Väitän että nämä humanoidien harrastamat sieppausjutut ovat nykypäivän vastine entisaikojen mörkötarinoille.Ennenmuinoin ihmisiä sieppasivat ihmissudet,maahiset,möröt ja kaikenlaiset metsänhenget.Nykyään ne ovat täysin korvautuneet humanoideilla.Tarkastellaanpa:
a)kamalat,ihmisille pelottavan näköiset oliot tulevat kutsumatta kylään
b)niillä on ihmisille tuntemattomia voimia(lähinnä siis ylivertainen teknologia ja psyykkiset voimat)
c)ne tekevät ihmisen toimintakyvyttömäksi(siis tilaan jossa ihminen ei voi puolustaa itseään)
d)tekevät ihmisille painajaismaisia kokeita(kukapa pitäisi kidutuksesta ja kivusta)
e)humanoidit kuvataan aina kylminä ja tunteettomina(siis eräänlaisia avaruus-Mengelejä)
f)ja lopuksi tutkimisen/kidutuksen jälkeen humanoidit viskaavat ihmisen jonnekin kuljeksimaan oman onnensa nojaan
Nuo tapaukset sisältävät vain sellaisia piirteitä jotka tekevät tarinasta aina kauhuelokuvamateriaalia.Voihan toki olla että joskus jollekin henkilölle on jotain tuollaista tapahtunut mutta kun sieppaustarinoiden historiaa hieman tutkii niin huomaa että tämäntyyppiset "kontaktit" ovat yleistyneet ufo-elokuvien ja viimeistään X-files-sarjan ilmestymisen aikana.Itselläni ei ole tiedossa yhtään tuollaista tapausta ajalta ennen ns. TV-aikakautta.
a)kamalat,ihmisille pelottavan näköiset oliot tulevat kutsumatta kylään
b)niillä on ihmisille tuntemattomia voimia(lähinnä siis ylivertainen teknologia ja psyykkiset voimat)
c)ne tekevät ihmisen toimintakyvyttömäksi(siis tilaan jossa ihminen ei voi puolustaa itseään)
d)tekevät ihmisille painajaismaisia kokeita(kukapa pitäisi kidutuksesta ja kivusta)
e)humanoidit kuvataan aina kylminä ja tunteettomina(siis eräänlaisia avaruus-Mengelejä)
f)ja lopuksi tutkimisen/kidutuksen jälkeen humanoidit viskaavat ihmisen jonnekin kuljeksimaan oman onnensa nojaan
Nuo tapaukset sisältävät vain sellaisia piirteitä jotka tekevät tarinasta aina kauhuelokuvamateriaalia.Voihan toki olla että joskus jollekin henkilölle on jotain tuollaista tapahtunut mutta kun sieppaustarinoiden historiaa hieman tutkii niin huomaa että tämäntyyppiset "kontaktit" ovat yleistyneet ufo-elokuvien ja viimeistään X-files-sarjan ilmestymisen aikana.Itselläni ei ole tiedossa yhtään tuollaista tapausta ajalta ennen ns. TV-aikakautta.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Vai sellaista päättelit. Ensimmäinen kunnolla tutkittu ja dokumentoitu abduktio tapahtui kyllä jo 61 milloin mistään x-filesistä ei oltu nähty untakaan. Betty and Barney Hill -tapaus on erittäin uskottava eikä sitä ole millään pystytty todistamaan vääräksi. Eikä nämä kokeet nyt niin painajaismaisia ole, kipua tai vaaraa ei aiheudu, paniikkia kylläkin monien osalta.
Tapauksia on järjetön määrä eikä huijauksiin ole mitään motiivia. Ihmiset ovat lähinnä pilanneet elämänsä tullessaan julkisuuteen näiden tapausten kanssa. Jyyrä skepot ovat tietysti leimanneet heidät hulluiksi ja leima on perseessä hautaan asti. Ei paljon työtä tai muuta tipu...
"Ensimmäinen kunnolla tutkittu ja dokumentoitu abduktio tapahtui kyllä jo 61 milloin mistään x-filesistä ei oltu nähty untakaan. Betty and Barney Hill -tapaus on erittäin uskottava eikä sitä ole millään pystytty todistamaan vääräksi"
Tuo tapaus tapahtui kylläkin ns. TV-aikakautena.Miksei aikaisempia tapauksia ole lainkaan olemassa? Betty ja Barney Hillin tarina on mielenkiintoinen mutta ei sitä mitenkään voi todeksikaan todistaa.
"Tapauksia on järjetön määrä eikä huijauksiin ole mitään motiivia. Ihmiset ovat lähinnä pilanneet elämänsä tullessaan julkisuuteen näiden tapausten kanssa."
Tapauksia on tosiaan ihan käsittämätön määrä.Huijaukseen ihmiseltä löytyy aina motiiveja: kuuluisuus,huomio,raha jne.
TV-aikakautta edeltäviä tapauksia on ollut. Nämä eivät vaan ole tulleet tietoisuuteen. Ihminen ei normaalisti muista tapausta ja vasta hypnoosissa tätä traumaattista kokemusta päästään käsittelemään. Tämä on mitä ilmeisemmin tarkoitettu juuri suojelemaan siepattuja traumoilta. Aina siinä kuitenkaan ei onnistuta.
Sitä paitsi TV-viihteeseen sieppaukset ovat siirtyneet vasta näiden tapausten yleistyttyä, eikä toisinpäin.
"Tapauksia on tosiaan ihan käsittämätön määrä.Huijaukseen ihmiseltä löytyy aina motiiveja: kuuluisuus,huomio,raha jne. "
Ei sinne päinkään.
vaan, hullun maine, ahdistelu ja työn ja toimeentulon menetys. Eikö nämä henkilöt ole olleet mmitään huoimionkipeitä gold diggrereitä. Tavallisia ihmisiä joiden elämä on muuttunut helvetiksi tapausten ilmettyä itselle ja muille.
Eri kontaktihenkilöt voisivat pelata noilla kuuluisuus ja huomionkipeys motiiveillä, ei siepatut.
"TV-aikakautta edeltäviä tapauksia on ollut. Nämä eivät vaan ole tulleet tietoisuuteen."
Tämäkö todistaa aukottomasti abduktioita tapahtuneen ennen TV-aikakautta? Tapaus jota kukaan ei muista kokeneensa,kukaan ei ole nähnyt ja josta kukaan ei tiedä mitään ei ole tapaus lainkaan.
"Sitä paitsi TV-viihteeseen sieppaukset ovat siirtyneet vasta näiden tapausten yleistyttyä, eikä toisinpäin."
Tutkipa historiaa...
"Ei sinne päinkään.
vaan, hullun maine, ahdistelu ja työn ja toimeentulon menetys. Eikö nämä henkilöt ole olleet mmitään huoimionkipeitä gold diggrereitä. Tavallisia ihmisiä joiden elämä on muuttunut helvetiksi tapausten ilmettyä itselle ja muille."
Ameriikan markkinoilla(jossa täysin sattumalta on eniten abduktio-tapauksia) ufo-kirjallisuus on miljoonien taalojen bisnestä.Yksi esimerkki: Whitley Strieber.
...osa niistä varmasti onkin satusetien tekeleitä. Ei kuitenkaan kaikki.
Ei täysin käynyt avauksestani selville mutta uskon että valtaosa on huuhaata,pieni osa totta.
a)kamalat,ihmisille pelottavan näköiset oliot tulevat kutsumatta kylään
-Myöskin kauniita löytyy esim. Nordic.
b)niillä on ihmisille tuntemattomia voimia(lähinnä siis ylivertainen teknologia ja psyykkiset voimat)
-Siis keillä näistä "ihmissudet,maahiset,möröt ja kaikenlaiset metsänhenget." oli noita käytössä?
c)ne tekevät ihmisen toimintakyvyttömäksi(siis tilaan jossa ihminen ei voi puolustaa itseään)
-Ketkä noista? Jonkun ihmissuden näkemisen yhteydessä voisi kauhusta lamaantua,mutta
puolustautuminen olisi muutoinkin voinut olla aika toivotonta :D,next..
d)tekevät ihmisille painajaismaisia kokeita(kukapa pitäisi kidutuksesta ja kivusta)
-Kerroppas missä ollaan kerrottu kokeitten tekemisestä ihmisille jonkunkaan mainitsemasi
toimesta.
e)humanoidit kuvataan aina kylminä ja tunteettomina(siis eräänlaisia avaruus-Mengelejä)
-Väärin,myöskin varsinaisista rakkaudenlähettiläistä riittää kertojia.
f)ja lopuksi tutkimisen/kidutuksen jälkeen humanoidit viskaavat ihmisen jonnekin kuljeksimaan oman onnensa nojaan
-Ja monasti palauttavat nätisti jatkamaan tuutimista omaan petiin.
että maahiset ja muut ovat tehneet kokeita ihmisillä? Ymmärsit varmasti pointtini mutta kun ei niin ei mutta jos kaikki pitää vääntää rautalangasta niin:
Tarkoitin että perinteiset pelottelutarinat ovat korvautuneet nykyisillä abduktiotarinoilla.Abduktiotapauksethan pääasiassa sisältävät ns. "harmaita".En missään kohdassa väittänyt että maahiset ja Venuslaiset tekisivät kokeita ihmisillä vanhoissa kansantarinoissa.Kyse oli siis stereotyyppisestä ja hyvin yleisestä "Harmaiden" humanoidien tekemästä sieppaustarinasta.
pakotettu harkitsemaan tuota avaruusolentojen suorittamaa sieppausvaihtoehtoa,
kun muita selityksiä ei tunnu löytyvän,aikasiirtymä on ainut "kilpailija" sille.
