ihmisten kesken? Mitähän ulkolaiset puhuu keskenään? Niitten suut ainaski käy koko ajan. Oisko mielenterveysongelmiin yhteyttä sillä että ei olla niin avoimia, omituisia höpöttäjiä vaan muuten vaan omituisia. Mä tykkäisin hölöttäjistä jotka nauraa paljon. Mulla on huumorille tajua mut nauraminen onki jo vaikeempaa. Miten muuttuisin kodikkaaksi ja nauravaiseksi ja stressittömämmäksi ämmäksi?
ollaanko suomessa
liian jäykkiä ja muodollisia
13410
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Liian ulkokultaisia ja jäykkiä me ollaan monessa suhteessa.
Eiköhän päätetä kukin tahollaan olla vastedes vähän mukavampia.
Jotkut suorastaan opettelee siihen, että elämä menee eteenpäin, vaikka ollaankin rentoja ja puheliaampia.
jäykkiä ja vakavamielisiä.
Varmaan syy osin meidän ilmastossamme.
Katsokaas kesäisin ihmisten ilmeitä. Hymy on herkässä, kun aurinko paistaa ja on lämmintä.
Syksyllä alkaakin ilmeet olla toista. Talvella kuljetaan niska kyyryssä pimeyden keskellä. Hartiat on jumissa jne. Kuka se silloin jaksaa paljon hymyillä :=((
Olet siis tyypillinen suomalainen höpöttäjä tykkäät jonninjoutavasta, mutta vedät herneet nenään jos huumori iskee sarkastisesti takaisin.
Ulkolaiset puhuvat ihan samoista asioita kuin mekin ja ovat ovat ihan samanlaisia ihmisiä jos uskonnollinen tausta on sama.
Mielenterveysongelmia on kaikkialla maailmassa. Oletko jo unohtanut sen isukin, joka piti Itävallassa tytärtään vankina kellarissa ja teki lapsia hänen kanssaan.
Suomalaiset ovat ulkomaillakin sen näköisiä, kuin kysyisivät "saako tässä olla"?
Niin helposti tuomitaan jokainen sanominen ja toisen tunnetila?
Emme taida olla kovin suvaitsevaisia.
Toisaalta taidamme olla aika herkkähipiäisiä siitä mitä meistä ajatellaan.
Emme taida käsittää sitä paljonpuhuttua tosiasiaa ettei toista voi ymmärtää kuin itsensä kautta.
Eli itseasiassa tuomaroidessamme kerromme eniten itsestämme!
Emme tahdo aina hyväksyä mitä toinen sanoo sellaisenaan kuin se on sanottu vaan väännämme siitä omanlaisemme sen mukaan mitä siitä toisesta ajattelemme ja olisi hyvä ymmärtää miksi tahdomme nähdä jonkun toisen haluamallamme tavalla?
ameriikan mantereella asuneen voin sanoa tuon.
parannusta on tapahtunut,nuoremman polven myota, vaan aika kaukana 'suomijunnu' on sosiaalisesti viela keskiarvo pohj. amerikkalaisesta,joka .taas saattaa olla kotoisin mista vaan.
tietysti suomessakin loytaa noita vilkkaanpia ja iloisenpia yksiloita.
Meidät on jo kasvatettu vaikenemaan. Ehkä meidän lapsenlapsemme osaavat/uskaltavat jo puhua vapaasti.
löysit kultajyvän!
Ei mikään ole vastenmielisempää kuin se suuna päänä tyhjää hölisevä räpätti joka on aina toisten kimpussa tyhjällä ja tyhmällä hölinällään. Hänhän nauttii oman äänensä kuulemisesta. Juuri amerikkalaiset ovat tästä surkein esimerkki.
, vuorovaikutteista sellaista, ei pälätystä pälätyksen vuoksi.
"Meidät on jo kasvatettu vaikenemaan."
Kyseenalaistan vaikenemisen vaikutuksen jälkipolvillemme. On hyvin yleistä, että siirrämme tiedostamattamme saamamme kasvatuksen omiin lapsiimme.
Kahdet kasvot ketjussani, käsittelimme mm. vaikenemista.
Palstalaisten viestejä:
"Jokaisella on julkisivu jota myydään ulos, ja on vain terveellistä kaikille osapuolille että pidämme jotakin itsestämme vain omana tietonamme".
Tämä on hyvä toteamus, pidämme kaikki jotakin sisällämme, mutta....
"Mutta viisas vaikenee tuosta, koska eihän siitä puhuminen toisi kuin uusia ikävyyksiä."
"Joten puhutaan vain asioista, vaikka sitten aamupuurosta, jotka ovat sen arvoisia."
"Ne asiat joista vaietaan ovat kullan arvoisia"
Varsinkin tuo viimeinen lause jäi minua vaivaamaan.
Olen saanut avoimen, vaikeistakin asioista keskustelevan kasvatuksen.
Eikö viime aikojen tapahtumat jo avaa silmiä kyseenalaistamaan vaikenemista ja puhumattomuutta kasvattaessamme jälkipolvia.
liian jäykkiä!
Ollaan liian muodollisia tilaisuudessa kuin tilaisuudessa etten sanoisi p-tärkeitä.
Tulee sellainen fiilis että on unohdettu että kaikki olemme syntyneet tähän maailmaan alastomina ja samanarvoisina.
Huumoria enemmän kehiin, niin se on.
kikattava, tummahiuksinen, nainen saa minut kananlihalle.
Se on luonnotonta.
Blondeille se ,taas, on luonnollista.
Hölöttäviä naisiakin olen tavannut, ja paljon, katson aina niitä hiljaisena ja silmät suurina.
No, ne ovat kyllä aina ottaneet jotakin.
Älkää hei, tavalliset naiset, älkää nyt menkö jonnekin kurssille muuttumaan.
Ottakaa vaikka uusi Kampaus.