anteeksi,
pyydän yön hiljaisuuteen...
saamatta kuitenkaan vastausta
taikka sielun rauhaa.
Monet loukatut sanat, teot, eleet
auki revityt vanhat haavat...
Hiljaisuus...
Jyllertävä katkeruus sisälläni..
Tietäen, että satutan vain itseäni
Pyristelen pääsemättä kuitenkaan vapaaksi
kudotusta verkosta joka vuosien mittaan vain
vahvistuu ympärilläni...
annan anteeksi...
mutta anteeksi kun en voi unohtaa
pyydän yön hiljaisuuteen...
saamatta kuitenkaan vastausta
taikka sielun rauhaa.
Monet loukatut sanat, teot, eleet
auki revityt vanhat haavat...
Hiljaisuus...
Jyllertävä katkeruus sisälläni..
Tietäen, että satutan vain itseäni
Pyristelen pääsemättä kuitenkaan vapaaksi
kudotusta verkosta joka vuosien mittaan vain
vahvistuu ympärilläni...
annan anteeksi...
mutta anteeksi kun en voi unohtaa
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihmismielen koukeroita,,,
"mutta anteeksi kun en voi unohtaa"..
Hyvin hyvin realistinen kuvaus,
ihminen ei vain voi aina kaikkea unohtaa,,
haavat ovat joskus niin syviä.
Pelkkä tahto ei niitä aina poista. Aika - jos sekään..
Kaikesta huolimatta, valoisaa pvää Murukulta toivoo sinnekin!
Sinun runosi on helmi tässä joukossa,
ja siinä on tuttuja tuntoja itsellekkin.
Aina ei voi unohtaa,
mutta anteeksi voi antaa aina jos halua
ja tahtoa riittää.
Kaunis runo joka tuli varmaan kokemuksesta.