Ikävä kokemus vauvauinnista

Kun täällä on paljonkin keskusteltu vauvauinnista, haluaisin nyt kertoa omat, erittäin ikävät kokemukseni.

"Heräsimme" vauvauintiajatukseen varsin myöhään, tyttö lähenteli jo puolta vuotta. Kesä oli juuri alkanut ja kaikki Turun kunnalliset uinnit kesätauolla. Otin siis yhteyttä alueella toimivaan yksityiseen yritykseen, ja saimme kun saimmekin tyllerömme mahdutettua vielä yhteen ryhmään. Pian posti toikin kotiin yrityksen tiukkasanaiset sopimusehdot. Hiukan kohottelimme kulmiamme mm. sille, että vain ERITTÄIN PÄTEVÄT syyt kelpaisivat uintikerran peruuttamiseen ja sille, että mahdollinen sopimuksen irtisanominen olisi tehtävä kokonaista kuukautta ennen lopettamista. Ajattelimme kuitenkin, että varmaan ko. firmalla on ikäviä kokemuksia (muita pikku uimareita) ajattelemattomista asiakkaista, hyväksyimme ehdot ja maksoimme sopimuksen mukaisesti viisi uintikertaa etukäteen, vaikka emme tienneet ko. firmasta ja heidän järjestämästään toiminnasta nettisivuja kummempaa. Emme myöskään olleet lainkaan varmoja, kuinka tuo uiminen ylipäätään tytöllemme luonnistaisi -neiti kun ei ollut mikään vesipeto, eikä kylpyammekaan ollut aivan niitä mieluisimpia paikkoja.

Sitten menimme yrityksen järjestämään infotilaisuuteen. Siellä tiukkasanainen, jopa hiukan loukkaava sanelutyyli jatkui: Saimme kuulla ehdottomia vaatimuksia pukeutumisen, peseytymisen ja muunkin käytöksen suhteen. No, tämän vielä ymmärsin (joskin asioiden esittämistapa olisi voinut olla ystävällisempi - olimme kuitenkin kaikki aikuisia, emme uhmaikäisiä teinejä), sillä olihan kyseessä myös oman lapseni turvallisuus ja hyvinvointi.

Sen sijaan hiukan ihmettelin vaatimusta, jonka mukaan vain kankaiset kestouimahousut olivat heidän uinneilleen sopiva vaatetus vauvalle. Olimme heti uima-ajatuksen saatuamme innoissamme hankkineet paketin kertakäyttöisiä uimavaippoja, joiden vakuutettiin kestävän kovatkin -sekä sisäiset, että ulkoiset paineet :) Jos kerran sellaisia on saatavilla, voi hyvällä syyllä ihmetellä, mikseivät ne käytössä kelpaa. No, kuulema hajoavat vedessä ja sitten on "allas vaipanpalasia täynnä". Ja ei muuta, kuin niitä ainoita oikeita uimahousuja etsimään.

Kävin valehtelematta läpi kaikki mahdoliset ja mahdottomat ostopaikat vauvaliikkeistä urheilukeuppojen kautta supermarketteihin, mutta kaikissa myytiin eioota ja suositeltiin kertakäyttövaihtoehtoja. Valittelin asiaa myös tänne vauvauintiyritykselle, josta sain kuulla, että (sattumoisin) heillä kyllä on myynnissä ko. housuja, edulliseen 14 euron hintaan, kaikkia kokoja ja värejä... Olin jo valmis hankkimaan housut "kätevästi" tältä firmalta (joskin jo tässä vaiheessa hiukan pitkin hampain, ja yhä ylemmäs kulmiani nostellen), kun sain vinkin yhdeltä uimariäidiltä, että samoja housuja myytiin Raisiossa sijaitsevassa lastentarvikeliikkeesä -viisi euroa halvemmalla! Varmaan kulutin jo pelkkään bensaan nuo viisi euroa, mutta alkoi jo nyppiä uintifirman asenne ja omaneduntavoittelu.

No viimein pääsimme asiaan. Ensimmäinen uintikerta oli katastrofi; Pidimme isin kanssa vuorotellen sylissämme kauhusta (ei kylmästä) tarisevää lasta, joka silmät lautasenkokoisina ja sydän tuhatta ja sataa lyöden rauhoittui vain muista uimareista erillään, kun isi ja äiti omassa rauhassa esittelivät uutta ympäristöä. Yksi kuulemistamme säännöistä oli myös, että uimaan tultaessa edellisestä syötöstä olisi oltava vähintään tunti, mielellään puolitoista, ja kun neitimme vielä tuossa vaiheessa (halusi ja) sai rintaa tasaisesti kahden tunnin välein, alkoi loppuvaiheessa pienellä olla jo niin kova nälkäkin, että poistuimme vähin äänin ennen muita.

Koimme myös molemmat mieheni kanssa koko uimistilanteen epämukavaksi; Varsinkin jatkuva "pakkolaulattaminen" oli miehelleni kiusallista. Itse laulan lapselleni paljon ja koko ajan, mutta minustakin jokaisen liikkeen yhteyteen liitetty väkinäinen laulu tuntui hiukan hölmöltä -etenkin, kun ohjaajan lisäksi minä olin lähes ainoa, joka suustaan ääntä päästi. Itse ohjaaja oli kuitenkin vilpitön, mukava ja empaattinen, ja niinpä päätimme yrittää uudemman kerran.

