Mahtavimpia tanssikokemuksia? Onko totuus se, että oma nykyinen elämänkumppani on se paras tanssikumppani vai ehkäpä joku uusi tuttavuus on tehnyt vain muutaman kappaleen aikana ikimuistoisen vaikutuksen?
Mitä itse olen vuosien mittaan lavoja kierrellyt, en ole koskaan kokenut sellaista tanssikokemusta kuin tänä kesänä. Heinäkuussa minua tuli hakemaan nuori herrasmies eräällä Etelä-Savon lavalla ja lennätti minut pilviin olemuksellaan ja erinomaisella tanssitaidoillaan. Todella tanssikulttuuriin perehtynyt mies vielä opetti minulle paljon uusia askeleita ja kuvioita näihin perustansseihin, mikä hämmästytti vielä enemmän. Mikäs siinä oli olla vietäessä, kun oli niin hyvä opettaja ;) Taisin todella ymmärtää tuon illan jälkeen "Tanssitaivaassa"-termin merkityksen.
Mitä itse olen vuosien mittaan lavoja kierrellyt, en ole koskaan kokenut sellaista tanssikokemusta kuin tänä kesänä. Heinäkuussa minua tuli hakemaan nuori herrasmies eräällä Etelä-Savon lavalla ja lennätti minut pilviin olemuksellaan ja erinomaisella tanssitaidoillaan. Todella tanssikulttuuriin perehtynyt mies vielä opetti minulle paljon uusia askeleita ja kuvioita näihin perustansseihin, mikä hämmästytti vielä enemmän. Mikäs siinä oli olla vietäessä, kun oli niin hyvä opettaja ;) Taisin todella ymmärtää tuon illan jälkeen "Tanssitaivaassa"-termin merkityksen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kyllä vain Tanssitaivaan olen löytänyt minäkin.. :-)
Eräissä Syke-tansseissa tanssin ko. orkesterin kauneimmat hitaat aivan taivaallisen tanssittajan käsivarsilla. Se oli suorastaan täydellistä. Kun vielä tanssittajani totesi saman kappaleiden päätteeksi, olin iloinen (hmm..) samojen tunteiden ja tuntemusten kohtaamisesta!
Olen tätä asiaa miettinyt paljonkin, koska tästä jäi meidän välille selkeästi jonkinasteinen flirtti, joka säkenöi edelleen ja jota ei aiemmin ollut kuitenkaan ollut. :-)
Mutta nämä hetket ihanan tanssittajan käsivarsilla kantavat keveästi arkisen puurtamisen yli.. :-)
Samalle saitille koin itse myös tänä kesänä kyseisen orkesterin keikalla samaisen tunteen ja ilmaisin sen myös daamilleni
Eri yhteyksissä on tuotu esiin seikka että naiset saavat tansillisesta liikunnasta ja toisen läheisyydestä irti paljon enemmän mielihyvää kuin keskivertomiehet. Tanssin aistillisuus on ikään kuin enenmmän verissä kuin miehillä. Senhän huomaa jo kuinka naiset kansoittavat erilaiset iltaopistojen tanssikurssit ja tunnit bailatinosta jazz-balettiin. Johtuneeko erilaisesta aivojen rakenteesta.
Kyllä paljon tanssia harrastavalla miehelläkin voi olla samanlaisia kokemuksia. Toisaalta meistä miehistä löyty paljon, erittäin huomattava osa sellaisia, jotka eivät ole "vain tanssimassa". Tanssiminen saattaa olla vain keino päämäärän saavuttamiseksi. Eihän siinäkään välttämättä mitään pahaa ole, jos enemmän miehiä saadaan mukaan tanssimaan.
Tanssitaivaaseen kuuluu muutakin kuin pelkkä tanssi.
Myös tanssinjälkeinen yhdessäolo.
Vaintanssimiehet voivat olla vaintanssimassa.
Muut ovat myös seuraahakemassa. Kuka yhdeksi illaksi, kuka loppuiäksi.
Pelkkä tanssiminen ei riitä.
