Heippa.
Kyselisin, miten emännäksi tullet ovat kokeneet maatiloilla yksityisyyden puuttumisen? Tuntuu, että kaikki, jotka ovat joskus asuneet tässä talossa tulevat tänne olemaan kuin kotonaan. Eli jos ollaan huonolla tuulella, tartutetaan se kaikkiin muihin talossa oleviin yms. Jos ei jaksa siivota omia jälkiään niin kyllä se emäntä ne siivoaa, kun on tänne kerta halunnut. Jos haluaa tehdä jotain muutoksia talossa, pitää kysyä vanhalta isännältä.. Tuntuu, että meidän erimielisyyksiin tulee mielipide aina jostain muualta kuin oman miehen suusta, eli hänen vanhemmiltaan. Eikö edes riitoja saa sopia rauhassa ilman että joku on sanomassa mielipidettään?! Eihän minunkaan vanhemmat puutu meidän välisiin asioihin. Tai sisko tule kiukuttelemaan, koska ärsyttää toinen nainen omassa kotitalossa. Olisiko jotain neuvoa, miten voisimme päästä yhteisymmärryksiin näissä asioissa? En haluaisi alkaa rikkomaan kenenkään välejä sanomalla mielipidettäni koko ajan. Jos esitän asian miehelleni, hän sanoo, että siihen on totuttava. Ja luulin että tästä tulee meidän yhteinen koti. Onneksi sentään tulen toimeen vanhan emännän kanssa, se helpotta kovasti. Vai onko maaseudun naiset vain tottuneet peittämään mielipiteensä tässä miesvaltaisessa maailmassa...? Onko tähän mahdollista sopeutua?
Kyselisin, miten emännäksi tullet ovat kokeneet maatiloilla yksityisyyden puuttumisen? Tuntuu, että kaikki, jotka ovat joskus asuneet tässä talossa tulevat tänne olemaan kuin kotonaan. Eli jos ollaan huonolla tuulella, tartutetaan se kaikkiin muihin talossa oleviin yms. Jos ei jaksa siivota omia jälkiään niin kyllä se emäntä ne siivoaa, kun on tänne kerta halunnut. Jos haluaa tehdä jotain muutoksia talossa, pitää kysyä vanhalta isännältä.. Tuntuu, että meidän erimielisyyksiin tulee mielipide aina jostain muualta kuin oman miehen suusta, eli hänen vanhemmiltaan. Eikö edes riitoja saa sopia rauhassa ilman että joku on sanomassa mielipidettään?! Eihän minunkaan vanhemmat puutu meidän välisiin asioihin. Tai sisko tule kiukuttelemaan, koska ärsyttää toinen nainen omassa kotitalossa. Olisiko jotain neuvoa, miten voisimme päästä yhteisymmärryksiin näissä asioissa? En haluaisi alkaa rikkomaan kenenkään välejä sanomalla mielipidettäni koko ajan. Jos esitän asian miehelleni, hän sanoo, että siihen on totuttava. Ja luulin että tästä tulee meidän yhteinen koti. Onneksi sentään tulen toimeen vanhan emännän kanssa, se helpotta kovasti. Vai onko maaseudun naiset vain tottuneet peittämään mielipiteensä tässä miesvaltaisessa maailmassa...? Onko tähän mahdollista sopeutua?
Vastaukset 15
Vanhimmat
tee lähtö, ensin 5 pv (anna kuva että se on ikuinen) ja tee lähdön syy selväksi. JOS sinua kaivataan, sinua pyydetään takaisin. Sanot tulevasi takaisin jos olette oikeasti isäntiä omassa talossa ja mitä se tarkoittaa. Jos ei pyydetä, mene takaisin ja sano käynees ruskaretkellä siskon kanssa ja hanki asunto yms lopullista lähtöä varten
että voisitte hankkia eri asunnot vanhoille ja teille nuorille? Eli jompikumpi hankkisi oman asunnon. Silloin ei ainakaan tarvitsisi kestitä toisen pariskunnan vieraita. Vaali huolella suhdettasi vanhaan emäntään. Se tulee olemaan sinulle kultaakin arvokkaampaa. Ja pidä huoli siitä, että tärkeimmistä asioista keskustelette miehesi kanssa ainoastaan sänkykamarin puolella, ei koko suvun kuulleen.