Toinen kerta oli kuitenkin edellisen toistoa; Vauva oli kauhuissaan (nyt jo heti altaan nähtyään), me kiusaantuneita jatkuvasta laulamisesta, stressaantuneita tasaisin väliajoin alkaneesta joukkoparkumisesta ja ennenkaikkea huolissamme pienestä ihmisestä, joka ei selvästikään nauttinut hetkestäkään, vaikka kuinka lohduttelimme, leikitimme ja laulelimme. Päätimme siis, että tämä ei ole meidän juttumme. Yksi tykkää puurosta, toinen vellistä, enkä suinkaan halua kiistää vauvauinnin riemua niiltä, jotka siitä nauttivat -me nyt vain emme sattuneet kuulumaan niihin.

MUTTA, uinnin lopetuspa ei sitten ollutkaan lainkaan niin yksinkertaista, kuin olimme kuvitelleet. Soitin (ajoissa) firmaan ja kerroin, ettei homma oikein toiminut meillä. Sieltä pyydettiinlähettämään sama kirjallisena ja ehdotettiin uutta yritystä joskus vanhemmalla iällä. Lupasin harkita asiaa. Sanoinpa vielä, ettei meillä ole vaateita tuon jo maksetun, mutta käyttämättä jääneen loppusumman suhteen. Muotoilimme kohteliaan mailin, jossa ilmoitimme, että tyttäremme jää nyt uinneista tauolle, mutta palaamme asiaan, jos siltä tuntuu. Kuinka olenkaan kerinnyt viimeisen kolmen kuukauden aikan katua tuota kohteliasta ja ympäripyöreää ilmoitusta!

Seuraavan viiden uintikerran lasku saapui muutaman viikon päästä. Soitin firmaan, ja kerroin, että emme edelleenkään tällä haavaa aio jatkaa uinteja, mutta edelleen otamme yhteyttä, jos toisin päätämme. "Asia selvä" -ilmoitti yhteyshenkilö. Sitten tuli seuraava lasku (vai oliko se edellisen muistutus?). Soitin jälleen, selitin samat litaniat ja sain jälleen saman "Asia kunnossa" vastauksen. Kunnes saapui taas seuraava. Nyt olimme jo päättäneet, että vaikka joskus uinteja jatkaisimmekin, ei se tapahtuisi ko. firman nimissä. Soitin taas ja ilmoitin tämän ystävällisesti, mutta selvästi puhelimeen vastanneelle henkilölle. Kun jälleen sain "asia kunnossa" -vastauksen tarkensin vielä, että olihan nyt kaikille osapuolille varmasti selvää, että emme jatka uinteja ja emme siksi myöskään halua etukäteislaskuja postiluukustamme. Firman edustaja ihmetteli itsekin, miksi laskuja ylipäätään enää tulee ja lupasi hoita asian kuntoon.

No, sitten toissapäivänä sain ikävänsävyisen tekstiviestin, jossa nimetön firman edustaja kehotti maksamaan jo todella myöhässä olevan laskun, tai meillä ei olisi enää paikkaa uintiryhmässä! Tuo itse uhkaus saisi kyllä mielihyvin jo toteutuakin, mutta koska olen tarkka taloudenpitäjä, otin aika lailla nokkiini viestin sävystä. Vastasin, että olemme lopettaneet yrityksen palveluiden käyttämisen jo ajat sitten, ja toivoakseni tämä nyt vihdoin menisi perille myös heidän suuntaansa.

Lopulta, lukuisten tekstiviestien ja muutamn mailin jälkeen selvisi, että puhelimitse (lukuisat kerrat) tekemäni irtisanoutuminen ei ollut heidän sääntöjensä mukaan pätevä, eikä myöskään aiemmin tehty maili-ilmoitus täyttänyt irtisanoutumisen piirteitä. Lapsemme oli kuulema laitettu "kesätauolle", jonka jälkeen jäsenyys (ja siis myös maksatus) jatkui AUTOMAATTISESTI syksyllä. Sitä, miksi maksatus jatkui kuitenkin myös tämän "kesätauon" ajan, ei kukaan meille osannut / halunnut selittää. Ei myöskään sitä, miksi firman puhelimeen vastannut henkilö ei missään vaiheessa kertonut, ettei irtisanoutumisemme ollut pätevä tai sitä, miksi samainen ihminen päinvastoin pahoitteli jatkuvaa laskujen lähettelyä ja lupasi hoitaa asian kuntoon. Olisin viimeistään kolmanne laskun jälkeen mielihyvin muotoillut vaikka kaksi kirjallista irtisanoutumista, jos vain joku olisi sellaisen tarpeellisuudesta huomauttanut.

Emme tällä hetkelläkään tiedä, onko irtisanoutumisemme nyt "hyväksytty", vai puidaanko tätä juttua kenties vielä joskus oikeudessa. Lähetin firmalle vielä viimeisen mailin, jossa kerroin, ettemme MISSÄÄN NIMESSÄ halua ENÄÄ KOSKAAN käyttää heidän palvelujaan, joka täten irtisanoutumisena ymmärrettäköön, mutta en ole vielä saanut vastausta.

Että tämmöinen tapaus meillä -taitaa jäädä tuo tyllerömme uimisen opettelu ihan mökkirantaan -jos sinnekään, ihan vielä: Neiti nimittäin kehitti itselleen aikamoisen pelon avovettä kohtaan, ja kesällä äidin uiminen aiheutti hysteerisen pelkoitkun -joka toi elävästi mieleen eräänkin uimahetken eräässä turkulaisessa uimahallissa...