Mulla alkaa olla voimat lopussa, mä pelkään niin paljon kätkytkuolemaa, en oikein muuta osaa ajatellakkaan..Meil on 4kk 3vkoa vanha poika. Nyt viellä poika on ruennut kääntymään yöllä masullee nukkumaan joka lisää pelkoa, hän nukkuu meidän vieressä koska ei rupea nukkumaan omassa sänyssään. miten tästä pelosta pääsee erooon? Auttakaa avuonta
voimat loppuu
yksinäinen äiti
4405
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos vauva jo itse kääntyy, niin saa toki nukkua mahallaan. Kätkytkuoleman riski vähenee kun nukkuu äidin vieressä. Elämässä voi kyllä pelätä vaikka mitä... Ettei sulla vaan olisi masennusta? Itse alan pelkäämään kaikkea ihmeellistä yleensä lapsen ollessa noin puolivuotias. Käyn sitten juttelemassa mielenterveyshoitajan kanssa. Kerran hoidettiin masennusta lääkkeillä, mutta muuten mennyt ohi muutamassa kuukaudessa ihan keskustelun avulla.
En siis tarkoita että olisi kovin ihmeellistä pelätä kätkytkuolemaa, mutta jos se pelko alkaa hallita elämää, niin asialle on syytä tehdä jotain! Eli puhupa neuvolassa pelostasi!
Hei! Meillä poika 4,5kk ja on nukkunut vatsallaan 3-viikkoisesta lähtien.
Ainoastaan vaunuissa nukkuu selällään.
Kaikki alkoi koliikkivaivoista ja siitä että vatsallaan ollessa nukkui parhaiten.
Meilläkin poika nukkuu keskessä.
kiitos kun vaivaunnuitte vastamaan, mä oon ollut tosi allapäin jo muutaman viikon kun pelkään ihan kauheasti. Millon tuo riski pienenee? Mä koitan kauheesti tsempata itseäni etten mä sille mitään voi mut kun pelottaa niin pelottaa. Mä oon ihan hurjiintunut oon hankkinut unipussin, en oo edes sänkyyn uskaltanut laittaa pehmukkeita toki eipä herra siellä paljoa nukukkaan, jatkuvasti syynään ettei oo liikaa päällä yms ja siivoan makuu huonetta usein ja tuuletan ja muuutenkin koitan laitella...
Kuulostaa oikeesti siltä, että kyseessä ei ole varsinaisesti kätkytkuoleman pelko, vaan masentuneisuus. Jos pääset tuosta pelosta, veikkaanpa, että joku muu pelko tulee tilalle. Eli mieti, hakisitko apua itsellesi. Puhun omasta kokemuksesta! Kuulostaa just siltä että pelko valtaa nyt sun elämää. Tarvitset kuitenkin voimaa hoitaa ja helliä lastasi. Nyt taitaa suurin osa energiasta mennä tuohon pelkoon ja sen käsittelyyn. Terveyskeskuksesta saa apua, esim mielenterveyshoitajalta. Kannattaa mennä keskustelemaan, muuten tuo pelko voi paisua tosi isoksi. Jos sulla on sama tilanne kuin mulla aina vauvan jälkeen, niin ymmärrät ettei ole järkeä pelätä, mutta pelkäät silti...