RUOTSI JA VUODEN 1985 ELOKUU :
Ollaan siis ensimmäistä kesää Ruotsin puolella metsänistutus puuhissa ja olemme
palanneet takaisin Uppsalan ympäristöön jossa työt keväällä aloitettiin.Östersundin
korkeudella oltiin keskikesän aikoihin ja nyt siis syysistutusten alkamisen aikoihin
palattu vähän kuin muuttolinnut konsanaan.Jotta ei uhalan tule seliteltyä,niin
siirtyminen Almungen lähistöllä sijaitsevalle työmaalle nyttemmin paikallaan.
Lähes koko konkkaronkka on paikanpäällä ja vaunut on sopivasti aivan istutusaukon
vieressä.Ei tule turhia työmatkoja & kuluja,kun työmaa alkaa lähes siitä mihinkä astuu
vaunusta ulos tullessaan.Toisella puolella tietä vaunuista katsoen oli myöskin talon
rauniot tai oikeastaan lähinnä perustushan se ainoastaan oli.Tulihan se oli senkin talon
aikoinaan tuhonnut ja kuolo korjasi asukin.Se mitä kuultiin asukista ja siitä paikasta,
niin hyvänä voinee pitää sitä,että se kuultiin vasta kun oltiin jo poistuttu paikalta.
Istutusaukkoa on molemmin puolin tietä jonka molemmissa päissä sijaitsi puomi.
Toinen puomi oli lukittuna koko sen ajan jonka vietimme siellä,toinen taas piti pitää
valelukossa,jotta luvatonta liikennettä ei olisi ja hyvin toimi hämäys,sillä eipä
ylimääräisiä kulkijoita osunut paikalle.
Parisen päivää meni ja Tessua ei ollutkaan enää köyden päässä kentältä tullessamme,
vaan oli purrut köyden poikki ja nähtävästi lähtenyt kaurista,peuraa taikka jotain
muuta metsän eläväistä jahtaamaan.Yhdeltä kauppareissulta tullessamme ajoin turhan
kovaa autolla jonka jarrut puolsi tosi reippaasti ja sen seurauksena menetin auton
hallinnan ja siinä ei enää voinut kuin sivuikkunasta katsoa kun auto ajautui kohti
julmetun näköistä kiviröykkiötä kylki edellä.Kauheta ääntä kuului,eikä voinut välttyä
ajattelemasta miltä äsköttäin maalattu auto näyttäisi ja kuinka sen vanhemillekkin
selittäisin.Vaikea on kuvailla tapahtunutta,ääntä raastavaa lukuunottamatta kaikki
tapahtui hyvin pehmeästi,auto ikään kuin vain liukui kohti sitä röykkiötä,"törmättyään"
muutti suuntaa ja pysähtyi lopuksi nätisti tielle.Ainut mikä jäi muistoksi "metsään
ajosta" on pieni painauma helmapellissä,eikä maalille käynyt silläkään kohdin
mitenkään.Onni onnettomuudessa,siinä olisi nimittäin voinut käydä tosi huonostikkin.
Muutama päivä meni ja palsta oli siinä vaiheessa,että se saataisiin hyvin pääteltyä
Tertun,minun & Pekan voimin,joten muut ottivat ja muuttivat seuraavan työmaan
luokse,senkin takia ettei tarvitse kesken työpäivän lähteä muuttamaan.Tertun &
minun käytössä olleen vaunun jääkaappi oli ruvennut reistailemaan sen verran,
että päättivät jättää toisen vaunun käyttöömme siksi aikaa,kunnes saisivat
jääkaappimme korjattua.Ja koska sen vaunun asukit aikoivat oleskella Saalassa
jonkin aikaa kummiskin,siis ainakin palstan valmistumisen ajan,niin minkäänlaista
ongelmaa sen suhteen ei ollut.
Tessusta olivat laittaneet ilmoituksen lehteen -"jos näet seuraavanlaisen koiran,
voisitko ystävällisesti.." ja jokuhan oli sitten sellaisen nähnyt pihallaan,mutta koska
kännyköitä ei vielä tuolloin ollut,niin meille käytiin tästä erikseen ilmoittamasta koska
olimme sitä paikkaa lähimpinä.Lähdin sitten Tertun kanssa hakemaan Tessua.
Matkaa taisi olla jotain 100km paikkella suuntaansa, joten hieman harmitti kun
reissu osoittautui turhaksi,sillä luppakorva(susikoiran ja ajokoiran risteytys)olikin
jatkanut matkaansa perille saapuessamme.Tämä siis 21.08.1985.
Se mitä näimme paluumatkalla,niin siitä olemme kertoneet ainoastaan hyvin harvalle
henkilölle,mutta luultavasti kyseessä oli vain jonkun typerä pila,joten en uskalla siitä
tämän enempää ruveta kirjoittamaan.
Kolmisen tuntia tuhraantui turhaan ja unet ovat jäämässä turhankin vähäiseksi
ennenkuin kello rupeaa kamalasti aamulla taasen mekkaloimaan,joten eipä ole juuri
kuin pehkuihin painuminen mielessä "kotia" vihdoinkin saapuessamme jotain
kymmenen tai yhdentoista jälkeen.olin jo astumassa vaunun etutelttaan, kun Tertun
huomio kiinnittyi metsässä (harva mäntymetsä) liikkuvaan valoon ja pyysi minutkin
katsomaan sitä.Valo näytti pujottelevan puitten välistä ja saapui pian edessämme
olevaan istutusaukkoon.Siinä vaiheessa Terttu kysyi -"mikä tuo on",johonka sitten
vastasin että -"se on ufo" jolloinka Terttu sitten kysyi -"mikä se ufo on?" tähän sitten
taasen vastasin jotain avaruusaluksesta ja avaruusolennoista.
Sitten kävin huutamassa Pekkaa tämän vaunun oven suulta.Hieman kerkesi jo huoli
hiipiä ihon alle,kun mitään ei ruvennut kuulumaan,tovin ajattelin hänen lähteneen jo
toisaalle,mutta kun korotin ääntä reippaasti,niin johan unet häneltäkin keskeytyi ja
piakkoin ulos vaunustaan asteli.
Sen verran oli näkyvyyttä että puunlatvat erotti yötaivasta vasten eikä tämä valo
noussut kertaakaan niin korkealle.Aina välillä sen ollessa matalalla niin maasto
erottui selvästi risuineen ja kivineen.Lähimillään tämä oli meistä n.10-15m päässä
valaisten samalla tienpenkan hyvin.Silloin kun se ufo oli lähimmillään, niin se jäi aivan
riittävän pitkäksi aikaan siihen parkkiin,jotta johan sitä rupesi miettimään että mitä
tässä nyt oikein pitäisi tehdä.Se kuinka kauan se siinä sitten tarkalleen oli on aika
vaikea määrittää,mutta päälle kymmenestä sekunnista kuitenkin kyse.Hieman orpo
olohan siinä seistessä kieltämättä tuli,mutta vahvimpana tunteena oli kuitenkin ehkä
se,että pitäisi astella tien yli sen luokse.Ok,ei tullut mentyä,kun ei ihan tarpeeksi
löytynytkään rohkeutta ja ehkä "ne" sitten lopulta kyllästy katsomaan tumput suorina
seisovia ihmisiä ja päättivät hissukseen poistua suorinta tietä pois näkyvistä.
