Mikolla oli kammottava päänsärky, jonka syy oli kaikille selvä. Tummat silmänaluset ja ajamatta jäänyt parta kertoivat omaa tarinaansa eilisillan illanistujaisista kaikille toimiston juoruämmille. Mikko yritti keskittyä näyttämään työteliäältä ennen ruokatuntia, jolloin hän kävisi suihkussa.
Hän avasi Visual Studio.netin, sen uusimman ohjelmistokehitysvälineen. Mikon eteen avautui parilla napinpainalluksella projekti, jonka parissa hän työskenteli. Hän keskittyi kirjoittelemaan yhdentekeviä silmukoita ohjelmiston logiikkaan. Ruokatunnin jälkeen alkavat tosi työt, hän järkeili. Välillä hän kävi vesiautomaatilla hakemassa muutaman lasin vettä ja olo alkoi parantua.
Puoli tuntia päivälliseen. Virtasen k**ipää astui huoneeseen sen näköisenä kuin olisi juuri astunut ulos housuprässistä. Katseli Mikon olkapään yli, niin läheltä että Mikko tunsi kuvottavan mynthol-hengityksen korvalehdellään. Oksetti. "Mikset sä ole kommentoinu tuota koodia ollenkaan?", Virtanen kysyi.
"Mä teen sen sitte ruokatunnin jälkeen.", Mikko sanoi kireästi. "Oliko Virtasella jotain asiaakin, vai tykkäätkö vain katsella?"
"Ei mulla", k**ipää sanoi, kääntyen jo huoneen ovea kohti, kuin olisi oikeastikin lähdössä. Kääntyi kuitenkin takaisin. "Et sä tiedä kuka on vieny täältä tavaroita? Täältä on kadonnu ainaki kolme kympin pakkausta tyhjiä RW-levyjä." Virtanen on taas systeeminvartijana. Mikko oli vienyt kyllä niitä levyjä, muutaman kynän ja kerran jopa tulostimen. Mutta mitä siitä, kaikkihan sitä tekevät. Mikko ajatteli näitä, ja tajusi olleensa hiljaa jo epäilyttävän kauan.
"Tuleppa, Virtanen tuonne taukohuoneeseen.", sanoi Mikko ja nousi ylös. "Jutellaan vähän."
Mikko käveli Virtasen edellä taukohuoneeseen tummansävyisten lattiatiilien yli. Hän avasi oven Virtaselle ja käveli sisään tämän jäljessä. Taukohuone oli tyhjä, vain kahvinkeitin naksutteli kuumuuttaan. Hyvä. Mikko lukitsi taukohuoneen oven, varmistettuaan ettei käytävällä ollut ketään kuuloetäisyydellä. Hän käveli rauhallisesti Virtasen eteen, korjasi tämän solmiota. Sitten hän tarttui Virtasen kauluksiin kaksin käsin ja vetäisi voimakkaasti, puskien samalla otsansa kohti Virtasen nenää, kuin konsaan olisi puskenut puulaakijoukkueessa jalkapalloa. Virtanen tipahti maahan samantien, nenä murtuneena ja silminnähden järkyttyneenä.
"Mitä v***ua?", sopersi Virtanen, yllättävän nasaalisella äänellä. Mikko otti ja pyöräytti Virtasen käden selän taakse, niin kuin joskus ala-asteella, että kaveri varmasti pysyisi paikallaan.
"Nyt se hupi vasta alkaa"
Puolta tuntia myöhemmin, huomattavasti siistitymmän näköinen Mikko istui ravintolassa ja söi kanakeittoa. Hän oli myös ostanut Ilta-Lehden. Siinä oli Hullu Maailma-osiossa kuva Papualaisista miehistä, jotka käyttävät ainoana asusteenaan pitkää nahasta tehtyä koteloa, johon sukukalleudet laitetaan. Mikko muisteli lukeneensa, että jotkin heimot pitävät suurimpana mahdollisena loukkauksena pistää mies hoitamaan naisen tehtäviä.
