Ekaluokkalaisella pojallani on ollut nyt haluttomuutta lähteä kouluun ja iltapäiväkerhoon hyvin alkaneen alun jälkeen. Tänään kävin kurkkimassa koulun pihalla miten siellä menee, niin huomasin poikani seisoskelevan siellä yksinään.
Olen ollut open kanssa asiasta puheissa. Eli hän on luvannut seurata tilannetta ja laittaa lapsia ryhmätöihin jotka sitten voisivat tuoda apua tilanteeseen. Voiko lapsen asema ryhmässä enää muuttua, jos on saanut jo leiman että on jotenkin ulkopuolinen ? Koulua on jo kuitenkin mennyt useampi viikko. Olisiko pitänyt heti puuttua ? Minkälaisia kokemuksia teillä muilla on ?
Olen asian vuoksi tosi maassa, enkä pysty olemaan onnellinen jos lapseni ei voi hyvin. Onko vain kovetettava itsensä ja hyväksyttävä tilanne, lapsen rooli on ryhmässä mikä se on, eikä sille voi mitään ?
Olen ollut open kanssa asiasta puheissa. Eli hän on luvannut seurata tilannetta ja laittaa lapsia ryhmätöihin jotka sitten voisivat tuoda apua tilanteeseen. Voiko lapsen asema ryhmässä enää muuttua, jos on saanut jo leiman että on jotenkin ulkopuolinen ? Koulua on jo kuitenkin mennyt useampi viikko. Olisiko pitänyt heti puuttua ? Minkälaisia kokemuksia teillä muilla on ?
Olen asian vuoksi tosi maassa, enkä pysty olemaan onnellinen jos lapseni ei voi hyvin. Onko vain kovetettava itsensä ja hyväksyttävä tilanne, lapsen rooli on ryhmässä mikä se on, eikä sille voi mitään ?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lapsi voi olla ns vetäytyvä luonteeltaan tai sitten häntä on kiusattu koulussa. Tarkkaile tilannetta.
Pojasta huomaa heti koulusta tultua onko päivä mennyt huonosti. Ensimmäisinä viikkoina hän kertoi ettei ole kaveria ja että hän on yksin välitunnilla. Jossakin vaiheessa selvisi että hänen ns. paraskaveri on tyttö ja hän ei kehdannut meille vanhemmille vain kertoa. Tämän jälkeen me vanhemmat olimme kyllä riemuissamme ja tyttö on meillä käynyt kotonakin leikkimässä. Oli tosi ahdistavaa kun luulimme ettei hänellä ketään kaveria. Luulen että poikani on ainakin jossakin määrin valinnut "roolinsa" koska häntä ei palloleikit ja poikien väliset painit koskaan kiinnostanut. Ennemmin nysvää ja rakentelee jotain ja päiväkodissa sanoivat olevan ns.insinööri tyyppiä. Oppi varhain lukemaan ja taitava matematiikassa. Olemme paljon kannustaneet leikkeihin osallistumaan mutta pakottaahan ei voi. Harrastuksiin ollaan kuskailtu ja muutama mielenkiintoinen on löytynytkin. Vapaa ajalla muutamien poikien kanssa kyläilleet puolin ja toisin mutta hengenheimolaista ei ole vielä ehkä löytynyt.Noita harrastuksia kannattaisi miettiä jos sitä kautta kavereita löytyisi.
Sinulla on vielä hyvät mahdollisuudet vaikutta poikasi kautta hänen rooliinsa.
Olin itse koulussa tuollainen syrjään vetäytyjä. Syinä olivat se etten osannut tulkita toisten sosiaalista käyttäytymistä oikein hyvin lievän autistisuuden takia ja se, etteivät minua kiinnostaneet asiat kiinnostaneet ketään muita. Käyttäydyin muiden lasten mielestä oudosti (kun usein en ymmärtänyt heitä oikein, eivätkä he minua), puhuin heidän mielestään käsittämättömiä tai tylsiä asioita (esim. tiede juttuja) ja en arvostanut heidän arvostamiaan asioita.
Lapsesi itsetunto tarvitsee kohennusta, jotta hän kestää mahdollisen yksinäisyyden paremmin. Hanki harrastuspiirejä, joissa hän pääsee loistamaan kaltaisiensa seurassa. Pistä hänet sosiaalisiin tilanteisiin joissa hän joutuu oppimaan "ihmisten tavoille". Mieluiten koulupiirien ulkopuolelle, jotta mahdolliset selkkaukset eivät haittaa koulusuhteita. Hyvä itsetunto ja onnistumisen elämykset auttavat kestämään koulussa eteen tulevia vaikeuksia.
