Vauva 3,5kk nukahtaa vain liikkuviin vaunuihin tai tissille. Onko toivotonta saada tässä iässä nukahtamaan omaan sänkyyn, liian myöhäistä/aikaista?
Tuttia ei suostu syömään kovinkaan hyvin. Kun ollaan yritetty nukuttaa tassutellen omaan sänkyyn, huuto yltyy kun näkeekin tutin. Pitääkö tassuttelua jatkaa niin kauan, että vauva nukahtaa, vai vain niin kauan, että rauhoittuu eikä enää itke? Yleensä meillä alkaa itku jo kun viedään hänet omaan sänkyyn.
Yöunille meno alkaa tuntua jo tosi vaikealta, kun voi vaatia jopa 1,5 tunnin tissityksen (tissinvaihdoissa röyhtäytysajat vielä tuohon päälle). Ei kai tämän ikäinen enää voi syödä noin kauan, kun on kuitenkin tankannut koko illan.
Tuttia ei suostu syömään kovinkaan hyvin. Kun ollaan yritetty nukuttaa tassutellen omaan sänkyyn, huuto yltyy kun näkeekin tutin. Pitääkö tassuttelua jatkaa niin kauan, että vauva nukahtaa, vai vain niin kauan, että rauhoittuu eikä enää itke? Yleensä meillä alkaa itku jo kun viedään hänet omaan sänkyyn.
Yöunille meno alkaa tuntua jo tosi vaikealta, kun voi vaatia jopa 1,5 tunnin tissityksen (tissinvaihdoissa röyhtäytysajat vielä tuohon päälle). Ei kai tämän ikäinen enää voi syödä noin kauan, kun on kuitenkin tankannut koko illan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Me nukutettiin 10kk ikään asti keinuttamalla sylissä ja juuri kun alkoi nukahtamaan niin laitettiin pinnasänkyyn. Pinnasänkyyn siirrettiin joskus 4kk iässä, kun alkoi nukkumaan sillälailla hyvin että tuntui että oli aika opettaa omaan sänkyyn.
Nyt 11k haluaa itse suoraan omaan sänkyyn, vähän aikaa katselee siellä ja alkaa itse nukkumaan.. Mielestäni teillä ei ole mikään kiire ja kaikki vaavit kasvaa omaa tahtia..
Tuon ikäinen on muuten vielä tosi pieni. Lienee esikoisenne, kun kirjoitat ikäänkuin olisi jo aika iso ;D. Kyllä viihtyy tissillä tuon ikäinen vielä runsaasti. Taitaa lisätä maidontuotantoa nyt... Kärsivällisyyttä vaan, aika kuluu oikeasti tosi nopeasti. Tiedän kyllä että vauvan kanssa valvovan aika on joskus pitkä...
Voimia teille!
Mun vauvani alkoi oppia sänkyynsä nukahtamista 5-6kk. 3kk on pieni ja mikään kiire ei ole opettaa. tuokin tissittely on normaalia ton ikäsellä. Monet monet maratonit meilläkin istuttiin tissi suussa ennenkun oli valmis yöunille.
Vauva siis nukkuu yönsä omassa sängyssä, mutta nukahtaa vain tissille. Ei herää siirrettäessä omaan sänkyyn, kun on unipussissa. Haluan siirtää hänet omaan sänkyynsä, sillä muuten omista unistani ei tule enää mitään, kun pikkuinen liikkuu ja ähisee vieressä.
Neuvolassa sanottiin, ettei saisi antaa nukahtaa tissille, koska säikähtää sitten yöllä kun herääkin eri paikasta. Tosin niin tekisi varmasti aikuinenkin.
Vauvoillahan on näitä univaiheita, jolloin havahtuvat tarkastamaan missä ovat. Jos on sama kuin nukahtamisapaikka, jatkavat levollisesti uniaan.
Toki tuon ikäisen kuuluu syödäkin vielä öisin, mutta kun herää aamuyöstä tunnin välein, kyse ei enää ole nälästä. Eikä nukahda muuten kuin tissi suussa, ottaa vain muutamat imut ja simahtaa. Neuvolan mukaan kyse on uniassosiaatiosta, eli on vain tottunut nukahtamaan näin.