Se mikä on harmittanut näihin päiviin ja nähtävästi harmittaa vielä pitkään on se ettei
valokuvaamista tullut edes yritettyä,se ei yksinkertaisesti tullut mieleen,vaikka aikaa
olisi siihen ollut minuuttikaupalla.En tiedä olisiko niillä halvoilla kameroilla edes saanut
juuri mitään tallentumaan filmille,mutta kun Pekankaan ei olisi tarvinnut kuin ojentaa
kätensä vaunuunsa ja napata kamera,eikä meidäkään ollut kuin muutaman metrin
päässä auton hansikaslokerossa,niin arvatkaa harmittiko,varsinkin silloin tuoreeltaan.
Sitten mentiinkin nukkumista yrittämään,Terttu valitteli kuitenkin jossain vaiheessa
yötä vaunun ulkopuolella olevista valoista ja itse yritin pimentää sisään tunkeutuvaa
valoisuutta vetämällä kangasta naaman eteen ja kehotin Terttuakin että pyrkisi
olemaan piittaamatta niistä valoista ja sitten lopulta uusi aamu otti ja sarasti.Se oli
helpotus vaikka unet jäi todella vähiin.Ja näin oltiin päiväyksessä 22.08.1985.
Sovin Pekan kanssa,että lähdemme kalaan töitten jälkeen ja että teemme normaalia
lyhkäisemmän päivän siitä johtuen.Työt tehty ja aika mennä kalaan. Terttu vastusti
ajatusta jyrkästi ,ettei vaan sama toistu -"eihän nyt toista kertaa.." oli vastauksemme.
Läksimme ja Terttu jäi paistelemaan räiskäleitä.Ja koska Terttu oli ollut se joka
poikeuksetta avasi puomin sille saapuessamme,niin tuntui hiukkasen oudolta itse
tehdä se homma ja muutoinkin oli hyvin hyvin harvassa ne kerrat jolloinka ei Terttu
istunut vieressä,joten poikkeuksellinen päivä tosiaankin jo menossa.
16:30 Tertulle tuli outo tunne ja päätti lähteä luoksemme,mutta lähti kulkemaan
väärää järveä kohti,koska ei ollut katsonut minne päin lähdimme Pekan kanssa
ajamaan.Jo parin sadan metrin päähän kuljettuaan huomasi metsän loputtua
tienvierestä oikella puolella aukon takareunassa valosoikion (keskikeltainen
väriltään) joka tuli häntä vastaan,Terttu otti ja piiloutui pienen kukkulan taakse siinä
toivossa ettei häntä huomattasi.Vähän ajan päästä rohkastui jatkamaan matkaa ja
käveli mahdollisimman tavallisesti katsomatta kuitenkaan oikealle.Lähes puomille
päästyään huomasi ettei autoa ollut sen luona,eli oli tullut erehdyttyä järvestä.Terttu
lähti kulkemaan takaisin päin.Kävellessään huomasi nyt pienemmän valosoikion
(vaaleankeltainen) seuraavan häntä takaviistossa oikealla puolella tietä,
puhelinpylväitten puolivälin korkeudella samaa tahtia kanssaan edeten,kun Terttu
saapui takaisin metsän kohdalle tämä soikio loittoni oikealle metsän sisään.Lopulta
Terttu saapuu takaisin vaunulle ja vaunuun sisälle päästyään alkaa rukoilla,että
saapuisimme pian takaisin,vaikka ei uskovainen olekkaan.
Takaisin minun ja Pekan luo.Olemme nyt tovin virvelöineet tai ainakin yrittäneet,sen
verran vaikeaa touhua, että vaikka ruohikkouistimet käytössä,niin kiinni tahtoivat
vähän väliä lumpeisiin tarttua ja jostain syystä on jotenkin kovin rauhaton olo ja
ehdotankin Pekalle vaunuille lähtemistä.Pekka ei kuitenkaan halunnut ihan vielä
lähteä,vaan heitellä vielä tovin. Itse en enää pystynyt virvelöintiin edes keskittymään,
vaan hoputtelin siinä auton vieressä odotellessa.Lopulta lähdemme takaisin vaunuille
päin.Tertun kuullessa automme äänen tulee vaunusta ulos ja erotan hänen kalpeat
kasvot pitkän matkan päähän ja toteankin Pekalle,että näyttääpä Terttu
huonovointiselle. Tertun lyhyen selostuksen jälkeen ehdotan että käymme
kurkkaamassa,näkyykö mitään vielä,vastaus on kielteinen,mutta minäpäs menen
(paha möläys,kadutti heti kun suusta pääsi sanat nuo,mutta kai se oli mentävä..).
Jo muutaman askeleen otettuani tapahtui jotain aivan uskomatonta..musiikkia rupesi
tulvimaan metsästä,satumaisen kaunista oboe/huilumusiikkia,lopulta saartaen meidät
kokonaan.Siinä tilanteessa kaikki muut äänet tuntui häipyvän ja jotenkin tuntui kuin
hidastusta katsoisi.Näin sivusilmällä kun meidän Mikki kissa lähti kulkemaan suoraan
siihen suuntaan josta musiikki oli alunperin ruvennut kuulumaan Tertun huutelusta
yhtikäs mitään välittämättä jatkoi vaan matkaansa,minukin teki mieli kovasti mennä
sinne ja otinkin jo muutaman askeleen .Tertun karjuessa nimeäni ikään kuin
havahduin.Autolle ja pian oli seuraava ajatus.Kissan jälkeen jättäminen tuntui tosi
raastavalta,mutta kun en yksinkertaisesti kyennyt hakemaan sitä siinä tilanteessa,
tuntui siltä ettei paluuta ehkä ole jos sitä yrittäisin.Aukion poikki metsikköön en
uskaltanut katsetta enää edes luoda.
Huusin Pekalle että sieppaa makuupussinsa,Tertun hakiessa meidän pussukoita,sillä
nyt lähdetään.Pekka oli luullut että olimme laittaneet automankan päälle.Lopulta sain
avaimen osumaan virtalukkoon ja pääsimme matkaan.Se seikka,että vaunujen ovet jäi
selkosen selälleen ei paljon painanut.Ajaessa paniikki tunnelmaa ja seuratuksi
tulemisen pelkoa/tunnetta.Ihmeellistä on myös se mitä ei tehty matkalla oli se,ettei
pysähdytty aukaisemaan äsköttäin sulkemaani puomia.Ei ainakaan muistu sellainen
tilanne mieleen Tertullakaan ja jos oltaisiin ajettu päin,niin kyllä se olisi autosta sentäs
näkynyt.Auto kyllä kurttaantui myöhemmin,kun rattijuoppo ajoi parkista suoraan eteen.
Odottaa vieläkin ansaitsemaansa kunnostusta.
Saavumme joka tapauksessa lopulta Råsjön tieltä Almungeen johtavalle tielle isojen
peltojen kohdalle (vaunuilta n.5,5km) ja katsomme kirkasta tähtitaivasta,miten nyt
on jo pimeää?Saavumme tuttavaperheen luo 22:10 kyyneleet silmissä.Kellonajan
katsoin keittiön seinältä olevasta kellosta .Matka vaunuilta noin 20km.Selitimme
heille tilanteen.Otimme aamulla sitten yhteyttä poliisiin ,mitäs heidän pitäisi asialle
tehdä oli se komentti jonka vastaukseksi sain ja kun en oikein osannut vastata asia
jäi sikseen.Tulihan ainakin ilmoitettua viranomaisille,se kirjattiinko se ylös jonnekkin
on taasen eriasia.Kävimme myös joka aamu viikon ajan huutelemassa kissaamme,
ei ilmaantunut.
Pekka pääsi Suomen puolelle,jos ei ihan tapahtumien jälkeisenä päiväni,niin sitä
seuraavana,kun kyyti sopivasti tarjoutui.Ei olla sen jälkeen oltu yhteyksissä,mutta
jonkin aikaa sitten sain päähäni googlettaa hänen nimellään kuvia ja oitis tärppäsi ja
ilmoitinkin tästä tärpistä eteenpäin,jotta tutkija(t) saavat otettua häneen yhteyttä ja
toivon mukaan täten saadaan myös hänen kertomuksensa tapahtuneesta luettavaksi.
Tessun haimme loppujen lopuksi poliisiaseman putkasta ja 28 punkkia siitä
irroitettiin muutaman päivän sisällä,oli kyllä reissullaan oppinut kaikenlaista
syömisistä ja suojautumisesta.Ja kun sitten reilun viikon päästä saavuimme kotia
tänne Suomeen niin ainakin reilun kahden viikon ajan Terttu valitti kun ei saa
nukuttua,kun korvissa "morsettaa"niin kovasti,sitä morsettamista ei ollut milloinkaan
aiemmin tapahtunut.
