Tulisitko jakamaan
jokapäiväisen leipäni
ei se ole leveä
ei yltäkylläinen
mutta särvintäkin riittää
selviäisimme kyllä
sillä minä pelkään
voimieni uupuessa
askelteni lyhetessä
yksinäisyyttä
että joutuisin lähtemään
viimeiselle matkalle
pahoinpideltynä
poski kylmää katua vasten
olisit turvana
sillä minä pelkään lähteä
viimeiselle matkalle
hiljaisessa talossani
vain seinäkellon raksuttaessa
eikä kukaan muista
eikä kukaan välitä
eikä naapureita enää ole
sillä minä pelkään lähteä
viimeiselle matkalle
kalpeassa huoneessa
olisit edes lähellä.
Yksin olet sinäkin
siellä jossain
samankaltaisin ajatuksin
niin, tulisitko
tulisitko jakamaan
jokapäiväisen leipäni
katseltaisiin yhdessä uutiset
syötäisiin iltapalaa
unohdettaisiin edes hetkeksi
lyhentyneet askeleemme
jokapäiväiset kipumme
lähekkäin, käsikkäin, yhdessä
otettaisiin vastaan
päivien kirkkaus
öitten pimeä suoja
että emme yksin lähtisi
viimeiselle matkallemme
poski kylmää katua vasten.
jokapäiväisen leipäni
ei se ole leveä
ei yltäkylläinen
mutta särvintäkin riittää
selviäisimme kyllä
sillä minä pelkään
voimieni uupuessa
askelteni lyhetessä
yksinäisyyttä
että joutuisin lähtemään
viimeiselle matkalle
pahoinpideltynä
poski kylmää katua vasten
olisit turvana
sillä minä pelkään lähteä
viimeiselle matkalle
hiljaisessa talossani
vain seinäkellon raksuttaessa
eikä kukaan muista
eikä kukaan välitä
eikä naapureita enää ole
sillä minä pelkään lähteä
viimeiselle matkalle
kalpeassa huoneessa
olisit edes lähellä.
Yksin olet sinäkin
siellä jossain
samankaltaisin ajatuksin
niin, tulisitko
tulisitko jakamaan
jokapäiväisen leipäni
katseltaisiin yhdessä uutiset
syötäisiin iltapalaa
unohdettaisiin edes hetkeksi
lyhentyneet askeleemme
jokapäiväiset kipumme
lähekkäin, käsikkäin, yhdessä
otettaisiin vastaan
päivien kirkkaus
öitten pimeä suoja
että emme yksin lähtisi
viimeiselle matkallemme
poski kylmää katua vasten.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tässä runo vanhuudesta,yksinäisyydestä, turvattomuudesta.meitä vanhoja yksinäisiä
hiljaisissa kammioissamme on paljon.
Tämä on niin totta. kiitos kirjoittajalle.
Kiitos kommentoinnista.
Omistin tämän runon eräälle tuntemalleni, yksinäiselle vanhukselle joka menehtyi kadulle
väkivallan uhrina. Olen surullinen vieläkin!
Tämä runosi satuttaa kipeydellään,
kaikella sillä mitä ihmiselle voidaan tehdä.
Ihminen on peto ihmiselle, se on nähty tämän
tapahtuneen tragediankin muodossa.
Olla turvana,
olla edes lähellä ja kaikki minkä olet runoosi
sisällyttänyt kertoo herkästä runosielustasi.
Koskettava, todella liikuttava ja surullinen
runo.
Kiitos kommentoinnista!
Tämä on vanha runo, jonka kaivoin kirjoituspöytäni laatikosta ja ajattelin, että sopii ehkä nykyiseen tunnelmaan, ihmettelyn
pohdiskelun ja surun ilmapiiriin joka tuntuu ja kuuluu kaikkialla!