Kuule, siihen ei tarvi tottua.Jokaisella on mielipide ja oikeus siihen. Jos miehesi asenne on noin karu, niin mieti onko ainoa elämä sen arvoista, että kokoajan saa olla "varpaillaan".
Minä sairastuin aikanani stressiperäiseen sairauteen ja kohta sen jälkeen kun anoppi ostettiin ulos, alkoi oireet häipyä. Nyt on elämä mallillaan. On todella hienoa jos joillain on tuo yhdessä asuminen onnistunut, eikä vanhapari ole koko ajan niskassa.
Kuten sanoin meillä ei ole kun yksi elämä ja sitä ei tarvi pilata tuollaisella ja niellä kaikkea. Ei kenenkään hermo ja terveys suhteesta puhumattakaan kestä sellaista.
Tsemmpiä ja pidä pääsi :)
Tulin tähän taloon muka emännäksi,mutta
ne emännät löytyy ihan muualta.
Tämä ei ole kotini ollut ollenkaan
ja 9 vuotta jaksanut tätä,nyt siihen
tulee loppu.Muutamme pojan kanssa
3.10 omaan kotiin,jota voin sanoa
kodiksi pitkästä aikaa.
Ukon siskot on olleet tässä emäntiä.
En osaa mitään ja menen lukkoon kun
ne pistäytyy tähän Anoppi oli samanlainen,
sanoi aina että mikäs emäntä sinä
luulet olevas,anteeksi vain vaikka
on pois nukkunut,silti minun piti tämä
sanoa.Vaikka kuolleista ei sais pahaa
kirjoittaa tai sanoa.
Ne tulevat kuin kotiinsa,tekevät mitä
haluavat eivät edes kysy mitä mieltä
olet.Syyttävät kaikesta ja ukko menee
mukaan siihen.Olen yksin 4 henkilöä
vastaan.Jaksoin näin kauan mutta
nyt en enää.Ei ollu ystäviä yksin
sain murehtia.ukko jos kysyi mokä on
kerroin siskoistaan.Heti oli takajaloillaan
että ei he sillai ole tehneet tai sanoneet.
Kun sana ei mene perille ,lähtömme saa
varmaan jotain aikaiseksi.
En palaa enää.tahti ei tässä talossa
muutu vaikka takaisin tulisinkin.
Minulla täytyy olla vielä elämä
oma se mikä enään on jäljellä.
Masennus on tullut,mutta ei hyö sitä
ymmärrä vaikka yksi siskoista kävi
masennuksen läpi.Mutta minä en sais
olla sairas en masentunut en mitään.
Töitä pitäis tehdä ilman palkkaa.
Saathan sinä asunnon ja ruokaa mitä
muuta sinä tarvitset on minulle sanottu.
Aikani on ottaa nyt etäisyyttä ja lähteä
jos haluan pitää pääni vielä selväjärkisenä.
Toivon sydämestäni ettei kukaan joudu
tähän samaan helvettiin kun minä olen
joutunut.Voimia kaikille!!
on se vaan kummaa ,ettei nämä asiat ajallakaan parane.minä olen vahän yli 40 ja hiukan piti taistella, että saatiin oma rauha.Taistelussa pitää olla selvät säännöt eli nuoripari yksissätuumin muita vastan, niin johan rupes tapahtumaan.Pöläkkä kävi ja vihanpitoa kesti parikuukautta mutta loppujen lopuksi vanhaparikin huomasi ettei tilan ulkopuolella asuminen olekkaan huono juttu...joten loppu hyvin kaikin puolin,,,
Sanoa mitään,juoksee niiden pillien
mukaan.Ja siskot saavat härskisti
käydä minun kimppuun.Vaikka en ole kyllä
muuta tehnyt kuin työtä työtä.......
En jaksa enään lähden minullakin on
oikeus elää.
Minulle ei anna rahaa kuin murinalla
mutta siskon tyttö kävi juuri anto
100 € tuosta vain.
Pitäköön rahansa.Pärjään ilman niitäkin.
Ja kauan ei lehmät ole kun lyön hynttyyn
kassiin ja lähden.Ei niille kannata
sanoa vastaan nostavat kamalan metelin
ja kaikki on minun syytä.Kuvittelen.