Kyseessä todellakin ensimmäinen lapsi, ja kun kärsi koliikista ei tullut mieleenkään, että olisi alkanut miettiä muita nukahtamiskeinoja. Oltiin vain tyytyväisiä kun hän nukahti vihdoinkin yöllä, vaikkakin pitkän imetyksen päätteeksi.
Lapsi kyllä oppii uusiin kuvioihin -mitkä ne sitten kullakin perheellä kulloinkin ovat, mutta tarvitsee tähän aikaa. Ja kokemuksesta tiedän, että äiti tarvitsee lähes yli-inhimillisä voimia antaakseen tätä aikaa ja jaksaaksen kunkin muutosvaiheen yli.
Meillä alettiin jo n. kolmen kuukauden iässä siirtää -vastoin kaikkia suosituksia- tissille nukahtanut tyllerö omaan sänkyynsä, kun oli sen luokan unipeuhaaja, että äiti ja isi eivät enää mahtuneet samaan (leveään!) parisänkyyn. Tämän vaiheen tyttö oppi varsin kivuttomasti, koska sänky oli aivan omamme vieressä ja neidin yöllä herätessä olimme heti paikalla silittelemässä. En missään vaiheessa havainnut minkäänlaisia kauhureaktioita tai traumoja tämän seurauksena.
Mutta sitten imetyksen lopetettuani (n.8 kk) alkoikin tuskainen kuukausi, kun opeteltiin omaan sänkyyn nukahtamista. Aloin jo etukäteen kammota noita iltahetkiä, kun neiti huusi naama punaisena 1,5 - 2h., vaikka olisi alasti päälllään seissyt. Vain syliin ottaminen auttoi, mutta huuto alkoi välittömästi, kun lähestyttiinkin sänkyä. Ja yöllä piti tietysti parhaimmillaan tunnin välein herätä protestoimaan illalla tapahtunutta vääryyttä.
Olin aivan finaalissa ja järjellinen aivotoiminta lakannut jo aikaa sitten, mutta jostain varavaraston varakomerosta kaivoin viimeiset voiman rippeet ja noudatin neuvolan ohjetta olla kärsivällinen, johdonmukainen ja tiukka, mutta hellä. Siis itkuun lohdutus ja takaisin sänkyyn, uudestaan syliin ja takaisin sänkyyn jne.
Muutaman kerran myönnän antaneeni periksi, kun kolmatta tuntia (ja ties monennettako päivää) tyttö vaan kukkui ja kinusi vierelle. Varmaan pidensin itse oppimisprosessia, mutta ainakin sain hetken nukkua, kun neiti tuhisi tyytyväisenä vieressä.
Nyt tyttö on päälle 9 kk ja nukahtaa puolen tunnin "peuhaamisen", jutustelun ja silittelyn jälkeen kuin pieni enkeli -omaan sänkyynsä. Nukku useimmiten myös läpi yön -mitä nyt unissaan peuhaa ja asentoa vaihtaa aina entistä kummallisempaan solmuun.
Siis voimia ja kärsivällisyyttä muutosvaihesiin, lapsi kyllä oppii enemmin tai myöhemmin -useimmiten myöhemmin... :)
Tutulta kuulostaa...
Sen verran sanoisin lohdutukseksi, että lapsi kyllä oppii uusiin kuvioihin -mitkä ne sitten kullakin perheellä kulloinkin ovat, mutta tarvitsee tähän aikaa. Ja kokemuksesta tiedän, että äiti tarvitsee lähes yli-inhimillisä voimia antaakseen tätä aikaa ja jaksaaksen kunkin muutosvaiheen yli.
Meillä alettiin jo n. kolmen kuukauden iässä siirtää -vastoin kaikkia suosituksia- tissille nukahtanut tyllerö omaan sänkyynsä, kun oli sen luokan unipeuhaaja, että äiti ja isi eivät enää mahtuneet samaan (leveään!) parisänkyyn. Tämän vaiheen tyttö oppi varsin kivuttomasti, koska sänky oli aivan omamme vieressä ja neidin yöllä herätessä olimme heti paikalla silittelemässä. En missään vaiheessa havainnut minkäänlaisia kauhureaktioita tai traumoja tämän seurauksena.
