parhaat vuotesi?

Näin jo ehtoopuolella voin sanoa joka kauden elämässäni olleen parasta aikaa: Lapsuuteni isossa perheessä oli tapahtumarikasta ja henkisesti virikkeellistä. Ei nyt ehkä raharikasta, mutta olipa kekseliäisyys, tekeminen, leikit ja vaatteetkin kotikutoisia ja parasta oli suvun lämmin kanssakäyminen. - Koulussa ja työelämän alussa oli myös mukavaa ja ihan kuin aurinko olisi aina paistanut. Oman perheen kanssa toimiessa oli ainainen kiire, mutta onnea ja hyvinvointia riitti. Rakkauttakin on riittänyt punaisena lankana elämässä. Nyt on onnea edelleen nähdä lasten ja lastenlasten pärjäävän ja tulemme edelleen hyvin toimeen ja nautimme toistemme läsnäolosta aika ajoin. - Näin vanhana on ihanaa, kun saa olla terve ja on oma rauha, kyllä mielellään hymyilen iloisesti ventovieraillekin.

Kun pääsin armeijasta 21-vuotiaana, oli lyötävä työvaihde päälle. Huoleton aika oli takanapäin.

Mutta silloin se parasta on ollut, kun se tuskaa ja vaivaa on ollut. Sekin aika niin.

Kuten myös sinun onnellisin aikasi, joka alkaa pian kun olet laittanut minulle osoitteesi!

niin tuntuu, että elämän onnellisinta aikaa oli lapsuus ja nuoruus. Ei sittenkään. Se olikin työaika kaikkine haasteineen ja ponnisteluineen. Ei ollutkaan. Se onkin nyt, vaikka on kremppaa vaikka toisille jakaa, mutta on vapaus tehdä mitä mielii. Vai olisiko se vasta huomenna?