Sanat
eivät halua
tallentua kirjaimina,
eivätkä ne pysy
kahleissa nauhassa.
Vapaina
ne kiemurtelevat ihollasi
palvoen tuoksuasi,
suudellen kaarteitasi,
etsien suden raapaisua.
Siitä ne
tunkeutuvat ihosi alle -
himokkaina
päästä maistamaan lähdettäsi,
puristelemaan kirsikoidesi
kiihkeitä kärkiä.
Kosketuksesi
tuoksuu päärynäpuulta,
sormesi kutittavat
eilen imemääsi
merkkiä
kullini varressa.
Olet minut ottanut
kaikki ne tuhannet kerrat,
kun sinua vielä etsin.
Nyt olen sinut löytänyt
ja kahlinnut unillani
alleni, päälleni, viereeni,
on minun vuoroni
ottaa sinut
edestä ja takaa,
alta ja yltä
tuhansin tavoin...
Villin värinäsi
laannuttua
suutelen yhä sinua...
Pee
eivät halua
tallentua kirjaimina,
eivätkä ne pysy
kahleissa nauhassa.
Vapaina
ne kiemurtelevat ihollasi
palvoen tuoksuasi,
suudellen kaarteitasi,
etsien suden raapaisua.
Siitä ne
tunkeutuvat ihosi alle -
himokkaina
päästä maistamaan lähdettäsi,
puristelemaan kirsikoidesi
kiihkeitä kärkiä.
Kosketuksesi
tuoksuu päärynäpuulta,
sormesi kutittavat
eilen imemääsi
merkkiä
kullini varressa.
Olet minut ottanut
kaikki ne tuhannet kerrat,
kun sinua vielä etsin.
Nyt olen sinut löytänyt
ja kahlinnut unillani
alleni, päälleni, viereeni,
on minun vuoroni
ottaa sinut
edestä ja takaa,
alta ja yltä
tuhansin tavoin...
Villin värinäsi
laannuttua
suutelen yhä sinua...
Pee
Vastaukset 47
Vanhimmat
... hir-vee-tä tekotaiteellista amiskoululaisen kirjoittamaa paskaa!!!!!!!!!!
siellä ei löydä tietä vessaan?
tulit luokseni päivällä
tajusin sen vasta
kun olit kiinni minussa
kiiman kihahdus vatsapohjassa
silmät sulkeutuivat
liimaantuivat kiinni
haluan sut
kiihotat ihoani
se huutaa
ja suden merkki
minussa kirkuu
suudelmiasi
lähemmäs
huuleni
nautinnosta turvonneet
hamuavat puolikuun fritsua
kullissasi
älä peräänny
etsi
antaudu
varo
imen sinut tyhjäksi
sitähän tahdot
ja
puren uuden merkin
sillä taistelen, puren vastaan
kirskun terästä, mutta turhaan.
Pehmeät rintasi kesyttävät
puolikuun kahdella
täysikuulla.
Ihosi ei osaa, eikä voi varoa,
se paljastaa kiimasi korkeuden.
Nyt otan sinut kaikin tavoin,
jotka vain merkitty susi
voi keksiä,
oudoin tavoin, keinoin, kiusauksin -
kunnes huudat:
En jaksa vastustaa tätä
himoa, tätä kullisi kiusaamista!
Tee, tee se kuten vain
merkitty ja rengastettu
susi sen tekee.
Täytä minut, uliset tunturiin!
Kuu sen näkee,
kuinka solasi on täyttynyt
sakeasta spermastani
ja ruskan punaamat
vaivaiskoivut
kukkivat keskellä
taikatalvea.
Imit kaiken nyt,
mutta hetken päästä
taas täytän sinut:
sivelen ihollesi jääkukkia,
jotka polttavat tuhannet
uudet susimerkit.
Olet minun
merkitty, rakastettu
naaraani, sitähän
sinä tahdot
oi rakkaani!
Käperry kainalooni
ja anna sydämesi
lyöntien toistaa
läpi yön:
rakas!
Pee
peto on irti
hiipii himoiten yössä
varonko sitä
vai antaudunko taistelutta
hampaani etsivät purtavaa
narttu minussa urosta
juoksenko sinut kiinni
tunturisusi
imenkö kiimasi
livonko huulesi
en
jään paikalleni odottamaan
tuletko nuolemaan minut
puhtaaksi
sitten vasta ulvon
en kutsuakseni muita
vain sinua
susiuros
kiiluvat
naaraani silmät,
kuin hehkuvät kekäleet.