Mutta voihan sitä mustasukkaisia aviomiehiä rauhoitellakseen sanoa olevansa vaintanssimassa.
Varmasti meistä löytyy joka lähtöön. Niin miehissä kuin naisissakin. Jokainen tehköön omat johtopäätöksensä kokemustensa mukaan.
Mikä lieneekään sitten onnistumisprosentti näillä "ei vain tanssimassa" olevilla miehillä. Vai onko niin että hyvää kannattaa pyydystää vaikkei koskaan saisikaan. Onhan siinä tietysti joillekin hyvä porkkana tanssimassa käymiselle. Silti voi kun flaksi ei käy aina sanoa, ettei nyt tosissaan ollutkaan.
Toisinpäin; "ei vain tanssimassa" olevilla naisilla saattaa olla hyväkin flaksi. Eri asia on, löytyykö kriteerit täyttäviä ehdokkaita ollenkaan.
Tuosta mustasukkaisten aviomiesten olemassaolosta en mene kyllä takuuseen. Samoin heidän rauhoittelustaan.
"Tanssitaivaaseen kuuluu muutakin kuin pelkkä tanssi.
Myös tanssinjälkeinen yhdessäolo."
- ei kyllä minun kohdallani vaadi tuota tanssin jälkeistä yhdessäoloa, silla se on sitten ihan eri asia.
Tanssitaivaaseen pääsy vaatii tietynlaista jännitettä sen taitavan tanssin lisäksi. Oma pitkäaikainen pari on siihen liian tuttu. Suhteen alkuvaiheessa voi sinne taivaaseen päästäkin, mutta myöhemmin tunne väljähtyy.
Parhaimmat ja tunteikkaimmat tanssihetket saan oman vaimon kanssa tanssiessa! Toisten kanssa tanssiminen on suorittamista ja yrittämistä, vaimon kanssa kaiken muun voi unohtaa!
Tähän tosin varmaan vaikuttaa sekin, että tapasin vaimoni aikoinaan juuri tanssilavalla, vuosien sinkkuna tanssimisen päätteeksi...
Oman kumppanin kanssa tanssi ei suju. On yritetty, uudelleen ja uudelleen, mutta vain paha mieli tulee.
Kuin kivirekeä kuljettaisi. Ehkä hän jännittää liikaa ja siksi tanssi ei suju.
Ukkomiehenä käyn tanssimassa lavoilla, silloin kun luvan saan lähteä omille teilleni.
Olen innokas tanssia. Tanssin koko illan, naisia jatkuvasti vaihtaen.
Aina välillä löytyy naisia, joiden kanssa tanssiaskeleet sulautuvat toisiinsa. Se on yhtä liitelyä - nautinto on suuri molemmin puolin.
Mutta koska pyrin olemaan uskollinen aviomies - niin en anna tilanteen kehittyä pitemmälle, vaikka se välillä vaikeaa onkin.
Illan loputtua tulee aina vähän ontto olo.
Lähdettyäni yksi kotimatkalle.
Olisihan se taivaallista lähteä tanssien jälkeen
jatkoille, taivaallisesti tanssivan naisen kanssa.
Jatkoille vaan ja sitten kotiin ja suut suppuun. Ei taida tämä kansakunta voida yhtään paremmin vaikka miten hurskastelisi.
ole ontto olo? Veikkaan, että vielä suurempi henkinen morkkis.
Olen 40-vuotias mies, ja harrastanut paritanssia säännöllisesti vasta viime tammikuusta lähtien. Ensimmäinen tanssitaivas-kokemukseni taisi olla, kun löysin kropastani rumba-lantion. Sitä onnistumisen ja löytämisen riemua ei oikein voi kuvailla niille, jotka eivät tanssia harrasta.
Viime aikoina olen saanut lisää jalat alta -kokemuksia mm. hitaassa valssissa ja fostrotissa. Ne ovat niitä hetkiä, kun senhetkisen parin kanssa tuntuu kaikki natsaavan, kemiat niin kuin fyysiset askeleetkin. Upeita tunteita.
