Mietin vain, että onko minussa joku vikana, sillä nämä kouluammuskelujutut eivät liikuta minua yhtään. En edes tunne surua siellä kuolleita ihmisiä kohtaan, eikä minua kauhistuta koko ajatus. En osaa edes sanoa pelottaisiko minua jos omaan kouluuni tulisi vastaava ammuskelija. Paikkakunnallame oli ammattikoulussa pommiuhkaus, joka kylläkin oli perätön, mutta silti minua ei pelottanut yhtään, vaikka taloja siinä vieressä olisi voinut räjähtää.
En kuitenkaan rohkenisi sanoa itseäni tunteettomaksi. Ihastun helpolla ja tulen mustasukkaiseksi aivan yhtä helposti. En ole temperamenttinen, vaan iloinen ja nauravainen. Vihaan väkivaltaa, enkä ole koskaan edes vetänyt ketään turpaan. En ole ikinä edes harkinnut itseni vahingoittamista/itsemurhaa, eli sinänsä minulla on hyvä itsetunto, mutta olen tavallaan muita kohtaan välinpitämätön. En kuitenkaan tiedä mitä tekisin jos joku läheiseni kuolisi. Olen siis 13-vuotias tyttö. Auttakaa, olen aivan maassa tämän takia!
En kuitenkaan rohkenisi sanoa itseäni tunteettomaksi. Ihastun helpolla ja tulen mustasukkaiseksi aivan yhtä helposti. En ole temperamenttinen, vaan iloinen ja nauravainen. Vihaan väkivaltaa, enkä ole koskaan edes vetänyt ketään turpaan. En ole ikinä edes harkinnut itseni vahingoittamista/itsemurhaa, eli sinänsä minulla on hyvä itsetunto, mutta olen tavallaan muita kohtaan välinpitämätön. En kuitenkaan tiedä mitä tekisin jos joku läheiseni kuolisi. Olen siis 13-vuotias tyttö. Auttakaa, olen aivan maassa tämän takia!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hyvin normaali nuori ihminen. Mediasta saa helposti kuvan, että koko Suomi suree, mutta todellisuudessa ihminen on yleensä välinpitämätön vieraita ihmisiä kohtaan. Läheisistä välitetään kylläkin.
....
Et oo.
Kiitoksia, en kai sitten ole mitenkään "poikkeava".
Ei ole mielenvikaista, kuten tossa on aikaisemmin mainittukin. Tosin asenteesi voi olla melko huono jos tapaus ei sinua yhtään millään tavalla liikuta.
En mäkään niinkään sure jonkun tietyn yksilön / uhrin puolesta, kun se on aika vaikeeta täältä toiselta puolelta Suomea... Mutta ei tohon ihan väliinpitämättömästi mun mielestä pitäis suhtautua... Kyl sitä vähintäänkin miettii, et mitäs tässä maailmassa nyt oikein tapahtuu ja missä on syy / ratkaisu.
Ehkä olet niitä aah MINÄ
ei sussa oo mitää vikaa, ite tunnen samallain.
Et ole.
Ei ole mitään järkeä surra niin paljon jostain asiasta, joka ei sinua kosketa. Maailmassa tapahtuu koko ajan kauheuksia ja surullisia asioita, että on mahdotonta olla surullinen tai liikuttunut. Sellaisen ihmisen joka tätä suree, pitäisi surra kaikkea muutakin. Ihmisiä kuolee koko ajan, murhaajia liikkuu maailmassa koko ajan. Ja suomalaiset suree tätä koska se tapahtu Suomessa. Miksei sitten sureta mitä tapahtuu maailmalla? Samanlaisia ihmisiä siellä on, kuin nämä uhrit.
Ei elämää ole tehty suremista varten. Surraan sitten jos lähipiirissä tapahtuu jotain. Kyllä näitä ammuskelun uhreja surraan jo ihan tarpeeksi, eikä se mitään auta jos mekin sitä surraan.
Mutta tämä on vaan mun mielipide.
Kun ihmisiä kuolee toiellakin puolella maailmaa... Sanoin vain... Tässä kuin muussakin tragediassa ihmisen henki tuonpuoleisessa kuuluisi rauhoittaa, jotta se pääsee liikkumaan. Joka on ainoa harmi, että luterilaisessa uskonnossa ei >tietääkseni