1 v. 9kk poika on nukahtanut (vielä vanhempien kanssa samassa huoneessa) aina suht helposti. Itse on silti täytynyt aina makoilla nukahtamisen ajan vieressä sängyssä.
Pojan sänky on sijoitettu meidän jalkopään puolelle eli näköetäisyys ei ole ollut niin hyvä, muttei se ole aiemmin häntä vaivannut.
Nyt on yhtäkkiä mennyt niin ettei enää voi nukuttaa kuten ennen. Poika vaatii että täytyy istua sängyn päässä aivan vieressä, jotta näkee minut kunnes nukahtaa, muuten huuto on hirveä. Sama päikkäreille mentäessä.
Tää on tullut nyt yhtäkkiä ja ihmettelen, minkä ihmeen pelon lapsi on saanut?! Vai mahtaako kuulua ikään?
Tarkoitus olisi ollut piakkoin siirtää omaan huoneeseen, mutta eihän se nyt voi tulla kysymykseen.
Onko muilla ollut vastaavaa?
Pojan sänky on sijoitettu meidän jalkopään puolelle eli näköetäisyys ei ole ollut niin hyvä, muttei se ole aiemmin häntä vaivannut.
Nyt on yhtäkkiä mennyt niin ettei enää voi nukuttaa kuten ennen. Poika vaatii että täytyy istua sängyn päässä aivan vieressä, jotta näkee minut kunnes nukahtaa, muuten huuto on hirveä. Sama päikkäreille mentäessä.
Tää on tullut nyt yhtäkkiä ja ihmettelen, minkä ihmeen pelon lapsi on saanut?! Vai mahtaako kuulua ikään?
Tarkoitus olisi ollut piakkoin siirtää omaan huoneeseen, mutta eihän se nyt voi tulla kysymykseen.
Onko muilla ollut vastaavaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meillä oli sama tilanne juuri saman ikäisenä, ennen nukutin, että istuin vieressä, mutta sitten riitti, kun olin samassa huoneessa. Yhtäkkiä taas paheni, ja poika huus kuin syötävä, vaikka olin samassa huoneessa. Nyt on 2v1kk ja nukahtaa jopa itsekseen, tein vain niin, että istuin ensin vierellä, sitten tuolissa lähellä, kunnes siirsin tuolia kauemmaksi. Lopulta pois huoneesta ja nyt riittää, kun vain vien nukkumaan. Luetaan 2 kirjaa ja peittelen ja halaan.
Omaan huoneeseen siirtyi jo 1,5 vuotiaana.
Päikkärit nukkuu pihalla, sekin onnistuu, kun vain vien nukkumaan, tosin pikkuhiljaa siihenkin on päästy. Alussa piti olla näkyvillä...
"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen
http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml
Noin 1,5 vuoden iässä lapsi käy läpi tärkeän kiintymyssuhteen vaiheen. Se ilmenee poikkeuksellisen näkyvänä takertumisena äitiin, ja on merkki turvallisesti kiintyneestä naperosta. Joten voit olla vain iloinen, ja tietysti antaa lapselle hänen tarvitsemansa turvan. :)