Vaikka olenkin sinkku, pyrin silti pitämään nämä tanssifiilikset erillään muusta seurustelusta. Täytyy kyllä sanoa, ettei se aina helppoa ole, sillä tanssitaitoisella supliikkimiehellä näyttäisi olevan vientiä lavan ulkopuolellekin...mutta toistaiseksi janoan lähinnä lisää mahtavia tanssikokemuksia!
osa helkkarin komeitten herrain ja todella upeitten daamien sekä tietenkin kuriositeettina mainittuna melko komeittenkin herrain kohtaamisista tapahtuu etenkin näitä nuorten- ja vanhaintanssipiirejä tarkasteltaessa nimenomaisesti nuorten tahi vanhain tanssimoissa. Noissa kohtaamisissa tapahtuu sinänsä toki hyvinkin hirvittäviä nuorten- ja vanhaintanssionnettomuuksia: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että varsinkin nuo melko komeat herrat monasti loukkaantuvat varsin pahoin, kun daameja herrain kesken komialla joukolla kilvan haetaan: edelleenkinhän on erittäinkin pitkälti niin, että monastihan siinä kaikeksi nuorten- ja vanhaintanssikukkuraksi joku täysin tuntematon, helkkarin komea herra jo pokkaa sitä todella upeaa daamia, ennen kuin se melko komea herra edes niin väittämällänsä varsinaisella nuorten- tahi vanhaintanssivuorollansa sille pokkauspaikalle kunnolla ehtii. Juuri tälläisten sekä nuorten että vanhain tanssitapausten vuoksi monet melko komeat herrat mitäilmeisimminkin ovat hyvin masentuneita, joten toisinansa nuo toinen toistansa juonikkaammat daamit lupaavat kenties myöhemmin asettua takaisin hakuriviin juuri noita melko komeitakin herroja kujeilevalla silmällänsä pitäen.
http://www.geocities.com/vaino.harha/TheGoodTheBadAndTheUgly.asx
Tuosta huolimatta melkein aina siihen ikään kuin nuorten- ja vanhaintanssillismystillisesti ehtii joku helkkarin komea, melko nuorten- ja vanhaintanssitaidoton herra ja monesti ainakin joitain sen jälkeisistä nuorten- ja vanhaintanssikohtauksista näytellään sen todella upean daaminkin toimesta buffetissa jäitten ja lantrinkienkin seurassa. Muutoinkin sen helkkarin komean herran nuorten- ja vanhaintanssityyli noudattelee Cosbymäisen vähäeleistä tyyliä, johon kuuluu rutkasti nuorten- ja vanhaintanssitunnelmaa keventävää sekä nuorten- että vanhaintanssidialogia, aavistuksenomaisia hapan-eeroja ja joskus ällistyttävän tarkkoja perusaskelikkoja ja tiukkoja ja keveitä ja silti niin päämäärätietoisia lähi- ja kauko-otteita daamista ja huomionarvoista on, että kahden tahi neljän ensimmäisen tahdin aikana ei oteta askeltakaan, sillä se herra haluaa ensin kuulla, tuleeko sieltä mystillistä piittiä. On toki totta, että siinähän on tarkkaanottaen dialogissa varsinkin alun jäljestä enänpi kyse monologista, sillä eihän sellaiselta helkkarin pitkiä ripsiään räpsyttelemään innostuneelta todella upealta daamilta ainakaan niin komea herra koko loppunuorten- ja -vanhaintanssi-iltana montaakaan puheenvuoroa saa. //fi.wikipedia.org/wiki/Hyvät,_pahat_ja_rumat
Aidon Vainon digitaalinen allekirjoitus:
www.geocities.com/vaino.harha/VahaTiedote.htm