Mutta sitten imetyksen lopetettuani (n.8 kk) alkoikin tuskainen kuukausi, kun opeteltiin omaan sänkyyn nukahtamista. Aloin jo etukäteen kammota noita iltahetkiä, kun neiti huusi naama punaisena 1,5 - 2h., vaikka olisi alasti päälllään seissyt. Vain syliin ottaminen auttoi, mutta huuto alkoi välittömästi, kun lähestyttiinkin sänkyä. Ja yöllä piti tietysti parhaimmillaan tunnin välein herätä protestoimaan illalla tapahtunutta vääryyttä.
Olin aivan finaalissa ja järjellinen aivotoiminta lakannut jo aikaa sitten, mutta jostain varavaraston varakomerosta kaivoin viimeiset voiman rippeet ja noudatin neuvolan ohjetta olla kärsivällinen, johdonmukainen ja tiukka, mutta hellä. Siis itkuun lohdutus ja takaisin sänkyyn, uudestaan syliin ja takaisin sänkyyn jne.
Muutaman kerran myönnän antaneeni periksi, kun kolmatta tuntia (ja ties monennettako päivää) tyttö vaan kukkui ja kinusi vierelle. Varmaan pidensin itse oppimisprosessia, mutta ainakin sain hetken nukkua, kun neiti tuhisi tyytyväisenä vieressä.
Nyt tyttö on päälle 9 kk ja nukahtaa puolen tunnin "peuhaamisen", jutustelun ja silittelyn jälkeen kuin pieni enkeli -omaan sänkyynsä. Nukku useimmiten myös läpi yön -mitä nyt unissaan peuhaa ja asentoa vaihtaa aina entistä kummallisempaan solmuun.
Siis voimia ja kärsivällisyyttä muutosvaihesiin, lapsi kyllä oppii enemmin tai myöhemmin -useimmiten myöhemmin... :)
Kun tämä suomi24 tökkii ja kiukuttelee koko ajan, niin tulee noita kämmejä... Viestini ei lähtenyt mihinkään ja kun muutin sitä hiukan, että sain koitettua uudelleen, niin jopas alkoi näkyä alkuperäinenkin. Pahoittelen!
ties mitä! Ei lapselle mitään traumoja siirtämisestä tule kun vaan pysyy samassa huoneessa.
Lapsesi on tosi pieni vielä. Miksi täytyy pitää niin kauheeta kiirettä? Ei kai se imetys niin kauheeta ole jos vaikka katot telkkua tai luet samalla? Lapsi kokee siinä tärkeetä turvallisuuden tunnetta. Ei mikään ihme, että vauvat nukahtavat siihen helpoiten ja havahtuvat herkästi kun siirryt. Vauvalla on siinä paras olla, siitä se johtuu.
Meillä imetyksen loputtua puolivuotiaana (sai etuhampaat, pureskeli koko ajan...) jatkettiin nukutusta sylissä, sitten kun painoa alkoi olla "liikaa" aloitettiin rinnan päällä nukutus. Nyt, kun ikää on 1,5-vuotta, on alettu laittaa omaan sänkyyn nukahtamaan itsekseen, kun ymmärtää, ettei äiti ja isi mihinkään häviä. On välillä kokeiltu aikaisemminkin, mutta kun on itkenyt on jätetty myöhemmäksi. Ei tulis mieleenkään jättää vauvaa yksin itkemään. Ihan hullua että jotkut niin tekee!
Täällä on monesti ollut näitä tyyliin "vauva on 4 kk, onko myöhäistä saada nukahtamaan itsekseen?" Siis epäilettekö, että pitää hyssyttää/imettää 18-vuotiaaksi jos ei pikkuvauvana osaa itse nukahtaa?
Vauvat on vauvoja hirvittävän vähän aikaa! Usko pois, valvomista ja kaikkea voi vielä tulla "ikävä". Mä oon tosi iloinen että pidin pojan aina vieressä, vaikka välillä saikin huonommin nukuttua. Ei haitannut kun unien sijasta sai halailla ja silitellä pikkusta. Saathan nukkua vauvasi kanssa päikkärit, jos tarvis. Tuli tosi haikee olo kun meni omaan sänkyyn, sellanen kohta se jo muuttaa kotoa-olo...