Yksinhuoltaja ja Tays

sinua kohdeltiin huonosti?

Olen pahoillani koko henkilokunnan puolesta.

Itse työskentelen synnärillä, ja olen yh-äiti. Joten olen henkilökohtaisesti pahoillani toisten työkavereitteni ja siellä muitakin työtätekevien puolseta.

Koskaan ei voi tietää koska joutuu yh-vanhemmaksi.

Toivon sinulle hyvää syksyä lastesi kanssa.

Kyllä Naistenklinikallakin vasta synnyttäneisiin äiteihin osattiin suhtautua vihamielisesti, varsinkin jos oli sektiopotilas. Mutta ne vihamieliset olivat Huom! keittiön henkilökuntaa, eivät hoitajia tai lääkäreitä. Tuntui olevan ylivoimaisen vaikeata kantaa YHDEN KERRAN ruokatarjotin ihan huoneeseen asti, kun juuri leikattuna en itse saanut mitään kantaa. Oli naama niin norsunv:lla kuin olla voi ja vielä piti ääneenkin urputtaa. Onneksi olin saanut terveen ja potran pojan, enkä jaksanut moisia urputuksia kauan noteerata. Ehkä sinäkin herkässä mielentilassasi otit liian raskaasti?

Synnytin lapseni yksin toistakymmentä vuotta sitten. Sain mielestäni rittävästi tukea sekä neuvolakäynneillä koko raskauden ajan että sairaalassa synnyttäessäni ja sen jälkeen. Henkilökunta oli mukavaa, huumorintajuista ja kiireestä huolimatta pitivät meidät oikein hyvänä.

Mistä tuo mainitsemasi asenneongelma voisi johtua ja miten se sitten ilmeni? Itse olen pahimmat vastoinkäymiset tällä saralla saanut osakseni toisten lasten äideiltä.

Jäi itselläkin hieman huono maku omassa sairaalassamme kun lapseni syntyi.

Onnellinen (nuori) äiti lykättiin omaan huoneeseen ettei vahingossakaan näkisi muita äitejä, jatkuvasti tultiin kysymään joko haluaisin jutella psykologin kanssa. Kun kotiin lähtö läheni, ilmoitettiin ettei vielä lähdettäisi mihinkään. Kysyessäni miksi, kätilö sanoi: "pitää harjoitella vielä vauvan hoitoa." Tähän lastenhoitaja totesi: "Kyllä vauvan hoito sujuu hienosti". Kätilö hädissään "jos sitten harjoiteltaisiin vaikka imetystä vielä!" Itkettyäni varmaan tunnin verran (kyllä, sairaalan seinätkin voivat kaatua päälle jos olet sielä kaiken kaikkiaan viikon jo maannut verenpaineen takia) saimme luvan lähteä. Mielenkiintoista olisikin nähdä paperini mitä kaikkea ovat minusta ja vauvasta sinne kirjoitelleetkaan... :(