Palstalla

Joudun ja olen joutunut tekemisiin tuon syrjäytyneisyyden ja henkisen honon voinnin kanssa jo työnikin puolesta.
Lisäksi myös vapaaehtoisessa tukitoiminnassa.
Pelkään pahoin että Suomi on vasta alkutaipaleella tuskan ja kärsimyksen tiellä.
Liian paljon on ihmisiä jotka tuntee ettei ole mitään menetettävää.
En kuitenkaan ymmärrä millään miksi pitää tuhota toistenkin elämä samalla, ja vielä sellaisten jotka ei ole mitenkään syyllisiä tilanteeseen.

Elisama kirjoitti:

Joudun ja olen joutunut tekemisiin tuon syrjäytyneisyyden ja henkisen honon voinnin kanssa jo työnikin puolesta.
Lisäksi myös vapaaehtoisessa tukitoiminnassa.
Pelkään pahoin että Suomi on vasta alkutaipaleella tuskan ja kärsimyksen tiellä.
Liian paljon on ihmisiä jotka tuntee ettei ole mitään menetettävää.
En kuitenkaan ymmärrä millään miksi pitää tuhota toistenkin elämä samalla, ja vielä sellaisten jotka ei ole mitenkään syyllisiä tilanteeseen.

jo kouluajoilta syrjäytynyt nuori usein ajautuu huume,tai kaljaporukoihin,ja heitä ei työt kiinnosta,tai työnantajaaa nuori jolla ei työkokemusta,ja joskus ei edes koulua saanut loppuun suoritettua.Jollei nuoriin panosteta,tästä tulee villilänsi.Jo nyt kansa on jakautunut kahteen tai kolmeen kastiin,ja ne alimmalla portalla olevat eivät näe tulevaisuutta lainkaan,ajaattelevat kostavansa näille Bemarikuskeille ,ja kierra on valmis.Mikäli saisi valita haluaako vauraan osan,vai taistelun jokapäiväisestä leivästä,voi itsekukin ajatelle mihin se johtaa.Silmittömään väkivaltaan.Kotiin murtauduttiin eilen,kun olin muutaman tunnin poiss,enkä kovin miellyttäväksi sitä kokenut.Kävin poliisille tekemään rikosilmoituksen,lupasi häiskä tulla klo 4 yöllä uudelle visiitille.

Elisama kirjoitti:

Joudun ja olen joutunut tekemisiin tuon syrjäytyneisyyden ja henkisen honon voinnin kanssa jo työnikin puolesta.
Lisäksi myös vapaaehtoisessa tukitoiminnassa.
Pelkään pahoin että Suomi on vasta alkutaipaleella tuskan ja kärsimyksen tiellä.
Liian paljon on ihmisiä jotka tuntee ettei ole mitään menetettävää.
En kuitenkaan ymmärrä millään miksi pitää tuhota toistenkin elämä samalla, ja vielä sellaisten jotka ei ole mitenkään syyllisiä tilanteeseen.

"Pelkään pahoin että Suomi on vasta alkutaipaleella tuskan ja kärsimyksen tiellä."

Samanlainen aavistus on minulla ja monella muulla.Me täällä Suomessa ollaankin saatu elellä vielä aika lailla lintukodossa, mutta suuren mualiman lieveilmiöt levittäytyy myös tänne meille. Koulukuraattoreihin ei ole kouluille "varaa" ja samanaikaisesti tutkimustulokset osoittaa, että joka viides oppilas kärsii jonkinasteisista mielenterveyden ongelmista, joita kukaan ei huomaa tai joihin kukaan ei puutu. Armeijan keskeyttäneiden määrä on lisääntynyt, osalla syynä mielenterveysongelmat, päihteet, huumeet? Onko vielä niin, että yli 18-vuotiaiden kohdalla koululta ei saa ottaa vanhempiin yhteyttä, vaikka nuori asuu vanhempien kanssa? Nuori katsotaan aikuiseksi ja jos vanhemmat eivät huomaa tai jaksa huomata, nuoren oireilu ja paha olo voi kehittyä ihan rauhassa.

"Liian paljon on ihmisiä jotka tuntee ettei ole mitään menetettävää."