herra toisaalta saattaa joskus etenkin nuorten- ja vanhaintanssiluppoaikanansa ja sinänsä toki ilmankin erittäinkin sekavine tunteinensa salaa mielessään minimissänsä hieman tahi edellisnuorten- tahi -vanhaintanssi-illan ja sen äärimmäisenkin pitkälti jälkeistä tapahtumista, joista kirotun hatarienkaan mielikuvajaisten lisäksi ei mitään varsinaista havaintoa ainakaan po herralla itsellään olisi, mikäli aika monien – ja todettakoon hirvittävien sekä nuorten- että vanhaintanssiväärinkäsitysten välttämiseksi, ettei niitä nuorten tahi vanhainkaan tanssikäytännössä millään niin montaa siellä olisi yhteensäkään voinut olla, sillä olisihan se ollut sekä nuorten- että vanhaintanssitilastollisesti tarkasteltuna aikamoinen sattuma, mikäli kaikki herran ex: ät olisivat osuneet samana nuorten- tahi vanhaintanssi-iltana samaan tanssimoon – ex: ien mitäilmeisimminkin kiusallisen seikkaperäiset mm tekstiviestisilminnäkijäkertomukset eivät ”aamutuimaan” tukkisi sen helkkarin komean herran mobiiliviestimien muistikortistoja, riippuen maksimissansa vähän enemmänkin melko huolestuneena pohdiskella, mahtaisikohan vielä kerran, jos oikein yrittäisi ryhdistäytyen joko nuorten- tahi vanhaintanssitapojansa kohentaa, jostain todella upea daami ällistyttävänkin pitkiä ripsiänsä räpsytellen ilmestyä, vai olisiko herran kenties syytä vähän aikaa hieman matalenpaa sekä nuorten- että vanhaintanssiprofiilia pidellä:
Nythän on hyvinkin pitkälti niin, että varsinkin melko onnistuneen nuorten- ja vanhaintanssiprofiilin madalluksen jäljestähän se herra voisi jälleen melko huoletta nuorten- tahi vanhaintanssia aamunkoittoon ja uskotella ohikiitävän hetkisen itsellensä, että niitten ällistyttävänkin pitkien ripsien alituisen räpseen takana olisi jotain muutakin kuin sitä yhtä ja samaa kutenesimerkiksi aitojen nuorten- tahi vanhaintanssitunnelmain himoja.
http://www.geocities.com/vaino.harha/Carnival.asx
Aidon Vainon digitaalinen allekirjoitus:
www.geocities.com/vaino.harha/VahaTiedote.htm
se oma puoliso on paras! Mutta tänä kesänä oli yksi kolmesta vieraasta miehestä joka vei taivaisiin... huoh! Joskus, näemmä TODELLA harvoin minun kohdallani (15 vuoden aikana) askeleet osuvat niin hyvin yksiin jotta tuntuu kuin liitelisi ja sitä tanssia voisi jatkaa loputtomiin!
Tuntuuko tällaisen miehen ja hurmaavan tanssiviejän kohdalla siltä, että voisit antautua jopa hetkelliselle, yhden yön uskottomuudelle? Varsinkin jos tietäisit, ettet jäisi siitä kiinni eikä miehesi saisi tietää?
Voisiko näistä kommenteista siis päätellä, että useimmat mahtavat tanssikokemukset sisältävät niin paljon intohimoa, että syntyy kiusaus pettää jopa kumppaniaan? Mene ja tiedä, itsellä ei ole tällaisesta tilanteesta kokemusta. Johtuu varmaan osittain siitä, että harrastan tanssia nimenomaan vain tanssin itsensä vuoksi ja että saisin kokea ikimuistettavia tanssikokemuksia. (Tai niin ainakin itselleni uskottelen) Ehkä todellisuudessa vieläkin uskon siihen, että eteeni ilmestyisi sellainen tanssitaitoinen, kaikkien aikojen prinssi, joka todella lennättäisi minut tanssitaivaaseen.
Hyviä kokemuksia on siis ollut runsaasti, mutta ehkä se todellinen helmi vielä puuttuu. Ja luulen, että omalta kohdaltani voin saavuttaa sen vasta silloin jos todella tunnen jotakin enemmän, kuin vain tanssin taikaa.
Kun kaksi hyvää tanssijaa kohtaa ja samaan aikaan soi hyvä musiikki niin silloin liidellään vaikka kuinka korkealla.