Ne leimahtavat
liekkien yli
ja kieleni maistaa,
tunkeutuu, imee.
Nyt saat sinäkin
suden merkin.
Yhden rintasi kaarelle,
juuri nännin alle.
Toisen selkääsi
juuri niin korkealle,
ettet sitä
voi nähdä.
Ne polttavat sinua,
mutta rauhoitan ne
vaahtoavalla suihkulla
lumenvalkoista tuoksua.
Merkittynä
otan omani
ja jäät
odottamaan toista,
sadatta, tuhannetta
kertaa...
Värisevä selkäsi
heijastaa yhtä
monta tähteä
lumisen oksan alle.
Siellä lepäämme
ja nuolemme toisemme
iltatähteen!
Pee
peitän tuskani suudelmilla
hukutan sinut niihin
nautin merkeistäsi
kaipaan tunnetta
kun purit ne minuun
lumenvalkoinen nautinto
yössä tuikkivat miljardit
lumihiutaleet
todistivat himoamme
hyväilit kehoni
tyytyväiseksi
Sinä lepäät nyt
ja minä katson
että sinulla on
kaikki hyvin
nyt ja aina
pihlajasta olkapäällesi
ja vieri selässäsi
yli salaisen puolikuusi.
Pakarasi jännityvät,
otan kiinni rinnoistasi
ja puristelen kaikki
pihlajanmarjat
mehuksi, jolla sinut
voitelen.
Syötäväksi,kosketeltavaksi,
himoittavaksi,
Avaa reitesi, että saan
maistella tuoksuasi,
poimia helmesi huulilleni,
kyydittää sitä suden
selässä, niin että
tunnet pyöriväsi
kuin karusellissa.
Lennät, kunnes naulitsen
sinut keihäälläni
pysymään paikallasi.
Taistelet vastaan,
et halua pysähtyä
vaan lainehtia lumena,
kiemurrella kuin
lumikäärme tiellä,
joka on vain
meidän...
Pee
leijaili punainen
lehti maahan asti
mutta poimit minut
ihailit marjojani
näykkäsit niitä
hampaillasi
saaden mehuni
vuotamaan
hellit huuliani
huulillasi
karkea sudenturkkisi
hieroi jalkojani
päästin käheän äänen
keihästit minut
sait huutamaan
voihkimaan
lumikäärmeen taika
oli pienen hetken silmieni
edessä
en enää taistele
anna keihääsi seivästää
minut halki
kuten sinä vain osaat
älä mene
tarvitsen sinua .
sinähän olet siinä,
reidet harallaan.
Odottaen suudelmia
vai kyntäjää merten,
tai ehkä molempia.
Lumikäärmeen näkee
vain yöllä,
mutta sen takia
Kon-Tiki lähti
etsimään sinua,
eikä mitään
tuntematonta
muuta.
Katson sisimpääsi ja näen
janojen labyrintin,
joka polttaa suuta.
Miksipä taistelisit,
me molemmathan
hamuamme kuuta.
Sen otamme reisiemme
väliin ja poltamme
rakovalkealla
aamun syysusvaan.
Silti taistele, pidän siitä.
Auringonkukan siemenet
tuottavat auringon.
Minun siemeneni
kukittavat kohtusi
kukkimaan karpaloita,
lumen marjoja.
Miten sinua rakastankaan -
et voi tietää,
tai tiedät liikaakin -
sillä himoni tunkeutuu
sinuun yhä uudestaan.
Ruusunreunainen pilvi
ihmettelee, miksi
lentävien hanhien välissä
on leijuvia rakastavaisia.
Sehän olemme vain me,
suden merkin kantajat,
selistämme mustan
ruskeat, vatsapuolelta
valkeat ja tuoksuvat.
Tule, lennä taas
kanssani, kuin ei
koskaan merkitsisi
samaa kuin aina...
Suutelen fritsuasi!
Pee
kynnä
tee minuun syvä jälki
lumikäärmeelläsi
sitä kaipaan
vie kauas tuntemattomaan
seikkailu labyrintissä
kanssasi kiihottaa minua
nyt en rimpule
en voi vastustaa mitään
susinaaras tahtoo
nauttia
ottaa mitä annetaan
ja senkin tuplasti
merkit
fritsut
raapaisut
haavat
hyväilet kuntoon
suutelet ehjäksi
susiuros
olen sun
sinussa, kuvioidussa
selässäsi, nänniesi alla,
reisiesi sisäpinnoilla.
