Onko kenelläkään tullut vähän sellainen olo, että Suomi saattaisi olla koulukiusaamisen (ja työpaikkakiusaamisenkin) kärkimaa? Meinaan kun näitä kouluampumisiakin on jenkkityyliin tapahtunut jo kaksi näin pienessä maassa ja kumpikin räiskijä on kokenut koulukiusaamista/syrjintää... Oiskohan se vähän niin, että Suomessa kouluissa vallitsee poikkeuksellisen paljon tää samanlainen rankka "coolit ja sosiaaliset tyypit sekä oudot ja epäsosiaaliset hyypiöt" -jaottelu USA:n malliin? Ainakin tähän mennessä kouluissa on aina puhuttu siitä, kuinka joku on "outo" tai "kummallinen" (vaikkei ne tyypit aina ole edes olleet mitenkään eriskummallisia) ja sitten tavallaan syrjitty näitä tällaisia outoja tyyppejä. Muistaakseni ala- ja yläasteella ihan fyysistä kiusaamista yms. ja sitten myöhemmin enemmänkin välttelyä ja selän takana puhumista. Itsekin on tullut näihin syyllistyttyä ryhmäpaineen takia ja huomasin ite et toi selän takana paskaa puhuminen on kyllä tosi helppo keino saada itselleen "pisteitä" ja sosiaalista hyväksyntää. Nyt vain myöhemmällä iällä on tajunnut paremmin koko touhun hulluuden!
Eniten kyl kiinnostais nyt tietää, tapahtuuko tällaista enemmän Suomessa kuin muualla. Tässähän oli just joku tutkimus, jossa todettiin Suomen olevan Euroopassa työpaikkakiusaamisen kärkimaa.
Eniten kyl kiinnostais nyt tietää, tapahtuuko tällaista enemmän Suomessa kuin muualla. Tässähän oli just joku tutkimus, jossa todettiin Suomen olevan Euroopassa työpaikkakiusaamisen kärkimaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Opetusministeri voisi auttaa lisäämällä liikuntaa roimasti. Kilpailuhenkeä saadaan syntymään palkitsemalla tuntuvasti parhaat suoritukset.
Koulukyydit pois. Kävely ja pyöräily sekä talvella hiihto ovat hyväksi. Lapset on opetettava valppaaksi kasvavassa liikenteessä. Ei heitä ole mahdollista paapoa aikuisikään asti.
Kyllä asia on valitettavasti näin. Missä on syy?
Ihmettelen vieläkin, kun näillä korkeuksilla muutamien koulujen rehtorit väittävät, että heidän koulussaan ei esiinny ollenkaan kiusaamista. Tallainen kommentti on laitettu mm. kunnan vuosikertomukseen. Todella naurettava väite, että ei ollenkaan kiusaamista :))
Tuollainen osoittaa, että rexi ei ole ollenkaan tehtäviensä tasalla. Kuitenkin, jotkut näistä arvon herroista ja rouvista istuvat paikallisten (suur)yritysten ja organisaatioiden hallituksissa ja neuvostoissa. Kovin on "korkealla tasolla" noiden(kin) yritysten hallitustyöskentelty, kun ei edes oman leipätyön asiat ole hallinnassa :))
yläasteella jouduin sekä fyysisesti että henkisesti koulukiusatuksi, helvettiähän se oli mutta vanhemmat antoi semmoisen neuvon mikä tuntui toimivan. Neuvo kuului: yläaste kestää vaan 3 vuotta ja sitten se on ohi.
Olin onnellinen kun yläaste loppui, kiusaaminen tosin väheni jo sen jälkeen kun pahimmat kiusaajat siirrettiin tarkkailuluokalle muistaakseni ensimmäisen vuoden aikana. Silti siihen mennessä menetetty "maine" seurasi koko yläasteen lopun ajan ja olin halveksittu mutta fyysistä väkivaltaa ei enää kovin paljoa ollut.
Näin jälkeenpäin ajatellen syytä varmaan oli itsessänikin, olen ollut aina melko omissa oloissani viihtyvä enkä sosiaalisesti taitava ja silloin nuoruuden ehdottomuudella se saattoi olla jyrkemmin käytöksessäni esillä. Syytä on toki myös kiusaajissakin, kyllähän semmoiset keksivät vaikka minkä tekosyyn jolla valitsevat jonkun kiusatuksi koska he HALUAVAT kiusata eivätkä kuuntele mitään järkisyitä olla kiusaamatta.
En koskaan ole ollut missään "terapiassa" tms. juttelemassa kouluajan kokemuksistani vaan itse ajatellut asioita. Mulla oli myös vapaa-ajalla semmoisia harrastuksia mitkä vei ajatukset muualle koulunkäynnin helvetistä, piirtelin paljon ja pelasin- sekä tein kaikenlaista tietokoneella. Silloin ei ollut kyllä nettiä mutta nykyään varmaan netistäkin löytää kaikenlaista mielenkiintoista muuta ajateltavaa joka auttaa unohtamaan kiusaamisen.
Kyllähän se kiusaaminen yläasteella tuntui vielä monta vuotta huonona itsetuntona mutta nykyisin olo on ihan ok, työelämässä tulen toimeen ihan hyvin työkavereiden kanssa ja työelämässä pärjääminen vahvistaa itsetuntoakin että ei tässä niin huonoja loppujen lopuksi ollakaan :)
No toivottavasti tästä on jotain toivoa nykyisille koulukiusatuille, ei se kestä loputtomiin eikä se tuhoa koko loppuelämää välttämättä. Tietysti jokainen on erilainen ja jos tuntuu mahdottomalta sietää niin nykyään on kiusatuille apuja olemassa.