Elämäni on yhtä helvettiä. On käynyt turhaksi enää edes nousta sängystä aamuisin.
Onko sullakin vaikeaa? Kerro tilanteesi tänne niin nähdään onko meitä enemmänkin.
Olen jäänyt työttömäksi, osattomaksi, roolittomaksi - eli minusta on tullut rahaton syrjäytynyt. Asunto-ongelmakin on, sillä pitäisi löytää halvempi ja pienempi asunto, mutta sellaisia ei ole. Joten tässä vähän alkua tilanteeseeni. Kirjoittaisin mielelläni surkuttelijoiden blogia, mutta eiköhän tämä käy blogista tällä kertaa.
Onko sullakin vaikeaa? Kerro tilanteesi tänne niin nähdään onko meitä enemmänkin.
Olen jäänyt työttömäksi, osattomaksi, roolittomaksi - eli minusta on tullut rahaton syrjäytynyt. Asunto-ongelmakin on, sillä pitäisi löytää halvempi ja pienempi asunto, mutta sellaisia ei ole. Joten tässä vähän alkua tilanteeseeni. Kirjoittaisin mielelläni surkuttelijoiden blogia, mutta eiköhän tämä käy blogista tällä kertaa.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Jos sitä, jos tätä, jos tuota ois niin sitten olisin, tekisin ja saisivat muut pitkännenän ja vihreän naaman.
Sä elät ja oot niinku ite oot sänkysi petannu,mitä tänne valittamaan kurjuuttasi kun maailmassa on paljon pahempaaki.Esimerkiks Kauhajoella tapahtuma.Älä valita!!!Ite oot ittes laittanu siihen asemaan,kodittomiakin on olemassa ja tuhansia.Häpiä!!
Varokaa vähän mitä sanotte, sillä palstalla voi olla mielenterveysongelmista kärsiviä, jotka etsivät keskusteluapua anonyymisti netissä tilanteeseensa.
Ties mihin kommenttinne voivat johtaa. Siitä ette koskaan kuule mitään.
Olen samaa mieltä!
Maailmalla tapahtuu koko ajan hirvittäviä asioita
ja niin täällä Suomessakin, mutta yksilön ongelma on aina yksilön ongelma ja se voi tuntua hänestä vaikealta sillä hetkellä.
Se, jolla asiat ovat hyvin, olkoon tyytyväinen
mutta ei ole paha, jos joskus asettuu toisen asemaan ja sanoo muutaman lohduttavan sanasen
vaikka siitä ei konkreettista apua olisikaan.
Ap.lle sanoisin että auttaisin jos voisin
ja sanotaan että asioilla on kuitenkin aina tapana järjestyä!
Tsemppiä kaikille elämän vaikeuksissa kamppaileville!
Kirjoitus jätetty 1140 ja kello on nyt 1210. Siinä ajassa tätä aloitusta on vilkaissut yli 50 kävijää.
Mielestäni tämä osoittaa jo sen, että huonovointisuutta on 50 porukoiden keskuudessa.
Miten hoitaisimme omaa mielenterveyttämme? Olemme vanhuuden kynnyksellä (ainakin lähes 60-vuotiaat) ja näemme, että vanhuksilla on vaikeaa nyky-yhteiskunnassa ja yksinäisyyttä on kamalasti.
Tämä palstayhteisö voi ainakin lievittää yksinäisyydentunnetta, jos on paljon hyviä keskustelunaloituksia. Netissä oleminen luo tunteen, että on olemassa ja on mukana ja osallistuu.
Ehkä tämä ei ollutkaan niin tyhmä aloitus ja oma-apuryhmiä tarvitsevat muutkin kuin nuoret, jotka ryhtyvät murha- ja itsemurhatekoihin.
Kirjoittakaa tänne tuntemuksistanne. Jaamme ne!
siinäpä se, meidän ikäisillä on elämän kokemusta sen verran että tiedämme että vastukset lujittavat ihmisiä.ja miltein kaikesta selviää ajan kanssa.eikä elämän tarvii aina olla leveää ja rikasta tulleehan tuota toimen kaurapuurolla ja maitopotullakin.
että naama naurulukemille niin kohta se on taas yksi päivä takana päin.
Viime aikojen keskustelut ovat sellaisia, että olen kuin vieralta planeetalta. Tähän viiteryhmään en ainakaan halua kuulua.
