Jos meillä kaikilla on oma suojelusenkeli tai opas... joku sellainen. Niin onko joku syy miksi me ei pystytä näkemään sitä? Tietysti ensin täytyy olettaa, että sellaisia on olemassa.
Mulla on hyvin vahva tunne, että mulla on. Tiedän että osa teistä ajattelee, että taas yksi sekopää, mutta mulle on tapahtunut niin paljon sattumia. En mäkään ensin uskonut.
Saan paljon apua ja tukea tarvittaessa yllättävistä tahoista. Se on ihan hassua! Mun eteeni tosiaan tulee ne asiat mitä tarvitsen, ilman että olen itse vaikuttanut asiaan millään tavalla. Pakko tässä on olla jonkinlainen näkymätön taho takana. Onkohan täällä ketään muuta, jolla olis vastaavaa?
Olisin onnellinen, jos voisin nähdä "oppaani" ja kiittää häntä. Vaikka kiitän kyllä näkemättäkin.
Toivon myös teille kaikille opastusta ja suojelua elämässänne. :)
Mulla on hyvin vahva tunne, että mulla on. Tiedän että osa teistä ajattelee, että taas yksi sekopää, mutta mulle on tapahtunut niin paljon sattumia. En mäkään ensin uskonut.
Saan paljon apua ja tukea tarvittaessa yllättävistä tahoista. Se on ihan hassua! Mun eteeni tosiaan tulee ne asiat mitä tarvitsen, ilman että olen itse vaikuttanut asiaan millään tavalla. Pakko tässä on olla jonkinlainen näkymätön taho takana. Onkohan täällä ketään muuta, jolla olis vastaavaa?
Olisin onnellinen, jos voisin nähdä "oppaani" ja kiittää häntä. Vaikka kiitän kyllä näkemättäkin.
Toivon myös teille kaikille opastusta ja suojelua elämässänne. :)
Vastaukset 12
Vanhimmat
...voisit alkaa helposti palvoa häntä Korkeimman sijaan.
Toinen, ehkä suurin syy siihen, että me Jeshuaan uskovat harvoin näemme suojelusenkelimme, on siinä, että Korkein tahtoo meidän oppivan luottamaan Häneen uskomme kautta ilman päivän selviä todisteita. Tarkoitus on oppia luottamaan Korkeimman SANAAN riippumatta olosuhteistamme.
Sen johdosta on elämämme suojelusenkelimme kautta Korkeimman johdatuksessa oikeastaan varsin mielenkiintoinen seikkailu, jota se ei olisi, jos meitä talutettaisiin kuin kahlittuja eläimiä aitauksesta toiseen ilman, että itse saisimme tehdä joka tilanteessa valinnat vapaasta tahdostamme...
Olen nähnyt unessa suojelusenkelini vain kerran ja silloinkin oli kyseessä elämäni suurin hengellinen kriisi, josta hän tuli opastamaan minut vapauteen. Näin samaa unta neljänä yönä perätysten rukousvastauksena, sillä olin juuri unta edeltävänä iltana hartaasti (reilun tunnin vierailla kielillä rukoillen) pyytänyt Korkeimmalta opastusta vaikeaan elämäntilanteeseeni. Unet olivat sellaiset, että ensimmäisenä yönä näin kaiken ikäänkuin kokonaisuudessaan ja muina perättäisinä öinä kunakin yhden kolmasosan siitä samasta unesta yksityiskohdittain.
Neljäntenä yönä suojelusenkelini - täysikasvuinen mies hahmoltaan kuin palavaa keltaista tulta - tuli taivaasta alas hypäten aivan viereeni, laittoi oikean kätensä oikean olkapääni päälle ja osoitti vasemmalla kädellään minulle pakoreitin siitä hengellisestä vankilasta jossa olin (eräästä srk:sta, johon olin liittynyt) ja sanoi: "Kuulehan (etunimeni), ota vauhtia ja hyppää ulos !"
Uni sisälsi paljon opetusta ja ilmoituksen siitä, mikä oli vialla kyseisessä srk:ssa ja ennustuksia tulevaisuudestani. Ennustukset ovat toteutuneet ja paras kohta unesta odottaa vielä toteutumistaan. Halleluyah !
Siunausta Jeshuassa !
Siitä suojelusenkelistä...
...minustakin tuntuu, että aina joskus minua ihan selkeästi suojellaan. Olen esim. ollut lähellä ihan oikeaa (ehkä jopa kuolemaan johtavaa) auto-onnettomuutta, josta pelastuin kuitenkin, kun "joku voima" käski/pyysi "vielä kerran varmistamaan, että takani ei kukaan aja viereisellä kaistalla"....ja siellähän OLI auto ja KOVAA tulikin pillit vinkuen...
...toinenkin kaahasi heti perään.
Siinä nimenomaisessa paikassa oli jo kuollut ties kuinka paljon ihmisiä väkivaltaisesti ja äkillisesti. Vanha hautaristi todisti asiaa plus että vähän sen jälkeen, kun minua "suojeltiin", niin aivan samassa paikassa todellakin nuori poika kuoli moottoripyöräonnettomuudessa...
Minulla oli kaiken aikaa aavistus siitä, että jotain pahaa tässä vielä tapahtuu...mutta EI SIIS MINULLE. Minua siis suojeltiin. Uskon ainakin "liikenne-suojelusenkeleihin"...jotka "istuvat siinä takapenkillä ja neuvovat ja varottavat"..:)
Sinä olet saanut itsellesi voimakkaan hengen joka kulkee kannoillasi. Joku voisi sanoa että kuolema kulkee kannoillasi joka ottaa omansa sivusta.
