kaunis varietee eli mulle kävi näin: jouduin tungoksessa tutun miehen kanssa vastakkain nostin katseeni kohtasin hänen silmänsä...aika pysähtyi... äänet vaimeni... ihmiset ympäriltä hävisivät jonnekkin... pakko riuhtaista itsensä irti siitä hetkestä! olisin toivonut tunteen olevan vain omaa mielikuvitustani mutta kun ei se oli molemminpuolinen. miten tässä näin kävi? miksi elämä on niin arvaamaton?nyt haluaisin vain unohtaa tapahtuneen. vaan kun en pysty. auttaako aika unohtamaan? sillä unohtaa se täytyy meidän välillämme ei voi kertakaikkiaan olla mitään tälläistä.
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
....ei kaikkeen aina löydy "järkisyytä". Onneksi niin.
Hyvää Päivän Jatkoo sulle,
t.friidu
siis ihan täysin varma,ettei mitään voisi koskaan olla?
koska jo meidän ikäero tekee jatkosta täysin mahdottoman.minä olen 43 ja mies on 25 täysin mahdotonta siis.mikähän siinä muuten on että jos mies olis 43 ja nainen 25 useimmat miehet alottais suhteen sen kummemin ajattelematta ikäeroo tai muutakaan.
mä joutuisin tohon tilanteeseen,niin tuskin välittäisin ikäerosta..:)
Minäkin jouduin vastaavaan tilanteeseen; tapahtumat vain seurasi toisiaan. Jälkeenpäin mietin, että miten ihmeessä minulle voi tapahtua noin. Mutta näköjään voin. Mitään jatkumisen mahdollisuuksia ei ole; valtava ikäero "väärin päin", minun lapset ja kaikki muu. Aika auttaa unohtamaan, onneksi!
saan sitä aikaa.kuten sanoin tuttu mies ja välimatkaa ei ole kuin muutama kilometri...
Riippuu varmaan miehestä miten jatko etenee. Meillä tilanne niin mahdoton, että parin kilometrin välimatkasta ja tuttuudesta huolimatta päätimme, että yksi yö saa riittää. Mutta miksi teillä ei voisi jatkua? Ei ikäero haittaa sillä ikähän on vain numeroita. Älä yhtään jarruttele vaan elä täysillä kun siihen on mahdollisuus.