Tertultahan katosi kuukautiset lähes tyystin näitten Ruotsin tapahtumien jälkeen
vuosikausiksi,voihan olla että pelkkä yhteensattuma kyseessä ja mitään kovinkaan
ihmeellistähän se ei yksistään ole,sillä ihminen on sen verran monimutkikas olento
ja niin monet tekijät vaikuttavat niihinkin,mutta laittaahan se väkisinkin pohtimaan
sitä mistä toisetkin ovat kertoilleet,eikä tietynlaista epävarmuutta helpottanut se että
niihin aikoihin herättiin myös silloin tällöin samankaltaisia unia nähneinä ja olo
molemilla "murjotun" oloinen.Mitään outoja jälkiä ei kummastaan kuitenkaan
löytynyt,mutta olihan se pienoinen pakko kuitenkin ottaa ja tarkistaa sekin seikka.
Ja vaikka tällä ei luultavasti ole mitään tekemistä 21-22.08 tapahtumien kanssa,niin
olkoot luettavana kuitenkin.Veljeni (Jouni) kävi kiertämässä siellä metsässä sen
jälkeen kun ufotutkija oli käynyt paikanpäällä haastattelemassa,maastoa tutkimassa
ja kaavakkeet täytettäväksi antanut ja täyttämistä odottanut.Tutkijan,minun &
Tertun lähdön jälkeen oli siis lähtenyt lähimetsiä kiertämään ja olikin törmännyt
paikkaan jossa puita oli katkeillut porrastetusti,ihan niinkuin jotain olisi tullut alas
sillä kohdin ja hiiltynyt/palanut kohtakin oli maassa siinä tyngimmän puun edessä.
Käytiin myös Tertun kanssa sitten katsastamassa paikka viimeisellä
kissankutsuntareissulla.Voihan olla että se oli metsäkoneen,trombin taikka salaman
tekosia.
Lopultakin hypnoosi järjesty,mutta mitään uutta se ei oikeastaan tuonut mukanaan,
tai ehkä silti tämän,että sekä Tertulta & minulta katkesi "filmi" samassa kohdassa,
eli siihen kun valoa rupesi tunkeutumaan autoon pakomatkalla.Terttu näki myöskin
"suppilo"ufon.
Ja jotta voipi halutessaan hieman vilaista paikkaa :
eniro.se,sieltä löytyy oikein hyvä ilmakuva/hypridi.
http://kartor.eniro.se/
Käbbol paikan kirjoittaa kenttään ja painaa sök painiketta,niin oikeaa paikkaa
pääsee katsomaan.Hybrid vaihtoehto kannattaa valita niin näkyy maasto piirettyine
teineen.Palstan lävitse kulkeva tie näyttää jääneenkin nyttemmin piirtämättä,mutta
ei hätiä mitiä sillä hyvin se erottuu tarpeeksi kuvaa suurentamalla.Enimmäkseen
Käbbol tekstin vasemmalla & alapuolella oleva vaaleampi alue on sitten sitä entistä
istutusaukkoa.Vaunut sijaitsi lähellä Käbbol tekstiä, tien oikealla puolella sijaitsevalla
pienellä aukiolla.Hyvin erottuu vielä istutusaukon muodot..ei ole hirveästi muuttunut
(vieläkään) eteläinen puomi poistettu ja "uusi" rakennus ilmaantunut.
koordinaatit :
Lat: N 59º 49' 23.83"
Long: E 18º 7' 43.90"
Terttu käveli lähelle Örsjön järveä,minä taas kävin Pekan kanssa kalassa
Södersjössä.Eli se alus tuli luoteesta siihen aukiolle,poistui näkyvistä lopulta sen
läheisen läntisen metsikön taakse, siitä samaisesta metsiköstä se musiikki rupesi
soimaan seuraavana päivänä.
Neljäskin havainnoitsija taitaa ainakin löytyä,sillä lehdessä oli kirjoitus havainnosta
joka tehtiin nähtävästi 22 - 23.08 vastaisena yönä,mies oli herännyt siihen kun
makuuhuone oli yöllä valaistunut ja puutarhassaan oli jokin oranssahtava ufo
liikuskellut.Havaintopaikka ei ollut kovin kaukana,mutta mikä kylä oli kyseessä,niin
sitä en muista,vaunun ja Saalan väliin taisi kuitenkin sijoittua (90km) ja koska
mummolassa luin lehden josta meille mainittiin,niin Sala-allehanda todennäköisesti
kyseessä.
mutta ei oikein kuulu tähän ketjuun.Missä ovat "harmaat" ja niiden suorittamat kokeet?Todennäköisin selitys ajan katoamiselle ja muulle oudolle voisi löytyä vaikkapa jonkinlaisesta myrkytyksestä jolle kaikki altistuivat,mene ja tiedä.
jossa ollaan välillä täysin oireettomia ja kun vieläpä syötiin Tertun kanssa eri safkojakin kuin Pekka,niin eipä ole oikein uskottava selitys.
Tuon kokemuksen jälkeen näin sitten ehkäpä pelkkää unta,mutta näin se meni..
Tästäkin nähdystä on kulunut tovi,sillä lienee kyse joko vuodesta 1986 taikka 1987 .
Kirjoittanut olen tästäkin aiemmin,mutta kun niitä muistikuvia ilmaantui lisää aina välillä,niin sitten
kun niitä kävi lisäilemässä kerrotun perään,niin sellaista sekasotkuahan siitä syntyy,että hyvä jos joku
siitä sitten sai edes jotain tolkkua.Tämän,samoin kuin joittenkin muittenkin kirjoitusteni kohdalla olen
ryhtynyt eräänlaiseen parsimistyöhön,jotta kokonaiskuvan hahmottaminen onnistuu edes hieman
paremmin.
Ottaen huomioon että nähdystä on jo kulunut reilu 20 vuotta,niin aika hyvin palautui mieleen,verrattuna
vaikka toissaöiseen uneen,sillä siitä en muista yhtikäs mitään.Jostain syystä noinkin vanha palautui
mieleen,mutta on jo nyt uudelleen ruvennut haalistumaan ja ehkä tämä siitä kirjoittaminen auttaa joskus
sen uudelleen esille onkimisessa,jos siis jostain syystä tarvetta sellaiselle olisi,niin tekstiä kummiskin
muistin virkistämiseksi löytyy tämän ansiosta.
Mutta nyt paluu paikalle paikallaan.
Olimme nyt Tertun kanssa Saalassa isoäitini ja vaarini luona käymässä.Ja kuten käytäntönä oli ollut
kävimme sitten illalla kellariin sijoittuvaan vierashuoneeseen nukkumaan sellaiselle ei niin mukavalle 50-
60 luvun levitettävälle harmaakankaiselle sohvalle.Terttu nukkui kuten aina muulloinkin seinänpuoleisella
puoliskolla.Seuraava muistikuvani oli sitten jo"poikkeava".
Olen jossain valoisassa tilassa ja tunnen huonovointisuutta,"he" tuntuvat tietävän siitä ja antavat
jotain nieltäväksi ,nousen kyynärpääni varaan ja nielaisen sen..ei hyvää,tulee melkein välitön
oksentamisen tarve,mutta se tunne menee nopeasti ohitse.Olen taas kyljelläni ja hieman peloissani.
Taso jolla makaan on viileä,kuten metalli yleensä on."käsken" kuitenkin itseäni olemaan pelkäämättä
sillä kertaa,vaan katsella ja painaa mieleen näkemäni tarkasti,jotta sen myöhemmin muistaisin.
Katselen kuinka käyvät jotain väittelyä,siltä se minusta ainakin vaikutti ja tämä yksi saa lopulta
käskyn(?) toimia minulle "lapsenvahtina" ,kun toiset (2-3) jatkaa tärkeempiä tehtäviä jonkun tason
edessä.Arvoasteikoltaan tämä lapsenvahdiksi määrätty taisi olla alempi,ainakin jonkinlaisia merkkejä
hänellä oli vähemmän valkoista vaatetusta koristamassa.
En näe sinne tasolle kunnolla maatessani oikealla kyljelläni ja minun pitäisikin kääntää päätä aika lailla
taaksepäin jotta sinne kunnolla näkisin.En siihen kuitenkaan ryhdy,koska uteliaisuusteen voitaisiin
suhtautua kielteisesti,mutta jonkin tai jonkun tärkeämmän kanssa ne siellä kuitenkin puuhastaa ja
vaikka mutua onkin,niin se tärkeämpi kohde taitaa olla Terttu.Sinne tasolle on kolmisen metriä matkaa.
