Vaikka on ollut koko ikänsä sisäisesti tyttö ja nainen, kestää naiseksi kasvaminen aikansa. Arvelisin että 6-7 vuotta ennenkuin on sosiaalisesti samalla viivalla muiden naisten kanssa. Ehkä sama toisinpäin transmiesten kanssa.
naiseksi kasvaminen
prunttafuulia
191531
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kyllä enemmän vuosia tarvitaan.
Miten tuon pystyy päättelemään. Olen aina kokenut olevani sosiaalisesti nainen ja se miehen esittäminen oli työn takana. Muutama vuosi virallisestikin naisena eläminen ei ole kovinkaan paljon muuttanut sosiaalisia ympyröitä. Fyysinen ulkomuoto oli tietenkin aikaisemmin este, mutta sen poistuttua en tarvinnut mitään kasvamista. Olin jo valmiiksi nainen ja prosessin päätyttyä pääsin elämään ilman rajoituksia. Ehkä tuo "kasvuaika" vaihtelee eri ihmisillä, itse koin olevani heti valmis.
Ymmärrän kyllä että olet tuntenut itsesi "valmiiksi", mutta kuitenkin asiahan on niin, ettet ollut ELÄNYT naisen roolissa päivääkään ennen prosessia. Vai oliko se näin?
Ja eihän tytöstäkään tule hetkessä naista, vaan se tapahtuu tietyn sosiaalistumisprosessin kautta.
Luulen, että olet sekoittanut sisäisen kokemuksesi ja sosiaalisen roolin keskenään. Ne on kaksi eri asiaa. Sosiaalinen rooli opitaan. Jotkut nopeammin ja toiset hitaammin.
Luulen että transmiehillä on vähän eri juttu ja "pehmeämpi" siirtyminen. Monet on olleet hyvinkin jätkämäisia koko ikänsä.
Se sallitaan heille paremmin, kun taas transnaisella tapahtuu "hyppy" naiseksi.
mutta en todellakaan ole pahemmin joutunut kasvamaan naisen "rooliin". Naisellinen olemus ja maneerit ovat olleet jotenkin sisäsyntyisiä, niitä ei tarvinnut opetella, ne vain tulivat "jostain". En arvosta noita rooleja kummemmin, naisenkaan, kun jouduin esittämään pakosta miehen roolia elämäni alkupuolen. Kyllähän minä elin ainakin jonkin asteisessa naisen roolissa jo ennen prosessin alkuakin. Se oli hyvä varmennus että olen lähdössä oikealle tielle. Miehen sosiaaliseen rooliin en samaistunut koskaan. Nykyistä naisen elämääni en koe opetelleeni missään muodossa, se on ollut minussa kuten muissakin naisissa syntymästä saakka.
Mulla oli vähän samantapaista meininkiä. Mulle monet sanoi ennen prosessia etten toimi ollenkaan niinkuin miehet jossain työasiassa.
Se meni kyllä siihen piikkiin, että olin "harvinainen mies", siis muiden mielestä.
Jälkeenpäin on jotkut sanoneet, että huomasivat kyllä jotain muttei osanneet tulkita sitä näin.
Naisen rooliin siirtyminen oli jonkinlainen vapautusjuttu. Päästin itseni vapaaksi.
tyylistä juttua. Olen ts-mies, ja kouluun mentyäni mun oli pakko olla tyttöjen kanssa. Meidän luokalta löytyi vielä muutamia tyttöjä, joissa oli sen verran poikamaisuutta, että pystyttiin leikkimään yhessä ja oli jotain samoja kiinnostuksenkohteita. 13-14-vuotiaana se lukumäärä pieneni huomattavasti. 19-20-vuotiaana oli toinen vaihe, jolloin ne viimesetkin "rennot tyypit" muuttui äideikseen.
Itse pakottauduin omaksumaan naisellisen puhetavan teini-iässä, ja nyt siitä pitäis päästä eroon, mikä ei ookaan niin helppoa. On se aika outoo, että olin vuosien ajan ihmisten silmissä hullu, ja nyt yht'äkkiä olenkin sitten normaali. Niinhän se menee, mut välillä vaan tuntuu, että tavalliset ihmiset ei tajua, kuinka erilaiset odotukset miehille ja naisille on.
Joo, puhetyyli on kyllä naisilla ja miehillä erilainen. Miehet puhuu hitaammin ja lyhyemmin, täyttä asiaa. Naiset puhuu monimutkaisemmin ja hymyilee enemmän. Kädetkin vispaa ja korostaa jotain asiaa. Miehen on vaikeampi vaihtaa vauhdissa puheteemaa. Naiselta onnistuu keskustelusurffaus hyvin, eikä toinen nainen jää ihmettelemään sujuvaa teemanvaihtoa.
