mitä ihmisten kans oikeesti haluaisit jutella ja mikä ois tarpeellista ja pystytkö tuntemaan oikeesti läheisyyttä toiseen? Osaatko sitoutua ystäviin? Ujosteletko sisimmässäsi juttuseuralaistasi vaikka sitä ei toinen voi susta huomata? Haluatko noin teoriassa ihmissuhteiltasi enemmän kuin mihin pystyt? Onko seurustelusi usein sisäisesti "hikistä" puuhaa ja erakonelämä tuntuu niinä hetkinä oikealta vaihtoehdolta. ootko vähän kade ihmisille, joilla näyttäis olevan näennäisesti helppoa ihmissuhteissaan? Ootko helposti vaivautunut, vaikee ja päätätkö välillä että et enää ujostele ketään ja samaan tiput taas. Tuntuuko et kaikil muil on ystäviä ja paljon helpompaa tässä suhteessa? Löytyykö muita munlaisia?
tuntuuko koskaan
ettet tiedä
7417
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Teini-iässä saatoin änkyttääkin ja hieroin aina niskaani, kun olin jonkun oikein pelottavan ihmisen kanssa tekemisissä. Viiden kympin tällä puolen on jo oppinut, että kaikki me olemme ihmisiä.
Jotkut osaavat filmata, että ovat varmoja, vaikka ovat pohjimmiltaan epävarmoja.
Riippuu paljon ihmisestä, kenen kanssa kommunikointi onnistuu. Yhden kanssa olet täysin lukossa, toisen kanssa avautuminen voi olla täysin esteetöntä. Mitä tahtoo ihmissuhteilta, ei ole aina itsestä kiinni. Unelmien tapaaminen läsähtää pannukakuksi ja mitäänarvaamattomasta voi syntyä elämän pituinen ystävyys, näin on käynyt usein omalla kohdallani.
Etukäteen arviointi on vaikeaa, joten on paras antaa elämän tuoda mukanaan, mitä sillä on tarjolla.
Kysyit sitten laajan kysymyksen. Esitit niin monipuoliset vastausvaihtoehdotkin.
Pakko sanoa, Sinua en halua tavata eläissäni.
=DW=
elämänkokemus on tuonut varmuutta, ettei juttuseuraa osaa ujostella, mutta siitä pidemmälle menevä seurustelu tuntuu jo sisäisesti niin hikiseltä puuhalta, että erakko-elämä on hyvin houkutteleva vaihtoehto. Se riippuu päivästä haluaako ihmissuteilta enemmän, aina järki on voittanut.
tämä palsta, ja minä siinä.
Kiitti!
tunteesi ja siksi aristelet ihan turhaan. Juttukavereita löytyy kaikkialta maailmasta aina kun itse haluaa. Ystävyyteen ja läheisyyteen tarvitaan tietysti paljon enemmän. Tässä kiireisessä markkinataloudessa ihmisten läheisemmät kontaktit ja syvällisempi tutustuminen voi olla vaikeata, kun kaikilla näyttää aina olevan ah niin kiire jonnekin.
Luulen, että tilanteesi voisi helpottua, jos lopettaisit itsesi tarkkailemisen ja keskittyisit kiinnostuneena toiseen tai toisiin ihmisiin. Pienin askelin edeten tilannetta voi muuttaa. Kun rohkaistuu juttelemaan, huomaa, että ihmiset ovat pääsääntöisesti ihan mukavia ja kertovat mielellään monenlaisia tarinoita, kun alkuun pääsevät. Luulen, että kuuntelevista ja kuulevista korvista on suorastaan pulaa. Jospa sinä päättäisitkin tarjota lähimmäisellesi sellaisen.;))
...lisäisin siihen vielä et: mitä menetettävää? Tää friidu on kova bamlaa, tuntemattomienki kanssa. Sen oon hiffanu, et ei kande välittää mitä muut susta ajattelee, ajattelee ne kuitenki joko hyvää tai pahaa, mut sit Hei; iha tosissaan, muistaaks ihmiset iha oikeesti mitä sä niinku bamlaat? - musta ei. Enkä mä muista itekkään. Täällä ollaan kerran vaan. Elämästä muodostuu se mikä muodostuu...miks siis jännittää turhaan?
Hyvää aamupäivää vaa;
t.friidu