Katselen tätä nyt edessäni istuvaa olentoa,ainakin siltä näyttää että istuisi.Sillä on kasvot poikittain
minuun nähden,pää on hieman etukenossa ja katseeni kiinittyy kaulaan joka näyttää todella pitkälle,
niskasta erottuu ihon laikkikuus todella selvästi,kuviot kasvaa kooltaan niskaan siirtyessä ja joitakin
niitä yhdistää maksaläikkien tapaiset ruskat läikät.Tämä vaikuttaa hieman iäkkäämältä ja vastakkaiselta
sukupuolelta,semmoisen käsityksen ainakin saan.Ryppyjäkin heille taitaa tulla samalla tavalla kuin
meillekkin.
Katselin kuvia netistä tässä jonkin aikaa sitten ja Orangean kasvonpiirteet on aika lähellä,vähän liian
punertavan värinen kylläkin.Hiekan värisiä jossa ripaus vihreää seassa paremminkin.
Tuossa linkissä ORANGEAN tekstin yläpuolella oleva kuva osuu kummiskin aika lähelle:
http://think-aboutit.com/aliens/alientype.htm
Siinä ihan käteni ulottovilla oli jokin pienen kolikon kokoinen esine,siis sellainen jonka nieleminen voisi
jopa eräänlaisessa pakkotilanteessa onnistua ja jos ei niin pätevältä vaikuttavaa porukkaa paikalla
helppimässä tukehtuvaa toneloa tarvittaessa.kuitenkin,joten kun luulin sopivan tilanteen tulleen,niin
pikaisesti nappasin sen "kolikon" ja suuhun sen sujautin.Ei ollutkaan sopiva tilaisuus,sillä näillä tuo
näkökenttä olikin yllättävän laaja ja tämä vahtini kääntää katseensa minun hyvin nopealla liikkeellä.
Liike näytti oudolta,rukoilijansirkan pään kääntäminen kuvastaa ehkä parhaiten sitä,jokatapauksessa
nyt nämä kasvot olivat muutaman kymmenen sentin päässä omistani.Pelottavat isot soikeat silmät? ei,
ei ollut pelottavat vaan pikemminkin lempeät ja myötätuntoiset,mutta tekoni ei ollut sopiva.
Herään huonovointisena ja oksennan tyynylle,osa valuu lakanalle. En jaksa nousta siirrän vain päätäni,
olen kuitenkin tyytyväinen, sillä nyt voin todistaa "heidän" olemassaolon,kunhan sen todisteen vaan siitä
oksennuksen seasta herätessäni noukiin.Herätessäni oksennus muistuu heti mieleen ja olen todella
pahoillani aiheuttamastani ylimääräisestä pyykistä,mutta eipä sitä oksennustakaan ollutkaan missään.
Puen päälle ja rappusia noustessani katselen mietteissäni kellariin,että olikohan tuo pelkkää unta vai ei.
"g)"Ne" tulevat aina yöllä(silloin kun ihminen on vähiten valppaana ja täysin suojattomana)"
Tuolla kertaa kummiskin :).
tarina kaikkiaan.Et sitten löytänyt sitä "kolikkoa"?
Ensinnäkin pahoittelut kovin repaleisesta tekstistä edellisen kohdalla,ajatuksissain
kun olin,niin siirsin sen sellaisenaan Sut:n palstalta ja jälki onkin sitten sen mukainen.
Meinasin oitis poistattaa sen,kun hoksasin virheeni,mutta kai se on elettävä tuonkin
kanssa nyt kumminkin,virheistä kun kuulemma oppii..
Jos uni oli kyseessä,niin mitään "kolikkoahan" ei ole koskaan ollutkaan,ja jos tilanne
puolestaan olisi ollut aito,niin sieppasivat kolikon ja siivosivat sotkut,jotta jäljilleen en
pääsisi :).Oksennusta jos olisi tyynyllä (ja muualla) ollut,niin ainakin hetken olisin
sellaisesta jopa riemuissani ollut ja sormet sekaan sen olisivat nopeasti tiensä
löytänyt haroakseen todisteen perään,riemu olisi taasen muuttunut aivan joksikin
muuksi,jos sieltä ei sitä olisikaan ollut löydettävissä :D.Olisiko sitten edes tuollainen
todiste muuttanut maailman menoa miksikään jäi sillä kuitenkin kertaa näkemättä.
Pitäisi kaiketi mennä jonkun taskuvarkaan taikka taikurin oppiin joksikin aikaa,jotta
ei seuraavalla kerralla tule töpeksittyä,edes unissa.
-Käpymäki.
tarina kaikenkaikkiaan, ei ihme että nämä aiheet kiinnostavat. mielenkiintoisen tarkasti sait seurattua kaikkea ihosta lähtien, saattoi tuo kaikki tapahtua oikeasti, kuka tietää.
kiinittämään huomiota yksityiskohtiin,osa usvan takana kuitenkin on,vähän sama tunne
kun sana jää kielen päähän,eikä suostu ulos tulemaan.Ja vaikka ihokin jäi suht tarkasti
mieleen,niin se osittain vain harmittaa,sillä en osaa piirtää sitä kuten haluasin ja tieto
siitä että sekin tulee astettain unohtumaan ei lohduta yhtään,jos unesta kyse,niin eihän
sillä ole mitään väliä,mutta kun ei voi täysin sulkea sitä toista vaihtoehtoakaan pois..
Tuo tarinasi on jännittävä mutta pakko sanoa että se on selitettävissä.Perinteinen suokaasu,myrkyllinen sellainen aiheutti näkyjä ja outoja tuntemuksia.Myöhempi uni on sitten tapahtuneen kokemuksen jälkeen mielessä pyörineiden ajatusten/selitysten muokkaama uni.Tai sitten ulkoavaruuden vierailijat tulivat ja tekivät kokeita.
Onko tuon unen jälkeen tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista joka voisi liittyä tuohon tapaukseen?
mikä suokaasu=) tsiisös mikä diagnoosi. nyt olis aloittajan syytä lopettaa :)
lol.
"Onko tuon unen jälkeen tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista joka voisi liittyä tuohon tapaukseen?"
Ei mitään merkittävää,mutta muutama havainto on kertynyt ruottin tapauksen jälkeen,
ajallisesti myöskin unen(?) jälkeisiä.Tässä tulevatten.
LIIKKEELLE LÄHTEVÄT TÄHDET
Tämän(kin) havainnon saimme tehdä ihan kotipihalta käsin.Olimme vähän aikaa
sitten pöräyttäneet pihalle pv volvollamme ja jo poistuneet siitä.Jyväskylään
suuntautunut kauppareissu tällöin mitä todennäköisemmin takana ja ostokset
takapenkillä odottivat sisälle kantamistaan.Isä oli tuolloin äidin kanssa myös ulkosalla
ja rupesin siinä sitten isän kanssaan jutustelemaan,kun Terttu lähes oitis kehoitti meitä
katsomaan tähtiä.Päivä oli jo vierähtänyt siihen pisteeseen,että kirkkaimat tähdet
erottui jo selvästi.Se mihinkä hän halusi meidän kiinnittävän huomiomme oli se että
läntisellä taivaalla näkyi kaksi suurta kirkasta tähteä.Aiemmin niitä ei ollut siellä
näkynyt,joten hieman oudoltahan se tuntui.
No siinä niitä kuitenkin seisottiin ja ihmetellen katseltiin jonkin aikaa,kunnes yhtäkkiä
nämä ampaisivat liikkeelle suureksi hämmästykseksemme.Liikkeelle lähtiessään
näyttivät ensin tippuvan kokonsa tai tuplasti sen verran,suuntana näyttää olevan
pohjoinen.
Tämähän olisi nyt helppo selittää siten että nämä "tähdet" olivat lentokoneita jotka
olivat tulossa suoraan meitä kohden,jolloinka näytti että olivat paikoillaan ja kun
olivat muuttaneet suuntaa,niin liike rupesi erottumaan.Itsekkin olisin ollut valmis
hyväksymään sen tulkinnan,ellei seuraavaa olisi tapahtunut.