Jätän labyrinttiin langan,
mutta katkaisen sen salaa,
ettemme löytäisi
takaisin
tähän maailmaan.
Emme tarvitse sitä,
meillähän on jo
omamme, toisemme,
kiihkomme.
Tarjoan huulillesi
hopeisia jääkukkia
ja ne sihahtelevat
kiimasi kuumuudessa,
putoavat tulisina
pisaroina rinnoillesi.
Oi, puristan niitä
- ainoat omenat tunturissa -
,valkeat ja kuulaat ,
pian punaposkiset
herkät nännisi
värisevät.
Nuo
valkeat riekot
eivät sutta pelkää,
kaivautuvat lumeen,
kuten mekin
kaivaudumme
toisiimme.
Värisevät vartalomme
kyntävät toisensa
sadannen kerran,
tyhjenevät, täyttyvät
yhä uudelleen...
Susitulet yhtyvät -
antaa repojen leiskua taivaalla -
labyrinttimme on tuoksulla
meille merkitty,
langat ovat suden siimoja,
jotka tuovat
saaliin syliimme.
Kannamme uljaina uhrimme
Pohjantähden shamaanille,
joka antaa nimen
varjollemme
ja pujottaa pronssiset
renkaat ranteisiimme.
Pee
jätän huolet ja olen
narttuna rinnallasi
valkoinen turkkini
hohtaa pimeydessä
mutten pelkää metsästäjää
imien jääkukkia
saan voimaa sinusta
vain suurin
ja komein, sinä,
kelpaa erämaan kasvatille
nouse päälleni
tee kiimantyö
kiinnitä itsesi minuun
ranteissamme painaa
pronssinen rakkaus
sielussa hopeatiuku
jonka ääni kaikuu
läpi tunturin
kertoen legendaamme
purista
työnny
värise
sinun jälkeläisesi
täyttävät tunturin
vaikka lentäisimme pois
nimemme ovat ikuiset
pronssiin valettuina
siellä lukee
varvilla kirjottuna:
tässä kohtasivat kaksi
hullua sutta,
joista virtasi
kultaa koko
Lemmenlaaksoon.
Kaivakaa siitä!
Voitte löytää
pronssiset
rannerenkaamme!
Pee
Poistitko sina vai sheriffi
keskustelusarjan Lämpimät kädet?
Pee
Ystäväni!
En ole poistanut mitään, sen ovat tehneet jotkut muut.
Tähän täytyy vain tottua, ota aina talteen omat kirjoituksesi.
Nämäkin kaksi poistettua runoa saivat olla monta päivää
palstalla ja sitten .. hups,,
Älä ole murheellinen, kateus joka ihmistä riivaa,
pistää tekemään kaikenlaista.
jatketaan runoilua ;)
en uskonutkaan sinun niitä
poistaneen. Otin kaiken talteen,
mitä tähän asti olemme
toisillemme kirjoittaneet.
(eiliseen asti)
En ole murheellinen,
miksi olisin kun olen
kohdannut sinut!
Julkaisemisesta haluaisinkin puhua
kanssasi ja niin paljosta muustakin!
(olen,[email protected])
eilinen unohtunut,
vaikka tyhmyys
ja kateus
ovat ikuisia!
Herätän sinut
kahvintuoksuiseen
aaamuun ja
suutelen kirsikkasi
pystympään
kuin koskaan.
Antaa sateen sataa,
me lämmittelemme
toistemmme
auringossa
käsi kädessä.
Kohta on aika
nauttia, himoita
toisiamme,
toistemme
ihoja ja kokea
sinä-minäkäärmeen
jo kiemurtelevan...
Pee
saat ihoni lämpimäksi
silmäni tuikkiviksi
kostun taivaallisista
suudelmistasi
tartun käteesi
tahdon kainaloon
pois kavalan maailman
edestä
piiloon sinun hehkuusi
leiskuu kipinöitä,
joita yritän pyydystää
kielelleni, jotta
polttaisin viidakkoosi polun
siellä hohtavan helmesi luo.
Käteni vie sinun kätesi
huumaasi janoavalle
kullilleni - purista,
tunne sen halu
etsiä aarteesi.
Suihkuttaa se puhtaaksi
spermallani kavaluudesta,
jota emme näe, kuule
tai siitä välitä
josta viis veisaamme.
Tule, ota minut,
Pee
silmäsi
kiimaa täynnä
kätesi veivät pois valheen
jota edessämme heilutettiin
suutelit surut
purit tuskan poikki
avaan itseni
kalullesi tien syvälle
nautinnon onkaloihin
sammuta paloni
tee se
että saan murista korvaasi
rakkauden sanoja
puristaa itseni niin lähelle
kuin vain voin
ollakseni sinussa
nyt
kolmikoukussa sinuun,
rintojesi pyöreyteen,
kirsikoiden makuun.
Kaluni työntyy sinuun,
mutta laavaa ei voi
saada sammumaan!
Siitä voi vain
purkautua
yhä uudestaan.
Mikä minua seisottaa?
Miksi en saa sinusta
tarpeekseni -
en koskaan,
en milloinkaan.
Valheet on vannottu
todeksi -
tekniset syyt,
monet pyynnöt,
liian rivoa!
Presidenttikin
taas hätkähtää.
Me vain puristumme
toistemme sisään -
ei koske meitä!
Me olemme me:
sinä-minäkäärmeitä
molemmat
kiimaiset ihot...
Pee
kolmikoukussa sinuun,
rintojesi pyöreyteen,
kirsikoiden makuun.
Kaluni työntyy sinuun,
mutta laavaa ei voi
saada sammumaan!
Siitä voi vain
purkautua
yhä uudestaan.
Mikä minua seisottaa?
Miksi en saa sinusta
tarpeekseni -
en koskaan,
en milloinkaan.
Valheet on vannottu
todeksi -
tekniset syyt,
monet pyynnöt,
liian rivoa!
Presidenttikin
taas hätkähtää.
Me vain puristumme
toistemme sisään -
ei koske meitä!
Me olemme me:
sinä-minäkäärmeitä
molemmat
kiimaiset ihot...
Pee
Tiedät miten syvällä olet
ihan pohjattomassa himoloukussa
näet avonaisen suuni
joka lähestyy omaasi
lipoen huuliasi etenen
kiusaan hymyillen
etkä pakene
janoani
kieputa pyöritä
suutele
näyki
en välitä valheista
emme enää tipu ansaan
sinä olet voimani
ja minä sinun
anna minun olla tässä
ainakin hetki
Koska hetket
valuvat hiekkaan.
Otan kaiken, en hetkiä,
sillä ajan sinut
hulluuteen, himoon
ja kiimaan.
Sitä et ole ennen kokenut,
sen jälkeen
et sitä tarvitsekaan,
koska otan sinut.
Teen sinusta hetken orjan,
mutta nyt sinusta tulee
rakastettuni - se joka
määrää, se joka hallitsee.
Se, joka on minun -
vai oliko se niin että
minä joka olen "sen",sinun
siis kenelle kuulun?
Otatko minut "sen", omaksesi
sen joka määrää kohtalomme?
Ota, et kadu,
sillä minä olen kaipaus,
olen kohtalosi ja olen huumeesi.
Siksi meitä ei voi uhata,
ei erottaa, ei ahdistaa.
Sinäminäkäärmeitä
ei ole monta, mutta
me jotka olemme jäljellä...
olemmet rajujat solmuisia
miekkojen teriä, joita
japanilaiset,
eivät toledolaisetkaan
miekat
voi erottaa toisistaan.
Suutelen kirsikkasi
katsomaan uusikuuta.
Pee
kadotit hetken
veit ajan
piilotit yön
suusi etsii ja murtaa
vastarinnan
joka ei ehtinyt
edes nostaa päätään
mutten taivu helpolla
tee parhaasi
ja vielä siitäkin enemmän
sitten katsotaan
kenelle kuulun?
sinä kuulut,
olet minun.
Tule kainalooni,
purista kulliani,
huomenna poiminne
marjat...
Suukkoja ja yötä
kirsikoillesi!!
Pee
sinunko olen
käännynkö oikeaan
vai vasempaan
kadonnut kompassi
temppuilee
mangneettisi
vetää............
silloin, kun jotakin
vaarallista alkaa
todella tapahtua.