Niinpä, ja siinä porukassa on myös ihmisiä, joiden taloudellinen hyvinvointi on hyvä, ehkä elämästä puuttuu jotain sellaista mitä rahalla ei saa. Mielekkyyss elämässä häipyy jonnekin. Mikään ei kiinnosta, tunnu miltään. Olen omien lasteni kohdallakin miettinyt ja toivonut sitä, että kun heillä säilyisi sellainen tekemisen meininki ja kiinnostus asioihin, omaan tulevaisuuteen ja sen suunnitteluun, se suojaisi monelta. Ja niin kauan kun kotona asuvat netin käyttö on kyllä rajoitettu ajallisesti, jotta elämässä säilyisi muitakin kontakteja kuin nämä virtuaaliset pelkästään. Mutta kuitenkaan koskaa ei voi sanoa, että "ei minun lapset". Voimia toivotan paitsi uhrien myös ampujan omaisille, heillä on nyt raskasta surua, joka säilyy pitkään.

Lusiina1 kirjoitti:

"Pelkään pahoin että Suomi on vasta alkutaipaleella tuskan ja kärsimyksen tiellä."

Samanlainen aavistus on minulla ja monella muulla.Me täällä Suomessa ollaankin saatu elellä vielä aika lailla lintukodossa, mutta suuren mualiman lieveilmiöt levittäytyy myös tänne meille. Koulukuraattoreihin ei ole kouluille "varaa" ja samanaikaisesti tutkimustulokset osoittaa, että joka viides oppilas kärsii jonkinasteisista mielenterveyden ongelmista, joita kukaan ei huomaa tai joihin kukaan ei puutu. Armeijan keskeyttäneiden määrä on lisääntynyt, osalla syynä mielenterveysongelmat, päihteet, huumeet? Onko vielä niin, että yli 18-vuotiaiden kohdalla koululta ei saa ottaa vanhempiin yhteyttä, vaikka nuori asuu vanhempien kanssa? Nuori katsotaan aikuiseksi ja jos vanhemmat eivät huomaa tai jaksa huomata, nuoren oireilu ja paha olo voi kehittyä ihan rauhassa.

"Liian paljon on ihmisiä jotka tuntee ettei ole mitään menetettävää."

Niinpä, ja siinä porukassa on myös ihmisiä, joiden taloudellinen hyvinvointi on hyvä, ehkä elämästä puuttuu jotain sellaista mitä rahalla ei saa. Mielekkyyss elämässä häipyy jonnekin. Mikään ei kiinnosta, tunnu miltään. Olen omien lasteni kohdallakin miettinyt ja toivonut sitä, että kun heillä säilyisi sellainen tekemisen meininki ja kiinnostus asioihin, omaan tulevaisuuteen ja sen suunnitteluun, se suojaisi monelta. Ja niin kauan kun kotona asuvat netin käyttö on kyllä rajoitettu ajallisesti, jotta elämässä säilyisi muitakin kontakteja kuin nämä virtuaaliset pelkästään. Mutta kuitenkaan koskaa ei voi sanoa, että "ei minun lapset". Voimia toivotan paitsi uhrien myös ampujan omaisille, heillä on nyt raskasta surua, joka säilyy pitkään.

"miksi pitää tuhota toistenkin elämä samalla, ja vielä sellaisten jotka ei ole mitenkään syyllisiä tilanteeseen."

Silloin kun mieli järkkyy, ei jaksa eikä kykene asettumaan toisten asemaan lainkaan.Ei ykene tuntemaan empatiaa muita kohtaan.Mielessä on vaan oma paha olo ja epätoivo, umpikuja. Vielä jos oma ideologia on sellainen, että vihaa ihmirotua...

Elisama kirjoitti:

Joudun ja olen joutunut tekemisiin tuon syrjäytyneisyyden ja henkisen honon voinnin kanssa jo työnikin puolesta.
Lisäksi myös vapaaehtoisessa tukitoiminnassa.
Pelkään pahoin että Suomi on vasta alkutaipaleella tuskan ja kärsimyksen tiellä.
Liian paljon on ihmisiä jotka tuntee ettei ole mitään menetettävää.
En kuitenkaan ymmärrä millään miksi pitää tuhota toistenkin elämä samalla, ja vielä sellaisten jotka ei ole mitenkään syyllisiä tilanteeseen.

Näissä ammuskeluissa ei ole mistään syrjäytymisistä varsinaisesti tai ollenkaan ollut kyse. Kyllä heillä olisi tulevaisuus ollut normaalissa elämässä, opiskelleet aikansa ja sitten työelämään. Perhetaustatkin kunnossa kaiketi, ettei voi vanhempiakaan syyttää kuten yleensä helposti tehdään.
Oletko tosiaankin mukana työsi puolesta jossain mielenterveystyössä, ei uskoisi!
Yleensähän juuri vähän koulutettuja, varattomista oloista ja "rikkinäisten" perhetaustojen kodeista tulleita syytetään rikoksista yms. Entäs nyt, kun nämä ns. hyvien perheiden lapset ovat alkaneet oireilla?