haluaisin jonkinlaista kommenttia...kai kannustusta jatkamaan tai jotain...
vuosia elin yksin häpeillen ja yrittäen unohtaa,niin sitten osaksi onnistuinkin sulkemaan pois mielestä hyväkskäyttäjän ja kaiken tapahtuneen.se onnistui, mutta elämäni jatkaminen ei. kärsin pahasta masennuksesta ja monista muista psyykkisistä ja fyysisistä oireista.viime vuoden aikana olen sen verran ryhdistäytynyt että olen hakenut itselleni ammattiapua.nyt kuitenkin nuo tapahtumat palaavat mieleeni jos mahdollista niin tuskaisempina kuin silloin kun ne tapahtuivat. en kykene juuri muuta ajattelemaan. tunnen jatkuvaa ahdistusta,häpeää,pettymystä ja vihaa.muusta elämästäni ei tule mitään,läheisenikin kaikkoavat kun työnnän heitä syrjään pystymättä selittämään.olen jatkuvasti myös ärtynyt jokaiselle.ymmärrän että tämä on nyt läpikäytävä mutta kun olisi niin paljon helpompi vain unohtaa.auttakaa,kertokaa kokemuksistanne että saan voimia jatkaa taistelua.nyt tuntuu että voimat ovat loppu.
vuosia elin yksin häpeillen ja yrittäen unohtaa,niin sitten osaksi onnistuinkin sulkemaan pois mielestä hyväkskäyttäjän ja kaiken tapahtuneen.se onnistui, mutta elämäni jatkaminen ei. kärsin pahasta masennuksesta ja monista muista psyykkisistä ja fyysisistä oireista.viime vuoden aikana olen sen verran ryhdistäytynyt että olen hakenut itselleni ammattiapua.nyt kuitenkin nuo tapahtumat palaavat mieleeni jos mahdollista niin tuskaisempina kuin silloin kun ne tapahtuivat. en kykene juuri muuta ajattelemaan. tunnen jatkuvaa ahdistusta,häpeää,pettymystä ja vihaa.muusta elämästäni ei tule mitään,läheisenikin kaikkoavat kun työnnän heitä syrjään pystymättä selittämään.olen jatkuvasti myös ärtynyt jokaiselle.ymmärrän että tämä on nyt läpikäytävä mutta kun olisi niin paljon helpompi vain unohtaa.auttakaa,kertokaa kokemuksistanne että saan voimia jatkaa taistelua.nyt tuntuu että voimat ovat loppu.
Vastaukset 5
Vanhimmat
On paljon ihmisiä, joilla on vakava sairaus tai heillä on ulkonäössään todella jotain erikoista, että kumppanin löytäminen on vaikeaa. Toiset sanovat, että vanheneminen on peestä eikä siinä ole mitään hyvää.
Jos ajattelisit, että sinun tapauksessasi kaikki on vain päässäsi. Sinussa ei ole mitään vikaa.
kiellän kaiken koko ajan
Asiat tulevat usein pintaan vaikka kuinka jo kuvitteli että sai kaiken haudattua niin syvälle ettei niitä voi enää muistaa.
En tiedä pääsekö siitä koskaan yli
Minulla ainoa asia on että pitää jatkaa esiripun pitämistä. Luoda sukulaisille kuvaa kuinka hyvin kaikki ovat.
mietin usein kuinka kauan oikeasti jaksan
Tuleeko jossain vaiheessa vielä täys romahdus
itselläni menee nyt suht tasaisesti mutta voi milloin vaan tulla muistoja ja silloin oot taas ihan pohjalla samantien. Se on vaan niin kavala
Meitä on muitakin
en tiedä mitä muuta sanoa, koska tiedän mitä koet ja tiedän kuinka petollista ja masentavaa se on.
Elä menetä toivoa rakas ystävä, sinä olet arvokas..
http://www.tv7.fi/
http://www.kotisatama.net/fi/rukous/
Hienoa, että olet jaksanut hakea apua. Terapia kestää aikansa ja on hetkittäin rankempaa kuin "kotikonstein" koittaa unohtaa. Ajan mittaan se on kuitenkin huomattavasti paljon parempi vaihtoehto. Ymmärrän, että läheisille kertominen voi tuntua mahdottomalta. Ensinnäkin sitä tahtoo suojella niitä jotka välittää ja ajattelee itse jaksavansa paremmin. Toisaalta kaikki eivät edes kestä kuulla tällaisia asioita, koska tuntevat itsensä niin avuttomiksi.
Voimaa ja jaksamista. Nykyään on tullut uusia terapioita, joilla näitä asioita voi läpikäydä.
asiasta lisää tietävät mm. tukinainen
ja raiskaustukikeskus
Minut raiskattiin 22vuotta sitten 16 vuotiaana.
Minäkin sain pidettyä asian taka-alalla 20vuotta. Nyt se palaa mieleen päivittäin,tulee uniin ym. Olen kirjoittanut, puhunut ja muutenkin kä´sitellyt asiaa. Minä uskon, että kun sitä tarpeeksi käsittelee kaikin mahdollisin keinoin niin se ajastaan hellittää. Nyt tuntuu kyllä todella pahalta. Voimia sinulle.