liian surullinen elämään(?)

Surua on monen elämässä.

Sä olet erittäin nuori tyttö.
Sulla oikeesti paljon aikaa :-)

Puhuminen auttaa aina.
Älä pidä tunteita itselläsi vaan kerro niistä muille.

Vaikka vanhemmille puhuminen ei tuntuisi heti hyvältä niin he silti välitttävät sinusta ja kuuntelevat kyllä.

Voi myös puhua koulusi terkkarille.

Puhuminen auttaa.

Sä olet hieno ihminen.
Sulla on hyvä elämä edessäs.
Pilvien takana on aurinko :-)

Tuossa iässä hyvin monet on itkuisia ja masentuneita, vaikka luulee, että on suunnilleen ainoa. Minäkin olin. Sitte oli vähitellen helpompaa.
Poikien löytymisestä ei kannata tuossa iässä murehtia. Sulla on vielä 20 vuotta aikaa löytää niitä.
Mutta mene ihmeessä juttelemaan terveydenhoitajan kanssa. Jos et pääse, rupea edes kirjoittamaan kaikki tuntemuksesi päiväkirjaan. Minua ainakin se helpotti.

no vanha mä en oo vielä, mutta paljon vanhempi, kun 12 vuotta ja voin sanoa, että kyllä, 12-vuotiaalla voi olla paljon ongelmia tässä elämässä. perheessä, koulussa, kavereitten kanssa jne.
poikaystävästä sun ei tarviis kyllä vielä edes murehtia, koska kaikki 12-vuotiaat ovat mun mielestä aivan liian nuoria seurustelemaan, siinä mielessä, että voisit nauttia vapaudesta ja kavereista, ja olla vielä ihan lapsikin.

mutta kyllä sä oikean pojan vielä joskus löydät, se taas on varmaa. jos siis jäät elämään.

sanoit että mietit itsemurhaa. haluat tilanteestasi pois ja mietit olisiko kuolema ratkaisu. no, kuolema on tavallaan ratkaisu, sen jälkeen et vaan enää koskaan saa mahdollisuutta löytää sitä poikaa, et löytää uutta elämää, paikkakuntaa, opiskeluja, kavereita, rakkautta, aikuisuutta, omian lapsia ja perhettä, omaa työpaikkaa, yrittää toteuttaa haaveitasi jne.

jos teet itsemurhan luovut myös kaikista niistä hyvistä mahdollisuuksista mitä sinulla voisi olla. kaikesta. lopullisesti. ei tule enää mitään. eikä tilanteesi korjaannu. se siitä.

mun mielestä se ei ole oikein hyvä ratkasu. mun mielestä se on itseasiassa huono ratkasu, koska kaikkihan me kuollaan kuitenkin. lopputulos on siis aina sama, joten käytä tämä aika hyvin, sä kerkeät kyllä kuolla myöhemminkin. sun pitää vaan haluta elää ja sä alat myös elämään!

miksi sä viiltelet itseäsi, mitä se auttaa? eikö olisi järkevämpää hoitaa itseään ja auttaa itseään kun maailma potkii? etkös sä tekis niin kaverillesikin/rakkaallesikin, jos se olisi maassa? auttaisit, hoitaisit, ja pitäisit huolta?
miten sua helpottaa itsesi sääliminen ja vahingoittaminen?
miksi sä et auta itse itseäsi?

on totta, etttä olet niin nuori, että mahdollisuudet ovat rajalliset, mutta säkin vanhenet ja luot niitä mahdollisuuksia nyt, koulun käynnin ja harrastusten avulla. on sulla niitä vielä myöhemminkin, mutta jos vanhempasi kuuntelisivat sinua sen verran, että he auttaisivat sinua saamaan uusia kivoja harrastuksia, mistä voisi jopa tulla tulevaisuudessa ammatti, tai ainakin uusia kavereita? kysy ainakin.

jos nyt käyt koulusi hyvin, ja jaksat vielä muutaman vuoden, tulee nuoren aikuisen vuotesi olemaan jo sata kertaa helpompia. voit valita koulusi, muuttaa opiskelemaan vaikka jonnekin muualle, saat kesätöitäkin helpommin, kun esität, että olet oikeasti ahkera ja sanot sen! silloin voit ansaita omaa rahaa, millä taas voit hankkia jotain jne. mä menin töihin sun ikäsenä, kun mun vanhemmilla ei ollut rahaa maksaa mun harrastuksia. maksoin ne ite, ja okei, se oli ehkä rankkaa, mut mä sain siitä myös hyvän olon ja oman arvon tuntoa. lisäksi se on jeesannu ihan hemmetisti myöhemmin.

mulla oli kans aika tuskainen lapsuus ja nuoruus, ja mä ihan oikeatsi haaskasin monta vuotta elämästäni pimeyteen ja paskaan, voivotteluun, itsesääliin ja itkemiseen. mä oisin voinut tehdä jotain, jos joku olis kertonu mitä vois tehdä. mutta onneksi jatkoin kuitenkin, loppujen lopuksi, mä selvisin voittajana. niin voit selvitä säkin, mutta sun pitää itse päättää.

siis: pidä itsestäsi huolta, hanki uusia harrastuksia ja väriä elämään. jos kiusaamista on, mene ja rohkeasti puhu siitä, käsittele asiaa ja ainakin muista, että sä olet silti hyvä sellaisena kun olet. kysy vanhemmiltasi välillä voisitko saada huomiota, siis, ota itse asiat puheeksi. vanhemmat on välillä aika sokeita, aikuiset kangistuu helposti kaavoihinsa. kerro itse heille miltä tuntuu, ja pyydä apua, sano, että sinun tarvitsee nyt kipeästi löytää elämääsi jotain iloista ja uutta, että olet nyt todella avun ja huomion tarpeessa. ja jos se ei auta, yritä silti auttaa itse itseäsi, se palkitsee sinut kyllä.

etsi hyviä puolia kavereistasi, ja toisaalta, miksi he ärsyttävät? en ihan ymmärrä, olet yksinäinen, mutta kaverit ärsyttävät sinua?

et ole liian surullinen elämään, ja elämäsi on sellaista, kun se nyt vaan joskus on. ikävä kyllä, elämä ei kompensoi eikä palkitse itsesäälistä. sinun on vaan nyt yritettävä saada elämääsi mukaviakin asioita, ja myös luotettava siihen, että asiat kyllä järjestyy.

arvosta myös itseäsi, terveesti. kohtele itseäsi hyvin ja saat paremman itsetunnon.