eli, lapseni on 4vuotias ja saa raivokohtauksia!! koko ajan kotona kiukuttelee, ei mitään tottele ym! sitten hän esittää täysin vauvaa, puhuu "laita mutiikki hiljemmalle" "iti" tuo vauvan esitys tulee aina raivareissa!! koko ajan joku on huonosti, vaikka tarhan jälkeen leikin, luen ym hänelle. mikään ei ikinä ole hyvin! ja hei, illalla ei mene millään nukkumaan, huutaa, potkii riehuu ja raivoo! keksii tekosyitä, ettei tarvitsisi mennä nukkumaan, esim mulla on jano, pissahätä, kakkahätä ym ym.. ja yöllä pitää ihme vinkumis ääniä, jotta saisi mut hereille TAHALLAAN!!! ja sit nyt on TAAS ollut sellasta että haluaa vanhempien viereen!!! vinkuu sitä siis yöllä... lapsi kyllä osaa todellakin olla reipas, jos vain haluaa!!!! mutta koetteleeko lapsi meitä vanhempia vai mitä? onko muilla tälläsiä kokemuksia?!?
MiKä LaPsElLaNi On??
äityli..
6650
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Paranee vain lisää sylissä pitämällä, huomiolla, ja taas huomiolla. Pitkää pinnaa vanhemille toivoen, täällä 3 lapsen äiti, joka taitaa itse nyt tilata itselleen tauon. (mulla vanhin lapsi on 20v ja nuorin, 1v, ja nyt, mä menen kysymään joskos tää katsois sisarustaan hetken.)
mä oon miettiny ihan samaa, et olisko huomionkipee.... mut eikö siittä tuu enemmän "vauva" jos rupeen sylkys pitään enemmän tms?
Lapsi on kokenut ettette välitä hänestä enää yhtä paljon kuin silloin kun hän oli vauva. Korjatkaa tilanne antamalla hänelle joka päivä vähintään puoli tuntia jakamatonta huomiotanne. Lapsi mittaa rakkauttanne tämän jakamattoman huomion pituudella.
"Korjatkaa tilanne antamalla hänelle joka päivä vähintään puoli tuntia jakamatonta huomiotanne."
Särähtipä korvaani. En oikein usko tuollaisiin "laatuaika" lätinöihin ja kellotettuihin jakamattoman huomion aikoihin.
Lapsi haluaa tulla kuulluksi ja kokea että hänestä välitetään... ja se tapahtuu mielestäni ihan vain olemalla oikeasti läsnä siinä arjessa ja määrittämällä (ja kiinnipitämällä) rajat lapselle.
Ei esittämässäni ole mitään laatuaikaa vaan nimen omaan tarjotaan lapselle aika vanhemman kanssa kommunikointiin! Sellainen aika, jolloin jonkin mukavan puuhastelun yhteydessä vanhempi osoittaa olevansa lapsesta kiinnostunut ja jolloin lapsi voi kertoa mielessään pyöriviä asioita ihan rauhassa ilman pikkusisarusten väliin tuloa. Monessa perheessä esikoiselle ei jää muuta keinoa pahan olonsa ilmaisemiseen kuin pikkusisarten kiusaaminen ja pahan tekeminen. Omana itsenään hän kokee olevansa ilmaa vanhemmilleen :(
Suurimmassa osassa perheistä lapset ovat henkisesti heitteillä, eikä heillä ole toimivaa keskusteluyhteyttä vanhempiinsa!
käytöstä joten "huonoa" käytöstä ei tulisi otta huomioon ollenkaan ja hyvää käytöstä pitää kehua ja aluksi hieman liioitellusti ettei totu siihen että kiukkuamalla ja vauvaa esittämällä saa huomioa. Yöllisiin vinkunoihin voi vaan käydä ilmoittamassa että yöllä nukutaan ja jos jatkaa niin antaa vinkua, eli siihen sängyn viereen ei kannata jäädä pitämään mitään vuosisadan puhuttelua, pikasesti käydään vaan sängyn vieressä ilmoittamalla nukkumisesta, Tämä toistetaan tarvittaessa.
Illalla ennen nukkumaan käyntiä pyydät lastasi käymään kakalla, pissalla ja juomassa ja myös ilmoitat että "näillä eväillä" on pärjättävä aamuun koska yöllä ei enään voi hoidella asioita.
Sitten vielä kerrot ettei mitään kivaa tehdä ennen kun kiukkuilu loppuu. Eli -Lopeta kiukkuilu niin me voidaan lukea kirjaa tai tehdä jotakin muuta kivaa.. tyyliin.
Tsemppiä ja pitkää pinnaa teille ja tosiaankin syliä saa ja pitää tarjota.