Lasten suhteet muuttuvat vielä moneen kertaan, eivätkä he osaa tietoisesti päättää jättää ketään porukan ulkopuolelle tuon ikäisinä, vaan ovat sangen ajattelemattomia. Ota yhteyttä opettajaan, jos tilanne ei muutu. Anna pojalle myös aikaa sekä neuvoja, että mitä hän voisi sanoa kavereille tai kysyä heiltä ja tule iloiseksi aina kun hän kertoo puhuneensa jonkun kaverin kanssa. Kannusta ja kerro, miten kavereina ollaan, ota myös selvää lähistöllä asuvista luokkakavereista, soittele heidän vanhemmilleen, kutsu kylään, vie yhdessä pelaamaan jalkapalloa tai keinumaan tai jäätelökioskille. Voit ihan hyvin olla itse mukana vielä pitkään näissä kaveriasioissa. Muista kuitenkin, että kaikille lapsille kaverisuhteet eivät ole ensimmäisellä sijalla tärkeysjärjestyksessä, kun elämänmuutos, esim. koulun aloittaiminen vie muutenkin niin paljon ajatuksia ja voimia.
Hyvin hän varmasti selviää, koska hänellä on vanhempi tukenaan, sitä en epäilisi ollenkaan.
Mielestäni ei pitäisi sanoa yksinäisyyden olevan "itse valittua", vaikka se johtuisikin lapsen omasta vetäytyvyydestä. Harvahan kuitenkaan haluaa olla yksin. Toisaalta on tärkeää, ettei luokkakavereita syyllistetä "yksin jättämisestä", jos vaikuttaa siltä, että lapsellasi on itsellään vaikeuksia hakeutua porukkaan ja ottaa siinä paikkansa. Ekaluokkalaiset ovat hyvin pieniä, eikä heillä ole kapasiteettia ottaa huomioon toisen rajoitteita eikä voi olettaa, että heille leikeissään tulee mieleen lähteä erikseen hakemaan vetäytyvää lasta mukaan.
Tärkeintä on vahvistaa lapsen sosiaalisia taitoja ja pohtia, miten hän käytännössä voisi mennä leikkiin mukaan. Ryhmätyöt ja muu ryhmäyttäminen ja tutustuttaminen on aina paikallaan. Kutsukaa luokan oppilaita kylään.
Älä näytä omaa onnettomuuttasi lapselle. Jos hänelle tulee vaikutelma, että sinun onnesi on tavallaan hänen käsissään, hän alkaa kokea ongelmistaan syyllisyyttä ja peitellä niitä. Pyri kuitenkin auttamaan lasta. Asiaan voi vielä hyvinkin vaikuttaa.
et tietenkään hyväksy tilannetta, vaan alat selvittämään mikä mättää? Kerro opettajalle ja puhu vanhempainillassa.
Jos ei auta, kokoonnutte koko luokan voimin ja selvitätte asian.
Hyljeksimistä eli kiusaamista ei saa hyväksyä!
Joskus voi olla helpompaa aloittaa uudessa koulussa puhtaalta pöydältä..itse tämän kokeneena kasiluokkalaisena, se oli minulle onnenpotku! Sain uusia kavereita heti uudessa koulussa.
Pyydä poikaa kutsumaan koulukavereita kylään. Miettikää etukäteen joku leikki tai juttu mitä pojat voivat tehdä. Valvo poikien leikkiä, ja ole mukana luomassa leikkiä ja iloista ilmapiiriä. Jos tilanne menee jäykäksi, luo keskustelua ja iloista tunnelmaa vaikka väkisin. Johda tilannetta, jos on tarve, ja auta poikaa saamaan yhteys kavereihin.
Tarjoa vielä leikin päälle mehut ja pullat.
Mitä pienempi on kyläänkutsuttu kaveriporukka, sitä paremmat mahdollisuudet onnistua saamaan uusia kavereita. Poika voisi kutsua kavereita kylään vaikka yksi kerrallaan. Kun luokkakaverit on käyty läpi, varmasti joukosta on löytynyt pojan kanssa samalla aaltopituudella oleva.
Voit huoletta puhua asiasta myös muiden vanhempien kanssa. Tunnetko heitä? Kaikki pelkäävät oman lapsen joutuvan kiusauksen tai syrjinnän kohteeksi, ja varmasti suhtautuvat asiaan oikein. Vanhemmatkin voivat sopia keskenään tapaamisia, joihin ottavat lapset mukaan...
Meidän poikamme koki koulun ensimmäisinä viikkoina selittämätöntä kiusaamista. Puutuimme asiaan, ja siihen reagoivat opettaja sekä vanhemmat. Syytä poikien käytökseen ei löytynyt, ehkäpä yksi "johtajapojista" purki vain pahaa oloaan. Nyt pojat ovat muodostaneet selvästi eri porukoita, mutta kiusaamista ei poikien kertoman mukaan ole.
Meillä oli samanlainen tilanne ekaluokkalaisen kanssa, ujous ja ehkä huonot sosiaaliset taidot estivät tutustumisen toisiin. Juttelin opettajan kanssa, hän järjesti joka välitunnille pienryhmät joissa oli pari tyttöä ja poikaa, joiden piti leikkiä keskenään, välillä kokoonpanoja vaihdeltiin. Nyt pojalle on tullut kavereita joita käy myös meillä kotona. Opettajalle suuri kiitos, hän auttoi estämään mahdollisen syrjäytymisen ja näin lapsetkin oppivat että toisesta pidetään huolta.