Päivän uutiskommentti
Mitä, pitääkö velat maksaa takaisinkin?
[Sami Rainisto 22.9.2008]
Kuulostaako tutulta? Pankit myöntävät rahaa löysästi asuntovelallisille. Asuntojen hinnat nousevat jyrkästi. Mutta hups - asuntojen hinnat lähtevät yllättäen laskuun, lainojen korot nousevat ja talous viilenee, ja lopputulos on jättimäinen asuntosotku.
Kyllä, näin kävi Yhdysvalloissa. Mutta samat merkit ovat näkyvissä Suomessa. Suomen asuntosoppa on kuitenkin haaleaa lientä verrattuna Yhdysvaltain tuliseen soppaan.
Pankit kilpailivat aika hurjasti asuntolainoista muutama vuosi sitten.
1. Löysää lainanantoa. Virallisestihan Suomessa pankit eivät ole antaneet asuntoluottoja liian löysästi, ainakaan jenkkityyliin täysin tyhjätaskuille. Mutta aika hurjaksi kilpailu asuntolainoista meni muutama vuosi sitten, kun korot olivat alimmillaan ja raha oli halpaa.
Nyt pankit korottavat uusien asuntolainojen marginaalia ja sanovat, että kannattavuus pääsi repsahtamaan liian alhaiseksi.
2. Asuntojen hinnat kääntyvät laskuun. Se on tapahtumassa Suomessakin. Vaikka vielä vuosi sitten harva ennustaja uskoi asuntojen hintojen pudotukseen, hintojen nousu hiipuu nyt selvästi. Pääkaupunkiseudulla omakotitalojen hinnat laskivat 2,8 prosenttia huhti-kesäkuussa, ja koko maassakin hinnat nousevat inflaatiota hitaammin.
Yhdysvalloissa asuntojen hinnat ovat laskeneet jo pidempään. Pankeille se on ongelma, jos hinnat laskevat vakuusarvon alapuolelle.
3. Korot nousevat. Yhdysvalloissa subprime-lainat toimivat niin, että ensimmäisinä vuosina lainalla oli alhainen korko, mutta sen jälkeen korko nousi reippaasti. Suomessa euribor-korkoihin sidottujen lainojen haltijat ovat saaneet pari viime vuotta katsoa, kun korkotaso on noussut parikin prosenttiyksikköä pohjiltaan.
80 prosenttia veloista on 20 prosentilla velallisista - kai.
4. Talous viilenee. Yhdysvalloissa kaiken on kruunannut talouden hiipuminen ja työttömyyden kääntyminen nousuun, mikä on johtanut moniin pakkomyynteihin ongelmiin joutuneissa perheissä. Suomen onni on ollut, että työllisyystilanne on koko ajan parantunut viime kuukausiin asti.
Suomea kuitenkin kiusaa eurooppalaisittainkin epätavallisen voimakas inflaatio. Elinkustannukset kasvavat niin raipakkaa vauhtia, että kallistuneen asuntolainan pulittaminen voi tehdä monilla tiukkaa.
Kuka tietäisi?
Ongelma on, että ilmiöön on vaikea päästä numeroiden tasolla käsiksi. Se tiedetään, että suomalaisten velkaantumisaste on kasvanut jo reilusti yli 100 prosenttiin ja että asuntolainakanta on kuudessa vuodessa yli kaksinkertaistunut 66 miljardiin euroon. Myös kulutusluotot ovat samassa ajassa tuplautuneet noin 12 miljardiin euroon.
Mutta sitä ei tiedä kukaan, kuinka monella tulot kattavat hyvin kasvaneet lainakustannukset ja kuinka monella tekee tiukkaa.
Puolet suomalaisista on velattomia. Heillä ei ole ongelmia ole.
Julkisuudessa on usein esiintynyt arvio, että 80 prosenttia veloista on kasautunut 20 prosentille velallisista: he vaikuttaisivat olevan suurin riskiryhmä. Mutta tämä arvio näyttää olevan vain näppituntuma - mikään julkinen tilasto ei tarjoa näkymää siihen, mitkä ihmisryhmät ovat eniten velkaantuneita ja miten heillä on varaa selvitä veloistaan.
Sitten on vielä hajauutisia lehdissä siitä, miten pankit neuvottelevat asuntolainoja uusiksi ja miten velkaneuvontojen palvelunumerot tuuttaavat varattua. Hälyttäviä signaaleja, mutta niistäkään ei voi päätellä oikeastaan mitään mahdollisten ongelmien laajuudesta.
Arkielämän tasolla on selvä yhtälö, että jos olet korviasi myöten veloissa ja tulosi alkavat pienentyä, jossain vaiheessa siitä seuraa ongelmia - joku tulee kyselemään rahojen perään, ja sitten ei paljon naurata. Se mikä pätee arkielämässä, pätee kansantaloudenkin tasolla. Se on vain ajan kysymys.
Mitä, pitääkö velat maksaa takaisinkin?
[Sami Rainisto 22.9.2008]
Kuulostaako tutulta? Pankit myöntävät rahaa löysästi asuntovelallisille. Asuntojen hinnat nousevat jyrkästi. Mutta hups - asuntojen hinnat lähtevät yllättäen laskuun, lainojen korot nousevat ja talous viilenee, ja lopputulos on jättimäinen asuntosotku.
Kyllä, näin kävi Yhdysvalloissa. Mutta samat merkit ovat näkyvissä Suomessa. Suomen asuntosoppa on kuitenkin haaleaa lientä verrattuna Yhdysvaltain tuliseen soppaan.
Pankit kilpailivat aika hurjasti asuntolainoista muutama vuosi sitten.
1. Löysää lainanantoa. Virallisestihan Suomessa pankit eivät ole antaneet asuntoluottoja liian löysästi, ainakaan jenkkityyliin täysin tyhjätaskuille. Mutta aika hurjaksi kilpailu asuntolainoista meni muutama vuosi sitten, kun korot olivat alimmillaan ja raha oli halpaa.
Nyt pankit korottavat uusien asuntolainojen marginaalia ja sanovat, että kannattavuus pääsi repsahtamaan liian alhaiseksi.
2. Asuntojen hinnat kääntyvät laskuun. Se on tapahtumassa Suomessakin. Vaikka vielä vuosi sitten harva ennustaja uskoi asuntojen hintojen pudotukseen, hintojen nousu hiipuu nyt selvästi. Pääkaupunkiseudulla omakotitalojen hinnat laskivat 2,8 prosenttia huhti-kesäkuussa, ja koko maassakin hinnat nousevat inflaatiota hitaammin.
Yhdysvalloissa asuntojen hinnat ovat laskeneet jo pidempään. Pankeille se on ongelma, jos hinnat laskevat vakuusarvon alapuolelle.
3. Korot nousevat. Yhdysvalloissa subprime-lainat toimivat niin, että ensimmäisinä vuosina lainalla oli alhainen korko, mutta sen jälkeen korko nousi reippaasti. Suomessa euribor-korkoihin sidottujen lainojen haltijat ovat saaneet pari viime vuotta katsoa, kun korkotaso on noussut parikin prosenttiyksikköä pohjiltaan.
80 prosenttia veloista on 20 prosentilla velallisista - kai.
4. Talous viilenee. Yhdysvalloissa kaiken on kruunannut talouden hiipuminen ja työttömyyden kääntyminen nousuun, mikä on johtanut moniin pakkomyynteihin ongelmiin joutuneissa perheissä. Suomen onni on ollut, että työllisyystilanne on koko ajan parantunut viime kuukausiin asti.
Suomea kuitenkin kiusaa eurooppalaisittainkin epätavallisen voimakas inflaatio. Elinkustannukset kasvavat niin raipakkaa vauhtia, että kallistuneen asuntolainan pulittaminen voi tehdä monilla tiukkaa.
Kuka tietäisi?
