Vielä keväällä kaikki meni hyvin. Valmistuin kauppiksesta kolmoistutkintoon, hain oikeustieteelliseen ja läksin heinäkuussa armeijaan. Sitten alkoi vastoinkäymiset kasaantua. En päässyt oikeustieteelliseen ja sairastuin armeijassa niin että jouduin keskeyttämään. Nyt olen ollut pari kuukautta vailla työtä tai opiskelupaikkaa kun minut armeijasta kotiutettiin. Laskuja kertyy enemmän kuin pystyn maksamaan ja säästöt menevät nopeammin kuin saan rahaa. Ennen armeijaa työskentelin vanhempien yrityksessä, senttiäkään en ole silti palkkaa saanut vaikka on luvattu. Nyt sanotaan vain hae töitä ja unohdetaan se että olen tehnyt töitä heille palkatta.
Minulla on yo-merkonomin paperit. Vanhempani elättelevät suuria toiveita, että hakisin pankkiin töihin. Kotikaupungissani ei kuitenkaan ole edes pankkialan työpaikkoja vapaana ja vaikka olisi, ovat vaatimukset kovemmat kuin minun koulutus ja kokemus. Toisekseen, minua ei edes rahoitusala kiinosta, eikä mitkään muutkaan merkonomin hommat, etenkään kun tietää kuinka vaikeaa on töihin päästä. Ainoa mitä haluaisin elämässäni on päästä oikeustieteelliseen.
Työkkärissä on minulle sanottu melkein suoraan, että minun on lähees mahdotonta päästä mihinkään töihin ja kehotettu jatko-opiskelemaan tai jos on valmiuksia, hakea starttirahaa ja alkaa oma yritys.
Omaa yritystä kykenisinkin pyörittämään. Ainoa este vain on uskon puute, koska jos edes ääneen harkitsen omaa yritystä niin vanhempieni vastaus on, "et sä mitään osaa ja ei susta ole yrittäjäksi". Jatko-opiskelemaankaan en ihan heti pääse, koska seuraava yliopistohaku on vasta keväänä.
Tällä hetkellä tuntuu että olen saanut kohdata liikaa epäonnistumisia ja tehnyt liikaa vääriä valintoja. Merkonomin koulutus yhdistettynä lainopilliseen osaamiseen olisi avannut ovet mihin vain työmarkkinoilla. Nyt minulla on kuitenkin vain merkonomin paperit, kun en ole yliopistoon päässyt. Suurin virhe minkä olen tällä hetkellä tehnyt on, että läksin kauppikseen. Valinta olisi ollut hyvä jos pääsisin yliopistoon, mutta kun en ole päässyt, on asia sama kuin minulla ei olisi ammattia ollenkaan.
Jos vain olisin osannut valita asiat toisin, ei tarvitsisi olla nyt työtön. Ja jos olisin hoitanut opiskeluni huonommin, ei kukaan asettaisi mitään suuria positiivisia illuusioita työurastani ja saisin tehdä mitä haluan ja mikä on oikeasti mahdollista.
Minulla on yo-merkonomin paperit. Vanhempani elättelevät suuria toiveita, että hakisin pankkiin töihin. Kotikaupungissani ei kuitenkaan ole edes pankkialan työpaikkoja vapaana ja vaikka olisi, ovat vaatimukset kovemmat kuin minun koulutus ja kokemus. Toisekseen, minua ei edes rahoitusala kiinosta, eikä mitkään muutkaan merkonomin hommat, etenkään kun tietää kuinka vaikeaa on töihin päästä. Ainoa mitä haluaisin elämässäni on päästä oikeustieteelliseen.
Työkkärissä on minulle sanottu melkein suoraan, että minun on lähees mahdotonta päästä mihinkään töihin ja kehotettu jatko-opiskelemaan tai jos on valmiuksia, hakea starttirahaa ja alkaa oma yritys.
Omaa yritystä kykenisinkin pyörittämään. Ainoa este vain on uskon puute, koska jos edes ääneen harkitsen omaa yritystä niin vanhempieni vastaus on, "et sä mitään osaa ja ei susta ole yrittäjäksi". Jatko-opiskelemaankaan en ihan heti pääse, koska seuraava yliopistohaku on vasta keväänä.
Tällä hetkellä tuntuu että olen saanut kohdata liikaa epäonnistumisia ja tehnyt liikaa vääriä valintoja. Merkonomin koulutus yhdistettynä lainopilliseen osaamiseen olisi avannut ovet mihin vain työmarkkinoilla. Nyt minulla on kuitenkin vain merkonomin paperit, kun en ole yliopistoon päässyt. Suurin virhe minkä olen tällä hetkellä tehnyt on, että läksin kauppikseen. Valinta olisi ollut hyvä jos pääsisin yliopistoon, mutta kun en ole päässyt, on asia sama kuin minulla ei olisi ammattia ollenkaan.
Jos vain olisin osannut valita asiat toisin, ei tarvitsisi olla nyt työtön. Ja jos olisin hoitanut opiskeluni huonommin, ei kukaan asettaisi mitään suuria positiivisia illuusioita työurastani ja saisin tehdä mitä haluan ja mikä on oikeasti mahdollista.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jos epäonnistumista on jatkunut jo kauan ei onni ole kaukana.
tai: sade ei jatku ikuisesti. sateen lakattua aurinko paistaa.
jos ajattelee optimistin näkökulmasta asiat muuttuvat paremmiksi.
Ajattele hyviä asioita, huomista. Ei se huono aina sinua vainoa.
Sanoit, ettei kotikaupungissasi ole oman alan töitä tarjolla. Oletko tutkinut naapurikuntien tilannetta? Ehkäpä sieltä löytyisi sinulle sopiva paikka. Ja mitä työnhakuun tulee, niin aina kannattaa yrittää. Olet vielä nuori, lähes vastavalmistunut, ei kukaan odotakaan, että sinulla olisi valtavasti työkokemusta.
On aivan sama mistä kaupungista viitsin töitä katsella. Minä olen nuori mies ja merkonomi-koulutus, niin työelämä ei paljon minua tarvitse. Työelämässä valtaa pitävät vanhat miehet koulutetut nuoret miehet leimataan aina työnhaussa pyrkyreiksi, jotka uhkaavat yletä ja syrjäyttää vanhat miehet, perustaa kilpailevan firman tai siirtyä kilpailijan palvelukseen vieden arvokasta tietotaitoa. Kaupanala ei ole mikään nuoren miehen ammatti.
Niin kuin tuossa alussa sanoin, käytännössä minulla ei ole ammattia ja kun on jo 20-vuotta ikää eikä työkokemusta, ei ole järkevää kouluttautua millekään ihan muulle alalle enää.
eh, valmistuit kauppiksesta ja sulla on merkonomin paperit? Muuten hyvä mutta kauppakorkeakoulusta valmistutaan tradenomiksi.
mulla vähän sama juttu mutta ei se ole vaarallista. elämää tämä vaan on.