Huomasin taas vähän toipuneeni

Ihan tällainen pieni havainto vain yhdestä yksittäisestä asiasta, mutta pikkujutuistahan ne isot kokonaisuudet muodostuvat.

Olin menossa omaishoidon yhdyshenkilöä tapaamaan ja kun sosiaalitoimen vahtimestari ilmoitti kerroksen ja huonenumeron, minun ei tarvinnut enää toistaa niitä tai kirjoittaa numeroita muistiin!

Ilman muistiinpanoja en pärjännyt lapsen hoidollisen huostaanoton jälkeen, keskittymiskyky oli pelkästä huostaanoton järkytyksestä tipotiessään. Jos ei ole itse kokenut sitä, ei ymmärrä, että tuskatila voi olla niin voimakas, että lyhytkestoinenkaan muisti ei toimi kunnolla.

En tosiaan edes toistanut numeroita, vastasin vain "kiitos" ja samassa tajusin, miten suuri muutos edistymisen myötä on tapahtunut. Ehkä me toivumme siitä kauhukokemuksesta vielä joskus kumpainenkin...

Kannustukseksi vain muille samassa tilanteessa oleville:
Siitä toipuu kyllä, ajan kanssa, aina ei edistystä huomaa ja tunne, mutta eteenpäin menoa tapahtuu vähitellen, hitaasti ja varmasti.

Meidän kauhukokemuksesta tulee pian lapsen kotiutumisesta laskien 2 v 5 kk.
5219
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

alkaa lapsen toipumisen myötä. Kun näkee, että hän alkaa olla jaloillaan hirveistä kokemuksistaan, silloin alkaa myös vanhemman toipuminen.

Esim. viime sunnuntaina hän totesi äkkiä: "Äiti, minulla on ihan jouluinen olo." En voinut olla nauramatta, koska tajusin, mitä hän tarkoitti. Tunnelma oli ollut silloinkin koko päivän levollinen ja rauhallinen molemmilla.

Äänestä
  • Ennenkuin siitä ehti tointu, pistetiin seuraava päälle. Oli juuri sovittu kotilomat alkaviksi, ehdin olla pari päivää uudessa työpaikassa ja ilmoitettiin, että kotilomat perutaan. Tämäkin syy oli perusteeton, mutta anteeksipyyntöä ei edes tullut.

    Sitten taas aloitettiin toipumaan ja taas tuli tapaamisoikeudenrajoitus. Jos vielä jotain sellaista yrittävät, kun tämä on purkaantunut, myyn kaiken omaisuuteni ja tavarani ja palkkaan tämän maan parhaat lakimiehet avuksi. Enempää en kestä. Enkä kestä tätä huostaakaan, sen saavat purkaa, kiitos!

    Lapseni tointui vasta pitkän ajan kuluttua päästyään pois hdl:ltä, jonne häntä ei ikinä olisi saanut laittaa, se on niin hirveä paikka meidän molempien mielestä.

    Äänestä

  • Lapsen etu - tapetaan äiti kirjoitti:

    Ennenkuin siitä ehti tointu, pistetiin seuraava päälle. Oli juuri sovittu kotilomat alkaviksi, ehdin olla pari päivää uudessa työpaikassa ja ilmoitettiin, että kotilomat perutaan. Tämäkin syy oli perusteeton, mutta anteeksipyyntöä ei edes tullut.

    Sitten taas aloitettiin toipumaan ja taas tuli tapaamisoikeudenrajoitus. Jos vielä jotain sellaista yrittävät, kun tämä on purkaantunut, myyn kaiken omaisuuteni ja tavarani ja palkkaan tämän maan parhaat lakimiehet avuksi. Enempää en kestä. Enkä kestä tätä huostaakaan, sen saavat purkaa, kiitos!

    Lapseni tointui vasta pitkän ajan kuluttua päästyään pois hdl:ltä, jonne häntä ei ikinä olisi saanut laittaa, se on niin hirveä paikka meidän molempien mielestä.

    lapsi on sinne laitettu muka hoitoa saamaan.

    Myös päihdepuolelta on kuultu tosi huonoja uutisia, eikä hääviä ole heidän perhetyönsäkään.

    Äänestä

siis juttu oli että minulla on hervoton piereskelyhepuli
t. avaaja

Äänestä

Minä nimim. K&H kärsin lisäksi peräaukun kutinasta. Se tekee hulluksi ja kaadan käsidesiä kankkuvakoon, Kirvelee mutta hyvää tekee

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kauheasta huostaanotosta kirjoitti:

Ihan tällainen pieni havainto vain yhdestä yksittäisestä asiasta, mutta pikkujutuistahan ne isot kokonaisuudet muodostuvat.

Olin menossa omaishoidon yhdyshenkilöä tapaamaan ja kun sosiaalitoimen vahtimestari ilmoitti kerroksen ja huonenumeron, minun ei tarvinnut enää toistaa niitä tai kirjoittaa numeroita muistiin!

Ilman muistiinpanoja en pärjännyt lapsen hoidollisen huostaanoton jälkeen, keskittymiskyky oli pelkästä huostaanoton järkytyksestä tipotiessään. Jos ei ole itse kokenut sitä, ei ymmärrä, että tuskatila voi olla niin voimakas, että lyhytkestoinenkaan muisti ei toimi kunnolla.

En tosiaan edes toistanut numeroita, vastasin vain "kiitos" ja samassa tajusin, miten suuri muutos edistymisen myötä on tapahtunut. Ehkä me toivumme siitä kauhukokemuksesta vielä joskus kumpainenkin...

Kannustukseksi vain muille samassa tilanteessa oleville:
Siitä toipuu kyllä, ajan kanssa, aina ei edistystä huomaa ja tunne, mutta eteenpäin menoa tapahtuu vähitellen, hitaasti ja varmasti.

Meidän kauhukokemuksesta tulee pian lapsen kotiutumisesta laskien 2 v 5 kk.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu