Loviisan Perussuomalaiset Ry Kunnallisvaaliohjelma 2008
Asioiden tärkeysjärjestys
Perusasiat ja niiden hoitaminen täytyy asettaa turhan imagopullistelun edelle. Tärkeintä on ihmisten ja ympäristön hyvinvointi ja vasta sen jälkeen tulevat muut asiat. Ihmisistä ensimmäiseksi täytyy ajatella niitä ilman omaa syytään heikoimpia, jotka itse kaikkein huonoimmin kykenevät omasta hyvinvoinnistaan huolehtimaan. Myös kyky puhaltaa yhteen hiileen kaikkien kaupunkilaisten, eikä vain jonkin yksittäisen intressiryhmän puolesta on näitä tärkeitä perusasioita. Seuraavana satunnaisessa järjestyksessä joitakin perusasioita joita pidämme ensisijaisen tärkeinä, kun asioita aletaan laittamaan tärkeysjärjestykseen kaupungin niukkojen resurssien jakamiseksi.
Terveyskeskuksen päivystykset takaisin
Terveyskeskus ei ole virasto, johon asiakkaat tulevat omaa aikatauluaan sovittaen ”virastoaikana” hoitamaan asioitaan. Sairauskohtaus, onnettomuus tms. äkillinen tarve käyttää terveydenhoitopalveluita voi iskeä yhtä hyvin myös ”virastoajan” ulkopuolella. Matka Porvooseen on pitkä ja kallis varsinkin taksilla toteutettuna, mihin autoton/varaton joutuu turvautumaan. Jos vaiva ei edellytä ambulanssikyytiä (tai potilas itse niin kenties virheellisestikin tulkitsee), niin ainoaksi keinoksi helposti jää yritys pärjätä kivun/vaivan kanssa kunnes terveyskeskuksen ovet jälleen aukeavat. Ihmiset mieltävätkin lääkäripalvelujen muuttumisen pelkäksi päivävuoroksi paitsi palvelujen radikaaliksi huonontamiseksi, niin myös erittäin vakavaksi turvallisuusriskiksi. Ihmiset eivät ole väärässä. Ihmishengen, tai edes kärsimyksen hintaa ei voi eikä saa mitata rahalla. Myöskään päivätyötä tekevien kiireettömät lääkäriasiat iltaisin hoidettuna eivät edellyttäisi mahdollisia poissaoloja töistä, mikäli lääkärivastaanotto olisi mahdollista myös iltaisin.
Lasten- ja vanhustenhoito
Työssäkäyville ihmisille tulee järjestää mahdollisuus antaa työpanoksensa lastenhoito-ongelmien sitä estämättä. Kaikille lastenhoitoa tarvitseville tuleekin olla osoittaa heidän perheensä tarpeita vastaava laadukas ja turvallinen lastenhoitopaikka. Myös vuorotyötä tekevien vanhempien lastenhoitotarpeet tulee huomioida ja kuntoon saattaa. Toisen vanhemman jääminen kotiin perheen lapsia hoitamaan, kuten myös muiden lastenhoitopalvelujen käyttämisen, tulee olla taloudellisesti mahdollista sitä haluaville perheille.
Esimerkiksi 1.-2. -luokkalaisten iltapäiväkerho koulun jälkeen on nykyään hinnoiteltu monen perheen ulottumattomiin. Näin muodostuu mielikuva, ettei palvelulle ole juurikaan kysyntää. Mikäli IP-toiminta Loviisassa olisi hinnoiteltu vanhempien tulotason ja käytetyn palvelun määrän mukaan, sille olisi varmasti huomattavasti enemmän käyttäjiä. Lisäksi on outoa, että IP-ryhmien minimikoko on 10 lasta, jotta palvelu tuotettaisiin, kun se aikuisten harrasteryhmissä VAKO:ssa ja MI:ssä on vain 7 henkilöä. Mielestämme suhde tulisi olla päinvastoin ja aina lasten eduksi.