Tulit tsunamin tavoin,
enkä ymmärtänyt
itkevien elefanttien
kyynelten viestiä.
Peitit, otit,
vedit mukaasi
sadoilla sanoillasi.
Älä käänny,
älä katso taa -
Sudet seuraavat,
mutta kesytän ne
räksyttäviksi
rakkikoiriksi.
On vain me ja
se sinäminäkäärme,
joka näyttää,
mitä kiima saa aikaan!
Pee
pysähdyin pysäkillesi
odotan kuljetusta
polvet täristen
jäänkö tähän
vai ..
ihoni on täynnä jälkiäsi
olkoonkin että minä
merkkasin kalusi
tunnen sinut jo
metrien päästä
kiimauroksen
ääntelystä
väkevästä kutsusta
jolla minua
houkutat
ja
houkutat
tuulena polviesi väliin.
Lämpimät huuleni,
ahne kieleni
muuttaa värinäsi
huudoksi,
joka piirtää viivan
kuin lentokone
joutsenparven
takana.
Otan sinut
pysäkin katoksessa.
Kirjaillulla kullillani
suihkutan sinut
täyteen kiehuvaa
valkohohtoista
vaahtoa.
Tyydytettynä
naaraana puristat
polvesi yhteen,
etteivät kulkijat
näkisi koskea,
joka virtaa
reisilläsi...
Odotatko?
Pee
en pelkää kieltäsi
en himoasi
enkä sano ei
suihkusi saa minut
tuntemaan iloa
lupamaan jotain
mitä vielä hetki
sitten etsin
naaras edessäsi
takanasi
päälläsi
allasi
antaa virran viedä
ja kieputtaa
tulenko?
jyskyttävät lantiotani,
rintasi tanssivat
kasvoillani...
yritän pyydystää
kirsikkasi kielelläni.
Pakenevatko ne vaiko
kiusaavat kuoliaaksi?
Työnnyn sinuun
tuhannen kertaa vai
olenko se minä,
jota sinä tyhjennät
naaraan voimalla.
Nyt onkin minun
vuoroni huutaa,
kun sinä kieputat
minut pyörteeseen,
myrskynsilmään.
Tule, hulluta
minua vielä!
käännyin
vein kullisi ja
järkesi hulluuden partaalle
enkä antanut mahdollisuutta
lauloin kanssasi
yhteistä laulua
sinun sanoittamaasi
ja säveltämääsi
yhteisin nuotein
stemmassa
ja lopussa yhteinen
värinä
niin se oli sävelletty
enkä väittänyt vastaan
upposukelluksiin,
jossa kelluin kun
keinuit lanteillani
rintasi nipukat
tahtia toistaen.
Se on loputon,
yhteinen laulu,
josta ei jää varjoa
ei kuun, eikä
tähtien kajossa.
Tule, kun haluat,
en väitä vastaan,
en todistele,
odotan sinua...
Pee
sukelsin luoksesi
hengittämättä
ja hengästyin
sävellyksesi kauneutta
soitit lempein sormin
laulua
meille sävellettyä
laulan kanssasi
mielelläni
uskothan
värähtelee vieläkin
vapisevissa sormissani,
jotka puristelevat
rintojesi kirsikoita.
Hakeutuvat hameesi
alle, etsivät
simpukan helmeä
hellästi
näppäiltäväksi.
Pee
soita
kuin et olisi koskaan soittanut
teet sävelmän
jonka esitys on ainutlaatuinen
koske
en malta odottaa herkkää kättäsi
avaan kultaisen simpukan
Sinulle
simpukkasi, soitan sitä:.
näppäilen herkkiä huuliasi,
kunnes helmi avautuu
kuumana kielelleni ja
värisytän sen taivaalle
joutsenten auraan.
Uneksi, lennä ,
soitan näin vain
tämän kerran...
Pee
tiedän sen
kuuntelen soittoasi
nautin äänistä
saat minut tuoksumaan
tunnet tien
kulje sitä
juumaa aistini,
olen jo tielläsi,
yhteisellä
näyt jo taivaanrannassa:)
luoksesi!
...että vihdoinkin saitte toisenne :)
Polku on kivinen
ja täynnä Tex Willereitä
ja selkäänpuukottajia.
Olet ehkä seurannut
polkuamme!
Pee
että jatkamme täällä?
Pee
...mutta mielelläni olen "polut" lukenut, enkä kuulu puukottajiin:)