Viimeaikaisten keskustelujen perusteella viesti sinulle voisi olla: "Mätäne kolossasi" Turhaan haet täältä, tai mistään mualtakaan kuulijaa tarinallesi. Ovat nimittäin palstailijat jo niin oppineita elämästä, etteivät enää halua oppia lisää.
Ovet omaankin elämänhistoriaan pitää pitää lukituina ja ainakin suljetuina, ettei vaan mikään vanha trauma pääsisi putkahtamaan mieleen. Parempi valitella muita vaivojaan, kellä ne nyt mitäkin.
Jos sana trauma on jollekin outo, niin sehän on vain haava sielussa. Haavojen pitää saada ilmaa parantuakseen, ei niiden päälle auta laittaa vaan lisää laastaria. Märkivät ja mätänevät vain laastarin hautoessa. Jokaisen olisi hyvä löytää tarinalleen ymmärtävä kuulija, ei mitään toivotuksia tai voivotuksia. Tyhjiä sanoja osaa meistä jokainen syytää kyllä ilmaan: "voimia" "otan osaa" jne. Ketään nämä toivotukset eikä voivotukset auta.
Lapsi purkaa vihaansa nurkan takana. Lasta on kohdeltu väärin ja hän rikkoo tahallaan tavaroita. Seuraus: Lasta rangaistaan vain lisää, nyt tavaroiden rikkomisesta. Väärinkohtelija sai siitä oikean syyn rankaista lasta. Viha jää elämään väärinkohdellun lapsen sieluun. Vihan kohteeksi joutuvat myöhemmin lapsen elämässä viattomat sivulliset, ei alkuperäinen vihan kohde.
Kauhajokilaisiako ajattelet? Miten sinäkin eksyit katsomaan tämänkaltaista aloitusta jos toisten vaivat ja voivotukset eivät ole sallittuja sinun mielestäsi. Joku sinuakin kiinnosti, mutta mikä. Siis kauhajokilainenko se sinut sai avautumaan ja kirjoittamaan tekstisi, jota on vähän vaikea ymmärtää. Selitä paremmin mitä tarkoitat.
Minusta vaivat ja voivotukset kuuluvat elämään. Mutta ilmeisesti ikäluokamme elää vielä sitä aikaa, kun odotettiin, että ihminen sairastuu myös fyysisesti. Niistä sairauksista on ikäänkuin lupa puhua. Fyysistenkin sairauksien takana on joskus haava sielussa. Haava, jonka on annettu tehdä tuhoa.
Et ymmärtänyt sanomaani lainkaan.
Ja kuvailemani viha on ollut läsnä ihan lähellä minua. Olen ollut sen kohteena ja lapsenikin ovat olleet. Se viha ei ole vain jossain Kauhajoella tai jossain muualla. Se voi olla läsnä naapurissasi, jossa kaikki on päällisin puolin hyvin.
Nyt minun on tunnustettava yksi syntini siis huom. vain yksi ; ) Tein jokin aika sitten tekaistulla nimimerkillä kokeellisen koskettavan aloituksen. Surkean itkuvirren, jossa fiktiivisellä keski-ikäisellä naisella meni koko elämä kertaheitolla päin pers...tä.
Halusin verrata miten tekaistuun aloitukseeni reakoidaan. Nicilläni tehtyihin aloituksiin saan usein törkeitäkin moitteita ja minua pidetään ylimielisenä ihmisenä. Elänhän suhteellisen normaalia ja onnellista elämää.
Surkean kohtalon lyömänä ihmisenä sainkin runsaasti päänsilitystä jopa siinä määrin, että hiukseni rasvoittuivat ja poskeni alkoivat punoittaa ; ) Kanssasisarieni/veljieni kyyneleet alkoivat virrata vuolaina ketjuuni ja rukoukset paremman elämän puolesta leijuivat ylläni.
Että se siitä, mikä kauhea nainen olenkaan, että kehtaan vielä tunnustaa ; )
Eipä ollut sinulta ensimmäinen kerta. Sinulla tuntuu riittävän nikkejä niin rekisteröimättöminä kuin muutenkin.
Sinähän rakastat sitä, että saat tehdä pilkkaa toisten tuskan kustannuksella.
Jaa ihanko rakastan, no sinähän se parhaiten tiedät. Harmittaako kun et tunnistanut ja taisit mennä jopa lankaan ; )
Tämä aloitus ihan huolestuttaa - miten onkaan meidän laita oikein tässä hyvinvointisuomessa?
Mitä te teette kun voitte huonosti? Kuka saa apua mielenterveyshuollosta tai jostakin muusta verkostosta? Mistä?