Pohjoiseen päin jatkui näiden kahden matka ja yhtäkkiä kolmaskin tähti "tippui"
näitten yläpuolelta tehden niitten kahden alapuolelle kaarroksen ja siirtyen sitten
kärkeen ja yhtenä jonona jatkoivat matkaa.Meinaan se liike,se nopeus jolla se yks
liittyi seuraan,siis se oli jotain aivan mieletöntä!!!
Hyvin vaikeaa sitä on sanoin kuvailla,mutta jonkulainen yrityshän sitä on tehtävä kuitenkin.
Lähti paikaltaan,siltä se ainakin näytti ja samantieen nopeus oli sellainen, että liike
erottui valojuovana ja "silmukka" samassa vauhdissa.Peukalon verran ( 1" ) toisten
yläpuolelta "tippuen", samanverran niitten kahden muun alapuolelle.Huomattavasti
kauempana oli kuin ne 2 muuta,kun lähti liikkeelle,sillä se oli pikkuruinen piste(tähti)
taivaalla,muut 2 olivat kutakuinkin iltatähden kokoisia ja kuitenkin tämä kolmas oli
niitten kanssa samankokoisena kärjessä about sekunnissa.Siinä sitten kolme tähteä
samoin välimatkoin toisistaan matkasivat sitä pohjoista kohti.
Sen verran kuin pystyin seurasin kolmikon matkaa,eli siirryin pihalta läheiselle tielle
seisoskelemaan,koska se mahdollisti sen ettei puutkaan tule eteen häiritsemään.
Samaan aikaan kun saavun tielle,niin eräs paikalle osunut tuttu kysyy että minnekkäs
matka.Selitin hänelle mistä kyse ja samalla osoitin hänelle niitä matkaajia.En muista
sitä näkikö hän niitä,mutta pieniä ne kumminkin oli jo siinä vaiheessa.
Tämä havainto tapahtui nähtävästi vuoden 1985 syyskuussa.Vielä oli ihan leppoinen
mukava ilma ja myöskin koska ajelimme pääsääntöisesti vielä volvolla tuona vuona.
Kävin vähän kellon kanssa kertaamassa tapausta,vähintään 1min. kului aikaa
aikoinaan.Tämä on sitten tosiaankin vain aivan minimiaika tapahtuneelle.Kuvitus
löytyy Uforaportin 14 kannesta,keltainen nuoli ja 3 valoisaa palleroa.
HIEKAN HAKU
Oli talvi-ilta ja tarvitsimme hiekkaa veneitten hiekkaköleihin ja koska pihalla oleva
hiekkakasa oli umpijäässä,niin ainut paikka mistä sitä siihen hätiin oli saatavissa oli
sellainen hiekkalaatikko mäenharjalla puolenkilsan päässä.Eihän siinä sitten auttanut
muu kuin otta ahkio perään ja lähteä matkaan.Päiväkin oli jo taittunut illaksi ja hieman
väsykin jo painoi,jotenka eihän se kovin kutsunut,mutta välillähän on tehtävä
sellaistakin joka ei mielekkäältä tunnu.
Onneksi eräs tarjoutui kuitenkin lähtemään seurakseni.Oltiin siinä sitten justiinsa
mätetty ahkio lähes täyteen kun tämä valopallo ilmeistyi näkyviin.Kooltaan sitä
voinee hyvin verrata näkyvään kuuhun.Hyvin pystyi katseella seuraamaan kun kerran
tien yläpuolella kulki,kunnes hetkeksi pienen metsäsuikaleen noin.30m leveän taakse
katosi.Sen suikaleen jälkeen oli taas avaraa aukkoa jolloinka se taasen oli hyvin
nähtävissä,kun olimme itsekkin sen metsikön toiselle puolelle siirtyneet.Jatkoimme
tietä pitkin mutkaan saakka kohtaan johonka pysähdyimme katsomaan kun se sillä
kohdin kaarsi hissukseen itäänpäin.Seurasimme sen kulkua kunnes se oli loitonnut
meistä sen verran,ettei sitä olisi enää pitkään näkynytkään.Tästä näkemämmästämme
intoutuneena piti kiskoa sitä ahkiotakin kiiruusti takasin kotipihalle.Kiskomista se oli
lähinnä sen takia,kun pakkasta oli sen verran reippaasti että tielle pakkaantunut
lumikin oli kovin nihkeää.Kyllä siinä pakkasilmaa reippaasti hönkiessä keuhkotkin
tykkäs hieman kyttyrää.
Ahkio hallin eteen ja sitten tikapuita pitkin kiiruusti koulun katolle.Persaukset lumessa
laskimme sitten näitä satelitteja (niitä pieniä liikkuvia valoja) vai mitä ne nyt sitten
lienee olivatkaan.Seurattiin aina yhtä kerrallaan,siten että eri kohde per nuppi, niin
kauan kuin pysyivät näkyvissä.49kpl niitä laskettiin sitten pyöreesti puolen tunnin
aikana.En tiedä kuinka paljon tuolla ylhäällä tuolloin 80-luvun loppupuolella oli
liikettä parhaimillakaan,mutta ajankohtaan ja sijaintiin nähden luku tuntuu kuitenkin
aika rajulta.Ei voi kyllä mistään vastaavista luvuista puhua täällä nykyäänkään
taivaalle tähyilessä.
Välimatkoja on lähes mahdotonta määrittää,kun on entuudestaan tuntematon
taivasta vasten,joten kohteen kokoa on sinällään aivan turha yrittää lähteä
puntaroimaan,mutta tässä tapauksessa rohkenen kuitenkin jo laittaa jonkunlaisen
arvion sen valosoikion koosta,lähinnä sen metsikön suirun ylitykseen pohjautuvan,
sen perusteella sanoisin kuitenkin,että nykymittapuun mukaan pienen henkilöauton
kokoisesta kulkijasta kummiskin kyse.
Silmiin pisti yhdessä vaiheessa myöskin se ettei soikion kulku ollut aivan tasaisen
näköistä,vaan pieniä heilautuksia oli välillä ikäänkuin havaittavissa.Hyvänä asiana
voinee pitää sitäkin,että tämä matkaaja tuli nähtyä useammasta suunnasta.Edestäpäin,
silloin kun se huomattiin etelästäpäin saapuvan.Sivusta hetken ennenkuin ylitti
metsikön.Ja hieman takaviistosta tullessaan uudelleen näköisälle.ja lopuksi peräpää
meitä kohden itäänpäin poistuessaan.Muodoltaanhan se oli aika pisaramainen
kauttaaltaan valoa hohtava.Uforaportti 14 kannessahan se on nähtävissä.
http://www.suomenufotutkijat.fi/uforaportit.htm
Siinä missä niitä kuvia on 4 rivissä,niin siitä vasemmanpuoleisesta kyse.
Tuokin on nyt tullut kellotettua ja valosoikion kohdalla puhutaan pyöreesti 2
minuuttia ja 45 sekuntia kestäneestä havainnosta.
VIIDELLE IHMETELTÄVÄÄ
Eletään vuoden 1989 joulukuuta.Työpäivä takana,mutta talvi ei tunne armoa,vaan
Terttu on jo putsaamassa pihaa sataneesta lumesta.Itse vehtailen vielä sisällä ja
tuskailen jo pelkän ulosmenemisen ajatuksen kanssa.Lumityöt on sellainen asia
jonka takia talvi tuntuu tosi tuskalliselta,ei riitä pakkanen ja sen mukana tuoma
pureva viima,vaan vielä on sitä valkoistakin juttua sadeltava.Ei voi jättää sikseen,
kun sitten ei autotkaan liikkus mihinkään tarvittaessa,ei pelittäisi pelkät polut.
Luojan lykky on kuitenkin se että Terttu jopa nauttii niistä lumitöistä.."saa raitista
ilmaa ja kuntokin pysyy hyvänä" blaa blaa,karhuna talvet voisikin menetellä.Juu en
tykkää talvesta,muut vuodenajat kyllä menettelee,vaikka ovatkin talveen verrattuna
kovin lyhyitä.
Oltiin noihin aikoihin vasta rakentamassa omaa kotia,joten asuimme vielä
kansakoulun "vanhalla puolella".Vanhaksi passaa sitä huoletta nimittää,koska koulu
valmistui v.1897.Terttu oli kuitenkin meidän tulevaa pihapiiriä putsaamassa siinä
vaiheessa,kun astui vihdoin pihalle.
Harvoin sitä kummiskaan tulee hätkähdyttyä kuten silloin,sillä pihanperällä oli jokin
laite josta oli 5-6 tai ehkä jopa 7 valoa nähtävissä.Yritin hetken näitä valoja painaa
mieleen,sillä ne kaikki eivät olleet aivan samankokoisia keskenään ja joitain
värierojakin niissä oli nähtävissä,mutta jostain syystä tämä mieleenpainaminen ei
onnistunut.Äärimmäisten valojen väli arviolta 7 -10 metriä.
