Meidän suhde on valitettavasti loppusuoralla. Avopuolison vanhemmat ovat aika pitkälle pilannun meidän suhde ja mm. uhkailut minua (ja muut naapurit lähiseudulla). Olen arvostettu seudulla ja on hyvä maine ja ns. kiltti poika mutta hänen perhe ovat alkaneet leviämään kaikenlaisia negatiivisiä valheitä minusta. Asumme maalla ja hänen vanhemmat ovat meidän lähin naapuri (melkein sama piha). Olen ehdottanut että muuttaismme pois mutta avopuolisoni ei välitä mitä mieltä olen eikä ole valmis muuttamaan. En tiedä miksi koska hän ei tykkää vanhemmistaan itsekään.
Vaihtoehot ovat:
1. Jäämme asumaan nykyisellä paikalla, jatkamme meidän ns. suhde ja otan vastaan kaikenlaista paskaa hänen perheestä loppuelämästä. Seurauksena on onneton perhe, pojamme saa onneton isä ajaa myöten, meidän sociaalinen verkko pienenee koska tutut eivät haluaa käydä meillä enää hänen perheen huonon käyttäytymisen takia. Tämä on jo tosiasia!
2. Myymme talon ja muutamme muualle ja jatkamme perheelämää. Avopuolisoni ei ole valmis muuttamaan. Seuraus on todennäköisesti huoltokiista.
Suhdemme on enemmän kuin tasaarvoinen. Teen 50% "kodinhoitohommista" ja 100% "mieshommista" tämän lisäksi minulla on poikaa 55% ajasta ja avopuolisoni 45% ajasta. Tuttupiirimme ovat sitä mieltä että minä olen se sopivampi huoltaja jos niin kävisi. Teimme aikonaan sopimus lapsen huollosta missä jaettiin 50%/50%.
Onko kokemuksia jos se on edes teoriassa mahdollista että meidän 2 V vanha poika jäisi asumaan minun luona??? Millä perusteella ratkaistaan huoltokiistat?
Auttakaa!
Saatte mielellään lähettää sähköpostia osoiteella [email protected]
Vaihtoehot ovat:
1. Jäämme asumaan nykyisellä paikalla, jatkamme meidän ns. suhde ja otan vastaan kaikenlaista paskaa hänen perheestä loppuelämästä. Seurauksena on onneton perhe, pojamme saa onneton isä ajaa myöten, meidän sociaalinen verkko pienenee koska tutut eivät haluaa käydä meillä enää hänen perheen huonon käyttäytymisen takia. Tämä on jo tosiasia!
2. Myymme talon ja muutamme muualle ja jatkamme perheelämää. Avopuolisoni ei ole valmis muuttamaan. Seuraus on todennäköisesti huoltokiista.
Suhdemme on enemmän kuin tasaarvoinen. Teen 50% "kodinhoitohommista" ja 100% "mieshommista" tämän lisäksi minulla on poikaa 55% ajasta ja avopuolisoni 45% ajasta. Tuttupiirimme ovat sitä mieltä että minä olen se sopivampi huoltaja jos niin kävisi. Teimme aikonaan sopimus lapsen huollosta missä jaettiin 50%/50%.
Onko kokemuksia jos se on edes teoriassa mahdollista että meidän 2 V vanha poika jäisi asumaan minun luona??? Millä perusteella ratkaistaan huoltokiistat?
Auttakaa!
Saatte mielellään lähettää sähköpostia osoiteella [email protected]
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eron yhteydessä vanhempien pitää sopia lapsen asumisesta ja huoltajuudesta. Yleisintä on yhteishuoltajuus - jolloin vanhemmat yhdessä päättävät lapsen asioista ja vastaavat tasavertaisesti lapsen kasvatuksesta. Lapsi jää jommankumman luona asumaan - vaikka yhä yleisempää on että lapsi viettää yhtä paljon aikaa kummankin vanhemman kanssa. Hyvin harvoin päädytään yksinhuoltoon - siihen pitää olla painavat perusteet.
Jos vanhemmat eivät pääse sopuun niin käräjäoikeus ratkaisee - ja he pyytävät selvityksen sosiaaliviranomaisilta. Jos olette kumpikin "kelpo" vanhempia niin yleensä asumisratkaisu tms ratkaisee. Pyritään siihen että lapsi saa jäädä "vanhaan" kotiin jos mahdollista.
Sopuratkaisu on aina parempi - ehdota vaikka vuoroviikkojärjestely niin satte kumpikin jatkaa yhdessäolo lapsenne kanssa eron jälkeen.
Hei!Muutin 350km miesystäväni luokse.Hänen vanhempansa ,sisaruksensa ja ex-vaimonsa eivät hyväksyneet minua.kaupungista kun olin.Olin heidän mielestään huumeen välittäjä,rikollinen ym.Minun takiani vaihdettiin navettaan uudet lukot(etten laittaisi karjaa myyntiin yön hämärtyessä),tyhjennettin kaikki ulkovarastot etten varasta mitään.Kestin senkin.Seuraavaksi ruvettiin sanomaan minne päin saan kävellä(samassa pihapiirissä kun asuimme).Mitta tuli täyteen.Ja miehelleni olen kiitollinen:Muutimme sinne mistä tulin.Jätti oman talon,työn ja lapsensa.Ja tällä hetkellä taistelemmme yhdessä että saamme lapsen tänne.Hyvältä näyttää.En tiedä oliko tästä vuodatuksesta sinulle apua mutta ÄLÄ LUOVUTA!Se äidin yksin huoltajuus on kuitenkin niin pienestä kiinni.Jatka samaan malliin ja pidä HYVÄT YSTÄVÄT koska tarvitset heitä jos teidän suhde ei rupea toimimaan.Mutta toivon että vaimosi huomaa että minkä aarteen hän menettää jos tosiaan olet mitä kerroit ja tekee viisaan valinnan.Minä menetin omatkin vanhempani koska vävy ei ollut mieluinen mutta olemme nyt naimisissa ja taistelemme yhdessä mieheni lapsesta.Koeta jaksaa ja keskustele vaimosi kanssa mikä häntä estää muuttamaan jos hän ei vanhemmistaan välitä.Me olemme pärjänneet hiton hyvin ilman heitäkin kohta 2v.Haluaisitko vaihtaa lisää ajatuksia?