Tapasin 3 kk sitten ihanan naisen ja välillemme sytty jotain ihan kivaa mutta hänellä on lapsia enkä osaa oikeen olla lasten kans. Mulle on outoa kokoajan huomioida ja varoa mitä sanon tai teen. Musta tuntuu että ainakin nämä lapset vievät ihan kaiken ajan ku ei ne mee nukkumaan ku vasta 23 jälkeen ja pystyssä ovat jo kuudelta. Ei jää yhtään aikaa kahden paitsi jos ne on mummolassa. Mites te muut ootte hoitanu hommat ja onnistunu??
Lesbot ja lapset
Haudihoo
223126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 30 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Klo 23 jälkeen rakastella ihan mielin määrin...vaikka aamun kajastukseen saakka....
seksiä ja lastenhoitoa. Vaikka elokuva, romanttinen iltapala, yhteinen kylpy... Aikuisilla on oikeus aikuisten aikaan! Se täytyy vaan rohkeasti ottaa.
unohtaa bisset. Ei tuu kun hankaluuksia.
Lapset tehty keino.h. mutta ent tyttis ei välitä ja tämä biologinen äiti yksin huoltaja. Lapset eskarissa. Ihan söpöjä mutta ovat vaan niin joka puolella ja koko ajan!
Oletko yrittänyt tutustua lapsiin itse paremmin? Tehdä vaikka jotain ihan vain keskenään heidän kanssaan (myös äiti saattaisi arvostaa elettä:)?
Ymmärrän hyvin outoutta, itse olin myös aivan hukassa lasten kanssa nuorempana, vasta oman lapsen myötä opin (jotakin, toivon). Mutta lapsilta kyllä yleensä saakin paljon, kun heitä oppii tuntemaan ja voihan sitä tehdä mukavia asioita myös kaikki yhdessä. Toisaalta myös kaikkien kanssa ei voi tulla toimeen ja se kyllä saattaa päteä joihinkin lapsiin myös. Mutta jos pidät äidistä, opit myös pitämään lapsista todella:))
Äidille voisi kyllä (lempeästi) yrittää huomauttaa, että alle kouluikäiset lapset tarvitsevat enemmän kuin seitsemän tuntia unta!!
ja tietenki mä leikin niitten kaa, mut emmä uskalla äippää neuvoo ku ei oo tota kokemusta lapsista. Hän vaan haluu et lapset on kokoajan siinä ja mukana ja ne kyllä aika pitkään määrää miten mennään, syödään, nukutaan ja kaikki muu. Jos yks haluu viereen nukkuu niin toinenki ja sit mä oon sohvalla ja harmittaa ku mä sentään käyn vaan kylässä (vaikka aika usein). Ehkä tää ihminen ei ole mulle tai mä en sille ku noi tenavat vie ihan kaiken ajan ja huomion ei jää äidille aikaa muuhun.
alussa haittaa toi asia, niin mietipä kuinka paljon se vaivaa puolen vuoden päästä. Itse en lähtisi suhteeseen naisen kanssa jolla on noin iso katras. Mielummin ei lasta ollenkaan kuvioihin, koska mun ihanne suhde on sellainen, että voidaan yhdessä tehdä ja mennä vapaasti. Lähteä esim. illalla päähänpistosta pelaan vaikka biljardia. Kölliä sunnuntai aamuna vaikka koko päivä sängyssä.
Sama probleema ollut tässä.. Tosin se äippä otti ja lähti, kun sanoin etten ole tottunut lapsiin! Ei siis antanut edes mahdollisuutta.. Toinen tosin oli se, että hän pelkää koiria ja mulla koira.. Noh.. Ihminen oli sellainen jota olen aina hakenut, mutta tilanne mahdoton.. :(
Ainahan lapset vievät paljon aikaa mutta ei se tarkoita sitä että aikuisten yhteinen aika olisi kielletty tai "pannassa".Kyllä lasten maailmassa
eläneenä tiedän että täytyy olla aikaa halia,pussailla ja olla toista lähellä hetkittäin koko päivän aikane.Onkohan lapsilla omat huoneet,telkkarit,videot tai onko teillä oma makuuhuone? Lapsille leffa päälle,popparia mukaan ja te sitten omaan rauhaan n.1.5 h toistenne kainaloihin.En kyllä tiedä minkä ikäsistä lapsista on kyse,mutta ainahan lapset voi joskus laittaa aikaisemmin nukkumaan ja sen jälkeen on aika rakastelulle.
Kaikista tärkein asia on kuitenkin teidän keskinäinen puhuminen asiasta,parisuhteen sääntöjen luominen lapsiperheen arjen keskeltä ja aina voi toiselta pyytää mitä vaan ilman kiukunpurkauksia ja yrittää päästä kumpiakin tyydyttävään ratkaisuun.
Eläminen lapsiperheessä on kuitenkin aina paljon sitovampaa kuin elämä ilman lapsia.
Lykkyä tykö :) !!
puhua mut tyttis on tosi ehdoton. Sanoo et mun on hyväksyttävä lapset tai saan lähteä. Jotenki nii se sano ex:älleki vaikka ne yhdessä päätti lapset hankkia. Tulos oli bänks. En uskalla vaatia mitään.