Ikäihmisten hoito- ja palvelusektori on kansan ikääntymisen myötä yksi yhä enemmän yhteiskunnan voimavaroja kuluttavista toiminnoista ja saa ollakin. Ihmisen elämän arvo kun ei muutu, eikä saakaan muuttua hänen elämänsä aikana. Lisäksi juuri ikääntyvät ihmiset ovat omalla työllään ja jopa verellään rakentaneet ja lunastaneet nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan meille kaikille. Siksi laadukas ja humaani vanhustenhoito kuuluu itsestään selvästi niihin ensisijaisiin perusasioihin, jotka täytyy hoitaa kuntoon ennen muita asioita. Vanhustenhuollossa olisi nähdäksemme tähdättävä toimenpiteisiin, joilla vanhusten laitoshuoltoaika jää mahdollisimman lyhyeksi, eli laadukasta ja yksilölliset tarpeet huomioivaa kotihoitoa on mahdollisuuksien ja vanhusten omien toiveiden mukaan tuettava. Tämä on paitsi useimpien vanhusten oman tahdon mukaista, niin ymmärtääksemme myös erittäin kustannustehokasta ja mahdollistaa näin säästyvien eurojen sijoittamisen vanhustenhoitopalvelujen edelleen parantamiseen.
Lasten ja nuorten hyvinvointi
Vaikka lapsistamme ja nuoristamme valtaosa voikin hyvin, niin hyvinvoinnin ulkopuolelle pudonneiden kasvava joukko voi yhä huonommin. Moni lapsi elääkin sellaisessa helvetissä, että kiireellinen huostaanotto olisi ainoa järkevä tapa varmistaa hänen hyvinvointinsa. Onneksi usein, varsinkin riittävän ajoissa ongelmiin puututtaessa, lievemmätkin tukitoimet riittävät ja riittäisivät jos niitä vain olisi mahdollista saada.
Ongelmien synnyn varhainen ehkäiseminen lapsen jokaisessa kehitysvaiheessa on paitsi humaania ja oikein, niin myös kustannustehokkain ja yksinkertaisin tapa hoitaa ko. ongelmia. Siksi kaupungin pitäisikin rohkeasti panostaa lasten ja nuorten hyvinvointiin: Kouluterveydenhoitoon, lastensuojelun laatuun ja voimavaroihin, kouluyhteisön viihtyvyyteen ja toimivuuteen sekä kouluhenkilökunnan pätevyyteen ja asenteisiin, ongelmaperheiden taloudelliseen tukemiseen, psykiatrisiin palveluihin, perheklinikkaan, päihdevalistukseen ja lain noudattamiseen alaikäisten alkoholinkäytön osalta, nuorten työpajaan ja muihin vastaaviin yhteiskuntaan integroiviin ja syrjäytymistä estäviin organisaatioihin, eri toimijoiden ja viranomaisten yhteistyön kehittämiseen yms.
Myös lasten ja nuorten vapaa-ajanaktiviteettien ja harrastusmahdollisuuksien täytyy olla mahdollisimman tasa-arvoiset heidän vanhempiensa varallisuudesta riippumatta. Lapsi ei ole syyllinen vanhempiensa talous-, päihde-, terveys-, työllisyys-, mielenterveys- ym. ongelmiin, joten tuollaisten ongelmien lapsia ja nuoria eriarvoistava vaikutus täytyy pyrkiä mahdollisuuksien mukaan eliminoimaan. (Mm. toimeentulotukiverkossa tulee varata riittävät edellytykset tukea vähävaraisten vanhempien lasten harrastuksia). Tätä tasa-arvotyötä kaupunki onkin jo tehnyt tarjoamalla monipuolisesti edullisia harrastusmahdollisuuksia sekä itse, että alueen yhdistysten ja seurojen kautta, mutta lisäpanostus tälle sektorille silti edelleen varmasti kannattaisi.
Esimerkiksi nuorisotilojen mahdollisimman laajat aukiolot tulisi turvata esim. tuntiohjaajia palkkaamalla. Samaisia tuntiohjaajia voisi käyttää pätevien nuorisotyöntekijöiden työpareina tiloissa ja tapahtumissa kriittisimpien ajankohtien (so. myöhäisillat, viikonloput) tapahtumissa. Nykyäänhän kaikki Loviisan nuorisotyöntekijät työskentelevät nuorisotiloissa yksin, kellonaikaan ja viikonpäivään katsomatta. Kuitenkin nuorisotilojen palveluja käyttävät myös ne nuoret, joilla koulussa on henkilökohtainen avustaja ja tiloihin on esteetön pääsy myös henkilöillä, joille palvelua ei ole suunnattu. Niinpä jo niin työntekijöiden, kuin tiloja käyttävien nuortenkin turvallisuuden vuoksi asiaan tulisi saada muutos.