Joku väitti, että naisaivot ei ole samoin erikoistuneet kuin miehen aivot, joissa on puhekeskus tietyssä paikassa. Jos miehellä tämä paikka vaurioituu, loppuu puhe kuin seinään. Naiselta ei, koska puhetta tuottaa myös muut aivojen osat.
Ja tämä transilmiö taitaa olla juuri joko nais- tai miesaivoisuutta. Ja sitä viritystähän ei muuteta.
Koulun välitunnilla pojilla oli aina joku skaba tai tappelu meneillään. Ei kiva. Muistan että mietin että ei kai ne ensi vuonna tätä enää harrasta. No se loppui joskus 12-13-ikäisenä, mutten mä voinut tyttöporukoissa kulkea kuin vasta opiskelijana. Kumma että tytöt hyväksyi minut joukkoonsa.
kyllä joukkoon. Joka koulussa on se yks tyttömäinen homo tai trans, joka on tyttöjen ympäröimä. Poikajoukkoon taas pääsee vaan, jos on kaunotar tai ihan mieletön kovis.
oli jossain vaiheessa välituntileikkinä sellanen, että pojat jahtas tyttöjä ja tytöt juoksi kirkuen karkuun(mutta oli tietysti oikeasti imarreltuja). Mä en lähtenyt siihen ollenkaan. Se oli tilanne, jossa piti olla selkeesti tyttö tai poika, ja mä en vaan pystyny esittään. Mähän jouduin siitä psykologille, kun mulla oli sit niinku sosiaalisia ongelmia. Ei kyllä muissa tilanteissa ollut, mutta maikat näki sen mitä halus. Hyväähän ne tietysti tarkotti, mutta haistakoon p****n.
Koulu on kyllä se laitos, joka muotittaa pojat ja tytöt. Ei ole hyvä olla yhtään erilainen.
Juu, näin on. Murrekin häviää alta aikayksikön, jos on tullut muualta. Ja pukeutuminen lokeroituu johonkin alaryhmään.
Ikävä homma ettei transtutkimuksiin pääse nuorempana. Säästyisi tältäkin sulatusuunilta.
Yrittihän ne mustakin naista, mutta mies tuli silti.
aivojen toiminnalla .sitä etä pystyy keskustelemaan nopealla rytmillä peräkäin eri asioista .eli onistuu puhua kahden kanssaneri asiaa, itseleni ei tuota ongelmaa keskustella kahdesta asiasta vuoron perään, käteni kyllä viuhtoo mukana.ihmettelen tavallisen miehen hitautta ja omaksmis kykyä. ihan he tuntuu välillä böbiltä
Tuohon pitää kyllä kommentoida, että ei se välttämättä ole juuri koulu, joka muotittaa. Eikö se ole se lasten yhteisö siellä välitunneilla ja vapaa-aikana, joka eniten muotittaa.
En minä sitä kiistä, etteivätkö opttajatkin kohtelisi lapsia joko poikina tai tyttöinä, mutta vielä enemmän sitä tekevät lapset itse. Koulutyössä eli oppitunneilla sentään toimitaan sekaryhmissä ja opettajat yrittävät yleensä pikemminkin ohjata työskentelyä sekaryhmiin kuin jakaa luokan aina tyttöihin ja poikiin.
Sama muotittuminen tapahtuu missä tahansa yhteisössä, ja siksi on minun mielestäni väärin syyllistää koulua laitoksena.
ihan eri lailla kuin muualla. Seiskalla kun alkoi se esitys, että tytöt oli olevinaan niin kypsiä ja pojat lapsellisia, ja mä sitten sukkuloin siinä välissä, niin aina joskus koulun ulkopuolella kun jutteli jonkun kundin kanssa kahden kesken, sieltä tuli kypsää juttua ja jos jutteli tytön kanssa, se saatto olla tosi lapsellinen. Koulussa kaikki vetää roolia, en mä tiedä onko se koulun vika vai mikä, mutta samanlaista meininkiä ei ollu tarhassa.
Nimenomaan näin. Kouluyhteisössä, ja nimenomaan välitunneilla, jumpassa, ruokiksella, pitää olla samanlainen kuin muut.
Sitten kaupungilla erikseen tavattuna on ehkä vielä se muokkaamaton itsensä. Jollei ole porukassa.