Äitejä on kyllä joka lähtöön ja seurustelukumppanisi kuulostaa melko ehdottomalta. Äitejä täytyy tietysti äitimisasioissa lähestyä varovasti, mutta ehkä joistakin yhteisistä säännöistä voisi yrittää puhua. Mm. tuon nukkumisen suhteen. Lapset voivat tulla yöllä pitkäänkin viereen, mutta jos edes lähtökohtaisesti olisivat omissa sängyissään ja pikkuhiljaa pysyisivätkin pääsääntöisesti niissä.
Myös jos ero lasten toisesta vanhemmasta on lähellä, voi suojeluhalu olla kovin pinnalla ja silloin äidit voi hyvinkin itse roikkua lapsissaan. Se menee yleensä ajan kanssa ohi. Ja jos ei mene, kannattaa miettiä, haluaako sietää sellaista. Ja ylipäätään miettiä, onko tuossa tavassa laittaa lapset edelle ja suorastaan teidän väliinne jokin ihan oman pään sisäinen ongelma taustalla, jota kumppanisi voisi yrittää jotenkin lähestyä ja käsitelläkin.
Onkohan ongelma ollenkaan nissä lapsissa, vai äidin tavassa olla heidän kanssaan ja kasvattaa heitä..? Mm. nukkumaanmenoajat ovat itse lasten takia tärkeät, ei väsyneenä pienet(kään) jaksa.
hei kulta...miksi me sitten ei olla keskusteltu? tiedän että suhde ja lähellä olo on tärkeää mutta suhdettakaan ei voi elää niin ettei lapsiakaan ole jos niitä kerran on...suhteen ohessa on tärkeää myös huamata lapset ja olla ja antaa myös niille laatu aikaa itsestään,se on myös niille tärkeää,se yhdessä oleminen ja lähellä oleminen,se ei tarkoita sitä ettei voi tai mahdu samaan aikaan rakastamaan...
Onko sulla sellanen perhe jossa molemmat aikuiset kasvattaa lapsia vai onko kultas vaan kiva kaveri lapsille ja sä hoidat ne ikävät tilanteet?
jäämiä hairahduksesta elikkä menneestä heterosuhteesta johon on tietämättömyyksissään,ikävä kyllä, tullut mentyä.
Puhtaassa lesbosuhteessa ei lapsia hankita.
nykyisin lesbot hankkivat lapsia hedelmöityshoidoilla.
koeputkilapsia????
Lesbo ja lapsi ei toimi.
Entä voiko käydä niin, että äiti tulee mustasukkaiseksi, jos sillä toisella daamilla skulaa hyvin lasten kanssa? Moni lesboyh sun muu lienee tottunut olemaan lapsille se yksi ainoa aurinko, jota koko planeetta kiertää.
kaikkia äitejä.
Miten sitä osaisi olla lasten kanssa, jos ei ole niiden kanssa vielä ollut. Noin lyhyen seurustelun jälkeen teidän pitäisi vielä varata kunnolla kahden keskistä aikaa. Teidän suhde on kuitenkin vielä siinä vaiheessa, että pitäisi käydä treffeillä ja pitää pitkiä rakastelumaratoneja.
Vasta myöhemmin on hyvä miettiä haluaako elää uussateenkaariperheen arkea. Ei se helppoa varmaan ole. Kyllä lapsenvahteja jostain varmaan järjestyy. Jännä, että tyttöystäväsi näin nopeasti on ottanut sut osaksi perhettään. Tellä on pakko olla tosi vakava suhde. Ei pieniä lapsia ihan heti esitellä. Ne kun kiintyvät niin nopeasti.
Olen juurikin jossain viestissä kuvailtu lesbo-yh, jonka lapsi on saanut alkunsa entisessä heteroelämässä. Lapseni (vielä alle kouluikäinen) on tottunut kulkemaan mukanani minne ikinä liikunkaan ja näkee myös isäänsä paljon = tottunut ihmisiin.
Ei ole lapsi mitenkään häirinnyt muutamia seurustelusuhteita, ne ovat kaatuneet ihan johonkin muuhun...
Tyttöystävät olen tuonut kotiin siinä missä kaikki muutkin ystäväni; ei lapsen tarvi nähdä seksielämää, ja esittelyt suoritetaan etunimellä.
Pointtini varmaan on se, että olen onnistunut kasvattamaan hienon lapsen, joka sopeutuu elämään, ihmisiin ja ennenkaikkea välittävään ja rakastavaan ilmapiiriin, jota miniperheessäni nähdään paljon, sekä ystävien että tyttöystävien merkeissä.
Onni on myös se, että saan välillä omaa aikaa, kun mummut ja kummit ja isänsä haluavat nähdä tätä pikku päivänsädettä ;-)
Toivottavasti en kuulostanut omahyväiseltä, kerroin vaan omia kokemuksia. Hyvin menee, mutta paremminkin voisi... t. _sinkku_
lapsia olemassa. Jälkikäteen ajateltuna suhteessamme ei ollut sitä jotain riittävästi. Jos olisi ollut, niin ainakin omalla kohdalla suhtautumiseni lapsiin olisi ollut luontevampaa.