Kuu, tuo rauhallisuuden tyyssia!
Sinne laskeuduin, Rauhallisuuden mereen.
Kuuntelin, en mitään kuullut,
oli hiljaista.
Näin Maan joka häämötti kaukana kuin kastehelmi.
Sininen planeettamme!
Vasta silloin tajusin:
se on elämämme tukikohta, elämämme keskipiste.
Pitäkää se hengissä, älkää antako kuolla omilla teoillanne!
Mutta nyt, kun on vuodet vierineet,
ei ihmiset viisastuneet.
On Maa enää vain harmaa eloton möykky, saastunut, kiitos ihmisten.
Minne mennä, minne tulla?
Ei ole enää kotia... sinistä planeettaa.
Sinne laskeuduin, Rauhallisuuden mereen.
Kuuntelin, en mitään kuullut,
oli hiljaista.
Näin Maan joka häämötti kaukana kuin kastehelmi.
Sininen planeettamme!
Vasta silloin tajusin:
se on elämämme tukikohta, elämämme keskipiste.
Pitäkää se hengissä, älkää antako kuolla omilla teoillanne!
Mutta nyt, kun on vuodet vierineet,
ei ihmiset viisastuneet.
On Maa enää vain harmaa eloton möykky, saastunut, kiitos ihmisten.
Minne mennä, minne tulla?
Ei ole enää kotia... sinistä planeettaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.