Motto: Lasten ja nuorten oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia.
Asumis- ja tonttipolitiikka
Loviisassa on jo vuosia vallinnut niukkuus omakotitonttien suhteen. On vaikuttanut suorastaan siltä, että jotkut asioista päättävistä ihmisistä eivät ole joko halunneet tai osanneet hoitaa tehtäviään kaupunkilaisia tyydyttävällä ja mahdollisimman monia asukkaita hyödyttävällä tavalla. Kaupungin tuleekin viipymättä järjestää kysyntää reilusti vastaava määrä erilaisia, edullisia ja laadukkaita omakotitontteja kaupunkilaisten ja kaupunkilaisiksi haluavien tonttitarpeiden tyydyttämiseksi. Pisteytysjärjestelmän käyttöönottoa tonttipolitiikassa, huomioiden esim. lasten lukumäärä,”tonttijonossa” olon kesto, koti-/ulkopaikkakuntalaisuus yms. seikat tulee selvittää ja ottaa mahdollisuuksien mukaan käyttöön. Tonteilla keinottelu on estettävä.
Myös riittävä tarjonta kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista on yksi toivotun kasvun edellytyksistä. Huomiota tulee kiinnittää myös useampilapsisten perheiden tarpeisiin riittävän suurien vuokra-asuntojen saatavuuteen. Seutu tarvitsee tänne sitoutuvia ihmisiä tekemään pitkäjänteistä työtä alueen kehityksen eteen, mutta myöskään lyhemmän aikaa paikkakunnalla työskentelevien panosta ei pidä väheksyä. Ilman riittävää tontti-/asuntotarjontaa se ei ole mahdollista. Jarrutuspolitiikan aika on ohi.
Kaupunki- ja asuinympäristön kunnossapito
Kaupungin katujen, rakennusten, koulujen, päiväkotien yms. kunto ja sisäilman terveellisyys ovat tärkeitä perusasioita. Vesi ja viemäröinti jätevesien puhdistus tietysti myös. Ylipäänsä ihmisten asuinympäristön kunto ja toimivuus on tärkeää. Retuperälle jätettyjen asioiden hoidon tällä saralla voisi aloittaa vaikkapa koulujen, päiväkotien, sairaalan ja muiden julkisten rakennusten sisäilman välittömästä kuntoon saattamisesta. Lähtökohtana täytyy olla, että yhdessäkään kaupungin omistamassa, tai julkisessa tilassa ei saa ihmisten terveys vaarantua homeen tai muuten kelvottoman sisäilman/muun puutteen tai virheen johdosta.
Jokaisen asukkaan kotiin täytyy tulla puhdasta hyvälaatuista vettä ja jätteidemme täytyy päätyä ensisijaisesti lajiteltuina kierrätykseen ja toissijaisesti takaisin luontoon mahdollisimman hyvin puhdistettuina ja mahdollisimman vähän ympäristöämme kuormittaen. Tiestön täytyy olla riittävän hyvässä kunnossa, mutta turhaa pinnoitusta yms. tuhlausta tulee välttää. Ympäristön viihtyvyys ja esteettisetkin arvot ovat hyvin tärkeitä, mutta turvallisuus ja toimivuus, sekä yleinen etu ovat tärkeämpiä silloin, jos jostain ehkä täytyy tinkiä.
Mikäli olet kiinnostunut jäsenyydestä, niin ota yhteyttä.
Kimmo Nykänen puh. 0503317329 s.posti. [email protected]
Vesa Peltoluhta puh. 0400487746 s.posti. [email protected]
Toni Sakaranaho puh. 0405577452 s.posti. [email protected]
Asioiden tärkeysjärjestys
Perusasiat ja niiden hoitaminen täytyy asettaa turhan imagopullistelun edelle. Tärkeintä on ihmisten ja ympäristön hyvinvointi ja vasta sen jälkeen tulevat muut asiat. Ihmisistä ensimmäiseksi täytyy ajatella niitä ilman omaa syytään heikoimpia, jotka itse kaikkein huonoimmin kykenevät omasta hyvinvoinnistaan huolehtimaan. Myös kyky puhaltaa yhteen hiileen kaikkien kaupunkilaisten, eikä vain jonkin yksittäisen intressiryhmän puolesta on näitä tärkeitä perusasioita. Seuraavana satunnaisessa järjestyksessä joitakin perusasioita joita pidämme ensisijaisen tärkeinä, kun asioita aletaan laittamaan tärkeysjärjestykseen kaupungin niukkojen resurssien jakamiseksi.