Luulen näes, että kun todella on tarvetta apuun niin todellisia auttamaan pystyviä ei ole. Verkostot ovat vain näennäisverkostoja. Itseapuryhmääkin olen kokeillut ja se vasta kamalaa oli - kaikki valittivat vain, kun olis tarvittu jotakin mieltä kohentavaa. Jos sinulla on jotakin mieltä kohentavaa niin kerro sekin tänne meille, ehkä tulee parempi olo.
Monet vertaisverkostot lienevät todella jaetun kärsimyksen kerhoja, joiden tarkoitus ei ole edes auttaa. Minäkin mieluummin käyn harrastamassa "laulua ja leikkiä" :) Vierailu vertaisverkostossa voi avartaa, mutta minusta ei loppuiäkseen kannata jäädä sellaiseen. Jäisi ikäänkuin riippuvaisuuteen vertaistuesta?
Mikä olisi oikea teko/apu ihmiselle, jolla olisi aloituksen kaltainen hätä oikeassa elämässä? Minusta se teko olisi tarjota hädässä olevalle katto pään päälle siksi aikaa, kun saa vaihdettua asuntonsa pienempään. Ei sitä nyt ventovieraale kai uskaltaisi, mutta jos tietäisi tilanteen ja tuntisi.
Elikkä olen huomannut että kun pitää suhteet perheeseen kunnossa ja ystävat hankkii silloin hyvinä aikoina ja pitää heihin yhteyttä.On tarpellisia itselle sitten huonoina aikoina .Sellaisia kun meillä jokaisella on-,Siis hyviä kuin myös huonoja aikoja
Mitä tarkoitat? Luuletko, että tämä on provo?
Katso mikä määrä ihmisiä on liittynyt tähän ketjuun,katsonut surkeata aloitusta. Jotakin pitäisi tehdä, sillä meitä, jotka eivät voi hyvin on näköjään paljon. Vai katsovatko hyvinvoivat surkuttelijoiden aloituksia ja miettivät kuinka hyvin heillä itsellään onkaan kaikki asiat. Ja on tässä 50 porukkaa, joka näyttää olevan päivisin kotona ja joilla on aikaa roikkua tämänkaltaisilla palstoilla, jotka loppujen lopuksi ovat aika tyhjänpäiväisiä.
En ole väittänyt luulevani mitään aloituksesta.
Viestini sisältö oli: Tehkää tekoja, jos näette ympäristössänne siihen tarvetta. Ihmisen teot puhuvat.
Mistäpä minä tietäisin, miten ihmiset katselevat surkuttelijoiden aloituksia. Mistä lähtee muutos? Jos ei koskaan surkuttelisi, mikä sitten mahtaisi saada ihmisen liikkeelle hakemaan muutosta?
Jos jollain on jollekin hyvä ja käyttökelpoinen idea/ratkaisu johonkin pulmaan, sehän on hyvä.
Hyvää tai surkeaa päivänjatkoa vaan kaikille, sillä lopetan nyt roikkumiseni täällä tältä erää. Kyllä kunnon surkutelu vaan tekee toisinaan hyvää.
sinulla on sopivasti pärjäillä ansiosidonnaisella viralliseen vanhuseläkkeeseen asti, jos olet vasta jäänyt työttömäksi. Vapaaehtoistyössä saa sosiaalisia kontakteja ja voit alkaa harjoitella uusia harrastuksia ja uusia tapoja kuntoilla. Kyllä se siitä elämä kirkastuu.
että en pääsekään eläkkeelle.
Juttu alkaa masentamaan, pikkuhiljaa.
Olen yrittänyt lipsua Duunissa ja lisänyt tekemieni virheiden määrää vaivihkaa.
Pashat! Pieleen menee.
Olen säästänyt rahaa, valmistellut nurkkauksen jossa kirjoittaa, niin kirjaa kun tännekin.
Olen tehnyt ison virheen. Olen opiskellut liikaa ja paljastanut liian paljon älykkyydestäni. Eläkkeeni on liian suuri, kuntooni nähden.
Minua ei enää lasketa pois. joudun uhraamaan Sydänvereni Yhtiölle.
Iso eläke, iso Äly.
Älkää sortuko tähän koskaan, opiskelkaa vain Egyptiläistä kirjallisuutta ja tehkää iltaisn Hampurilaisia.
Haluatko todellakin eläkkeelle, itse keksimään kaikkea keinotekoista millä täyttää päivät? Entä jos eläkekin on minimaalinen jonka saat?
ole hyvä.