Siinä se olla kökötti kummiskin,matalla ja lähellä.Joko se oli pihan tai kapean nuoren
metsikön yllä.Kauempama se ei olisi edes voinut olla,koska siellä oli jo sen
korkuista puustoa,ettei sitä olisi edes voinut nähdä.Etäisyys siltä rappuselta jolla
seisoin siihen laitteeseen oli n.25 metriä ja kutakuinkin 7metrin korkeudessa se leijui,
eli tässä tapauksessa voinee jo puhua lähihavainnosta.Eikä tämä laite ollut kovin
hiljainen.Ääntä jolle ei löydä suoraa vastinetta,niin sitä on yllättävän vaikeaa kuvailla,
mutta pidän nuo aiemmat vertaukset voimassa,eli etäältä lähestyvä ukkonen tai
vaihtoehtoisesti voimakasta kumisevaa jylinää,mitä lie sekin sitten tarkoittaa,näin
Terttu ääntä kuintenkin on kuvaillut.
Voimakasta,muttei kovin kovaäänistä.Selkokieltä selvästikkin.Vähän samaan malliin
kuin iso V8 tyhjäkäynnillä.Se pitikö itse laite sellaista ääntä,vai vaikuttiko se laite
sitten jotenkin tilaan ympärillään täten ?
Terttukin oli siis selvästikkin huomannut sen,joten menin sitten kutsumaan
vanhempani & heidän vieraansa katsomaan tätä pihapiirin kummajaista.Joten
neljästään seisottiin ulkoterassilla ja Terttu pihalla sitä katselemassa.Väki kuitenkin
rupesi pikkuhiljaa harvenemaan,kun se vain olla möllötti siinä.Ensimmäisenä
sisäänmenijänä oli äiti,koska oli huolissaan siitä että uunisssa paistumassa olevat
pullat ruskistuisi liikaa.Seuraavana oli isän vuoro,koska sopivaa vaatetusta ei tullut
nykäistyä päälle,kun noinkin yllättävä tilanne tuli,joten sisätilan lämpö kutsui luokseen.
Viimeisenä sisäänmenijänä oli tämä heidän vieras,joka sentäs viipyi hieman
pidempään ulkona nähtyä ihmettelemässä.Hänen verukkeensa oli silloin menossa
oleva elokuva,tämän elokuvan avulla,jos sen nyt oikein muistan,niin päiväys ja
sinnepäin oleva kellonaikakin löytyy.Nyt pitää vain veikata kellonaika 16.00 -
19.15 välille.
Kun veranta tyhjeni,niin siirryin liukkaasti Tertun luokse.Vähän aikaa
keskusteltuamme,niin tämä laite rupeaa vaakatasossa liukumaan meistä katsottuna
oikealle,toisin sanoen pohjoiseen.Lähes samanaikaisesti tuttu auto hiljentää ja
kääntyy pihalle,joten juoksen sen luo ja pyydän äkisti kyytiä.Vaikka ihmettelevät
mistä kyse,niin ei siihen selittelyyn ollut aikaa,vaan mennä piti minne sanoin.Tarkoitus
oli päästä suoraan sen laitteen alle,koska jatkaessaan siihen suuntaan,niin tien
ylitys olisi tullut sillekkin kohta ajankohtaiseksi.Pyydän pysähtymään sille kohtaa
jossa arvioin ylityksen tapahtuvan,mutta ei näkynyt.Pihan ja tien välissä oli n.30:nen
metrin levyinen metsikkö.
Hypätään autoon ja siirrytään vähän eteenpäin,kohtaan jossa tien molemmin puolin
peltoa.Ei näy eikä kuullu.Ja eipä voi paikka tätä hiljaisempi juurikaan olla,sillä
hiljainen on kylä ja E 75 11km päässä.En voinut kuin ihmetellä sitä mitenkä sellainen
laite voi sillä tavalla hävitä.Häviäminen kyllä tavallaan selitty kun palattiin Tertun
luokse,koska hän kertoi sen laitteen vain sammuneen/hävinneen yks kaks heti sen
jälkeen kun olimme kääntyneet sille tielle.Hetkeä ennen sen katoamista siitä oli
erottunut laatikkomaisia ulokkeita.
Ja tuonkin olen kellottanut ja minimiaika havainnolle 2 minuuttia,mutta kuten
tekstistä käynee ilmi,niin aikaa lienee kulunut paljonkin enemmän.Tähänkin väsätty
kuva samaisen kirjan kannessa,toinen vasemmalta.
Se mikä tuossa havainnossa on jäänyt hieman kaivelemaan (sen lisäksi ettei taaskaan
tullut valokuvien napsiminen mieleen,vaikka oli jo sentäs kohtuu kamera ) on se,että
sen turhan ajamisen sijaan olisin pyytänytkin heitä pikaisesti poistumaan autosta ja
luomaan katseensa kohti hallia,niin tapauksella olisi ollut 2 lisätodistajaa.Nyt heiltä
jäi se näkemättä syntyneen häslingin vuoksi,vaikka hetken olin siinä luullossa että
hekin olivat sen nähneet kääntyessään pihalle,mutta kun ei niin ei.
SININEN KEHÄ
Olin takapihallamme yksikseni tuolloin,sillä Terttu oli jo vetäytynyt yöpuulle ja
nukkumaanhan se olisi minunkin piakkoin mentävä.Oli vain niin hieno ilta tai
yöksihän sitä kait pitää jo sitä aikaa nimittää,mutta ilma oli kuitenkin vielä sopivan
lämmin ja tähtiinkin oli mukava tähyillä,joten ei sitä noin vain malttanut sisälle siirtyä.
Taas sellainen isompi "sateliitti" sattui sopivasti taivaalla liikkumaan,sopivasti siksi,
että jos vähänkin myöhemmin olisi siihen ilmaantunut niin en olisi enää ollut sitä
näkemässä.Taas sana taas sen takia,että olihan näiti kookkaampia liikkujia
kohtuullisen useasti nähty,viime kerrasta jo oli tosin jonkin aikaa mennyt.
Kaukoputkellakin on niitä tullut tiirailtua,mutta ei niistä mitään yksityiskohtia
erottanut,vaikka kaukoputken läviste menoakin tuli seurattua,ainoastaan kasvoivat
kooltaan entisestään.Ja kun ne ei mitään poikkeavaakaan tehneet,niin eipä niistä
juuri kerrottavaa ole ollut.
Tällä kertaa sellainen matkasi lännestä itään päin,eteläisellä taivaalla.Nyt tarttee sitten
ottaa vaikkapa auringonkukan siemen sormien väliin,leveämpi pää eteenpäin,
kapeampi sivu ylös/alaspäin ja ojentaa käsi suoraksi,pitäen sitä taivasta vasten,niin
saa kuitenkin jonkinlaisen käsityksen menijän koosta.
Hetken mielijohteesta otin sitten ja vilkutin huvikseni ja yllätys oli melkoinen kun
tämä näyttikin pysähtyvän ja kääntyvän kohti.Sininen valo syttyi tämän valon
ympärille,itse valosoikio siis pysyi yhtä kirkkaana ja täysin nähtävissä.
Silmänräpäyksessä tämä sininen valo piteni,sateenvarjon avaaminen kuvannee sitä
edes jokseenkin.
Säihkähdin hieman sillä olihan tuollainen aika yllätys ja kun kaiken lisäksi olin
ypöyksin pimeällä pihalla joten läksin kiiruusti kohti verantaa,joka oli noin 9 metrin
päässä,aukaisin oven ja huusin Terttua ,jotta hän tulisi ulos katsomaan.Käännyin ja
katselin takaisin taivaalle,joka oli nyt ihan rauhallinen,se liikkuva valo oli hävinnyt
muutamassa sekunnissa.
Se onkin sitten kanssa mielenkiintoista kuinka sellainen temppu tehdään,olinhan sen
taivalta seurannut sen 30 - 45 sekuntia minkä ajan siihen kohtaan saapuminen vei ja
kumminkin se onnistui häviämään keskeltä taivasta noin vain.Olisiko kohde sitten
siirtynyt johonkin super hyper nopeuteen,taikka toiseen ulottuvuuteen ja tämä sen
ympäri ilmestynyt valo johtunut siitä.Tiedän toki,että aikamoista hakuammuntaahan
tuollainen on,mutta kun en ole vielä parempiin törmönnyt.Raketin voisi ehkä jotenkin
käänellä tuohon syypääksi,mutta aikamoista kääntelyä sekin olisi.