Terveyskeskuksen päivystykset takaisin
Terveyskeskus ei ole virasto, johon asiakkaat tulevat omaa aikatauluaan sovittaen ”virastoaikana” hoitamaan asioitaan. Sairauskohtaus, onnettomuus tms. äkillinen tarve käyttää terveydenhoitopalveluita voi iskeä yhtä hyvin myös ”virastoajan” ulkopuolella. Matka Porvooseen on pitkä ja kallis varsinkin taksilla toteutettuna, mihin autoton/varaton joutuu turvautumaan. Jos vaiva ei edellytä ambulanssikyytiä (tai potilas itse niin kenties virheellisestikin tulkitsee), niin ainoaksi keinoksi helposti jää yritys pärjätä kivun/vaivan kanssa kunnes terveyskeskuksen ovet jälleen aukeavat. Ihmiset mieltävätkin lääkäripalvelujen muuttumisen pelkäksi päivävuoroksi paitsi palvelujen radikaaliksi huonontamiseksi, niin myös erittäin vakavaksi turvallisuusriskiksi. Ihmiset eivät ole väärässä. Ihmishengen, tai edes kärsimyksen hintaa ei voi eikä saa mitata rahalla. Myöskään päivätyötä tekevien kiireettömät lääkäriasiat iltaisin hoidettuna eivät edellyttäisi mahdollisia poissaoloja töistä, mikäli lääkärivastaanotto olisi mahdollista myös iltaisin.
Lasten- ja vanhustenhoito
Työssäkäyville ihmisille tulee järjestää mahdollisuus antaa työpanoksensa lastenhoito-ongelmien sitä estämättä. Kaikille lastenhoitoa tarvitseville tuleekin olla osoittaa heidän perheensä tarpeita vastaava laadukas ja turvallinen lastenhoitopaikka. Myös vuorotyötä tekevien vanhempien lastenhoitotarpeet tulee huomioida ja kuntoon saattaa. Toisen vanhemman jääminen kotiin perheen lapsia hoitamaan, kuten myös muiden lastenhoitopalvelujen käyttämisen, tulee olla taloudellisesti mahdollista sitä haluaville perheille.
Esimerkiksi 1.-2. -luokkalaisten iltapäiväkerho koulun jälkeen on nykyään hinnoiteltu monen perheen ulottumattomiin. Näin muodostuu mielikuva, ettei palvelulle ole juurikaan kysyntää. Mikäli IP-toiminta Loviisassa olisi hinnoiteltu vanhempien tulotason ja käytetyn palvelun määrän mukaan, sille olisi varmasti huomattavasti enemmän käyttäjiä. Lisäksi on outoa, että IP-ryhmien minimikoko on 10 lasta, jotta palvelu tuotettaisiin, kun se aikuisten harrasteryhmissä VAKO:ssa ja MI:ssä on vain 7 henkilöä. Mielestämme suhde tulisi olla päinvastoin ja aina lasten eduksi.
Ikäihmisten hoito- ja palvelusektori on kansan ikääntymisen myötä yksi yhä enemmän yhteiskunnan voimavaroja kuluttavista toiminnoista ja saa ollakin. Ihmisen elämän arvo kun ei muutu, eikä saakaan muuttua hänen elämänsä aikana. Lisäksi juuri ikääntyvät ihmiset ovat omalla työllään ja jopa verellään rakentaneet ja lunastaneet nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan meille kaikille. Siksi laadukas ja humaani vanhustenhoito kuuluu itsestään selvästi niihin ensisijaisiin perusasioihin, jotka täytyy hoitaa kuntoon ennen muita asioita. Vanhustenhuollossa olisi nähdäksemme tähdättävä toimenpiteisiin, joilla vanhusten laitoshuoltoaika jää mahdollisimman lyhyeksi, eli laadukasta ja yksilölliset tarpeet huomioivaa kotihoitoa on mahdollisuuksien ja vanhusten omien toiveiden mukaan tuettava. Tämä on paitsi useimpien vanhusten oman tahdon mukaista, niin ymmärtääksemme myös erittäin kustannustehokasta ja mahdollistaa näin säästyvien eurojen sijoittamisen vanhustenhoitopalvelujen edelleen parantamiseen.
Lasten ja nuorten hyvinvointi
Vaikka lapsistamme ja nuoristamme valtaosa voikin hyvin, niin hyvinvoinnin ulkopuolelle pudonneiden kasvava joukko voi yhä huonommin. Moni lapsi elääkin sellaisessa helvetissä, että kiireellinen huostaanotto olisi ainoa järkevä tapa varmistaa hänen hyvinvointinsa. Onneksi usein, varsinkin riittävän ajoissa ongelmiin puututtaessa, lievemmätkin tukitoimet riittävät ja riittäisivät jos niitä vain olisi mahdollista saada.
Ongelmien synnyn varhainen ehkäiseminen lapsen jokaisessa kehitysvaiheessa on paitsi humaania ja oikein, niin myös kustannustehokkain ja yksinkertaisin tapa hoitaa ko. ongelmia. Siksi kaupungin pitäisikin rohkeasti panostaa lasten ja nuorten hyvinvointiin: Kouluterveydenhoitoon, lastensuojelun laatuun ja voimavaroihin, kouluyhteisön viihtyvyyteen ja toimivuuteen sekä kouluhenkilökunnan pätevyyteen ja asenteisiin, ongelmaperheiden taloudelliseen tukemiseen, psykiatrisiin palveluihin, perheklinikkaan, päihdevalistukseen ja lain noudattamiseen alaikäisten alkoholinkäytön osalta, nuorten työpajaan ja muihin vastaaviin yhteiskuntaan integroiviin ja syrjäytymistä estäviin organisaatioihin, eri toimijoiden ja viranomaisten yhteistyön kehittämiseen yms.
Myös lasten ja nuorten vapaa-ajanaktiviteettien ja harrastusmahdollisuuksien täytyy olla mahdollisimman tasa-arvoiset heidän vanhempiensa varallisuudesta riippumatta. Lapsi ei ole syyllinen vanhempiensa talous-, päihde-, terveys-, työllisyys-, mielenterveys- ym. ongelmiin, joten tuollaisten ongelmien lapsia ja nuoria eriarvoistava vaikutus täytyy pyrkiä mahdollisuuksien mukaan eliminoimaan. (Mm. toimeentulotukiverkossa tulee varata riittävät edellytykset tukea vähävaraisten vanhempien lasten harrastuksia). Tätä tasa-arvotyötä kaupunki onkin jo tehnyt tarjoamalla monipuolisesti edullisia harrastusmahdollisuuksia sekä itse, että alueen yhdistysten ja seurojen kautta, mutta lisäpanostus tälle sektorille silti edelleen varmasti kannattaisi.
Esimerkiksi nuorisotilojen mahdollisimman laajat aukiolot tulisi turvata esim. tuntiohjaajia palkkaamalla. Samaisia tuntiohjaajia voisi käyttää pätevien nuorisotyöntekijöiden työpareina tiloissa ja tapahtumissa kriittisimpien ajankohtien (so. myöhäisillat, viikonloput) tapahtumissa. Nykyäänhän kaikki Loviisan nuorisotyöntekijät työskentelevät nuorisotiloissa yksin, kellonaikaan ja viikonpäivään katsomatta. Kuitenkin nuorisotilojen palveluja käyttävät myös ne nuoret, joilla koulussa on henkilökohtainen avustaja ja tiloihin on esteetön pääsy myös henkilöillä, joille palvelua ei ole suunnattu. Niinpä jo niin työntekijöiden, kuin tiloja käyttävien nuortenkin turvallisuuden vuoksi asiaan tulisi saada muutos.
Motto: Lasten ja nuorten oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia.
Asumis- ja tonttipolitiikka
Loviisassa on jo vuosia vallinnut niukkuus omakotitonttien suhteen. On vaikuttanut suorastaan siltä, että jotkut asioista päättävistä ihmisistä eivät ole joko halunneet tai osanneet hoitaa tehtäviään kaupunkilaisia tyydyttävällä ja mahdollisimman monia asukkaita hyödyttävällä tavalla. Kaupungin tuleekin viipymättä järjestää kysyntää reilusti vastaava määrä erilaisia, edullisia ja laadukkaita omakotitontteja kaupunkilaisten ja kaupunkilaisiksi haluavien tonttitarpeiden tyydyttämiseksi. Pisteytysjärjestelmän käyttöönottoa tonttipolitiikassa, huomioiden esim. lasten lukumäärä,”tonttijonossa” olon kesto, koti-/ulkopaikkakuntalaisuus yms. seikat tulee selvittää ja ottaa mahdollisuuksien mukaan käyttöön. Tonteilla keinottelu on estettävä.
Myös riittävä tarjonta kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista on yksi toivotun kasvun edellytyksistä. Huomiota tulee kiinnittää myös useampilapsisten perheiden tarpeisiin riittävän suurien vuokra-asuntojen saatavuuteen. Seutu tarvitsee tänne sitoutuvia ihmisiä tekemään pitkäjänteistä työtä alueen kehityksen eteen, mutta myöskään lyhemmän aikaa paikkakunnalla työskentelevien panosta ei pidä väheksyä. Ilman riittävää tontti-/asuntotarjontaa se ei ole mahdollista. Jarrutuspolitiikan aika on ohi.
Kaupunki- ja asuinympäristön kunnossapito
Kaupungin katujen, rakennusten, koulujen, päiväkotien yms. kunto ja sisäilman terveellisyys ovat tärkeitä perusasioita. Vesi ja viemäröinti jätevesien puhdistus tietysti myös. Ylipäänsä ihmisten asuinympäristön kunto ja toimivuus on tärkeää. Retuperälle jätettyjen asioiden hoidon tällä saralla voisi aloittaa vaikkapa koulujen, päiväkotien, sairaalan ja muiden julkisten rakennusten sisäilman välittömästä kuntoon saattamisesta. Lähtökohtana täytyy olla, että yhdessäkään kaupungin omistamassa, tai julkisessa tilassa ei saa ihmisten terveys vaarantua homeen tai muuten kelvottoman sisäilman/muun puutteen tai virheen johdosta.
Jokaisen asukkaan kotiin täytyy tulla puhdasta hyvälaatuista vettä ja jätteidemme täytyy päätyä ensisijaisesti lajiteltuina kierrätykseen ja toissijaisesti takaisin luontoon mahdollisimman hyvin puhdistettuina ja mahdollisimman vähän ympäristöämme kuormittaen. Tiestön täytyy olla riittävän hyvässä kunnossa, mutta turhaa pinnoitusta yms. tuhlausta tulee välttää. Ympäristön viihtyvyys ja esteettisetkin arvot ovat hyvin tärkeitä, mutta turvallisuus ja toimivuus, sekä yleinen etu ovat tärkeämpiä silloin, jos jostain ehkä täytyy tinkiä.
Mikäli olet kiinnostunut jäsenyydestä, niin ota yhteyttä.
Kimmo Nykänen puh. 0503317329 s.posti. [email protected]
Vesa Peltoluhta puh. 0400487746 s.posti. [email protected]
Toni Sakaranaho puh. 0405577452 s.posti. [email protected]
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitä mieltä olette urheiluhallista/monitoimihallista? Entä ydinvoimasta?
urheiluhallin suhteen muokkautui, kun kävin ympäristövalvontaviranomaisen kanssa keskustelut nykyisen hallin todellisesta tilasta. Se on puskutraktoria vailla, joten mielestäni yksi hyvä vaihtoehto näiden "kieliriitavaihtoehtojen" sijaan on museon ja raviradan välinen pelto. Saadaan samalla parkkipaikkoja raviradan ja urheilukentän tarpeisiinkin. Hankkeen lopullinen hinta kyllä vähän etukäteen hirvittää, kun yleensä saa laittaa ainakin 50% kustannusarvioon ekstraa. Oma vaihtoehtoni halliratkaisuksihan oli vaatimattomampi kaksikerrosratkaisu, jolloin rakennuskustannukset ja käyttökustannukset olisivat minimoituneet.
Ydinvoimasta jokainen meistä seisoo oman näkemyksensä kannalla. Itse olen ydinvoiman kriittinen kannattaja, eikä mielestäni Fennovoimahankettakaan tule sulkea pois ennen lopullista YVA-selvitystä, jos sen jälkeenkään? Loviisan "itsenäisyystaistelun" kannalta Fennovoima toisi merkittävästi enemmän selkärankaa väestöpohjan merkittävän lisääntymisen johdosta, kuin pelkästään LO3:n toteutuminen tietäisi väestön vähenemistä, kun vanhat laitokset on suljettu.
Tässä yritelmä omiksi sivuikseni:
http://vesapeltoluhta.ehdolla.fi/