Ongelma on, että ilmiöön on vaikea päästä numeroiden tasolla käsiksi. Se tiedetään, että suomalaisten velkaantumisaste on kasvanut jo reilusti yli 100 prosenttiin ja että asuntolainakanta on kuudessa vuodessa yli kaksinkertaistunut 66 miljardiin euroon. Myös kulutusluotot ovat samassa ajassa tuplautuneet noin 12 miljardiin euroon.
Mutta sitä ei tiedä kukaan, kuinka monella tulot kattavat hyvin kasvaneet lainakustannukset ja kuinka monella tekee tiukkaa.
Puolet suomalaisista on velattomia. Heillä ei ole ongelmia ole.
Julkisuudessa on usein esiintynyt arvio, että 80 prosenttia veloista on kasautunut 20 prosentille velallisista: he vaikuttaisivat olevan suurin riskiryhmä. Mutta tämä arvio näyttää olevan vain näppituntuma - mikään julkinen tilasto ei tarjoa näkymää siihen, mitkä ihmisryhmät ovat eniten velkaantuneita ja miten heillä on varaa selvitä veloistaan.
Sitten on vielä hajauutisia lehdissä siitä, miten pankit neuvottelevat asuntolainoja uusiksi ja miten velkaneuvontojen palvelunumerot tuuttaavat varattua. Hälyttäviä signaaleja, mutta niistäkään ei voi päätellä oikeastaan mitään mahdollisten ongelmien laajuudesta.
Arkielämän tasolla on selvä yhtälö, että jos olet korviasi myöten veloissa ja tulosi alkavat pienentyä, jossain vaiheessa siitä seuraa ongelmia - joku tulee kyselemään rahojen perään, ja sitten ei paljon naurata. Se mikä pätee arkielämässä, pätee kansantaloudenkin tasolla. Se on vain ajan kysymys.
Vastaukset 4
Vanhimmat
asuntoa ostaa...
Huokaus,siinä sitä on idiooteilla maksettavaa!
Vouti huhuilee postiluukusta?
Tietääkseni minulle riittää,yksi velaton asunto?
Ja tässä on sitten kolme pahaa kolme virhettä, mitä (kuplahinnalla ostanut)asunnonostaja voi tehdä.
Kun korkotaso oli historiallisesti matalin mitä se Suomessa koskaan on ollut, asunnonostaja hakiessaan lainaa on otaksunut:
1) Vallitsevan korkotason pysyvän samana koko laina-ajan. "Kun ollaan eurossa, niin ei nähdä korkeita korkoja!"
2) Otaksui, että hinnat nousevat koko ajan. "90-luvun lama oli sellainen kerran 100 vuodessa tapahtuva poikkeus!"
3) Kysyi itseltään vain yhden kysymyksen: "KUINKA SUUREEN LAINAAN ON MEILLÄ VARAA, ETTÄ LYHENNYSTEN JÄLKEEN ON RIITTÄVÄSTI VARAA MUUHUN ELÄMISEEN?". Mitä suuremman lainan saa, niin sitä paremman kodinhan voi ostaa!
Mikäli lainanottaja luuli, että 1) ja 2) pitävät paikkansa ja niiden perusteella arvioi 3):n, on tällainen kotitalous nyt todella pulassa. Nimittäin kohdassa 3) piilee se todellinen ongelma: aina otetaan lähes tappiin asti lainaa. Riskiä ei yksinkertaisesti ymmärretä. Jos lainaa saa halvemmalla, otetaan vain sitten isompi laina (jotta saadaan sitä tilaa muksuille ja vaimolle ja asunto/rivari/omakotitalo hyvältä paikalta).
Ja todellinen soppa on valmis. Siihen lisää vain pakottava syy myyntiin (työttömyys, aviero, sairastuminen), niin tilanne on todella paha.
Mutta samalla pitää huomata toinen asia: Ainoastaan näin ajatelleena, on kusessa. Ja valtaosa asunnon ostajista ei ole tässä liemessä.
Mikäli lainanottaja on laskeskellut, että varat riittävät myös huomattavasti korkeampiin korkoihin, niin eipä ole hätää (vaikka asuntojen hinnat puolittuisivat)!