Joku muukin voi tässä yrittää,annan
ilomielin paikkani jollekin.Katsotaan
kauanko tulokkaan pinna kestää.
Vai pitikö rynnätä heti naimisiin ja sitten alkoi simputus?
Ei ihan heti alkanut,muutaman kuukauden
päästä,kun siskot tuli käymään.
Emme ole naimisissa.Ei kuulema menekään.
Syy ettei talo mene vain vieraille ihmisille.
Siskolleen testamenttasi.En ole
omaisuutta etsimässä,vaan miestä ja
puhekaveria ja elinikäistä kaveria.
Mutta tässä paikassa ei se tule onnistumaan.
Omia vikojaan eivät tiedosta,minä
olen se syyllinen joka asiaan.Vaikka
olen vain kuunnelllut haukkumiset ja
kaiken tehnyt niinkuin sanoneet ja ollut
liiankin kuuliainen.Mutta se ei kanna
kauas,olis pitänyt ottaa heti ohjat
käsiin.Mutta sitä yrittää olla kaikkia
kohtaan liian hyvä,antaa polkea itsensä
maanrakoon.En tiedä onko totta,mutta
viime lauantaina sanoi ukko että
nuorin siskonsa oli viime kesänä
sanonut että anna sille akalle potku
persiille.Minä aijon vielä kysyä sitä
häneltä,pitääkö ukon puhe paikkansa.
Kysyin sitten että onko raha tärkeämpi
kuin oma perhe,on kuulema.siskoltaan
saa aina rahaa jos tulee tiukka paikka.
Just siltä jolle testamenttasi paikan.
Pitää olla hyvissä väleissä että
saa jatkossakin rahaa.
Minun pitäis ymmärtää heitä kuulema,
he ovat mitä ovat.Mutta minun pitäis kanssa
muuttua heidän mallisikseen.Ei onnistu.
En osaa olla niin röyhkeä.Ovat kuin
aviopari,kaikki asiat kertoo heille,
mutta minulle vain satunnaisesti.
Eli taloa pitää helsinkin sisko ja
ukkoni pystyssä.Vaikka se nainen ei osaa
edes lypsää saati alkais edes niitä
tekemään.Minä teen vain työtä työtä,
että voi vielä elukoita pitää.Nyt kun
lähden,katsotaan navetta tyhjenee.
Ukko on sanonut ettei jaksa yksin,olisivat
ajatelleet aikaisemmin asiaa.
Sanovat että puhu olen puhunut enemmän
kuin kukaan.Mutta se on turha puhua
mistään,kaikki lyödään vain minun
kuvitelmiksi.Ei se niin ole luulet vain
jne.............
Yksi sukulainen kesällä sanoi ukolle,että
vaikka sinulla on nuo siskot,sulla on
perhe jota sinun täytyy ensin ajatella.
Ukko sitten ihmetteli minulle että mitähän
sekin oikein tarkoitti sillä sanomisella.
Kyllä he tietävät miten voimakas luontoisia
siskot on.Nytpä näkevät mitä tapahtuu.
Tehkööt nyt mitä haluavat.Mutta nyt ei
minua kauniilla sanoilla takaisin saa.
Ukkokin sanoo rakastavansa aina minua muka
mutta onko se rakkautta arvostella ja
olla moittimassa aina,jatkuvasti.
Emme ole nyt niin nuoria että voi
hullutuksesta olla kyse,olemme jo
puolessa välissä sataa vuotta.
Luulis ukolla olevan omia mielipiteitäkin
mutta kun siskot on hänen vaimojaan.
Jotka sanelevat mitä tehdään.
Lähtö on ainoa oikea ratkaisu, koska puolisoltasi näyttää puuttuvan kunnioitus sinua kohtaan! Sinut on ilmeisesti "hankittu" vain ilmaiseksi piiaksi ja lapsen tekijäksi, sellainen ei ole ihmisarvoista elämää. Lähde ja ala elämään elämää itseäsi ja lastasi varten!
Tsemppiä ja voimia, niitä tulet tarvitsemaan!!!!
Niin lähdenkin 3 päivä pistän tämän
talon oven jäljessäni kiinni.
