmittaa, että nää provoajat tai muuten kaikentietävät jeesustelijat pilaavat hyvin keskustelun alkuja...

        Monen teksti on vain tiukkasanaista paasaamista ilman mitään kommenttia omasta kokemuksista. No, nehän yleensä parhaiten luulevat tietävänsä kaiken, jotka katsovat maailmaa vain omasta näkövinkkelistään yrittämättäkään ymmärtää muiden näkemyksiä. On helppo olla ymmärtämätön ja heittää mustavalkoisia kommentteja, kun ei itse ole ollut "toisella puolella" tai on niin katkeroitunut tai vihainen, ettei nää omaa napaansa pidemmälle.
        Keskustelua on hyvä herättää, mutta välillä tuntuu, että lukee täällä keskenkasvuisten uhoa, joka on pakko kohdistaa johonkin mielellään tälläiselle palstalle jossa esiinnytään anonyyminä.
        Tsemppiä kaikille äideille ja äitpuolille ja yrittäkää jättää noi yksipuoliset paasaamiset omaan arvoonsa.

    • perheessä

      näytää olevan miehesi lapsi "pikkuaikuinen" jolla on aikuisen oikeudet.Jos et nyt tartu ohjaimiin, tilanne pahenee kun tytär kasvaa.Sinä olet toinen aikuinen ja teidän miehenne kanssa pitää sopia pelisäännöt, joita tämä prinsessa noudattaa silloin kun on teillä.Ota myös selville miten tyttären biologinen äiti vaikuttaa asiaan.Syyt löytyvät yleensä sieltä.

      Minulla on itselläni samanlainen kokemus mieheni tyttärestä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Marja sulkee liikkeen

      Nyt lähtee kylän ainoa kello ja kultaliike ja kenkäkauppa
      Oulainen
      27
      5373

    2. Oulaisten vaalit ovat hyvä alku, mutta lisää toimenpiteitä tarvitaan.

      Oulaisten vaalit ovat hyvä alku. Puolueväristä riippumatta hallituksen rikollisuutta torjuvat toimenpiteet tehoavat ja r
      Oulainen
      3
      4697

    3. Pääsiäisen terveiset kaivatullesi

      kaivatullesi tähän alas 💕💕
      Ikävä
      159
      1788

    4. Olen rakastunut sinuun mies edelleen

      Meidän yhteys on jossain ihan muualla kuin netissä, muistetaan se. Kaunista päivää sinulle 😍
      Ikävä
      155
      1466

    5. Sun ajatttelu tuo vaan julmuutta mut kukaan muu nainen ei voi korvaa sua

      Mut sun ajattelu saa mut itsetuhoseks ja uhmaan lakiakin😭😭💀 Se väärinymmärryksen määrä on käsittämätöntä. Helpottais
      Ikävä
      13
      1297

    6. Kyläyhdistyksen tuho, kiitos sääntöukon

      Hyrynsalmen kyläyhdistyksen yleinen keskustelutilaisuus ja ylimääräinen kokous alkoi hyvin. Siellähän keskusteltiin oike
      Hyrynsalmi
      23
      1144

    7. Oletko loukannut

      Oletko loukannut tarkoituksella kaivattuasi?
      Ikävä
      93
      1114

    8. En vittujakaan enää välitä sinusta nainen

      Toivottavasti en näe sinua enää koskaan. Jos näen, niin en ole näkevinäni. Et merkitse minulle enää mitään.
      Ikävä
      70
      1033

    9. viekää miehet naiset kunnon treffeille

      Ja käyttäytykää hyvin. Niin tehdään vaikutus. Miehen kuuluu tarjota naiselle.
      Ikävä
      210
      1013

    10. Milloin se sitten

      On? Se oikea hetki kun kerrot sille naiselle mitä tunnet häntä kohtaan?
      Ikävä
      37
      859
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt