Puhutaan menestystarinoista ja epäonnistumisista.
Mikä voidaan katsoa epäonnistumiseksi jos puhutaan transsukupuolisesta?
Avioero? Työttömyys? Väkivallan kohteeksi joutuminen? Masennus? Sosiaalinen eristyminen? Köyhyys?
Mikä voidaan katsoa epäonnistumiseksi jos puhutaan transsukupuolisesta?
Avioero? Työttömyys? Väkivallan kohteeksi joutuminen? Masennus? Sosiaalinen eristyminen? Köyhyys?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuossahan noita on. Kokonaisuutena voidaan kai sanoa, että jos elämä on prosessin jälkeen huonompaa kuin ennen ei olla kyllä onnistuttu.
Tarkoitushan on parantaa elämisen laatua.
Jokainen ei pysty kuitenkaan vaikuttamaan kaikkiin asioihinsa tai muutenkaan hallitsemaan elämäänsä. Avioero on enemmän sääntö kuin poikkeus, samoin se että kaikki sukulaiset ei hyväksy. Työpaikkakiusaamista esiintyy Suomessa jo muutenkin enemmän kuin muissa maissa.
Korjausprosessi tuskin auttaa urakehitystä kellään.
Onnistumista on se, että pystyy kääntämään osan vastoinkäymisistä omaksi edukseen. Siihen saattaa auttaa parantunut itsetunto.
Vain ensimmäinen kohta osui. Silti en pidä itseäni epäonnistujana, elämänlaatu on parantunut selvästi.
Puhun nyt transnaisista.
Läpimenemättömyys, ikuinen kolmanteen sukupuoleen joutuminen.
Olen tosin huomannut, että lähes kaikki vanhukset pitävät naisia miehinä (koska hoitajilla on usein housut ja me olemme pitkiä).
Kallis pattitilanne on se, että on käyty läpi korjaushoidot ja saatu tuollainen 12-vuotiaan ruumis, rinnat kuin itikanpistot ja vagina sellainen ettei siihen kukaan laillisessa iässä oleva voi työntää mitään.
Kliinisesti epäonnistumisen kriteerinä on "katuminen" kahden vuoden sisällä leikkauksesta. Näistäkin harva on "haluaa munat takaisin, apua, olen sittenkin mies"-tyyppiä. Moni on sellainen, ettei elämä kertakaikkiaan onnistu kun tulee turpaan jatkuvasti tai sitten on tavallista epäonnistuneempi leikkaustulos.
Oikeasti mahkut *menestymiseen* ovat minimaaliset, koska prosessi iskee päälle herkässä iässä. Jos lällinainen makaa siihen aikaan vaikka yhtä paljon hoitamassa anoreksiaansa, ei hänkään nouse, tai jos on masennus tai jokin muu suurempi ongelma, niin loppuiäksi on luvassa harmia perheen ja työelämän kanssa.
Tätä vain ei tahdota myöntää.
Mulla on taas omasta elämästäni sellaisia kokemuksia, että unohtaakseni transsukupuolisuuteni olen keskittynyt mm. opiskeluun ja työpaikkojen vaihtamisiin. Siten kompensoin vammaani. Ja tuli touhutuksi yhtä sun toista. Rakennetuksi muutama talokin.
Olen prosessin jälkeen rauhoittunut huomattavasti ja asettunut aloilleni.
Melkoisen samanlainen kuvio on minullakin. Sitä pahaa oloa yritti peittää kaikenlaisilla aktiviteeteilla, onneksi ne eivät keskittyneet alkoholiin, huumeisiin tms. Aina piti olla työntouhussa ettei murehtinut oloaan.
paskamummous ja rumuus
Kertoisitko mitä on paskamummous?
Rumuus taas on suhteellinen käsite, jota esiintyy myös kaikissa muissakin ihmisissä kuin transihmisissä.
Mielestäni loppuunviedyn korjausprosessin katuminen jälkeenpäin on selvin osoitus epäonnistumisesta. Kaikki muut ongelmat elämässä saattaa kuka tahansa kohdata ilman transsukupuolisuuttakin.