Nin alankin ensin lapsi ja sitten itse
alan oman elämän ja saan kodin itselleni
pitkästä aikaa.
Vaikeaahan se on kun kumminkin on
tunteita toista kohtaan mutta en voi
muutakaan.Olen yrittänyt yrittänyt
mutta en jaksa yksin yrittää.
Sen olen päättänyt että ukot saavat olla
vähän aikaa ja jos joku joskus sattuu
kohdalle.En ota ainakaan samankaton alle
asumaan.Olen niin täynnä miehiä.
Mulla on yksi pieni poika jonka elämän
haluan turvata ja olla tukena.
Kiitos paljon kannustuksesta,jota
tarvitaan.Kun ukon suku ei ole
helpoimmmasta päästä.tulee vielä
olemaan minulla olemaan vaikeaa.
Taistella 4 henkilöä vastaan.
Onneksi minulla on kaksi ihanaa
ystävää jotka on tukeneet ja auttaneet
minua.Keksivät kyllä kaikkea saadakseen
pojan,mutta taistelen vastaan.En ole
vääryyttä tehnyt.Mutta en ole lapsen-
teko kone joka heille on perillisen tehnyt.
Sitä varten taisin vain olla ja töitä
tekemään.Pitäkää peukkuja rakkaat ystävät,
teissäkin on ihania ihmisiä jotka
ymmärtävät toisten ahdinkon.Mutta on
olemassa sellaisiakin jotka yrittää
vain painaa pinnan alle.Mutta olen lujaa
sorttia minua ei kaadeta niin vain.
Olen noussut tässä elämässä pahemmistakin
kuopista enköhän pärjää nytkin.
Kirjoituksestasi kyllä huomaa että sisua sinulta löytyy.Ja sitä nyt kovastti tarvitsetkin. Ymmärrän
että lähtö ei missään nimessä ole helppoa mutta sinun on lähdettävä.Kenenkään ei tarvitse kestää tuollaista miehen ja siskojen simputusta.Kaikkea hyvää sinulle!
En halua kenenkään tähän samaan jamaan
kuin itseni olen saanut.Mutta nyt alkaa
uusi elämä poikani kanssa.Minua ei niin
vain syödä loppuun.Olen noussut tähän asti
elämässä pohjalta nousen tästä eteen päinkin.
Muuten on helppo lähtö mutta tunteita on
toista kohtaan paljon,Mutta se ei nyt auta,
kun asiat ei muutu tässä huushollissa
muuta vaihto ehtoo ei ole.
Olen yrittänyt jatkaa ja olla mieliksi
ja sanunut mistä kenkä puristaa mutta ei
mene jakeluun.Minussa vain vika on.
En tiedä muuta ratkaisua kuin lähteä.
Olen kohta mielisairas tai joku muu.
Oliskin minun puolella mutta ei
mitä yleensä otti minut nyt joutaa
kaatopaikalle koko emäntä.Lapsen teki
se varmaan riittää.Mutta erehtyvät.
En ole piika enkä lapsentekokone.
Ottakoon venäjältä akan itselleen,siellä
ne hyviä on.En ole katkera,mutta tyhjä olo
ja kun selviäisi vielä heidän jutuistaan.
Mitä vielä keksivät.Voimia tarvítsen,
mutta minulla on muutama hyvä sydän
ystävä naisia jotka ovat minun tukena.
Joita nyt kyllä tarvitsen paljon.Pahalta
tuntuu pyytää heiltä apua,on jokaisella
omakin perhe.Mutta siitä näkee kuka
on tosi ystävä.Olen joskus törmännyt
tekoystävyyteenkin.Jää vain paha mieli.
Itse olen sellainen jos joku kertoo
asian en juokse sitä kertomaan eteenpäin
Pidän sen omanatietonani.Voisin sotkea
monenkin avioliiton ja perheen mutta mulla
ei ole tarvetta mennä kertomaan tietojani
eteenpäin.Jokainen tekee elämälleen
mitä haluaa,voin kuunnella murheita ja
olla apuna.Mutta en JUORUA!!!!
Kiitos kannustuksesta.Oletko mies vai
nainen.Mutta ihana kuulla että on
ihmisiä jotka ymmärtävät asian laidan.
