Mielestäni rakkauden määrä ihmisillä on vakio. Toisia ihmisiä voi rakastaa vain tietyn määrän, eikä tätä määrää voi mitenkään lisätä. Elämänkokemukseni mukaan myös eri ihmisillä rakkauden määrä on suunnilleen samanlainen. Poikkeuksena on tietenkin ihmisiä, esimerkiksi masentuneita tai muista psyykkisistä häiriöistä kärsiviä, joiden kyky rakastaa on alentunut ja jotka sen takia levittävät ympärilleen vähemmän rakkautta kuin muut.
Selvyyden vuoksi sanon, että tässä tarkoitan rakkautta nimenomaan tunteena. Yksilön aitona sisäisenä tunteena.
Maailmassa on tällä hetkellä yli kuusi miljardia ihmistä. Emme voi rakastaa heitä kaikkia. Jos rakkaudella tarkoitetaan toisesta ihmisestä pitämistä ja välittämistä, niin meidän täytyy valikoida suuresta ihmisjoukosta ne, joista välitämme enemmän kuin muista. Ja niistäkin ihmisistä, jotka tunnemme henkilökohtaisesti, tosiasiassa puolet ovat sellaisia, joista pidämme keskimääräistä vähemmän - ja puolet sellaisia, joista pidämme keskimääräistä enemmän.
Tietenkin teeskentelemällä voi antaa kuvan siitä, että muka rakastaa tai pitää kohtaamastaan ihmisestä enemmän kuin todellisuudessa tekeekään. Mutta vaikka vierailee kulttuurissa, jossa kaikki sanovat sinulle "How nice" ja "How wonderfull", niin opit pian erottamaan ystävällisen kuoren alta toisen todelliset tunteet sinua kohtaan. Tietenkin jollain ihmisellä voi olla sellainen luonteenpiirre, että hän viestittää lähes kaikille tapaamilleen ihmisille, että haluaisi olla heidän hyvä ystävänsä ja haluaisi että tämäkin satunnainen kohtaaminen johtaisi syvällisempään ystävyyssuhteeseen. Mutta koska kyseinenkään ihminen ei käytännössä voi olla sitoutunut ystävä kaikkien kanssa, niin alkuinnostuksen jälkeen tällaiseen ihmiseen tutustuneet ihmiset kokevat jonkinasteisia pettymyksiä. Mielestäni tavoitteena ei tule olla mahdollisimman ystävällinen käytös vaan rehellinen, teeskentelemätön käytös. Jos et pidä jostain ihmisestä, niin älä teeskentele pitäväsi hänestä. Näin hän ei ala etsiä ystävää sinusta, vaan kohdistaa hakunsa niihin ihmisiin, joiden kanssa kemiat kohtaavat paremmin.
http://tiedostamaton.net/rmaara.html
Selvyyden vuoksi sanon, että tässä tarkoitan rakkautta nimenomaan tunteena. Yksilön aitona sisäisenä tunteena.
Maailmassa on tällä hetkellä yli kuusi miljardia ihmistä. Emme voi rakastaa heitä kaikkia. Jos rakkaudella tarkoitetaan toisesta ihmisestä pitämistä ja välittämistä, niin meidän täytyy valikoida suuresta ihmisjoukosta ne, joista välitämme enemmän kuin muista. Ja niistäkin ihmisistä, jotka tunnemme henkilökohtaisesti, tosiasiassa puolet ovat sellaisia, joista pidämme keskimääräistä vähemmän - ja puolet sellaisia, joista pidämme keskimääräistä enemmän.
Tietenkin teeskentelemällä voi antaa kuvan siitä, että muka rakastaa tai pitää kohtaamastaan ihmisestä enemmän kuin todellisuudessa tekeekään. Mutta vaikka vierailee kulttuurissa, jossa kaikki sanovat sinulle "How nice" ja "How wonderfull", niin opit pian erottamaan ystävällisen kuoren alta toisen todelliset tunteet sinua kohtaan. Tietenkin jollain ihmisellä voi olla sellainen luonteenpiirre, että hän viestittää lähes kaikille tapaamilleen ihmisille, että haluaisi olla heidän hyvä ystävänsä ja haluaisi että tämäkin satunnainen kohtaaminen johtaisi syvällisempään ystävyyssuhteeseen. Mutta koska kyseinenkään ihminen ei käytännössä voi olla sitoutunut ystävä kaikkien kanssa, niin alkuinnostuksen jälkeen tällaiseen ihmiseen tutustuneet ihmiset kokevat jonkinasteisia pettymyksiä. Mielestäni tavoitteena ei tule olla mahdollisimman ystävällinen käytös vaan rehellinen, teeskentelemätön käytös. Jos et pidä jostain ihmisestä, niin älä teeskentele pitäväsi hänestä. Näin hän ei ala etsiä ystävää sinusta, vaan kohdistaa hakunsa niihin ihmisiin, joiden kanssa kemiat kohtaavat paremmin.
http://tiedostamaton.net/rmaara.html
Vastaukset 2
Vanhimmat
TÄYTTÄ PASKAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Jos maailmassa olisi Äiti Aman kaltaisia ihmisiä enemmän, niin paljon enemmällä ihmisistä olisi asiat paremmin. Amaa verrataan Mahathma Kandhiin ja äiti Teresaan, jotka tekivät erittäin paljon hyvää köyhien, sairaiden ja kodittomien keskuudessa esim. tarjoen heille katon päänsä päälle. Niin on tehnyt Äiti Amakin. Hän on esim. rakennuttanut kouluja ja asuntoja. Näin lyhykäisesti: hän tekee hyväntekeväisyystyötä ja on saanut näin tunnustusta hyvästä työstään maailmalla. Kaikki ihmiset, jotka haluavat liittyä tekemään hyväntekeväisyystyötä voi tehdä sitä kotimaassaan.
Tuskin "rakkauden" sanoma tarkoittaa kirjaimellisesti niinkuin sinä sen esitit. Sinun teoriasi on aika pitkälle luterilaisen (eurooppalaisen ja länsimaisen) ajattelua. Meidän kulttuurissamme ihannoidaan itsenäisyyttä ja yksilöllisyyttä. Siihen liitetään tietty rakkauden kohteen määrittely. Myös rakkauden kohde vaihtuu yhä helpommin mitä vapaamaksi yhteiskunnan normit ja mallit muuttuvat löyhemmiksi.
Äiti Aman jakaa rauhan ja rakkauden sanomaa. Se on positiivisempi asia kuin se että ollaan itsekeskeisiä omassa maailmassaan.Eihän hän voikaan rakastaa kaikkia yhtä paljon kuin omaa tytärtään tai omaa poikaansa, mutta sanoma on se että mitä enemmän jakaa omaa välittämistään pyyteettömästi sitä enemmän saa ympärillä positiivista liikehdintää.
Nämä asiat ovat sellaisia, joita et välttämättä löydä sieltä psygologian kirjoistasi. Ne opitaan elämän aikana(toiset oppii ja toiset ei). Myös joillain ihmisillä on voimakkaat kutsumukset tähän hommaan jo varhaisessa vaiheessa lapsuutta kuten oli Äiti Ammamilla.