Tämä havainto lienee keväällä 1990,kun tuolloin ei vielä portaita ollut yläkertaan,
vaan alumiinitikkaita käytettiin tasojen väliseen liikennöintiin.
Eihän tuntemattomiin nettikirjoittajiin pitäisi uskoa mutta kyllähän nuo tarinat todelta tuntuu.Selitystä on kyllä vaikea löytää,paitsi se avaruusolentoteoria.
Tuli mieleen kysymys:Kun noista tapahtumista on jo aikaa vierinyt niin oletko sulatellut niitä yksiksesi kaikki nämä vuodet vai olitko esim. heti Ruotsin tapauksen jälkeen yhteydessä tutkijoihin?Ja miksi päädyit astumaan esiin esim. täällä netissä?
Hatunnoston paikka kuitenkin!
-"Totuus ei pala tulessakaan",joten kun siinä pysyy niin mikäs tässä on ollessa,jos
nuo tuottaa ongelmia joillekkin,kun jotain "normaalia" selitystä ei tunnu löytyvän,niin
tuottakoon.
"..oletko sulatellut niitä yksiksesi kaikki nämä vuodet vai olitko esim. heti Ruotsin
tapauksen jälkeen yhteydessä tutkijoihin?"
-Ei noissa loppupeleissä kovinkaan paljon sulattelemista ole ollut,poikkeuksena se
ruotsissa sattunut,sillä se vähän hätkäytti,kun vielä 10 vuoden jälkeen oli aika
tunteikasta mennä tapahtumapaikalle.Terttuhan ei suostunut sinne enää edes
palamaan.Tutkijoihin ollaan otettu yhteyttä,jotenkin tuntuu kuitenkin että vasta viime
vuona meni perille se että ruotsin puolen tapahtuma oli vähän enemmän kuin pelkkä
havainto.
"Ja miksi päädyit astumaan esiin esim. täällä netissä?"
-Ehkä aika oli sopiva siihen,se että yleensä löysin nämä sivustotkin oli vaan hetken
mielijohteesta johtuvaa.Sattumien summa kait vain kyseessä.
" Hatunnoston paikka kuitenkin!"
Äläs nyt turhia :).
Tuli vaan mieleen että jokin juhlallinen "sisäinen pakko" olisi saanut sinut julkituomaan havaintosi ja kokemuksesi.Eli tässä mielessä ulkoavaruuden (tai tulevaisuuden tai rinnakkaistodellisuuden) olennot käyttäisivät ihmistä juoksupoikanaan saadakseen oman olemassaolonsa tuoduksi julki.Mikseivät tule kertalaakista sitten näkyville,on oma ongelmansa.Ehkä heidän moraalinsa estää,ennalta-arvaamaton kaaoshan siitä tulisi maailmassa jos muukalaisia yhtäkkiä tulvisi ovista ja ikkunoista,ja vaikka kuinka rauhallisissa aikeissa.
Vai onko heillä lainkaan aikomusta julkitulla?Voisi ajatella niinkin että he tekevät jostain syystä kokeensa maapallolla ja ihmisillä ja saatuaan työnsä päätökseen lähtevät vähin äänin muille maisemille tutkimustuloksineen.Ehkä sadan vuoden päästä ufoilmiöstä voi lukea vain historian kirjoista.
"..ihmistä juoksupoikanaan saadakseen oman olemassaolonsa tuoduksi julki."
-Se että käyttäisivät ihmisiä sellaiseen tarkoitukseen voisikin toimia aika hyvin
"pehmennyksenä",kyseessä olisi kuitenkin ihmiset joita kuullaan vähän isommassa
mittakaavassa.
"Vai onko heillä lainkaan aikomusta julkitulla?"
-Saattaahan joillakin olla jopa vastaus tuohon,mutta johonkin 14.10 julistuksiin
suhtaudun kuitenkin aika..ööh,skeptisesti.Itselläni ei ole harmainta aavistustakaan
heidän julkitulon suhteen,keitä he sitten loppujen lopuksi ovatkin ( "ulkoavaruuden
(tai tulevaisuuden tai rinnakkaistodellisuuden) olennot").Se,että saisivat tutkimukset
päätökseen,niin se tuntuisi hiukan jopa oudolta,sillä oletettavasti ovat jonkinlaista
tutkimusta tehneet jo useita tuhansia vuosia ja kokoajan tulee kuitenkin uuttakin
tutkittavaa.
hieno homma että joku kertoo kokemuksistaan varsinkin kun on noin monta tapahtumaa. kuinkahan paljon näitä tapahtumia jää myös kertomatta kun ei uskalleta tai ei ole keksinyt kanavaa mihin niistä kertoo tulematta leimatuksi hulluksi jne. itse en ole törmännyt oletettavaan maan ulkopuoliseen elämään koskaan vaikka joskus taivaalle tuijotellessa onkin hetkeksi sydän pysähtynyt kun joku sateliitti kiitää taivaankannen yli ja katoaa horisonttiin, onhan siellä jotain tapahtumia edes :) ehkä vielä joku päivä? tuo 14. päivä on kans kakspiippuinen juttu,noh toivon että tosiaan joku alus tuonne ilmestyisi vahvistuisi ainakin omat käsitykset. mitähän tuollainen humanoidi miettii ihmisen rajattomasta ahneudesta, kun peli ja kaupanteko alkaa heti että kuka mitäkin ihmettä saa ja kuinka paljon , alkaa se hetimullekaikkitänne - ilmiö. vaikea uskoa että kyseiset hemmot saisivat tehdä ns. tehtävänsä, nostaa meitä korkeamman tietoisuuden tasolle (vaimikäsenytolikaan) mutta antaa se kyllä paljon mietittävää mikäli tulevat (vaimitänenyt tekevätkään)
Paljon jää toki vieläkin kertomatta,nykyään ei ehkä kuitenkaan jätetä niistä kertomatta
niinkään leimaantumisen pelon johdosta,mutta just minkä mainitsit,eli tuo kanava voi
olla vaikeakin löydettävä.Nämä keskustelupalstat,kun mahdollistaa niistä kertomisen
ihan anonyyminä,kunhan näillä palstoloille ensinnä löytää,mutta silti syyttä murjotuksi
tulemisen pelko voi ainakin osan kirjoitushaluja hillitä.Kaikenkaikkian tilanne on kertojan
kannalta kumminkin huomattavasti parempi nykyään,mutta silti vain murto-osa tulee
julki,eli työtä riittäisi sen suhteen.
Mielellään lukisi vanhemmista tapauksista,kun ihmisten omaa rojua oli vähemmän
tuolla ilmassa aiheuttamassa hämminkiä (satelliitit,ufo-pallot ja muutenkin
lentolikennettä vähemmän).Nämä ihmiset ovat kuitenkin siinä iässä,ettei netissä tule
pahemmin käytyä,jos edes koskaan ja osalla on jo havainnot ehkä unohtunut,vaikka
olisivatkin jo tottuneita surffaajia.
"..ehkä vielä joku päivä?"
-Toivotaan,suhtautumisesi taitaisi kumminkin olla kohdallaan :).
"mitähän tuollainen humanoidi miettii ihmisen.."
-Nähtävästi näkee paljon pahaa,mutta jos näkö kunnossa,niin myöskin paljon hyvää,
sillä jos näkisivät ainoastaan pahaa,niin oltaisiinko enää edes olemassa?
Onhan heilläkin pitkä historia takanaan ja ehkä näkevät ihmiskunnan painivan samojen
ongelmien kimpussa kuin he aikoinaan,ken tietää..
Joko Venus tai suokaasu...
nyttemmin tuosta linkistä :
http://suomenufotutkijat.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=53&start=150
muutama muu juttu.
Yksi tärkeä huomio unohtui,ehkä tärkein:
g)"Ne" tulevat aina yöllä(silloin kun ihminen on vähiten valppaana ja täysin suojattomana)
on ihmisiä siepattu kesken autolla-ajon ja muutenkin. heittelet vaan omia oletuksia jotka koitat verhota tukemaan käsitystäsi.
"heittelet vaan omia oletuksia jotka koitat verhota tukemaan käsitystäsi."
Havainnointikykysi on suorastaan ällistyttävä...
...ansaitsin Sherlockin maineen. :)
tulit hankkineesi itsellesi Vastarannan Kiisken maineen...
...no hyvä etten sentään pellen mainetta.