"Ei suomalainenkaan siitä ilahdu, vai mitä Virtanen tuumaa?"
Hän avasi Visual Studio.netin, sen uusimman ohjelmistokehitysvälineen. Mikon eteen avautui parilla napinpainalluksella projekti, jonka parissa hän työskenteli. Hän keskittyi kirjoittelemaan yhdentekeviä silmukoita ohjelmiston logiikkaan. Ruokatunnin jälkeen alkavat tosi työt, hän järkeili. Välillä hän kävi vesiautomaatilla hakemassa muutaman lasin vettä ja olo alkoi parantua.
Puoli tuntia päivälliseen. Virtasen k**ipää astui huoneeseen sen näköisenä kuin olisi juuri astunut ulos housuprässistä. Katseli Mikon olkapään yli, niin läheltä että Mikko tunsi kuvottavan mynthol-hengityksen korvalehdellään. Oksetti. "Mikset sä ole kommentoinu tuota koodia ollenkaan?", Virtanen kysyi.
"Mä teen sen sitte ruokatunnin jälkeen.", Mikko sanoi kireästi. "Oliko Virtasella jotain asiaakin, vai tykkäätkö vain katsella?"
"Ei mulla", k**ipää sanoi, kääntyen jo huoneen ovea kohti, kuin olisi oikeastikin lähdössä. Kääntyi kuitenkin takaisin. "Et sä tiedä kuka on vieny täältä tavaroita? Täältä on kadonnu ainaki kolme kympin pakkausta tyhjiä RW-levyjä." Virtanen on taas systeeminvartijana. Mikko oli vienyt kyllä niitä levyjä, muutaman kynän ja kerran jopa tulostimen. Mutta mitä siitä, kaikkihan sitä tekevät. Mikko ajatteli näitä, ja tajusi olleensa hiljaa jo epäilyttävän kauan.
"Tuleppa, Virtanen tuonne taukohuoneeseen.", sanoi Mikko ja nousi ylös. "Jutellaan vähän."
Mikko käveli Virtasen edellä taukohuoneeseen tummansävyisten lattiatiilien yli. Hän avasi oven Virtaselle ja käveli sisään tämän jäljessä. Taukohuone oli tyhjä, vain kahvinkeitin naksutteli kuumuuttaan. Hyvä. Mikko lukitsi taukohuoneen oven, varmistettuaan ettei käytävällä ollut ketään kuuloetäisyydellä. Hän käveli rauhallisesti Virtasen eteen, korjasi tämän solmiota. Sitten hän tarttui Virtasen kauluksiin kaksin käsin ja vetäisi voimakkaasti, puskien samalla otsansa kohti Virtasen nenää, kuin konsaan olisi puskenut puulaakijoukkueessa jalkapalloa. Virtanen tipahti maahan samantien, nenä murtuneena ja silminnähden järkyttyneenä.
"Mitä v***ua?", sopersi Virtanen, yllättävän nasaalisella äänellä. Mikko otti ja pyöräytti Virtasen käden selän taakse, niin kuin joskus ala-asteella, että kaveri varmasti pysyisi paikallaan.
"Nyt se hupi vasta alkaa"
Puolta tuntia myöhemmin, huomattavasti siistitymmän näköinen Mikko istui ravintolassa ja söi kanakeittoa. Hän oli myös ostanut Ilta-Lehden. Siinä oli Hullu Maailma-osiossa kuva Papualaisista miehistä, jotka käyttävät ainoana asusteenaan pitkää nahasta tehtyä koteloa, johon sukukalleudet laitetaan. Mikko muisteli lukeneensa, että jotkin heimot pitävät suurimpana mahdollisena loukkauksena pistää mies hoitamaan naisen tehtäviä.
"Ei suomalainenkaan siitä ilahdu, vai mitä Virtanen tuumaa?"
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.