Minä koen tuota samaa kuin sinä. Minä näen jonkun henkilön kulkevan ohitseni niin minun pääni kääntyy pakosta häneen, katson ikäänkuin hänen lävitseen. Jossain sydämmeni sopukoissa tiedän että hänen päivänsä ovat vähissä. En kuitenkaan pysty sitä selittämään itselleni mistä saan sen tunteen....
Minäkin ainakin LUULEN nähneeni oman (tai senhetkisen) suojelusenkelini eräänä yönä. En oikeastaan nukkunut, vaan olin juuri menossa nukkumaan...
Suljin silmäni, ja ensimmäiset olennot, jotka hyökkäävät kimppuuni, ovat KAMALAN näköisiä demonin päitä (kolme tai neljä, en enää muista). Ne syöksyvät suoraan päälleni suu auki aivan kuin jossain ...vetin kauhuleffassa.
Sitten itse asiassa eteeni hahmottuvat erään ystäväni kasvot. (aivan kuin nukkuvassa tai kuolleessa tilassa) Tämä kohta oli vision inhottavin...en missään nimessä halunnut, että ystäväni olisi kuollut. Lopuksi näiden kaikkien "päiden" jatkeeksi tuli rakastavasti hymyilevä (käsittääkseni) keski-ikäinen/täysi-ikäinen aika pitkätukkainen, tod.näk. vaalea hahmo, jonka nähtyäni rauhoituin välittömästi.
Olennaisinta oli se rakastava, lämmin hymy ja ystävälliset silmät.
Ihan ensimmäiseksi minulle tuli mieleen, että "no nyt sitten itse Mooses ilmestyi minulle"; mutta jälkeenpäin tulin siihen tulokseen, että se oli suojelusenkeli.
Minäkin olin juuri ennen näitä visioita rukoillut Herraa, että hän yksinkertaisesti pelastaisi hermoni ja toisi rauhan...olin ollut pahassa masennuksessa ja agressiivisessa tilassa.
Hieno juttu. Ei ne demonit vaan se että koit rauhan ja näit tämän meidän käsityksen mukaan suojelusenkelin.
Näyttääköhän suojelusenkeli siltä, miltä me kuvittelemme ja haluamme nähdä vai siltä miltä ne oikeasti näyttää? Heräsi vaan tällainen ajatus mieleeni.
Hei. Minä olen siis se, joka (ilmeisesti) näki oman (tai ainakin sen hetkisen) suojelusenkelinsä...se ei missään nimessä ollut tietoista...siis se niiden enkelin kasvojen näkeminen. (eivät tietysti ne demonitkaan...minähän halusin nukkua, enkä pelätä)
Kyseinen (tod.näk) enkeli EI muistuttanut KETÄÄN tuntemaani ihmistä, kuuluisuuden henkilöä tai sarjakuvahahmoa...jne, jne...siis ne kasvot olivat aivan "uudet" ja niin tarkat, että voisin tänä päivänä ilmeisesti tehdä niistä taulun.
Senpä vuoksi uskon, että oma tietoisuuteni ei ainakaan luonut niitä kasvoja...siis ainakaan mistään valmiista muistivarastosta.
Tietysti jos tarkoitit, että mitäs jos HALUAISIN enkelin näyttävän tuolta, niin ehkä, ehkä...toisaalta olen aina pitänyt enkeleitä vähän "eri näköisinä"...ne näkemäni kasvot olivat yllättävän TAVALLISEN näköiset, lukuunottamatta sitä mieletöntä rakastavaa hymyä ja silmiä, joiden ansioista sain unenlahjani takaisin.
Miten niin pitäisi "nähdä". Näköhän on vain yksi ihmisen rajallinen aisti, ei se ole mitään todellista tietoa.
Näetkä sinä radioaktiivista säteilyä? Näetkö sisäelimiäsi? Näetkö ääntä? Näetkö atomeja?
Ei "pitää nähdä" vaan että HALUAISIN nähdä. Ok, vaikka ei näe...
mutta miksi ei voisi, jos haluaa ja toivoo?
Minä näen "yhtä sun toista" sekä kuulen "yhtä sun toista"...halusin tai en. Ensin halusin nähdä sitä kiivaammmin, mitä heikompia viestit olivat. Nyt oikeastaan ehkä haluaisin nähdä ja kuulla vähemmän, mutta henget? ovat eri mieltä...monasti en saa edes unta kunnolla, koska silmieni edessä kirjaimellisesti vilkkuu ja välkkyy yhtä sun toista...viime aikoina olen nähnyt jotain todella mielenkiintoista energiakenttiä...(että ehkäpä sitä säteilyäkin voi nähdä...) Siis niin minä sen ainakin ymmärrän...aivan kuin maapallon ympärillä oleva magneettikenttä pyörii silmieni edessä, kun olen siis sulkenut ne, mutta en vielä nuku...
Tämä on viimeisin "muoti-ilmiö"...sen lisäksi että olen nähnyt demoneita, tod.näk. enkelin ja kuullut niin hyvää kuin pahaa aivan epäloogisissa tilaisuuksissa...aivan kuin saatana ja enkeli puhuisivat kilpaa ympärilläni...vaikea selittää..tietynlaista "henkien taistelua". Olen aika herkkä ihminen, mutta en joskus käsittänyt, että olen NÄIN herkkä.
...ON OLEMASSA!
Eikä pelkästään olemassa, vaan läsnä kokoajan.
olemassa...eihän sitä olis muuten tähän ikkään meikäläinen muuten tullut :-)
Jep. Kyllä aika on sitten kun se on, ei yhtään aikaisemmin tai myöhemmin...kuolemisen aika siis.