Kiitos vielä kerran ja hyvää syksyä.
Olen seurannut kirjoituksiasi jo pidemmältä aikaa ja kommentoinutkin joskus. Meitä on täällä monia, jotka ovat nähneet tukalan tilanteesi ja kannustaneet sinua parempaan elämään.
Voit olla täysin varma, että teet nyt oikean ratkaisun, kun lähdet tuosta vinoon menneestä tilanteesta. Sinä et mitenkään pystyisi sitä oikaisemaan, jos miehesi ei näe koko ongelmaa.
Oman itsesi ja ennenkaikkea lapsesi vuoksi sinun on saatava oma koti, missä elätte hyvää ja rauhallista elämää. Missä sinua ei pidetä arvottomana piikana, jota miehen sisaretkin saavat komentaa ja kommentoida.
Pidä pintasi! Sinä kyllä selviydyt. Olethan jo osoittanut tahtosi ja sisusi, kun olet ryhtynyt korjaamaan väärään suuntaan mennyttä elämääsi. Hyvä sinä!
Pahin on vielä edessä.Kaikesta muusta
selviän,kun vain selviän tästä
lapsen huoltoasiasta.
En pelkää sitä että en pysty hoitamaan
vaan sitä että ukko vie pojan siskojensa
avustuksella.Ne kyllä keksivät
asioita ,miten minä ne sitten todistan
oikeiksi.
Kun olen ollut vain lapsen tekijä
että talo on saanut perillisen.
Ei minusta enää välitetä.
Paljon on vielä kestämistä,vaatii lujaa
tahtoa ja sisua hoitaa homma kotiin.
Poika on minulle kaikki kaikessa,
muuta minulla ei olekaan.
Jos isä vielä luulee ettei se ole hänen
miksi sitten erotilaanteessa alkaa
hankalaksi,minua kiusatakseen varmaan.
Haluaa isyystestiin,mennään sinne.
Minä olen valmis kuin tinasotilas.
Tiedän 110% lapsen isän.Mutta kun haluavat
kiusata mennään.En ole jakaja,joka jakaa
itseään ympäri kylää.Kylällä olen käynyt
siihen aikaan yksinään ja kylä puhuu,miten
otit nimiisi pojan jos ei ole sinun.
6 vuotta pantannut tätä asiaa minulta
nyt kun ero on kyseessä otti asian esille.
Tunnusti pojan omakseen ja nyt ollaan
vailla isyystestiä.Saamansa pitää.
En halua morkata ketään ihmistä.
Mutta pakko kirjoittaa tänne kun pitää
olla joku kanava mihin purkaa pahaa oloaan.
Ystävätkin kuuntelee mutta ei niitäkään
aina halua omilla ongelmilla vaivata.
Mutta kun tilanne on tämä niin en mahda
mitään.Muutosta kun ei tule niin ei.
Olis paljonkin kerrottavaa,mutta antaa
olla.
Kiitos paljon kaikille tuesta ja
syksyn jatkoa.Ollaan linjoilla aina
kun ehditään.
3.10 astun pojan kanssa uuteen kotiin.
Viikon kun jaksan kituuttaa,Ei puhu eikä
pukahda minulle.Nukun vierashuoneessa ja
siskosa tuntu äsken soittavan.
Pakko korjata elämä raiteilleen jo pojan
takia.Parempi kaksi kotia kuin yksi
rikkinäinen.
olen selvennyt.olin aikoinaan 20v.samassa liemessä.tilanne oli vaikea,vaikka talossa oli vain vanha emäntä.ja toiset lapset kävivät äitiään katsomassa.omaa elämää ei meidän perhellä ollut.silloin en ssanut käännytettyä mieheni päätä,että olisimme hankineet oman asunnon.
nyt itselläni on hyvä miniä talossa ja käyn heitä jeesaamassa kun pyytävät.
mutta tilakaupat kun teimme oli minulla ensimmäinen ehto että me vanhat lähdemme omaan asuntoon.nyt en antanut periksi, vaan pidin pääni.silti se 20v oli minulle parasta elämän koulua mitä paitsi on moni emäntä jäänyt.
yritä päästä perheesi kanssa omaan asuntoon.